LLL aikaan naisella ei ollut paljoa arvoa. Voitiinhan naista kohdella kuinka vain. LLL painotti nimen omaan sitä että mihen tulee palvella vaimoaan sillä rakkaudella jolla Kristus palveli meitä. Ja hän ymmärsi myös sen mikä merkitys äidin rakkaudella ja hoivalla on lapselle.
On ihan varmaa että jos nainen kuormituu ja väsyy liian tiheissä raskauksissa monen pienen kanssa lapset jäävät vaille äidin hoivaa.
Ihmeellistä on se että vielä LLL aikoihin lapsikuoleisuus oli suomessakin suurta. Tämän päivän ihmiset eivät näy ymmärtävän että tuohon aikaan äidillä aniharvoin oli 6 alle 7 vuotiasta lasta (hengissä). Eli vaikka elämä monessa suhteessa oli rankempaa kuin tänäpäivänä kuitenkaan äidin asema yhteisössä oli toinen kuin tänään. Häneltä ei vaadittu samanlaista hoivaa kuin tänäpäivänä niin monelle lapselle.
Siellä jaettiin lapsista vastuuta eikä yhden ihmisen vastuulla ollut samalla lailla lapsia kuin tänä päivänä. Eikä lapsista kannettu samalla lailla vastuuta (joka taas johti lapsikuoleisuuteen, ja moneen muuhunkin asiaan).
Pitäisi myös ymmärtää se että vaatimukset siitä mikä on lapselle hyvää hoitoa on kasvaneet elintason noustua. Ensin äidille jää henkiin lähes kaikki lapset jotka syntyy ja sitten heille pitää antaa ihan toisenlainen hoito kuin vielä 50-luvulla. Tai edes 70-80 luvulla.
Aika harva näytää ymärtävän myöskään sitä että entistä useampi vl äiti on riittämättömien tai olemattomien tukiverkkojen varassa. Yhteiskunnan rakennemuutos on ajanut monen vl äidin tilanteeseen jossa yksi ihminen ei enää voi riitää.
Ajatellaan vain että kotitöiden helpottaminen ja koneelistumien muuttaisi arjen pyörittämisen niin paljon helpommaksi että siinä hoituu isompikin katras? Ihan näin se ei mene.
Ongelma vain on se että jonkun on käytettävä koneita. Ja toinen yksittäinen iso asia on se että lasten tehostunut neuvola seuranta tuotaa monessa perheessä kymmeniä käyntejä viikossa... On puheterapiaa, on oikomishotoa, ym... Jos perheeseen sattuu astmaa tai allergiaa ym niin käyntejä tk kertyy vuoden mitaan isossa perheessä lähes joka viikolle joskus joka ikiselle arkipäivälle.
Jokainen joka on tk "viettänyt" aikaa tietää kuinka paljon siihen palaa aikaa.Ja jos ja kun isä on päivät töissä äiti pyöritää tätä rumbaa päivisin.
Ei ennenvanhaa välitetty allergioista. Tänäpäivänä on toisin. Yksitään alergiaruokavalion noudattaminen nielee äidiltä aikaa ja voimia paljon. Tämän ymmärtävät ne jotka sitä ovat arjessa pyörittäneet. Jos lähes mitään eineksiä tai edes pulivalmisteita ei voi käytää on ruuan laitoon varattava aikaa paljon ja vähän päälle.
Myös siisteys ja puhtaus käsitykset ovat muutuneet vuosikymmenien saatossa. Tämä taas tarkoitaa sitä että joku tekee sen kasvaneen työmäärän jotta "täytetään" nykyajan siisteysvaatimukset.
Vaikka pyykit peseekin kone pyykkiä on ihan toisella lailla tänäpäivänä kuin ennen vanhaan. Ei silloin vaihdettu joka päivä puhtaita vaatteita.
Aikaa on 24 tuntia vuorokaudessa edelleen. Ei elämä ole oikeasti yhtään sen helpompaa kuin ennen vanhaan. Se vain kurmitaa toisella lailla toisia yhtä lailla ylivoimien kuin ennen vanhaankin.
On ihan varmaa että jos nainen kuormituu ja väsyy liian tiheissä raskauksissa monen pienen kanssa lapset jäävät vaille äidin hoivaa.
