Olen n. 5 vuotta ollut vaikeasti masentunut. Tuli tässä sellainen omituinen kysymys mieleen että onko kellään teistä tullut sellaista outoa onnen ja rauhan tunnetta joka on todella lyhyt, kestää minulla yleensä 1-2 sekuntia.
Silloin kun tämä tunne iskee minuun olen oikeasti onnellinen. Tämän tunteen laukaisee ihan omituiset jutut. Ensimmäistä kertaa tämä tunne tuli kun katsoin elokuvaa Home Alone yli kymmenen vuotta sitten, kohtauksesta jossa taksi ajoi sillalla, ei mitään ihmeempää. Olen nähnyt elokuvan useasti myöhemminkin mutta ei se kohtaus ole jälkeen päin mitään herättänyt.
Ja nyt se tunne iski 5 minuuttia sitten kun katsoin musiikkikanavaa ja siinä oli nainen joka katsoi kameraan ja hymyili. Nainen ei ollut mitenkään ihmeemmin minun makuuni vaikka olikin toki kaunis. Se tunne iski, katosi, ja jäin ihmettelemään mitä ihmeellistä tässä naisessa oli joka tämän tunteen herätti.
En ole ikinä saannut tätä tunnetta näkemällä tai kokemalla jotakin livenä vaan AINA siitä kun olen nähnyt jotakin telkkarista.
Rakastan tätä tunnetta vaikka se kestääkin 95% kerroista 1 sekunnin. Todella harvoin 2 sekuntia kestää.
Kumminkin tällaista omituista ajattelin jakaa kanssanne. Jos eläisin kokoajan tässä tunteessa niin olisin taivaassa.
Tosin tätä tunnetta tulee todella harvoin, n. 5 kertaa vuodessa. 5 sekuntia taivaassa...
Silloin kun tämä tunne iskee minuun olen oikeasti onnellinen. Tämän tunteen laukaisee ihan omituiset jutut. Ensimmäistä kertaa tämä tunne tuli kun katsoin elokuvaa Home Alone yli kymmenen vuotta sitten, kohtauksesta jossa taksi ajoi sillalla, ei mitään ihmeempää. Olen nähnyt elokuvan useasti myöhemminkin mutta ei se kohtaus ole jälkeen päin mitään herättänyt.
Ja nyt se tunne iski 5 minuuttia sitten kun katsoin musiikkikanavaa ja siinä oli nainen joka katsoi kameraan ja hymyili. Nainen ei ollut mitenkään ihmeemmin minun makuuni vaikka olikin toki kaunis. Se tunne iski, katosi, ja jäin ihmettelemään mitä ihmeellistä tässä naisessa oli joka tämän tunteen herätti.
En ole ikinä saannut tätä tunnetta näkemällä tai kokemalla jotakin livenä vaan AINA siitä kun olen nähnyt jotakin telkkarista.
Rakastan tätä tunnetta vaikka se kestääkin 95% kerroista 1 sekunnin. Todella harvoin 2 sekuntia kestää.
Kumminkin tällaista omituista ajattelin jakaa kanssanne. Jos eläisin kokoajan tässä tunteessa niin olisin taivaassa.
Tosin tätä tunnetta tulee todella harvoin, n. 5 kertaa vuodessa. 5 sekuntia taivaassa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinulla alkaa paranemisprosessi tapahtumaan.
Minulla alkoi samalla tavalla,silloin tällöin ja se tunne oli aivan ihanaa,,
Kaikkea hyvää jatkossa sinulle ja aurinkoa ja onnentunteita lisää.
t,pirreli
Moi,
En ole itse mitenkään masentunut, mutta koen juuri tuollaisia samanlaisia hetkittäisiä tunteita. Useimmiten ne tulevat kyllä jonkun miellyttävän jutun yhteydessä, mutta joskus ilman mitään sen kummempaa. Tunne on melkeinpä autuas.
Eräs uskovainen tuttava sanoi, että nuo tuntemukset ovat harvoille ja valituille viestejä Jumalalta. Että ne kertovat miltä tuntuu olla taivaassa... En ole itse kummemmin uskovainen, mutta teoriahan tuokin on muiden seassa.
On kyllä tosi surkeaa kun se fiilis kestää vaan niin vähän aikaa.
Hei! Olen ollut teini-iästä saakka taipuvainen masennuskausiin, joka huipentui noin 24-30-ikävuosien välillä. Silloin käytiin syvällä.
Nyt olen parantunut masennuksesta. Toki olen vieläkin herkkä ja taipuvainen, ja varsinkin ennen kuukautisia olen tilapäisesti deppaantunut viikon verran, mutta se on naisille normaalia muutenkin.
On hämmästyttävää saada kokea pitkästä aikaa näitä onnenhetkiä, jotka kestävätkin jo useita minuutteja ja enemmän ja vähemmän pitkin päivääkin! Siskoni sanoi että niin terveet ihmiset saattavat tuntea.
