Mitä olen 20-30-vuotiaita nuoria seurannut, kaikkein järkyttävintä heissä on itsekkyys.Monet ovat saaneet yksinkertaisesti liian turvallisen lapsuuden; ei ole tullut sanomisia juuri mistään ja monia asioita on saatu periksi hyvin helpolla.
Lisäksi kouluissammekin ryhmätyöt ovat perustuneet
jo 70-luvun alusta saakka siihen, että tehdä ryhmätöitä vain parhaimman kaverin kanssa.
Seurauksena on,että ko. ikäpolven nuoret valitsevat aikuisinakin seuraansa vain kaverin eivätkä ole kykeneviä ottamaan erilaista/erilaisia ihmisiä mukaansa.He eivät voi käsittää sitä kuinka pahalta tuntuu kun jää täysin yksin ts. myötäeläytyminen toisen tuntemukseen näyttää nuoriltamme unohtuneen täysin.
Valitettavasti vasta elämän pettymykset, kolaukset,käskyt ja kiellot (aina silloin tällöin)
kouraisevat sisimpäämme, mutta ne myös palauttavat meidät maanpinnalle-on muitakin ihmisiä olemassa kuin vain minä.
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset n. 20-30-vuotiaat ovat kyllä suhteellisen fiksua porukkaa,
mutta heidän itsekyytensä esim. toista erilaista
samanikäistä kohtaan voi olla hyvinkin julmaan ja
tähän pitäisi saada muutos.Esim. pojan poikani joutui lopettamaan koulunsa kesken vain sen takia
ettei häntä otettu ryhmään mukaan( on nyt 21-vuotias, vaikka kotikylämme lukiossa hänellä oli kyllä vielä kavereita.Todella harmillista !
Mitä mieltä olette ?
T
Lisäksi kouluissammekin ryhmätyöt ovat perustuneet
jo 70-luvun alusta saakka siihen, että tehdä ryhmätöitä vain parhaimman kaverin kanssa.
Seurauksena on,että ko. ikäpolven nuoret valitsevat aikuisinakin seuraansa vain kaverin eivätkä ole kykeneviä ottamaan erilaista/erilaisia ihmisiä mukaansa.He eivät voi käsittää sitä kuinka pahalta tuntuu kun jää täysin yksin ts. myötäeläytyminen toisen tuntemukseen näyttää nuoriltamme unohtuneen täysin.
Valitettavasti vasta elämän pettymykset, kolaukset,käskyt ja kiellot (aina silloin tällöin)
kouraisevat sisimpäämme, mutta ne myös palauttavat meidät maanpinnalle-on muitakin ihmisiä olemassa kuin vain minä.
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset n. 20-30-vuotiaat ovat kyllä suhteellisen fiksua porukkaa,
mutta heidän itsekyytensä esim. toista erilaista
samanikäistä kohtaan voi olla hyvinkin julmaan ja
tähän pitäisi saada muutos.Esim. pojan poikani joutui lopettamaan koulunsa kesken vain sen takia
ettei häntä otettu ryhmään mukaan( on nyt 21-vuotias, vaikka kotikylämme lukiossa hänellä oli kyllä vielä kavereita.Todella harmillista !
Mitä mieltä olette ?
T
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pojanpoikasi kohtalo on surullinen, mutta mielestäni siitä on aika vaikeaaa yleistää mitään koskemaan kokonaista sukupolvea.
nii ei meillä muilla ole. Anna nuorilles parempi esimerkki, sinusta se on kiinni, miten itse käyttäydyt.
ennemminkin se riippuu ihmisestä itse olen 24 ja kaikenkarvaisia ystäviä tuttavia ja sen sellasia löytyy ja tutustun ihmisiin helposti:)
mutta totta totta monet on kyllä aikalailla tuolla linjalla jota sanoit lisäisin myös että monilta puuttuu myös käytös tavat:o
Kyllä meillä hyväksytään monenmoisia ihmisiä eivätkä lapseni toisia syrji. On opetettu et on lihavia ja laihoja, pitkiä ja todella lyhyitä, on mustia ja valkoisia jne jne ja kaikki tulee hyväksyä sellaisena kun he ovat. Jos saanen arvata niin olet neli- viiskymppinen nainen?
Tuliko mieleen kuka kasvatti meidät 20-30 vee äidit?? Kuka opetti meidät hyväksymään erilaisuuden? Siellä ollaan taas hiekkalaatikolla valmiina nakkelemassa hiekkaa muiden silmille ja kiillottamassa omaa sädekehää;)