Joku vl täällä palstalla kerran sanoi, että "muut" seurakunnat opettavat virheellisesti uskossa kasvamisesta. Tämä vl ilmeisesti ajatteli uskossa kasvamisen olevan "uskoon kasvamista". Mutta sitähän se ei ole.
Raamattu puhuu paljon uskossa kasvamisesta. Sitä kuvataan, kuten vauvan kasvamista pikkuhiljaa täyteen miehuuteen.
Monesti tuntuu, että vanhemmatkin (iältään sekä uskossaolo ajaltaan) vl:t ovat ihan vauvan kengissä uskon asioissa. Ei halutakaan kasvaa. Jäädään paikalleen ja ollaan riippuvaisia opettajista =seurakunnan vanhemmista. Näin ei saisi olla. Toki on varmasti kasvaneitakin vl:iä olemassa.
Mitä te ajattelette tästä uskossa kasvamisesta? Onko ihan vieras / päivän selvä asia? Millaisia ajatuksia herää?
Raamattu puhuu paljon uskossa kasvamisesta. Sitä kuvataan, kuten vauvan kasvamista pikkuhiljaa täyteen miehuuteen.
Monesti tuntuu, että vanhemmatkin (iältään sekä uskossaolo ajaltaan) vl:t ovat ihan vauvan kengissä uskon asioissa. Ei halutakaan kasvaa. Jäädään paikalleen ja ollaan riippuvaisia opettajista =seurakunnan vanhemmista. Näin ei saisi olla. Toki on varmasti kasvaneitakin vl:iä olemassa.
Mitä te ajattelette tästä uskossa kasvamisesta? Onko ihan vieras / päivän selvä asia? Millaisia ajatuksia herää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tarkoittaakohan tämä nyt sitä, että miten tullaan paremmiksi uskovaisiksi?
Tarviiko meidän ylipäänsä tulla paremmaksi. Mutta kun joku käännynnäinen tulee uskoon, hänellä on edessään kivinen tie, jotta hän oppisi omaksumaan kaikki uskon koukerot.
Ei venäläisiltäkään odoteta suuria, vaan heidät juurrutetaan pikkuhiljaa tietäen, millainen heidän kulttuurinsa taustoineen on.
Korvakoruistakaan ei luovuta hetkessä, eikä muistakaan uskovaiselle sopimattomista asioista, kuten televisiosta.
Mutta kyllä mun mielestäni suomalaisten lesgtadiolaisten tarvitsee kasvaa uskossaan, sillä niin monennäköistä kengänkuluttajaa joukossamme on.
Minusta ensimmäinen asia olisi, että opittaisiin omaksumaan terveellisiä elämäntapoja, siis jätettäisiin tupakka pois. Suviseurojen radio-ohjelmassa lauantaina 1.7.2007 on joskus klo. 8.00 alkaen aiheena terveelliset elämäntavat ja tupakointi. Saas kuulla, osataanko siellä muuta sanoa kuin sitä samaa mitä ennenkin, ettei tupakka ole syntiä, vaan ainoastaan paha tapa.
Saisi jo tämä iänikuisen kliseen haudata romukoppaan ja alkaa puhumaan tupakoinnista uskovalle sopimattomana elämäntapana.
Että kyllä olisi uskovaisilla varaa kasvaa uskossaan, eikä pysyä samana jörriskönä koko ajan.
Ihmisen uudestisyntyminen tarkoittaa ja parannuksen tekeminen kanssa sitä samaa, että ne entiset elämäntavat, turmiolliset, pitää heittää pois ja alkaa elämään siivompaa elämää.
Tupakointi on niin iljettävän ruma tapa, että siitäkin tulisi tehdä parannusta, eikä jatkaa vaan tätä epätervettä ja saastaista itsensä tuhoamista.
