Sinä joka tiedät leikkauksesta tai mikä parhainta, olet ollut sellaisessa: millainen toimenpide on käytännössä? Porataanko kalloon reikä vai tehdäänkö se esim. laserilla? Joutuuko hiuksen ajamaan pois? Tuleeko arpia, ja jos niin näkyvätkö ne? Onko leikkaus kannattanut? Kauanko toipuminen (ja mahdollinen sairausloma) kesti?
Minulla on vaikeahoitoinen ohimolohkoepilepsia, lääkkeet ei auta. Kirurgia olisi vaihtoehto.
Ajatus leikkauksesta ylipäänsä arveluttaa. Neurologilta ei tunnu saavan tällaista ruohonjuuritasontietoa.
Minulla on vaikeahoitoinen ohimolohkoepilepsia, lääkkeet ei auta. Kirurgia olisi vaihtoehto.
Ajatus leikkauksesta ylipäänsä arveluttaa. Neurologilta ei tunnu saavan tällaista ruohonjuuritasontietoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Leikkauksessa tosiaan tehdään kaalloon reikä, jotta aivoihin päästään. Hiuksia ajetaan leikkauskohdaan alueelta jonkin verran poissa. Arpi tuosta leikkauksesta jäi niin kuin yleensäkin isommista haavoista. Se näkyykö arpi niin riippuu siitä kuinka hyvin haava umpeutuu. Itselläni arpi kyllä näkyis jos olisi lyhyet hiukset. Hiukset on kuitenkin pieni juttu sen rinnalla mitkä tulokset laikkauksesta tuli tai voi tulla.
Sairaslomaa tulee 3kk. Itse en kyllä olisi tarvinnut niin pitkää saikkua. Toivuin itse parissa viikossa.
Minulla kyseessä on myös ollut vaikeahoitoinen ohimolohkoepilepsia, johon ei lääkkeet auttanut. Lääkkeenä on/oli Frisiu, Trileptal ja Keppra.
Minä itse suosittelen leikkausta sillä todennäköisyyden saada kohtauksettomaksi tuossa tilanteessa lääkkeillä on heikot, mutta leikkauksella huomattavasti paremmat. Sekä pitemmän päälle kohtaukset joita ei lääkkeillä saada kuriin tuhoavat muistia.
Minut leikattiin 10/2004 ja viimeksi kohtauksen olen saanut tuolla samaisella viikolla ennen leikkausta. Nyt on suunnitteilla että lokakuussa lähettäis purkamaan pikkuhiljaa lääkitystä.
Kysele vaan lisää minä kerron nyt ei tule kaikkea vaan mieleen.
Tuo muistin huononeminen, ja varsinkin episodisen eli tapahtumamuistin huononeminen on mulle arka paikka... Se hirvittää kaikista eniten. Olen huomannut sen jo ihan konkreettisesti vaikka epidiagnoosista on vasta 3 vuotta. Osasyyksi tosin olen epäillyt masennusta. Olen myös jatkuvasti väsynyt, fyysisesti ja henkisesti. Tuntuu, että elämä menee hukkaan.
Lohdullista tietoa oli tuossakin viestissä, kiitos siitä! Kauanko jonotit leikkaukseen? Mitä teit silloin, toisin sanoen olitko työelämässä vai opiskelitko tms? Miten leikkaus vaikutti suorituskykyyn?
Millaista toipuminen ihan konkreettisesti oli, kuinka nopeasti olit jalkeilla ja teit tavallisia juttuja, vaikka hääräsit kotona? (tuntuu ehkä hölmöltä kysymykseltä mutta se kertoo jotain konkreettisesti :) Mikä oli vaikein paikka? Riskit?
Tosin olin juuri siirtymässä toiseen kouluun joten otin siihen välivuoden varmuudeksi. Leikkauksen jälkeinen masennus on tavallista ja sitä mä ehkä eniten pelkäsin. Leikkausta odottelin reilun vuoden kun siihen sisältyy kaikki ne tutkimukset mitä täytyy ennen leikkausta tehdä. Suurin riski leikkauksen yhteydessä on leikkauksen jälkeinen aivoverenvuoto. Niitä tapauksia oli tuolloin 2004 ollut 3kpl.
Minut leikattiin torstaina ja heti seuraavane tiistaina pääsin kotia. Ensimmäinen viikko meni kotona maatessa, mutta seuraavana viikkona jaksoin jo pikkuhiljaa tehä ruokaa ja muita kotiaskareita.
Minulla tuo leikkaus oli näkömuistin alueella ja tutkimkusten mukaan minulla hieman heikkeni muisti leikkauksen jälkeen mutta leikkauksesta vuoden jälkeen, kun asiaa tutkittiin uudestaan muisti oli palautunut normaaliin.
En tiedä saatko mitään selvää tuosta :) Olen vähän väsynyt töiden jälkeen, silmissä kieppuu numeroita (tilitoimistossa töissä) Kysele vaan niin mä muistelen tuota kolme vuotta sitten tapahtunutta leikkausta.
Leikkauksestani tulee elokuussa 9 v. Sen jälkeen on ollut mahdollisesti pari kohtausta opintojen loppustressin aikana. Ennen leikkausta oli n. joka kolmas päivä. Lääkitystä on reilusti vähennetty 3 vuotta sitten, ja hyvältä näyttää. Kyllä kannatti!
Joillain ihmisillä arpikudosta kasvaa enemmän kuin toisilla, mutta sehän jää enimmäkseen hiusten alle.
Sairauslomaa oli 3 kk, normaali kotielämä ja kevyemmät harrastukset luistivat heti kotiuduttua. Sairaalassa kehoitettiin toimimaan omien voimien mukaan ja niin tein. Pientä, huomaamatonta toipumista jatkuu varmaan kauan, joten kovaa rehkimistä ja stressiä on paras välttää vielä pitempäänkin.
mulla esim oli näköaluen vieressä niin pieneni vähän näkökentä! ylänurkkat mutta käytännössä sitä ei edes itse huomaa! arpi jää mutta tietenkin missä kohta leikataan ja kuinka iso alue! ja millä leikka se riippu kirurgista ja voithan sä jutela sen kanssa siitä! mulle se kertoi siitä näkö aluesta etukäteen!
ei se itse leikkaus ole mitenkään paha kun ei sitä itse nää eikä tunnemitän muistakseni 4h kesti :D ja sit kun herää niin saa hyvä morfinia tai jotain ;D se oli siisti :D joilakin saatta olla kipeä se kohta jokin aika! sehän on tavalla murtuma! itselläni ei ollut hirveän kipeä mutta ne silti änki mulle 1000mg panakodia :D