Ihmeellistä on se että vielä LLL aikoihin lapsikuoleisuus oli suomessakin suurta. Tämän päivän ihmiset eivät näy ymmärtävän että tuohon aikaan äidillä aniharvoin oli 6 alle 7 vuotiasta lasta (hengissä). Eli vaikka elämä monessa suhteessa oli rankempaa kuin tänäpäivänä kuitenkaan äidin asema yhteisössä oli toinen kuin tänään. Häneltä ei vaadittu samanlaista hoivaa kuin tänäpäivänä niin monelle lapselle.
Siellä jaettiin lapsista vastuuta eikä yhden ihmisen vastuulla ollut samalla lailla lapsia kuin tänä päivänä. Eikä lapsista kannettu samalla lailla vastuuta (joka taas johti lapsikuoleisuuteen, ja moneen muuhunkin asiaan).
Pitäisi myös ymmärtää se että vaatimukset siitä mikä on lapselle hyvää hoitoa on kasvaneet elintason noustua. Ensin äidille jää henkiin lähes kaikki lapset jotka syntyy ja sitten heille pitää antaa ihan toisenlainen hoito kuin vielä 50-luvulla. Tai edes 70-80 luvulla.
Aika harva näytää ymärtävän myöskään sitä että entistä useampi vl äiti on riittämättömien tai olemattomien tukiverkkojen varassa. Yhteiskunnan rakennemuutos on ajanut monen vl äidin tilanteeseen jossa yksi ihminen ei enää voi riitää.
Ajatellaan vain että kotitöiden helpottaminen ja koneelistumien muuttaisi arjen pyörittämisen niin paljon helpommaksi että siinä hoituu isompikin katras? Ihan näin se ei mene.
Ongelma vain on se että jonkun on käytettävä koneita. Ja toinen yksittäinen iso asia on se että lasten tehostunut neuvola seuranta tuotaa monessa perheessä kymmeniä käyntejä viikossa... On puheterapiaa, on oikomishotoa, ym... Jos perheeseen sattuu astmaa tai allergiaa ym niin käyntejä tk kertyy vuoden mitaan isossa perheessä lähes joka viikolle joskus joka ikiselle arkipäivälle.
Jokainen joka on tk "viettänyt" aikaa tietää kuinka paljon siihen palaa aikaa.Ja jos ja kun isä on päivät töissä äiti pyöritää tätä rumbaa päivisin.
Ei ennenvanhaa välitetty allergioista. Tänäpäivänä on toisin. Yksitään alergiaruokavalion noudattaminen nielee äidiltä aikaa ja voimia paljon. Tämän ymmärtävät ne jotka sitä ovat arjessa pyörittäneet. Jos lähes mitään eineksiä tai edes pulivalmisteita ei voi käytää on ruuan laitoon varattava aikaa paljon ja vähän päälle.
Myös siisteys ja puhtaus käsitykset ovat muutuneet vuosikymmenien saatossa. Tämä taas tarkoitaa sitä että joku tekee sen kasvaneen työmäärän jotta "täytetään" nykyajan siisteysvaatimukset.
Vaikka pyykit peseekin kone pyykkiä on ihan toisella lailla tänäpäivänä kuin ennen vanhaan. Ei silloin vaihdettu joka päivä puhtaita vaatteita.
Aikaa on 24 tuntia vuorokaudessa edelleen. Ei elämä ole oikeasti yhtään sen helpompaa kuin ennen vanhaan. Se vain kurmitaa toisella lailla toisia yhtä lailla ylivoimien kuin ennen vanhaankin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Jumala antaa jokaiselle päivälle ihmiselle voimia."
Sitten kun kumminkaan ei niitä voimia ollut joka päivälle vaan äidit ja isät sairastuivat ja tuupertuivat sängynpohjalle, niin sitten saarnattin että näin on tarkoitettu.
Nyt meni rankasti pieleen. Et varmaan ole edes lukenut mistään, mitä naiselta on vaadittu mainitseminasi aikoina, saati sitten että olisit joltakin kysellyt. Lue vaikka täällä Pohjantähden alla-teoksen sillä silmällä, että millaista oli olla naisena vuosisadan vaihteessa.
Ensinnäkin, lapsikuolleisuus ei vuosisadan vaihteessakaan kovin suurta ollut, saati sitten 50-60-luvulla. Aivan tarkkaa tietoa ei ole tässä käsillä, mutta tuskin muuta aikaa on ollut sen suhteen merkittäviä kuin ne muutamat nälkävuodet vuosisadan alussa, jolloin nälkään kuoli sekä lapsia että aikuisia. Aniharvoin tänäkään aikana on kenelläkään kuutta alle seitsenvuotiasta, vaikka eivät kuolisikaan. Kyllä ne samaan tahtiin on syntyneet silloin kuin nytkin, suurinpiirtein. Lapsikuolleisuushan keskittyy aina sinne huonoiten toimeentulevaan väesstönosaan, jossa ravitsemus, terveydenhoito, asuminen jne. ovat heikointa.
Aika omituinen on väitteesi, ettei ennen ole välitetty puhtaudesta. Ei koskaan kaikki välitä, mutta suomalaiset ovat siistiä kansaa. Kyllä ne naiset ovat kautta aikojen puhtaina kotinsa ja pesueensa pitäneet, siisteysvaatimukset ovat korkeita. Ei ole ollut koneita, mitä käyntiin vääntää. Muuripadassa lipeässä on lakanoita keitetty, vedet kannettu joesta tai kaivosta siihen pataan ja avannossa paljain käsin huuhdottu.
Pyykkilautaa vasten kurskutettiin kalsareita.Vauvoilla oli harsovaipat, niitä piti pestä joka päivä. Ja joka päivä oli puhtaat vaatteet. Jos ei ollut vaihtovaatteita, ne pestiin yöllä ja aamulla oli puhdasta päällä. Lapset pestiin joka ilta, se vesi ei tullut hanasta, vaan piti kantaa ämpäreillä sisään ja hellalla lämmittää. Ja ne hellapuut piti myös kantaa sisälle.Ja likavedet kannettiin ämpärillä ulos.
Astiat piti pestä käsin. Eineksiä ei edes ollut, kaikki ruoka piti valmistaa alusta asti itse. Allergioita ei edes ollut silloin niin paljon kuin nykyisin, koska kaikki ruoka-aineet olivat suoraan luonnosta ilman lisäaineita, mutta ei niistä "välittämättä" jätetty, jos oli. Vai meinaatko, että silloin oli aivan sama vaikka sairastui ja kuoli?
Ruoka piti toisaan kasvattaa ja koota itse. perunat, marjat, vilja, liha, maito, voi... Niistä tuli työtä. Naiset hoitivat karjan ja valmistivat karjan tuottiesta voit, viilit jne.Navettatyöt olivat kaksi kertaa päivässä ja ilman lomia tai vapaita. Leivät leivottiin itse.
Peltotöihinkin piti naisten ehtiä ja vaikka mihin. Ja siinä odotettiin ja kasvatettiin ne lapset, joita tuli sen verran kuin tuli. Kymmenkunta tupaa kohti ei ollut mikään harvinainen määrä.Kaikki aikuiset tekivät työtä aamusta iltamyöhään ja lapset sitä mihin pystyivät. Työntekoon kasvettiin luoonostaan, työ opittiin aikuisilta olemalla työssä mukana. Sitä vaativimmissa töissä, mitä enemmän ikää tuli.
Ja kaupungeissa sama juttu. Naiset olivat työssä, äitiyslomia ei tunnettu. Yöllä kun vauva syntyi, aamulla kuudeksi sahalle vuoroon. Vanhat naiset hoitivat lapsia, tai joku kotona oleva äiti, tai joku nuori tyttö, joka aloitti ansiotyönsä apulaisena.
Ei onnistu, Hyshys! Ei paskassa eletty eikä laiskoteltu, eikä joudettu ruikuttamaan verkostoja ja äidin asemaa. Sakkinsa piti jokaisen kohdaltaan huoltaa ja oma paikkansa piti täyttää, olipa se paikka sitten mikä tahansa. Olihan niitä niitä heikkoja asioitakin silloin niin kuin nytkin. Niitä sitten autettiin sen mitä voitiin, ja heidän lapsiaan kasvatettiin omien jatkona,annettiin pottulautanen ja maitomuki siinä kuin omillekin. Vaikeimmat tapaukset sijoitettiin, annettiin niin sanotusti kasvateiksi. Ja ihmisiä tuli niistäkin lapsista lähes samalla lailla kuin muistakin.
kuinka paljon sinulla menee niiden "vaatimusten" täyttämiseen mitä ns nykyaika tuo tullessaan...
Minä olen joskus laskenut huvin ja urehlun vuoksi kuinka paljon minulla on palanut aikaa niiden asioitten hoitamiseen joille 50-60-70 luvun vanhemmat olisvat viitanneet kintaalla.
Oletko sinä?
Ei joskus 50-60-70 luvulla esim kuntoutettu lapsia. Jos niillä sattui olemaan jonkinlainen "vamma" ne saivat jäädä oman onnensa nojaan. Oletko koskaan pyörittänyt yhdenkään lapsen kuntoutusta?
On totta että einekisiä ei tuolloin tunnettu mutta yhtä lailla ne allergai perheissä ovat asioita joita ei voida useinkaan käytää. Eli ruuanlaitto alkaa perusraakaaineitten kanssa värkäämisellä. Moni joutuu leipomaan leivän itse jne..
Jos ajattelen että opetan lapsilleni perusliikuntataidot hiihdon, pyöräilyn, luistelun, uinnin lapsille kouluikään mennessä kuinka paljon sinulta palaa siihen aikaa?
Paljonko menee aikaa jos lapset ylipäätään harrastavat yhtään mitää? Ei lapset kuule ennen vanhaan harrastaneet yhtään mitään.
Ja sitten se kun itse olin pieni naapurit hoitivat kylän muksuja vuoroin vieraissa perjaateella. Meillä ei edes ole sellaista naapuria jolla voisin lapset työntää edes pakon edessä?
Jos mietin kuinka monta kertaa vuodessa tapaan eri opettajia kunkin lapsen kohdalla vuosittain. Niin monta kertaa. Vanhempain illat päälle ja päättäjäiset joulujuhlat ym ym...
Voimme toki tehdä niin kuin moni vanhempi tekee. Jätää kaikki opettajien tapaamiset jätää kaikki lasten juhlat käymättä. Lapset harrastaa minkä omilta voimiltaan kynnelle kykenvät jne..
En opeta heitä marjastamaan en sienstämään en kalastamaan. En ylipäätään tee heidän kansaan mitään muuta kuin sen mikä on ihan pakollista ja voin todeta että elämä on helpomaa kuin 60 luvulla..
Jos kuitenkin ajattelen että osallistun lapsen arkeen niin kolussa kuin vapaa-ajalla. Otan huomioon jokaisen lapsen erityistarpeet ja edes yritä parhaani siinä että he saisivat elmäänsä hyvät arvot. Oppisivat näkemään luonnon monimuotoisuuden. Ja kaiken kaikkiaan saisivat elämäänsä mahdollisimman hyvän pohjan josta ponnistaa aikuisuuteen se vaatii minulta myös sekä aikaa että työtä jota en suinkaan voi tehdä kotona olemalla.
Varmasti olet siinä oikeassa siinä että elämä monessa suhteessa fyysisesti rankaa mutta myös elämälle asetetut vaatimuksen olivat toiset kuin tänä päivänä.
Minä olen miettinyt ja laskenut että jos tekisin sen kaiken mitä ns "hyvä äitiys" minulta vaatisi tekemään näiden kaikkien lasten kanssa minulla ei 24 tuntia vuorokaudessa riittäisi. Ja peilaan tätä kantaani siihen mitä "valtaväestön normisto" pitää lapsen hyvänä elämänä.
Ei ole itse tarvinnut kuntouttaa, mutta on niitä näkynyt "kuntoutettavia". Kappas, kun ne kuntoutettavatkin pyörivät siinä samassa sakissa. Se äiti se kuntoutti ne siipirikkonsakin.Ja hoiti kotona, vaikka oli sellainen, ettei voinut edes kuntouttaa. Vielä yhdeksänkymmppisenä yksikin äiti hoiti poikaansa, joka oli kolmevuotiaan tasolla, kampurajalkainen, johon tarvitsi tuen, ja epileptikko. Ja oli hoitanut lauman terveitä lapsia päälle.
Ja kun ne kakarat ennen oppivat aivan porukassa sen uimisen, hiihtämisen ja pyörälläajon. Itsekin ajoin monta kertaa nurin, kun opettelin pitämään tasapainoa polkimilla, kun toiset työnsivät renikasta. Äiti teki maatalon emännän töitä sillä välin. Ja harrastivathan ne lapset. sitä liikuntaa oli aamusta iltaan ja vuodenajan mukaan. Kirjoja saatiin kirjastosta, värikyniä oli ja paperia, joissakin taloissa oli soittopelejä laidasta laitaan, jos musikaalista sakkia oli. Laulajia nyt oli joka pirtissä. Radiot kuuluivat, nuorisoseuralla näyteltiin ja pidettiin iltamia, samoin työväentaloilla tai maamiesseurantaloilla.
