Olen tuolla avauksessa ”Marxia mollataan, muta ei kumota!” keskustellut Kallen kanssa Marxin ”kurjistumisteoriasta”, jonka Kalle väitti kumoavansa mennen tullen, mutta kumoamatta se on häneltä nyt tyystin jäänyt. Eikä Kalle ole kyseistä teoriaa oikein ymmärtänytkään, vaikka yritin neuvoakin. Mutta oli kuin oli, Marxin ”kurjistumisteoriaa” pätee tänäänkin ja sitä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota kapitalismin yleisiin lainalaisuuksiin ja etenkin pysyvän ja vaihtelevan pääomanosan väliseen suhteeseen. Ja totta kai työläisten asema on esimerkiksi 1800-luvun puolivälistä tähän päivään parantunut huimasti, mutta se ei ole osoitus, kuten Kalle väittää, Marxin kurjistumisteorian pätemättömyydestä, vaan siitä, että työläiset ovat työtaisteluillaan ja kamppailuillaan kyenneet ratkaisevasti olojaan parantamaan. Joskus em. kehitykselle on tullut takapakkia roimastikin, jolloin työläiset ovat olleet täysin kapitalistien mielivallan alla. Siksi marxilaisessa teoriassa työläisten kurjistumista tarkastellaan absoluuttisesti ja suhteellisesti.
Marx on todennut työläisten suhteellisen aseman kurjistuvan pitkällä aikavälillä verrattuna kapitalistiseen arvonlisäysprosessiin, vaikka työläisten elintaso, reaalipalkka yms. paranisivatkin. Tästä löytyy Suomesta todistetta mm. 60-luvulta, jolloin taloustieteilijä Matti Peltonen laski teollisuustyöläisten suhteellisen kurjistumisen asteen työpalkan kehityksen kautta vuosille 1926-1961. Tämä tapahtui jakamalla työläisten keskimääräisen palkan luvulla, joka jäi jäljelle, kun teollisuuden kansantulosta vähennettiin työntekijäin palkkasumma. Näin saadusta lukusarjasta Peltonen laski indeksiluvun, jossa vuosi 1938 oli 100. Laskelman mukaan työläisten suhteellinen kurjistuminen oli selvää: vuonna 1926 indeksi oli 165, vuonna 1951 se oli 80 ja vuoden 1961 indeksi oli laskenut jo 54.
Suhteellinen kurjistuminen näkyy tämän päivänkin Suomessa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Bruttokansantuotteen arvioidaan olevan tänä vuonna reaalisesti jo 50 prosenttia suurempi kuin se oli vuonna 1990. Eli käyvin hinnoin laskettuna yli 67 miljardia euroa. Talouskasvu siis jatkuu, mutta sen hedelmät jakautuvat entistä epätasaisemmin kansalaisten kesken.
Esimerkiksi palkkatulojen osuus kansantulosta on alentunut yli kymmenellä prosentilla, mikä johtuu siitä, että palkat ovat kehittyneet työn tuottavuuden kasvua hitaammin. Työn tuottavuuden kasvu on ohjattu voittoihin ja pääomatuloihin, jotka ovat kasvaneet ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Jos palkkojen osuus halutaan palauttaa samalle tasolle kuin se oli 80-luvun lopulla, pitäisi palkkoja korottaa suunnilleen viidenneksellä.
Suhteellista kurjistumista voi tarkastella myös akselilla yritysten voitot - työtulot. Vuosina 1975-1990, siis pitkällä aikavälillä ennen lamaa, yritysten voitot olivat keskimäärin runsas 20 prosenttia yritysten nettoarvonlisäyksestä. Laman jälkeen voitot kasvoivat jyrkästi ja viime vuosina prosenttiluku on ollut yli 35, siis noin kaksinkertainen. 1990-luvun alkuun verrattuna voittojen osuus on nyt 3-4-kertainen. Vuonna 2005 yritysten voitot olivat yli 25 miljardia euroa. Tämä tiesi sitä, että euroissa laskettuna yritysvoitot olivat vuonna 2005 yli yhdeksän miljardia suuremmat kuin mitä lamaa edeltäneellä pitkällä aikavälillä keskimäärin. Työtulot yrityssektorilla (palkat työnantajan sotumaksut) olivat vastaavasti vuonna 2005 noin yhdeksän miljardia euroa pienemmät kuin mitä olivat olleet lamaa edeltäneellä pitkällä aikavälillä keskimäärin. Teollisuudessa tämän vääristymän korjaaminen olisi vuonna 2005 edellyttänyt työtuloihin noin neljän euron lisäystä työtuntia kohti.
