Kaikki epärehellistä

Tällä hetkellä liikaa tunteita. Ensin olin, että hyvä muuttakaa vaan kauas pois, nyt ajattelen ekaa kertaa, että ei sentään, en haluakaan, että muuttavat. He ovat vanhempani, joihin mulla ei ole rehelliset välit mutta silti. Sitten mun vähemmän heteroelämä aiheuttaa monenlaisia mielipiteitä ja kiistojakin "ystävien" kesken. Löytyy entistä kumppania, poikapuolta joka ei ikinä saa mua, pieniäsäätöjä, kaikki soittelee mulle enkä tiedä todellisuudessa mitä ne musta haluaa. Ja sitten pari ihastustakin, onneksi toinen lähti rapakon taa, mutta toinen tuoreempi tapaus on liian lähellä. Mulla on nyt kaikki materia mitä tarvitsen, en havittele mitään enempää. En ole mitenkään masentunut, päinvastoin, mutta tää pyörä vois lopettaa pyörimisensä. Pitää ajatella niitä asioita mitkä on päin persettä esim. opiskelusta tulleet velat ja takaisinmaksu-ukaasit, silloin en tiedä ollako raivoissani tai itkisinkö. Mä elän epärehellisyydessä ja ristiriidoissa, silti mä koen osaavani auttaa edes jotenkin muita ja saan siitä hyvän mielen. Omien asioiden hoitamisen suhteen olen uuba, en osaa mitään, en hahmota kokonaisuuksia, säntäilen sinne tänne sanon sitätätä, annan väärän kuvan, en osaa puhua, en kirjoittaakaan sitä kaikkea. Pitäisikö sittenkin palata jonkun uskonnon kelkkaan, joka viitoittaisi munikin tien, ei tarvitse ajatella mtn, kaikki ajateltaisiin sun puolesta, sut hyväksyttäisiin kunhan vain pysyt kaidalla polulla. Vapaa elämä antaa liikaa vapauksia, enkä tiedä jaksaako tällaista kukaan kuitenkaan. Koen iloa ja onnentunteita joka päivä mutta en taida elää todellisuudessa ja siksi tämä huono-omatunto.
2667
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

päiväkirjaa vaikka tietsikalla.

Yritä analysoida, mitä todella haluat ja mitä et halua. Millaista elämää haluat, millaisten ihmisten kanssa. Mitkä teot ovat oikein, mitkä eivät?

Opettele kappalejako. Ylläkirjoittamasi kuvaa hyvin mielesi tilaa; kaikki on yhtenä pötkönä, jossa ei ole mitään jaksotusta.

Itse koen saaneeni apua mielessäni pyöriviin ongelmasotkuihin yksinkertaisesti siitä, että ajattelen asioita läpi ja laitan niitä joskus paperille. Salaisimmat revin, koska lapset penkovat joka paikan.

Älä ole jatkuvassa melussa ja hälinässä, silloin ei pysty rauhassa edes ajattelemaan.

Rahavaikeuksissa etene pienin askelin; pankkiin soittaminan ja lykkäyksen pyytäminen edistää jo asiaa paremmalle tolalle.

Uskovaisuudessa ei ole mitään pahaa, eikä se kahlise ihmisen elämää.

Äänestä
  • Joo, kirjoitin ikään kuin päiväkirjaan tuohon, eli tarkoitus olikin ehkä saada sen hetkinen ajatus ihmisten ilmoille. Olenkin kirjoittanut aikoinani paljon itselleni. Erilaisia lappuja, vihkoja, monisteiden reunoja, olisiko niitä banaanilaatikon verran jo.

    Nykyään en kirjoita aktiivisesti, kai pelkään niiden olevan haitaksi. Niihin voi uppoutua liikaa, silloin alkaa tavallaan elää mielikuvitusmaailmassa. Kokemusta sellaisesta on, kun olin nuorempi, olin yksinäinen ja elelin vain paperilla.

    Ja nyt kun tämä keskikesänjuhla on ohi, ei ole mitään syytä lähteä mihinkään. Työni on sellaista vuorovaikutustyötä, joka merkitsee sitä, että meluakin on. Niin, mun ei tarvitse tavata joka päivä kavereita, eikä avata nettiäkään. Jokin hyvä kirja voisi toimia vaihteeksi, suosituksia otetaan vastaan?

    Olen muuten eri mieltä tuosta paperin repimesestä. Olen itsekin joskus repinyt muutamia liian rajuja juttuja, ja nyt kaduttaa, että olen nolostumisen pelossa viskannut ne pois. Siis lähinnä mietin, että itse nolostusisin niistä myöhemmin. Eikö sinulla ole mitään salaista paikkaa, lukollista lokeroa tai jotain, mihin säilöä säilömisen arvoiset(?) asiat?

    Raha-asiat ovat järjestyksessä noin suurin piirtein, ärsyttää vain, että opiskelun pitää velkaannuttaa ihminen, vaikka töissä kävinkin. Uskovaisuus olkoon jokaisen oma asia tietysti. Itse, huonojen ja yksipuolisten kokemusten myötä, olen "halveksunut" vähän sitä tasapäistämistä ja tietyn suuntaviivan mukaan elämistä. Mutta ei minulla siihen ole varaa, se voi olla hyvä ratkaisu joillekin ihmisille. Asiasta pitäisi erottaa kiihkouskovaisuus.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja väärin kirjoitti:

Tällä hetkellä liikaa tunteita. Ensin olin, että hyvä muuttakaa vaan kauas pois, nyt ajattelen ekaa kertaa, että ei sentään, en haluakaan, että muuttavat. He ovat vanhempani, joihin mulla ei ole rehelliset välit mutta silti. Sitten mun vähemmän heteroelämä aiheuttaa monenlaisia mielipiteitä ja kiistojakin "ystävien" kesken. Löytyy entistä kumppania, poikapuolta joka ei ikinä saa mua, pieniäsäätöjä, kaikki soittelee mulle enkä tiedä todellisuudessa mitä ne musta haluaa. Ja sitten pari ihastustakin, onneksi toinen lähti rapakon taa, mutta toinen tuoreempi tapaus on liian lähellä. Mulla on nyt kaikki materia mitä tarvitsen, en havittele mitään enempää. En ole mitenkään masentunut, päinvastoin, mutta tää pyörä vois lopettaa pyörimisensä. Pitää ajatella niitä asioita mitkä on päin persettä esim. opiskelusta tulleet velat ja takaisinmaksu-ukaasit, silloin en tiedä ollako raivoissani tai itkisinkö. Mä elän epärehellisyydessä ja ristiriidoissa, silti mä koen osaavani auttaa edes jotenkin muita ja saan siitä hyvän mielen. Omien asioiden hoitamisen suhteen olen uuba, en osaa mitään, en hahmota kokonaisuuksia, säntäilen sinne tänne sanon sitätätä, annan väärän kuvan, en osaa puhua, en kirjoittaakaan sitä kaikkea. Pitäisikö sittenkin palata jonkun uskonnon kelkkaan, joka viitoittaisi munikin tien, ei tarvitse ajatella mtn, kaikki ajateltaisiin sun puolesta, sut hyväksyttäisiin kunhan vain pysyt kaidalla polulla. Vapaa elämä antaa liikaa vapauksia, enkä tiedä jaksaako tällaista kukaan kuitenkaan. Koen iloa ja onnentunteita joka päivä mutta en taida elää todellisuudessa ja siksi tämä huono-omatunto.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu