Voi ei, meitä ei taidettu oikein ymmärtää täällä. Että pitääkin olla kaikenlaisia ilonpilaajia. Niin kuin me emme saisi nauttia onnestamme. Viitsitäänkö me edes kysyä sitä mitä ajattelimme, Kisu?
Eihän tuosta ainakaan iso vaiva olisi, kun jo tässä kerta ollaan. Vähän kyllä epäilen saadaanko mitään neuvoa.
Kirjoitatko sinä siitä, minä en itse oikein osaa.
Niin, mekin voisimme tulla onnellisemmiksi. Ongelmana on se, että kun minä en osaa pidättää tarpeeksi kauan, ja Misu ei yleensä saa siis oikein mitään. Ja silloin harvoin, korkeintaan kerran päivässä tai yössä kun hänestäkin tuntuu oikein hyvältä, minä en voi millään estää ja sitten taas ei jakseta pitkään aikaan. Eli, jos minä voisin jotenkin pidättää sitä niin että Misukin ehtisi paremmin mukaan, hän voisi saada täyden nautinnon vaikkapa nyt 10 kertaa yössä ja me molemmat ehkä yhden kerran. Jos Misukin ehtisi täysillä mukaan se minun puoli nautintoa olisi ainakin kolme neljäsosa nautintoa. Minä niin tahtoisi antaa Misulle ihan kaikkeni. Osaisikohan kukaan neuvoa, olisiko mitään tehtävissä? Misu on niin ihana että minä vaan voi sille mitään, se tulee niin helposti. Ja minusta tuntuu vähän syntiseltä kun minä saan aina ja Misu ei saa kuin ehkä sen vaivaisen puolikaan.
Sinä kirjoitit sen hyvin. Tuntuu niin hyvältä kun sinä ajattelet aina minua. Sinä tuot minulle aina kahviakin sänkyyn, ja kaikkia herkkuja. Meillä on vielä toinenkin ongelma. Olisi ihana nukkua sylikkäin, mutta kun meiltä molemmilta puutuu alle jäävä käsi. Kisu ehdotti vesisänkyä. Olisikohan se pehmeämpi niin että käsi ei jäisi alla puristukseen. Onko kenelläkään kokemusta. Nyt on ollut aika vilpoisaa öisin. Mutta jos tulisi lämmintä, niin ehkä siihen vesisänkyyn voisi laittaa kylmää vettä, sehän kestäisi kauan lämmetä ja vilvoittaisi. Vaaleampiverisenä Kisu kärsii kuumasta aina minua helpommin. Minä painan vähän häntä enemmän, eikä me voida nykkua päällekkäinkään.
Tai sitten jotain muita ratkaisuja. Kerran meillä oli kummallakin käsi ihan tönkkönä kun nukahdettiin ja alle jäänyt käsi puutui molemmilta. Vähän säikähdettiin jo.
Me olemme muuten juhannuksen kaupungissa kahdestaan ja nautitaan kesästä. Jos on hyvä sää, saatetaan käydä ulkonakin, kuten tänään. Me ei juodakaan mitään, syödään vain ja ollaan, hoidetaan, rapsutetaan ja viihdytään vain toisiamme. Luetaan yhdessä lehtiä ja ehkä katsotaan telkkaria. Me emme kerta kaikkiaan osaa pitää sormiamme irti tosistamme.
Minä haluan nauttia Misusta joka solullani, ja minusta se tuntuu kaikein parhaalle selvänä. Sitä paitsi jos ottaa, ei niin jaksa.
Kuinka kauan rakastuneiden onnea oikein kestää? Jotenkin vain tiedän että se hiipuu aikanaan. Me olemme kuitenkin onnellisimmat kahdestaan, eikä me tarvita nyt mitään muuta. Varmaan se joskus jotenkin hiipuu. Kun näkee kauan yhdessä olleita, he eivät vaikuta enää niin rakastuneilta. Me haluamme kuitenkin nauttia tästä nyt kun meillä on siihen mahdollisuus.
Olikos vielä muuta?
Ei tule mieleen. Siis me emme halua mitään sen suurempaa kirjeenvaihtoa eikä mitään önkkö tönkkö vastuksia. Mutta jos jotkut toiset rakastuneet voisi meitä neuvoa, olisi kiva.
Eihän tuosta ainakaan iso vaiva olisi, kun jo tässä kerta ollaan. Vähän kyllä epäilen saadaanko mitään neuvoa.
Kirjoitatko sinä siitä, minä en itse oikein osaa.