Ja verotilastojenkin mukaan suhteellinen kurjistuminen ilmenee, sillä väestöstä rikkaimman prosentin veronalaiset bruttotulot ovat yhtä suuret kuin pienituloisimmalla kolmanneksella yhteensä. Kun rikkaimman prosentin reaalitulot ovat vuoden 1990 jälkeen kolminkertaistuneet, ovat köyhimmän kymmenesosan reaalitulot polkeneet paikallaan.
Työläisten asema kurjistuu nykyisin ajoittain myös absoluuttisesti ja suhteellinen ja absoluuttinen kurjistuminen myös kietoutuvat toisiinsa. Ja vaikka ay-liikkeen kamppailu on palkkakysymyksissä tehokasta, absoluuttista kurjistumista tapahtuu mm. työn voimaperäisyyden nousun muodossa, joka näkyy nykyisin etenkin työuupumuksena. Ja psyykkiset ongelmat ovatkin nyt suurin ennenaikaiselle eläkkeelle joutumisen syy: 43 prosenttia kaikista eläkkeistä ja alle 55 vuotiaiden eläkkeistä 53 prosenttia johtuu työeräisistä mielenterveyssyistä. Vuonna 2004 mielenterveyssyistä oli työkyvyttömyyseläkkeellä yli 100.000 henkilöä. Ongelma on myös maailmanlaajuinen: Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut työuupumuksen länsimaiden nopeimmin kasvavaksi kansanterveysongelmaksi.
Tänään absoluuttisesta kurjistumisesta on osoituksena myös se, että yli 600 000 suomalaista joutuu elämään Euroopan unionin köyhyysrajan alapuolella, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Toimeentulotukea sai viime vuonna lähes 240 000 perhettä. Ja lapsista 15 prosenttia elää köyhyydessä. Tätä hälyttävää tilanne käy selville Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta. Sen mukaan lapsiköyhyysaste oli vuonna 1990 4,9 prosenttia, toissavuonna 12,3 prosenttia ja nyt siis 15 prosenttia koskien 136 200 lasta. Suurin köyhyysriski on yksinhuoltajaperheillä, pienten lasten perheillä ja monilapsisilla perheillä. Suomessa on myös asunnottomia arviolta 10 000, enemmän kuin koskaan.
Jos Marxin kurjistumisteoriaa tarkastellaan globaalisti ottamalla huomioon maailman jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin maihin, niin Marxin väite rikkauden kasautumisesta toiseen kohtioon sekä kurjuuden, työrasituksen, orjuuden ja tietämättömyyden kasautumisesta toiseen kohtioon pitävän paikkansa. Kysymys on pitkälti absoluuttisesta kurjistumisesta, koska teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välinen taloudellinen kuilu on 40 viime vuoden aikana vain kasvanut: vuonna 1960 maailman rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välinen ero oli 30-kertainen. Nyt ero on kasvanut jo 80-kertaiseksi. Ja kolmen maailman rikkaimman henkilön omaisuus on enemmän kuin vähiten kehittyneiden maiden ja niiden 600 miljoonan ihmisen bruttokansantuote yhteensä. Microsoftin omistaja Bill Gates ansaitsee noin 1400 euroa sekunnissa, kun samaan aikaan lähes kolme miljardia ihmistä elää alle kahdella eurolla päivässä. Ja absoluuttinen kurjistuminen vain lisääntyy.
Marx on todennut työläisten suhteellisen aseman kurjistuvan pitkällä aikavälillä verrattuna kapitalistiseen arvonlisäysprosessiin, vaikka työläisten elintaso, reaalipalkka yms. paranisivatkin. Tästä löytyy Suomesta todistetta mm. 60-luvulta, jolloin taloustieteilijä Matti Peltonen laski teollisuustyöläisten suhteellisen kurjistumisen asteen työpalkan kehityksen kautta vuosille 1926-1961. Tämä tapahtui jakamalla työläisten keskimääräisen palkan luvulla, joka jäi jäljelle, kun teollisuuden kansantulosta vähennettiin työntekijäin palkkasumma. Näin saadusta lukusarjasta Peltonen laski indeksiluvun, jossa vuosi 1938 oli 100. Laskelman mukaan työläisten suhteellinen kurjistuminen oli selvää: vuonna 1926 indeksi oli 165, vuonna 1951 se oli 80 ja vuoden 1961 indeksi oli laskenut jo 54.
