Toisen lapsen syntymän jälkeen v. 2001 aloitin Cipralex kuurin. Olin siihen aikaan ahdistunut ja mua vaivasivat hirveät pelot. Esimerk. että vahingoitan vauvaa ym. Vuosi aloituksen jälkeen halusin lopettaa, mutta lääkäri sanoi vaan, että liian aikaista. Hän viittasi aina siihen, että lapsuuteni on ollut kurjaa ja että äitini oli itsetuhoinen. Siitä johtuen on hyvä ehkäistä lääkityksellä mahdollinen masennusperimä minussa. Niin meni vielä neljä vuotta, kun rupesin huomamaan, että tunteeni on turtuneet ja jotenkin sieluni halusi enemmän kun mitä se sai. Vaihdoin lääkäriä ja hän todella ihmetteli, miksi ihmisen parantamisen sijasta pitetään häntä kemiallisessa pakkopaidassa.
Lopetin Cipralexin, vieroitusoireet oli mitä hirveämmät; ahdistusta, paniikkikohtauksia, sähköiskuja, harhoja ym. Nyt, neljä kk. lop. jälkeen hiipivät tunteet pikkuhiljaa takaisin Huomasin, että tunteet miestäni kohtaan ei ollutkaan kuolleet. En pystynyt itkemään (vaikka olen herkkä ihminen) moneen vuoteen. Nyt tulee itku pienemmästäkin, mistä olen kuitenkin iloinen.
Miksi ihmisiä turrutetaan vuosikausia lääkkeillä? Miksi lääkärit ei opeta ihmisiä tulemaan toimeen ilman lääkkeitä?
En ruvennut syömään mas. lääkkeitä masennukseen, sain tuntea mitä on olla todella masentunut Cipralexin kuurin aikana.
Lopetin Cipralexin, vieroitusoireet oli mitä hirveämmät; ahdistusta, paniikkikohtauksia, sähköiskuja, harhoja ym. Nyt, neljä kk. lop. jälkeen hiipivät tunteet pikkuhiljaa takaisin Huomasin, että tunteet miestäni kohtaan ei ollutkaan kuolleet. En pystynyt itkemään (vaikka olen herkkä ihminen) moneen vuoteen. Nyt tulee itku pienemmästäkin, mistä olen kuitenkin iloinen.
Miksi ihmisiä turrutetaan vuosikausia lääkkeillä? Miksi lääkärit ei opeta ihmisiä tulemaan toimeen ilman lääkkeitä?
En ruvennut syömään mas. lääkkeitä masennukseen, sain tuntea mitä on olla todella masentunut Cipralexin kuurin aikana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lääkkeiden vaikutus on aina yksilöllistä, kahta samanlaista "ihmispäätä" kun ei ole olemassa. Sama lääke voi vaikuttaa ihmisiin eri lailla. Kaikki ei sovi kaikille, vaikka sairaus ja sen oireet ovatkin samoja, mutta me ihmiset emme ole. Yleensä lääkkeistä kirjoitetaan vähän siihen sävyyn, että se ja se aiheutti minulle jotain aivan kamalaa, älä sinäkään käytä sitä. Oikean lääkkeen löytäminen vie aina aikaa. Sitten kun se oikea lääke löytyy, se annoskin pitää saada kohdalleen. Joskus se ei ole riittävä, joskus lääkäri on määrännyt liian suuren annoksen. Mitä lääkkeiden lopetukseen tulee, niihin vieroitusoireisiin. Joskus ne vieroitusoireet eivät olekkaan niitä vieroitusoireita, vaan se sama "sairaus" pukkaakin päälle uudestaan, kun lääkkeen syönti lopetetaan. Jos paniikkihäiriöpotilas lopettaa lääkityksen, liian aikaisin, hän saattaa valittaa vieroitusoireina ahdistusta, huimausta jne. eli niitä paniikkioireita, muka vieroitusoireina, mutta asiahan voi ollakkin niin, että se paniikkihäiriö ei sittenkään ollut vielä hallinnassa, vaan lääke lopetettiin liian aikaisin. Aina pitäisi selvittää onko ne vieroitusoireet todellisia vieroitusoireita vai onko niin, että se alkuperäinen vaiva ja siihen liittyvät oireet, palasivat heti uudestaan, kun lääkkeen syönti lopetettiin. Mutta sehän olisi tietysti kaikkein parasta, että kenenkään ei tarvitsisi syödä mitään lääkkeitä. Niihinkin on vain turvauduttava silloin, kun elämä oikein kovasti heittelee....