Paranemisprosessi kesti vuosia, ja välillä mentiin takapakkia ja välillä pikku harppauksia eteenpäin. Merkittävin paranemisen väline oli liikunta. JOten jos et vielä harrasta liikuntaa, aloita se ihmeessä. Liikunnalla saat endorfiinit hyrräämään tavalla jolla saat enemmän ja enemmän luonnollisia mielihyväkokemuksia ilman lääkkeitä. En kertakaikkiaan ymmärrä ettei tässä maassa ole tarpeeksi toitotettu sitä että masentuneita voidaan auttaa lääkkeitä paljon tehokkaammin liikunnalla. Se toimii myös ehkäisevänä hoitona.
Itse olen kuntokeskuksen jäsen, jottei vain liikkuminen pääse lipsahtamaan. Jo viikon lorvailu tuo oirehtimista takaisin. Jos se synkkä ankea kauhea fiilis alkaa ottaa minusta yliotetta, pinkaisen äkkiä jumppaan, ja sieltä takaisin pyöräillessäni nään taas luonnon kauneuden, aistin äänet ja tuoksut ja hykertelen onnesta.
Sinusta en tiedä, mutta yleensä masentuneet eivät ole järin hyväkuntoisia. Voit katsoa netistä minkä tahansa liikuntalajin mitä haluaisit osata, ja voit aloittaa sen alkeista. Minä aloitin punttisalilta ja nykyään pyöräilen, jumppaan, saleilen, uin ja vaellan. Mieli on loistava ja harmaaihoinen sohvaperuna muuttui kirkassilmäiseksi pinkeäkroppaiseksi hymysuiseksi naiseksi joka kerää katseita.
Mutta jokaista onnenhetkeä arvostan ja vaalin, sillä ne ovat olleet suuren työn takana. Tsemppiä sulle ja erinomaista paranemista!
"Sinusta en tiedä, mutta yleensä masentuneet eivät ole järin hyväkuntoisia. Voit katsoa netistä minkä tahansa liikuntalajin mitä haluaisit osata, ja voit aloittaa sen alkeista. Minä aloitin punttisalilta ja nykyään pyöräilen, jumppaan, saleilen, uin ja vaellan. Mieli on loistava ja harmaaihoinen sohvaperuna muuttui kirkassilmäiseksi pinkeäkroppaiseksi hymysuiseksi naiseksi joka kerää katseita. "
Kyllä se liikunta auttaa hetkellisesti ainankin minulla, mutta ei se masennusta poista, itsekin olin ennen ammattiurheilija, jouduin lopettamaan sen aikoinaan juuri masennuksen takia, syvällä ollaan käyty ja tunnen muitakin urheilijoita jotka kärsivät masennuksesta joten en usko että liikunta parantaa masennusta mutta suosittelen sitä kyllä kaikille masentuneille, tosin pieni liikunta ei omasta mielestäni auta, sitä kannattaa sitten alkaa harrastaa kunnolla tunti ainankin että tulee hiki, sen jälkeen on hyvä olo kun sydän lyö ja läähättää.
Urheilu auttaa ainankin siinä mielessä että tykkään pitää kropan tiukassa kunnossa, en voi kuvitella lihoavani, joskus olin vähän pulskempi ja oloni parani heti kun laihdutin.
Taitava kirjoittamaan :D
Liikunnan ohella voisit kirjoitella vaikka kirjoja, ihan tosi :)
Totta on, että urheileva voi masentua. Sellaista masennuspotilasta voi auttaa muut keinot.
Mutta pointtini kumpuaa sellaisesta tosiasiasta että monet valuvat helpommin masennukseen koska elävät epäterveellisesti ja illuusiottomasti syömällä huonoa ravintoa, makaamalla tekemättä mitään järkevää. Ihminen on suunniteltu liikkumaan ja juoksemaan ja kiipeilemään ulkona. Jos se ei tee noita asioita, se masentuu lopulta.
Tuo on kyllä ihan selkeä masennuksesta paranemisen merkki, itsellä alkoi juuri samallalailla, 1 sekunnin kestäviä "onnenpuuskia" jotka olivat todella ylitsevuotavaisia, pikku hiljaa niitä rupesi tulemaan enemmän ja enemmän ja kohta olinkin jo siellä "taivaassa" ja masis, paniikki, ahdistus enää paskoja muistoja =)
Nyt vain niitä onnea tuottavia asioita enemmän etsimään =D
Tsemppiä !
joku ´vertaisasiantuntija´ tulee taas esittämään, että oletkin bipo: kaksisuuntainen mielialahäiriöinen :-c
mulla oli noita taivaallisen autuaita pumpulikokemuksia kun olin vasta tullut uskoon. tai miten sen nyt ilmaisisi. :-)
Ja odotappas vain kun tuo tunteen kesto alkaa hiljotellen kasvamaan ja toivon mukaan pian sitä kestää jo suurimman osan vuorokaudesta :D