Suhteellinen kurjistuminen näkyy tämän päivänkin Suomessa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Bruttokansantuotteen arvioidaan olevan tänä vuonna reaalisesti jo 50 prosenttia suurempi kuin se oli vuonna 1990. Eli käyvin hinnoin laskettuna yli 67 miljardia euroa. Talouskasvu siis jatkuu, mutta sen hedelmät jakautuvat entistä epätasaisemmin kansalaisten kesken.
Esimerkiksi palkkatulojen osuus kansantulosta on alentunut yli kymmenellä prosentilla, mikä johtuu siitä, että palkat ovat kehittyneet työn tuottavuuden kasvua hitaammin. Työn tuottavuuden kasvu on ohjattu voittoihin ja pääomatuloihin, jotka ovat kasvaneet ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Jos palkkojen osuus halutaan palauttaa samalle tasolle kuin se oli 80-luvun lopulla, pitäisi palkkoja korottaa suunnilleen viidenneksellä.
Suhteellista kurjistumista voi tarkastella myös akselilla yritysten voitot - työtulot. Vuosina 1975-1990, siis pitkällä aikavälillä ennen lamaa, yritysten voitot olivat keskimäärin runsas 20 prosenttia yritysten nettoarvonlisäyksestä. Laman jälkeen voitot kasvoivat jyrkästi ja viime vuosina prosenttiluku on ollut yli 35, siis noin kaksinkertainen. 1990-luvun alkuun verrattuna voittojen osuus on nyt 3-4-kertainen. Vuonna 2005 yritysten voitot olivat yli 25 miljardia euroa. Tämä tiesi sitä, että euroissa laskettuna yritysvoitot olivat vuonna 2005 yli yhdeksän miljardia suuremmat kuin mitä lamaa edeltäneellä pitkällä aikavälillä keskimäärin. Työtulot yrityssektorilla (palkat työnantajan sotumaksut) olivat vastaavasti vuonna 2005 noin yhdeksän miljardia euroa pienemmät kuin mitä olivat olleet lamaa edeltäneellä pitkällä aikavälillä keskimäärin. Teollisuudessa tämän vääristymän korjaaminen olisi vuonna 2005 edellyttänyt työtuloihin noin neljän euron lisäystä työtuntia kohti.
Ja verotilastojenkin mukaan suhteellinen kurjistuminen ilmenee, sillä väestöstä rikkaimman prosentin veronalaiset bruttotulot ovat yhtä suuret kuin pienituloisimmalla kolmanneksella yhteensä. Kun rikkaimman prosentin reaalitulot ovat vuoden 1990 jälkeen kolminkertaistuneet, ovat köyhimmän kymmenesosan reaalitulot polkeneet paikallaan.
Työläisten asema kurjistuu nykyisin ajoittain myös absoluuttisesti ja suhteellinen ja absoluuttinen kurjistuminen myös kietoutuvat toisiinsa. Ja vaikka ay-liikkeen kamppailu on palkkakysymyksissä tehokasta, absoluuttista kurjistumista tapahtuu mm. työn voimaperäisyyden nousun muodossa, joka näkyy nykyisin etenkin työuupumuksena. Ja psyykkiset ongelmat ovatkin nyt suurin ennenaikaiselle eläkkeelle joutumisen syy: 43 prosenttia kaikista eläkkeistä ja alle 55 vuotiaiden eläkkeistä 53 prosenttia johtuu työeräisistä mielenterveyssyistä. Vuonna 2004 mielenterveyssyistä oli työkyvyttömyyseläkkeellä yli 100.000 henkilöä. Ongelma on myös maailmanlaajuinen: Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut työuupumuksen länsimaiden nopeimmin kasvavaksi kansanterveysongelmaksi.