Uskossa kasvamisella ei lestadiolaisuudessa kaiketi tarkoiteta elämäntapaa, vaan sitä, että käy seuroissa ja uskoo mukisematta kaiken ja muistaa tehdä aina vaan parannusta synneistään ja pahoista tavoistaan. On väärin opettaa, ettei ihminen pysty muuttumaan paremmaksi, niinkuin lestadiolaisuudessa opetetaan, vaan tehdä jatkuvaa parannusta.
Tupakointi on siitä merkillinen asia, ettei siitä tarvitse lestadiolaisuudessa tehdä parannusta, ei vaikka olisi kuinka haaskannut siihen varoja ja terveyttään.
kirjoitit.
Raamatun mukainen uskossa kasvaminen ei kuitenkaan tarkoita "paremmaksi uskovaiseksi tulemista". Ei meistä täydellistä tule. Toki meidän täytyy pitää katseemme kiinni Kristuksessa ja muuttua hänen kaltaisekseen niin paljon kuin se on mahdollista syntiselle ihmiselle, vaikkakin armahdetulle.
Kasvamiseen tarvitaan ravintoa; ensin maitoa ja myöhemmin vahvaa ruokaa.
Opit kasteista ja kättenpäälle panemisesta.
Jotenkin tuntuu, että joissain asioissa, kuten television jättämisessä ja muissa ulkoisissa asioissa vl uskovat ovat hyvinkin kasvaneet uskossaan.
Sitten taas rukous elämä ja Biblian luku on vähemmällä. Ainakin niiden vl uskovien kohdalla joita tunnen.
Eniten ihmetyttää miksi ei armolahjat joita Bibliassa mainitaan uskoville kuuluviksi ei ilmene vl uskossa.
Ei sairaiden paranemisia, terveeksi tekemisen lahjan kautta. Ei kielillä puhumista ja selitystä. Ei profetointia eikä muutakaan, jotka ovat kaikissa vapaiden suuntien uskoville aivan tuttuja ja arkipäivää.
Jotenkin tuntuu, että aloitti hengessä, eli tulitte uskoon, mutta jatkatte kirjaimen vanhassa. Henki eläväksi tekee,
Te olette jääneet uskoontulo kokemukseen, mutta siitä eteenpäin kaikki on teillä päin mäntyä.
Hengen lahjat. Evankeliointi. Rukous hengessä ja totuudessa, eli kielillä ja muu on jäänyt.
..uskossa kasvamisesta. Siellä käsitetään nimittäin niin, että silloin tulee pöyhkeäksi ja "paisuu" niin ettei enää olekaan siksi oikeasti uskomassa.
Kyllä uskossa kasvamista tarvitaan, siinä opitaa uskovaisena olemisesta uusia puolia (enkä nyt tarkoita perinnäissääntöjä enkä sitä, että ulkoapäin sanotaan, mikä sopii uskovaiselle ja mikä ei).
Uskon näkyminen jokapäiväisessä ja arkisessa elämässä, suhtautumisessa toisiin ihmisiin, rukouksessa jne, kuuluvat kaikki uskossa kasvamiseen.
vasta uskoontullut helposti menee, iloiten armosta toki, julistamaan suureen ääneen Jumalan sanaa vaikkapa kadulle. Uskossa kasvaneempi ymmärtää dialogin merkityksen ja oman käyttäytymisen merkityksen suuremmaksi julistukseksi kuin iskulauseiden heittämisen.
"Jeesus rakastaa sinua!" Tämä on oikein, mutta onko kukaan tämän lauseen kuultuaan tullut uskoon, jollei asiallista keskustelua ole syntynyt.
Tässä yksi esimerkki.
Yleensäkin asiallisuus ja rakastava ja kunnioittava suhtautuminen tosiin ihmisiin on uskossa kasvamisen hedelmää.
Kuitenkin perinnäissäännöt ja omavanhurskaus on suurimpia syntejänne.
On väärää nöyryyttä ottaa Raamatusta kohtia ja jättää toisia noudattamatta.
Täysievankeliumi eli koko Raamattu kuuluu uskovaiselle.