on, että akuuttiin hätään on lääke oikea ratkaisu, mutta pidemmän päälle? Luulin, että Cipralex on minulle ainoa ja oikea lääke koska muita lääkäri ei tarjonnut. Millainen on lääkärin vastuu? Hänellä oli helppo kirjoittaa sama lääkettä ja ottaa maksu siitä ( yksityinen). Kyllähän paniikkioireitakin pystyy kestämään jos on terapia tukena. Mutta siinä joutuu lääkäri tekemään toitäkin palkkansa eteen!Miten voi tietää mistä joku oire lääkkeen lopetettua tulee? Herkkä ja luova ihminen invalidisoidaan jos hänen tunteet turrutetaan vuosiksi. Onhan ihmisella sielu joka vaati ravintoa!
itseään. Sinähän olet itsesi ja oman olosi paras asijantuntija. Jos jokin lääke aiheuttaa sinulle sivuvaikutuksia, siitä pitää ehdottomasti huomauttaa lääkärille ja VAATIA jotain muuta tilalle. Kun ne oireensa kuvailee tarpeeksi tarkasti, niin lääkärinkin on helpompaa kirjoittaa sopivampaa lääkettä. Ja siltikin se on viikkojen hakuammuntaa ja sen sopivan tropin etsimistä. Silti ei kannata pelotella ihmisiä, jos itsellä on ollut huonoja kokemuksia jostakin lääkkeestä, sillä jollekkin toiselle se lääke saattaa sopia erinomaisesti, eikä sen lopetukseenkaan liity mitään voimakkaita vieroitusoireita, nekin on yksilöllisiä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat syöneet bentsoja vuosikausia ja ovat lopettaneet ne itse, tuosta vain, eikä mitään sen kummempia vieroitusoireita ja sitten joku saattaa jäädä niihin koukkuun jo hyvinkin lyhyen käytön jälkeen ja pienillä annoksilla ja saavat erittäin voimakkaita vieroitusoireita.
Lääkkeetön elämä olisi ihanne, mutta valitettavasti jotkut jaksavat elää vain niiden lääkkeiden avulla.
Itse ajattelen samoin. Minulle syötettiin 8-vuotta kaikenlaisia mömmöjä. Olin jäykkä kuin tikku-ukko. Suunnittelin itsemurhaa jokapäivä. Kärsin impotenssistä sivuvaikutuksena, minulla oli lihaskouristuksia, ulostusvaikuksia, raivokohtauksia, jatkuvaa masennusta, unettomuutta, oli kauhea stressi ja epätoivo. Mikään ei tuntunut miltään. Istuin päivät pitkät seinään tuijottaen. Lääkäri sanoi vain että kyllä se siitä, kun lisätään lääkettä. Sitten kyllästyin. Voisiko minulla enää huonommin mennä. Sitten löysin netistä kirjoituksen, joka herätti minussa uuden toivon. Se oli kuin olisi kynttilä sytytetty pienellä hiipuvalla liekillä, mutta hiljallee se alkoi palaa. Aluksi vähensin suuresta lääkearsenaalistani murusen ja jatkoin näin ensin varovasti muutamia päiviä, sitten kuukausia. Uusi toivo sydämessäni kasvoi kuukausi kuukaudelta, kunnes huomasin vuoden kuluttua, että yksi lääke oli jäänyt taa. Jatkoin samalla tavalla muutaman vuoden, kunnes kaikki psyykenlääkkeet olivat loppuneet. Nyt siitä on jo monta vuotta. Kadonneet tunteeni ja elintoimintoni ovat palanneet, sukupuoliset kykyni ovat myös tulleet takaisin. Tänään ihmettelen, että miksi niitä psyykenlääkkeitä syödäään.
Cipralex-resepti on taskussa, mutta en aio hakea vaikka olenkin avun tarpeessa.
Olen kuullut tästä kyseisestä lääkkeestä sen verran juttuja, että en aio itseeni niitä pumpata, vaikka olenkin kärsinyt kroonisesta ahdistuksesta vuosia ja hiljalleen viime aikaisten tapahtumien vuoksi alkanut masentumaan.
Tuntui, että oma lääkäri ei ymmärtänyt tilannettani ja olin eri mieltä diagnoosista. Menin vastaanotolle kuitenkin täysin muun kuin masennuksen takia.En ole ainakaan vielä VAKAVASTI masentunut, vaikka lääkäri näin väitti.
Erehdyin kertomaan lapsuudestani; koulukiusaamisesta ym. niin lääkäri veti johtopäätöksen, että olen ollut koko nuoren elämäni masentunut. Vaikka monet asiat olen jo selvittänyt ja kerennyt olemaan pitkään onnellinenkin.
Ciproihin en tule koskemaan!
Minulla vähän vastavia kokemuksia masennuslääkkeistä. ne tosiaankin turruttavat kaikki normaalitkin tunteet..lisäksi olin allerginen Cipramil- lääkkeelle,josta sain pahoja ikäänkuin palovammoja molempiin jälkoihin Ihan kämmenenkokoisia isoja,..punaisia läikkiä.-jotkut niistä myös aiheuttavat näköharhoja..mitä lienee myrkkyjä sitten loppujen lopuksi.