Tänään absoluuttisesta kurjistumisesta on osoituksena myös se, että yli 600 000 suomalaista joutuu elämään Euroopan unionin köyhyysrajan alapuolella, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Toimeentulotukea sai viime vuonna lähes 240 000 perhettä. Ja lapsista 15 prosenttia elää köyhyydessä. Tätä hälyttävää tilanne käy selville Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta. Sen mukaan lapsiköyhyysaste oli vuonna 1990 4,9 prosenttia, toissavuonna 12,3 prosenttia ja nyt siis 15 prosenttia koskien 136 200 lasta. Suurin köyhyysriski on yksinhuoltajaperheillä, pienten lasten perheillä ja monilapsisilla perheillä. Suomessa on myös asunnottomia arviolta 10 000, enemmän kuin koskaan.
Jos Marxin kurjistumisteoriaa tarkastellaan globaalisti ottamalla huomioon maailman jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin maihin, niin Marxin väite rikkauden kasautumisesta toiseen kohtioon sekä kurjuuden, työrasituksen, orjuuden ja tietämättömyyden kasautumisesta toiseen kohtioon pitävän paikkansa. Kysymys on pitkälti absoluuttisesta kurjistumisesta, koska teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välinen taloudellinen kuilu on 40 viime vuoden aikana vain kasvanut: vuonna 1960 maailman rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välinen ero oli 30-kertainen. Nyt ero on kasvanut jo 80-kertaiseksi. Ja kolmen maailman rikkaimman henkilön omaisuus on enemmän kuin vähiten kehittyneiden maiden ja niiden 600 miljoonan ihmisen bruttokansantuote yhteensä. Microsoftin omistaja Bill Gates ansaitsee noin 1400 euroa sekunnissa, kun samaan aikaan lähes kolme miljardia ihmistä elää alle kahdella eurolla päivässä. Ja absoluuttinen kurjistuminen vain lisääntyy.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Korjattu bkt kertoo enemmän
GPI ja ISEW: Kestävä hyvinvointi länsimaissa laskee
Yhdysvalloissa on tehty aidon kehityksen mittarin mukaisia laskelmia. Niiden mukaan hyvinvointi Yhdysvalloissa kääntyi laskuun 1970-luvun puolessa välissä ja on edelleen alempana kuin silloin. Samaan aikaan USA:n bruttokansantuote on kuitenkin noussut yli puolella. (Redefining Progress 2002.)
Suomessa Jukka Hoffrén (2001) on tehnyt vastaavanlaisen laskelman nimeltään kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi ISEW (Index of Sustainable Economic Welfare). Sen mukaan kestävä taloudellinen hyvinvointi kääntyi Suomessa laskuun vuonna 1983 ja oli vuonna 2000 noin puolet vuoden 1983 tasosta. Samaan aikaan Suomen bruttokansantuote on kasvanut noin puolella. (Hoffrén 2001.)
http://www.tilastokeskus.fi/tup/kuntapuntari/kuntap_3_2005_hyvinvointi.html
Kallen - siis tämän meidän Kallen,ei Partakallen - kurjistumisteoria ilmentyy sammakoissa. Niitä hänellä riittää.
Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden synty,syveneminen ja tunnusmerkit kiinnostivat jo kansantaloustieteen klassikoita. He eivät keksineet kurjistumista,eikä sitä keksinyt Marx. Kansantaloustieteilijät pyrkivät selvittämään olemassa olevan ilmiön mekanismin,klassikoiden ja Marxin lähestymistapa oli erilainen ja he päätyivät toisistaan poikkeaviin tuloksiin. Myös kapitalistiset kansantaloustieteilijät päätyivät keskenään erilaisiin tuloksiin. Niin heille tapahtuu tänäkin päivänä.
Munkki Malthusin Rautainen väestölaki sanoo: Ketä maa ei elätä,kuolkoon. Se oli ensimmäinen yritys selittää absoluuttinen ja suhteellinen kurjistuminen.
Kun Kalle nyt on kumoamassa Marxin,hän joutunee kumoamaan myös Malthusin, Smithin, Ricardon ja Galbraithin - sekä jokusen tusinan tuntemattomampia kansantaloustieteilijöitä,näet hekin ovat esittäneet näkemyksensä samasta asiasta.
Kallen on kaiketi esitettävä oma,täysin uusi yhteiskunta- ja talousteoria,muutenhan Kalle ei kumoa mitään,vaan perustaa väitteensä Marxia vastaan toisien ajatuksiin. Teorioiden asettamista vastakkain ja sillä elämöimistä en pitäisi kovin luovana toimintana. Sitä ei muuksi muuta edes sokea usko asiansa oikeutukseen.