Niin, mekin voisimme tulla onnellisemmiksi. Ongelmana on se, että kun minä en osaa pidättää tarpeeksi kauan, ja Misu ei yleensä saa siis oikein mitään. Ja silloin harvoin, korkeintaan kerran päivässä tai yössä kun hänestäkin tuntuu oikein hyvältä, minä en voi millään estää ja sitten taas ei jakseta pitkään aikaan. Eli, jos minä voisin jotenkin pidättää sitä niin että Misukin ehtisi paremmin mukaan, hän voisi saada täyden nautinnon vaikkapa nyt 10 kertaa yössä ja me molemmat ehkä yhden kerran. Jos Misukin ehtisi täysillä mukaan se minun puoli nautintoa olisi ainakin kolme neljäsosa nautintoa. Minä niin tahtoisi antaa Misulle ihan kaikkeni. Osaisikohan kukaan neuvoa, olisiko mitään tehtävissä? Misu on niin ihana että minä vaan voi sille mitään, se tulee niin helposti. Ja minusta tuntuu vähän syntiseltä kun minä saan aina ja Misu ei saa kuin ehkä sen vaivaisen puolikaan.
Sinä kirjoitit sen hyvin. Tuntuu niin hyvältä kun sinä ajattelet aina minua. Sinä tuot minulle aina kahviakin sänkyyn, ja kaikkia herkkuja. Meillä on vielä toinenkin ongelma. Olisi ihana nukkua sylikkäin, mutta kun meiltä molemmilta puutuu alle jäävä käsi. Kisu ehdotti vesisänkyä. Olisikohan se pehmeämpi niin että käsi ei jäisi alla puristukseen. Onko kenelläkään kokemusta. Nyt on ollut aika vilpoisaa öisin. Mutta jos tulisi lämmintä, niin ehkä siihen vesisänkyyn voisi laittaa kylmää vettä, sehän kestäisi kauan lämmetä ja vilvoittaisi. Vaaleampiverisenä Kisu kärsii kuumasta aina minua helpommin. Minä painan vähän häntä enemmän, eikä me voida nykkua päällekkäinkään.
Tai sitten jotain muita ratkaisuja. Kerran meillä oli kummallakin käsi ihan tönkkönä kun nukahdettiin ja alle jäänyt käsi puutui molemmilta. Vähän säikähdettiin jo.
Me olemme muuten juhannuksen kaupungissa kahdestaan ja nautitaan kesästä. Jos on hyvä sää, saatetaan käydä ulkonakin, kuten tänään. Me ei juodakaan mitään, syödään vain ja ollaan, hoidetaan, rapsutetaan ja viihdytään vain toisiamme. Luetaan yhdessä lehtiä ja ehkä katsotaan telkkaria. Me emme kerta kaikkiaan osaa pitää sormiamme irti tosistamme.
Minä haluan nauttia Misusta joka solullani, ja minusta se tuntuu kaikein parhaalle selvänä. Sitä paitsi jos ottaa, ei niin jaksa.
Kuinka kauan rakastuneiden onnea oikein kestää? Jotenkin vain tiedän että se hiipuu aikanaan. Me olemme kuitenkin onnellisimmat kahdestaan, eikä me tarvita nyt mitään muuta. Varmaan se joskus jotenkin hiipuu. Kun näkee kauan yhdessä olleita, he eivät vaikuta enää niin rakastuneilta. Me haluamme kuitenkin nauttia tästä nyt kun meillä on siihen mahdollisuus.
Olikos vielä muuta?
Ei tule mieleen. Siis me emme halua mitään sen suurempaa kirjeenvaihtoa eikä mitään önkkö tönkkö vastuksia. Mutta jos jotkut toiset rakastuneet voisi meitä neuvoa, olisi kiva.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pohdimme tässä kerran, miksi ihmiset oikein eroavat ja riitelevät. Ilmeisesti sitä ikuista rakkautta ei varmaksi voi luvata, mutta lupasimme toisillemme kuitenkin sellaista minkä ainakin voi pitää vaikka ei enää rakastaisikaan. Nähköön sen tästä kaikki.
Lupaamme toisillemme, että jos joskus päätyisimme erillemme ja jos toinen vain haluaisi, niin olemme vielä ainakin viisi yötä yhdessä puolen vuoden aikana. Riippumatta siitä miksi eroaisimme tai onko toisella tai molemmilla jo toinen. Ja niin kauan kuin elämme, saa halia tarvittaessa - ainakin kerran kuukaudessa.
Meillä ei ole ollut vielä koskaan mitään riitaa. Riitelevätkö koskaan todella toisiansa rakastavat ?