Syksy oli vaikeinta aikaa elämässäni, kun menetimme tyttäremme raskausviikolla 22. Syyskuussa alkoi uuden vauvan odotus. Se aika oli täynnä pelkoja ja uskon puutetta. Kun päästiin sen traagisen viikon 22 yli alkoi odotus olla helpompaa, vaikka viikot 18-30 kuluivat hitaasti. Niiden jälkeen aika alkoi kulkea nopeammin ja vihdoin alkoi olla myös uskoa tulevaan.
Miksi meidän piti menettää pikkuruinen tyttö elokuussa? En tiedä, mutta silti kiitän hänestäkin joka päivä.
Eilen sain tuoda kotiin pienen poikavauvan, olen onnellinen ja kiitollinen. Jaksan uskoa huomiseen ja siihen, että kaikella on tarkoitus.
Miksi meidän piti menettää pikkuruinen tyttö elokuussa? En tiedä, mutta silti kiitän hänestäkin joka päivä.
Eilen sain tuoda kotiin pienen poikavauvan, olen onnellinen ja kiitollinen. Jaksan uskoa huomiseen ja siihen, että kaikella on tarkoitus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuolinsyy? tehtiinkö avaus. se voisi antaa vastauksen. onnea poikavauvan johdosta!!
Olen kirjoitellut palstalle aiemmin, joten siellä tarkempi kuvaus. Streptokokki aiheutti tulehduksen kohtuun asti. Pienelle tehtiin ruumiinavaus ja hän oli täysin terve. Tulehdusta vaan ei havaittu ennen menetystä, vaikka oireita oli.
Onnea uudesta perheenjäsenestä! Ihanaa että teillä asiat kääntyi noin hyväksi vaikeiden aikojen jälkeen. Kysyisin vain, että tulitko heti raskaaksi km:n jälkeen? Jos syksyllä menetitte tytön ja sitten tulit heti uudelleen raskaaksi? Oliko sulla kierto ihan normaali heti keskenmenon jälkeen? Anteeks jos kyselen kauheesti mutta mietityttää nuo asiat kun itsellä on kroppa vasta nyt palautumassa marraskuisesta keskenmenosta eikä uutta raskautta oo näköpiirissä.
Mulle oli henkireikä, että heti oltiin valmiita yrittämään uudelleen. Jälkivuoto kesti nelisen viikkoa ja siitä pari päivää, niin alkoi menkat. Uskomatonta, että tärppäsi heti siitä kierrosta. Tarkkaan kyllä laskelmoin ajoitusta...
Tosin alku raskautta varjosti se, että jälkitarkastuksessa sain kuurin, koska kohtu oli arka. Eli siellä oli kai vielä jotain tulehdusta. Samaan aikaan tapahtui myös hedelmöittyminen.
Sit vielä, kun tuo streptokokki uutinen tuli vasta marraskuussa, niin tietenkin tutkittiin, että oliko tartuntaa edelleen. No olihan se. Sain kuurin taas, jotta tämä pieni pelastuisi.
Kävin seurannassa koko raskauden ajan. Sen perusteella tehtiin suunnitelma, että saan antibiootit synnytykseen, ettei lapsi saa syntyessään tartuntaa. Synnytys oli sitten niin nopea, että antibiootti hädin tuskin ehti tippumaan, mutta lapseen asti se ei ehtinyt. Multa otettiin synnytyksen yhteydessä näyte ja vauvan onneksi nyt streptoa ei enää ollut! Vauva kuitenkin joutui ekoiksi päiviksi kuurille varmuuden varalta.
ONNEKSI OLKOON:)
kuoleen vauvan(39 6) äiti-05 ja 02/07 syntyneen pojan onnelinen äiti
sinulla oli? miten selvisi että streptokokki oli syynä?
Vuodot alkoivat juhannuksesta. Veristä, vetistä. Missään vaiheessa ei uskoneet, että on lapsivettä vaikka sitähän se sitten loppujen lopuksi oli. Testi näytti aina negaa vaikka lapsivesi meni lopulta kokonaan. Siinä vaiheessa lääkärit huolestui, kun lapsivettä oli niin vähän, että vaihtoehtoja ei enää ollut.
Syy selvisi ruumiinavauksessa, siitä tulokset tulivat kolmessa kuukaudessa. Streptokokki oli tulehduttanut sikiökalvot.
kuullostaa kamalalle... itse olen niin kamalan säikky ollut alkuraskauden ajan, pelkään että jotenkin menetän lapsen (odotan esikoistamme). minulla todettiin vuoden alussa vakava sydänvika ja siitä syystä ollut varpaillani koko ajan...
Ihana uutinen, nauttikaa vauvasta:)
Muistankin sinut hyvin viime kesältä, menetit tyttärenne hieman meidän kohtukuoleman jälkeen.
On mahtavaa lukea, että teillä on onnistunut raskaus takanapäin nyt, ja saitte pienokaisenne elävänä kotiin :). Nautihan nyt vauva-ajasta ja pienoisesta poikavauvasta, ja kaikkea hyvää teille :)
Meillekin on nyt viimein tulossa uusi tulokas, toivoen kovasti siihen että tällä kertaa saamme tämän pienoisen kotiin elävänä. 8kk yritys palkittiin maaliskuun lopussa, ja nyt meille on tulossa joulunyytti ja mennään rv 16 2. Pitkä on matka edessäpäin, ja jännitystä ja pelkoa riittää, mutta päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin, eipä se muukaan auta :)
Enkelipojan 6/06 ja pienoisen Toivon, rv 16 2. äiti.
Luottamusta ja uskoa uuteen elämään! Kuuntele kehoasi ja lepää aina, kun tarvis. Itsellä usko horjui vähän väliä ja suurin tuki oli neuvolan kautta lääkäri, joka antoi tukensa ja pääsin tarkempaan seurantaan äitiyspolille sekä sain sairaslomaa tarvittaessa. Mulle tuo seuranta antoi mielenrauhaa.
Lapset ovat lahjoja, sen olen kyllä oppinut kovan kokemuksen kautta.