Eilinen Iltis kertoi maassa olevan nyt miljardöörin. Antti Herlinin omistusten määrä kohosi toiselle miljardille. Aatos Erkko oli hyvä kakkonen. Viimevuotisella ykkössijalla pääsi nyt hädin tuskin 20 kärkijoukkoon. Jos Marx ei olisi erotellut toisistaan absoluuttista ja suhteellista kurjistumista,niin joltisestikin olisi työttömän ja pienipalkkaisen ansio kohonnut vuoden aikana. Siis olettaen Kallen tavalla,ettei kurjistumista tapahdu.
Marx ei yhteiskuntatieteilijänä ollut kiinnostunut yksilöistä,yksilöiden aseman tutkiminen ei anna vastauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin.Tämän hän mainitsee usein ja korostaa sitä. Hän tunnistaa ja osoittaa marginaalit,eikä laita niille painoa teoriassaan. Tämä tulisi huomioida Marxia arvioidessa,hän ei keskity Kallen tavoin aidan sijasta aidanseipäisiin.
Wäinä lähtee kuudeksi viikoksi lomalle. Tarkoitus on opetella kalastamaan kuhaa. Tarvittavat emmeet on hankittu,nyt pitäisi tietää mitä niillä tehdään. On Oskua,Velhoa,Stormia,Merimetsoa,Bomberia,Slammeria,
Busteria,Holkkia ja mälli jenkkejä päälle,väreissä löytyy. On levittäjää,syvääjää,läkkärää ja niitä Snuu-jotakin. Koukkua,leikaria,painoa ja peruketta on enempi kuin kantaa jaksaa. Kaiku on asetettu ja plotteri timmissä,paikannuksen pitäisi pelata.
Eettiset säännöt ovat kondiksessa. Päissään ei ajeta,vesikiinteistöjen omistajien akat ja tyttäret saavat uida rauhassa rannoillaan pimppisillään,mökkirannoissa ei pyöritellä.Luvat ovat kunnossa kolmeen vesistöön kahdeksalle vavalle.Kuhan alamitaksi laitettu viisikymmentä cm
mikä tarkoittaa kahdesti kutenutta kalaa. Sekä se tärkein,saalista valehdellaan ainoastaan vähän.
Uskon vakaasti saavani aikaan enemmän kalastusrintamalla,kuin Kalle yhteiskuntatieteitten opinnoissaan.
Lomat kaikille vaikkakin säät näyttävät porvarihallituksen aikana olevan viimevuotista kehnommat. Kenties ne paranevat sitten ennen vaaleja hallituskauden lopussa.
Partakallen kurjistumisteorian toteutumista pitää tietenkin verrata siihen aikakauteen jolloin se kirjoitettiin - siis jossakin tuolla 1860-luvulla.
Aikaisin vuosiluku, mikä sepostuksessasi oli, oli 1926. Ei kelpaa todistukseksi.
Paljonko oli Peltosen indeksi vuonna 1860?
Vuosien 1860 ja 1926 välillä aatelisto ehti suhteellisesti köyhtymään paljon. Ja sen he tekivätkin.
Esitä mielestäsi pätevät vasta-argumentit Kallen viesteihin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000027175932
ja
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000027180786
Jatketaan sitten keskustelua mutta siihen asti Kalle katsoo asian olevan todistetun.
/Kalle, joka mielellään haluaisi kuulla mitä punikit ymmärtävät sanalla "kurjistuminen" jos se ei siis tarkoita huonojen elinolojen entisestään huononemista
"Ja totta kai työläisten asema on esimerkiksi 1800-luvun puolivälistä tähän päivään parantunut huimasti, mutta se ei ole osoitus, kuten Kalle väittää, Marxin kurjistumisteorian pätemättömyydestä, vaan siitä, että työläiset ovat työtaisteluillaan ja kamppailuillaan kyenneet ratkaisevasti olojaan parantamaan. Joskus em. kehitykselle on tullut takapakkia roimastikin, jolloin työläiset ovat olleet täysin kapitalistien mielivallan alla. Siksi marxilaisessa teoriassa työläisten kurjistumista tarkastellaan absoluuttisesti ja suhteellisesti."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000027184501
Tässähän selvä vastaus pohdintoihisi - luokkataistelu!