Eli hengenlahjat ja rukous kielillä, ne kuuluvat myös uskovalle.
Itse käytän kielilläpuhumisenlahjaa ja silloin kokee Jumalan läsnäolon ja henki rukoilee, Järkeni ei ymmärrä, mutta Herra tietää mitä kielilläpuhuttaessa tapahtuu.
Kielilläpuhumisesta läytyy netistä paljon opetusta.
Paavalin opetus Raamatussa on tietenkin tärkeintä.
Paavali opetti, jos nyt kaikki puhuisivat kielillä seurakunnassa ja sinne tulisi joku uskosta osaton, hänhän sanoisi teidän olevan järjiltään. Mutta jos kaikki profetoisitte, niin toinen lankeaisi maahan ja sanoisi.. Totisesti Jumala on keskellänne. Paavali jatkaa. Kielilläpuhukoon hiljaa itsekseen seurakunnassa.
Näitä hengen ilmenemisiä jotka ovat Raamatullisia ja kuuluvat myös uskovalle teidän keskuudessanne ei ole.
Se on suuri sääli, sillä ne vasta rakentavatkin uskovaa.
Muistan kun itse aloin ensikerran puhumaan kielillä.
Olin tullut uskoon. Ensin kuulin sanaa, sitten tuli synnintunto ja sitten sain Jeesuksen nimessä ja veressä synnin päästön.
Eli aivan kuten tekin opetatte. Sitten menin ja olin monta päivää rukouksessa ja kerran suustani alkoi tulla vieraita kieliä, eli kielilläpuhumista. Ensin luulin että olen liian paljon rukoillut ja miettinyt uskonasioita ja olen sekoamassa. En tiennyt koko kielilläpuhumista olevankaan, sillä olin vasta tullut uskomaan.
No sitten meni kuukaisi toista ja tapasin erään vanhemman uskovan ja hänelle avauduin kokemuksestani ja hän selitti sen olevan kielilläpuhumista ja hyvin yleistä kaikissa uskovien seurakunnissa. Kuten vapaakirkko, helluntailaiset, metodistit ja muut kristilliset seurakunnat.
No nyt olen mo9nta vuotta ollut kielillä itseäni rakentava uskova ja kyllä kielilläpuhumisen armolahja on ollut suuri apu varsinkin kiusausten voittamisessa.
Koittakaapas tekin lukea koko Raamattu.
on antanut uskolle elävän voiman, on tästä seurauksena se, ettei myöskään uskon kasvua voi ihminen ohi Jumalan itse itsessään synnyttää. Kuten ei myös niin hoitaa, että usko elävänä säilyisi. Kasvun, ollakseen Jumalasta kotoisin, tulee olla Jumalan työtä ja tointa ihmisessä. Tämä taas merkitsee sitä, että ihminen itsessään "vähenee", mutta Jumala ja Jumalan tunteminen uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa kasvaa.
Amen.
ihmettelen-mikä tai mitä se on vl-sanaston mukaan?
kuolleelle uskolle.
Uskon eläminen on syysuhteessa elävään evankeliumiin.Tällaista "elävää vettä" jakavat ne ihmiset, joille Jumala on tämän tehtävän uskonut.
Heidän saarnansa ei poikkea siitä, mitä Kristus itse on opettanut.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankakkisen elämän saaman."(Joh3:16)
retoriikasta: elävä-kuollut, aikoinaan koulussa oli sairas, sairaampi kuollut.
Vl-puhujista voi sanoa yksinkertaisesti: he eivät opeta sitä, mitä Kristus itse on opettanut, vaan mitä srk käskee opettaa- seuraava päivitys ja hajaannus onkin kesällä.
Raamattua on turha siteerata vl-harhaopin jatkoksi-se luettakoon oikeana sanana.
hänellä on iankakkinen elämä; mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, mutta Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." (Joh3:36)
Mitä vikaa on siinä, kun uskoo?