Naapureita oli, mutta välimatka saattoi olla sen verran pitkä, että aivan pikkupakon edessä ei ollut mitään mieltä marssittaa muksuja naapuriin. Jos piti johonkin lähteä, niin puoliso hoiti hommat yksinään sillä välin. Mihinpä se äiti lähti, peräkamarissa synnyttikin, kun kätilö tuli kotiin. Ja muutaman tunnin päästä nousi ylös, alkoi hoitaa vauvaa ja toisia lapsia.
Koulua kävivät lapset, jopa oppikoulua, jonne oli kuljetus kymmenienkin kilometrien päähän. Oppikoulu oli yhtä kuin nykyisen peruskoulun yläaste ja lukio.Katsopas, milloin Suomessa on valmistunut ensimmäiset ylioppilaat. Minä kirjoitin 70-luvun alussa ja olen asunut paikassa, jossa lähimmälle autotielle oli kilometrien matka, talvella täysin umpihankea.
Opettajia tavattiin. Ne kävivät jopa kotona. Ja isä ja äiti kävivät traktorikyydillä koulujen juhlat ja opettajatapaamiset. Kuusijuhlat, äitienpäiväjuhlat, koulujen päättäjäiset, kotiseutujuhlat, raittiusjuhlat, Kalevalanpäiväjuhlat.....
Ja vuorokaudessa oli silloinkin 24 tuntia.
Kyllä se lapsikuolleisuus oli kamalan paljon verrattuna nykyajan juttuihin. Meinkin suvus löytyy tapauksia että 12 lapsesta vain 2 jäi henkiin ja loput kuoli keuhkotautiin. Muutkin kulkutaudit tappoi ja ne levisi sen takia kun ihmiset kävi kirkossa ja tartutti toisiinsa ja koko kylä saattoi sairastella ja ihmisiä kuoli lähes joka talosta ja ensin kuoli heikoimmat eli vanhukset, raskaana olevat ja pikkulapset.
Kyllä nyt puhut palturia. Oppikoulun jälkeen käytiin lukio vielä erikseen. Se ei sisältynyt oppikouluun. Kansakoulusta pyrittiin oppikouluun, eli ei sinne kaikki päässeet.
Kansakoulun viidennen luokan jäkeen meidän pitäjässä pyrittiin oppikouluun. Oli oikein kaksipäiväiset pääsykokeet. Ei oppikouluun automaattisesti hyväksytty, kuten nyt päästään yläasteelle, jonka pitäisi vastata entistä oppikoulua. Oppikoulun jälkeen mentiin kolmivuotiseen lukioon. Sinne ei vielä silloin ollut muistaakseni keskiarvorajaa, vaan kaikki halukkaat saivat jatkaa lukiossa.
Koulukyydeistä sen verran, että ei ollut koulukyytejä, vaan asuttiin viikot kirkonkylällä 'kortteerissa'.
Oppikoulua oli sekä keskikoulu 1-5 luokat että sen jälkeen lukio 7-8 luokat. Olen käynyt sen koko systeemin läpi, eli neljä vuotta kansakoulua, sitten pyrkinyt keskikouluun ja päässyt. Se kesti sen viisi vuotta ja sitten piti pyrkiä lukioon, eli se oli käytännössä että katsottiin paperit.
Ei todellakaan kaikki päässeet keskikouluun. sekä siksi että ei lahjat riittäneet ja kokeesta ei selvinnyt, tai sitten niin, etei vanhemmilla ollut varaa maksaa. Toki vapaaoppilaitakin oli, joiden ei tarvinnut lukukausimaksua maksaa. Sitä en tiedä, kuka sen siinä tapauksessa maksoi. Kunta? Seurakunta? 60-luvun loppupuolella tuli ensin kunnallinen keskikoulu ja vähän myöhemmin peruskoulu.
Ei siis ollut valhetta, en vain jaksanut niin tarkasti selittää kun se ei ole tämän avauksen pointti :-))
muistaakseni raamatussa sanotaan , että kaikki minkä teette, tehkää se niinkuin Herralle.