Mistä valtion budjetin kasvu on tullut samaan
aikaan?
Entä yhteiskunnan tuottamien etuuksien määrä
verrattuna 60 luku vs. tämä päivä?
Työpaikkojen rakenne on radikaalisti muuttunut,
joten palkkojen ja voittojen suora vertailu on
varsin teoreettista.
Voisi sanoa että nollatutkimusta suorastaan.
Palvelualojen lisääntyneet työpaikat eivät ole
tekemisissä Kone Oy:n kasvaneen lisäarvon kanssa.
Hyvä on että tutkitaan mutta mahdollisimman
pienellä yksisilmäisyydellä.
Jos Suomi ei olisi muuttunut yhtään 60 luvusta
voisi vertailua pitää edes jotenkin todellisuus-
sa kiinni olevana.
Näin kirjoittaa punikki "hinku ja vinku" aloitusviestissään:
"Vuonna 2005 yritysten voitot olivat yli 25 miljardia euroa. Tämä tiesi sitä, että euroissa laskettuna yritysvoitot olivat vuonna 2005 yli yhdeksän miljardia suuremmat kuin mitä lamaa edeltäneellä pitkällä aikavälillä keskimäärin. Työtulot yrityssektorilla (palkat + työnantajan sotumaksut) olivat vastaavasti vuonna 2005 noin yhdeksän miljardia euroa pienemmät kuin mitä olivat olleet lamaa edeltäneellä pitkällä aikavälillä keskimäärin. Teollisuudessa tämän vääristymän korjaaminen olisi vuonna 2005 edellyttänyt työtuloihin noin neljän euron lisäystä työtuntia kohti."
Mutta yritä puristaa hänestä ulos, että miten Nokian, UPM:n, Koneen ja monen muun suuryrityksen voitot on hänen laskuissaan jaettu eri maiden kesken sillä näiden suuryhtiöiden voitot muodostuvat pääasiassa ulkomailla tehdystä työstä ja näin ei mitenkään kuulu suomalaiselle punikille sosialisoitavaksi. Globalisoituminen alkoi toden teolla vasta 90-luvulla ja työ siirtyi ulkomaille mutta yrityksen voitot tulivat Suomeen. Näihin voittoihin ei suomalaisella työmiehellä ole osaa eikä arpaa - valitettavasti. Mutta kommunistit laskevat vain suomalaisten yritysten voittojen summan ja olettavan sen olevan suomalaisen työmiehen "riiston" summan.
Sitten punikki sanoo yrityssektorin maksaman palkkasumman VÄHENTYNEEN 9 000 000 000€ vuodesta 1990 vuoteen 2005.
Jos yrityssektorilla olisi 1 000 000 työntekijää, jota siellä ei ole, niin se tarkoittaisi jokaisen palkan lisineen PUDONNEEN 9 000€. Kallen palkka on mainnittuna ajanjaksona yli kolminkertaistunut ja hän uskoo useimpien palkkojen nousseen ainakin 100-200%.
Siis tuo kohta vaatisi ainakin linkin lähdetietoihin sillä väite ei ole kovinkaan uskottava.
/Kalle, joka mielellään haluaisi kuulla mitä punikit ymmärtävät sanalla "kurjistuminen" jos se ei siis tarkoita huonojen elinolojen entisestään huononemista
"Globalisoituminen alkoi toden teolla vasta 90-luvulla"
Kuule kolonialismi, siirtomaiden riisto ja nyt hienosti sanottuna globalisoituminen alkoi siitä kun Kolumbus "löysi" Amerikan. Tutustu kapitalismin riistohistoriaan, koska kapitalismin ensimmäiset idut katsotaan alkaneen 1400-luvun puolivälissä.
Aloitusviestin luvut tarkoittavat Kallen käsityksen mukaan Suomen tilannetta ja näin hän ei maininnut erikseen, että juuri suomalainen teollisuus alkoi enenemässä määrin globalisoitumaan 90-luvun alusta alkaen.
/Kalle, joka on pahoillaan viestissään esiintynyttä epätarkkuutta
Sanoi Lassilan Jaskakin ennen vanhaan kasinovuosina.
Koettaneeko punikki väittää että palkat ovat
peräti hänen mielestään laskeneet?
70 luvun alussa maaseudulla oli pienviljelijäväestö
todella köyhää!
Heitä oli muistaakseni n. 400000 eli neljäsataatu-
hatta!!!!
Tämä kansanosa on saanut sähkövalon ja elintaso
korjaantunut aikaa sitten.
Jotenkin vituttaa että joku tekee nollatutkimuk-
sia sinun, minun ja muiden veronmaksajien
rahoilla vallankumouksen eteen!!
Ihme paskan jauhamista kun jokainen näkee että
naapuri elää paremmin, ajaa paremmalla autolla ja
kun asuntolainat ovat loppu, alkaa suorastaan
näyttää ylen sankialta prihalta!!!!!
No, eihän se desanteille sovi mutta kirveensä
karahtaa tässä selitystieteessä kiveen pahemman
kerran kun normaalit ihmiset kulkevat silmät
ja korvat auki.
Tässä meikäläisen naapurustossa ei ole yhtään
johtajaa eikä rikasta perijää.
Silti on saksalaista nelivetofarkkua, kesämökkejä
ja ulkomailla käydään viimeistään syyslomalla!!
Kyllä kävisi kommunismille tällä kadulla köpsösti
jos koettaisi tulla ihanaista onnea jakamaan.
Mutta nyt lähdetään ulkojuopotteluun ja sen jäl-
keen kokolle juopottelemaan lisää!!!!!
Hyvää Juhannusta toveri antipunikille!
Tästä eteenpäin käyskennellään korkkiliivit pääl-
lä kuivallakin maalla.
Ne saa ottaa pois vasta sen jälkeen kun kykenee
umpisolmuun vedetyt nyörit avaamaan!
Itsellesi sana suhteellinen.
Kun sillä "työläisten asialla" värkäävät vallanku-
mousta ja höpöttävät hölmöjä.
Nimittäin työläiset alkavat olla sen verran ylen
sankeita prihoja ettei punainen vallankumous
oikein kiinnosta.
Ja miksei ei kiinnosta?
Kuka perkele haluaisi nykyisestä punaiseen takapa-
julaan!
Eihän niin hulluja ole enää kuin kourallinen!
Siksi sitä senaattorin postiakaan ei enää
heltiä punaisille pölhöille.
Hyvä niin, kyllä sitä paskan jauhantaa 50
vuotta jouduttiin kuuntelemaankin.
Nykyään on jäljellä perusteetonta teoreettista
höperehtimistä kun punaisinkaan punikki ei
voi enää laulaa neuvostomandraa!
Että silleen. Se mitä sanoin kotikadustani
pitää täysin suhteellisesti paikkansa.
Kommunismi eläisi kotikadullani tasan 2 sekuntia.
Ja vähemmän, jos osuu heti eikä tarvitse ottaa
toista kertaa!
Kuunnellut puoliakaan tuosta 50v.
Näin kirjoitit:
"taloustieteilijä Matti Peltonen laski teollisuustyöläisten suhteellisen kurjistumisen asteen työpalkan kehityksen kautta vuosille 1926-1961. Tämä tapahtui jakamalla työläisten keskimääräisen palkan luvulla, joka jäi jäljelle, kun teollisuuden kansantulosta vähennettiin työntekijäin palkkasumma. Näin saadusta lukusarjasta Peltonen laski indeksiluvun, jossa vuosi 1938 oli 100."
Jos tätä laskutapaa on käytetty nin ei ole ihme vaikka johtopäätökset ovat mitä tahansa.
Oletetaan työläisten keskimääräisen palkan ollaan vuonna 1930 2 markkaa ja 1936 4 markkaa.
Vuonna 1930 teollisuuden kansantulo oli 1 000 000 ja työntekijöiden palkkasumma oli 200 000.
Näin saadaan luku
(1 000 000 - 200 000)/2=400 000.
Jos vuonna 1936 teollisuustuotanto olisi ollut muuttumaton niin silloin teollisuuden kansantulo oli 1 000 000 ja työntekijöiden palkkasumma oli 400 000 - siis tupla koska palkat oli tuplattu.
Näin saadaan luku
(1 000 000 - 400 000)/4=150 000.
Ainoa ero vuosien 1930 ja 1936 välillä on palkkojen kaksikertaistuminen ja sen seurauksena annetun laskukaavan mukainen tulos pieneni. Kalle tekee sen johtopäätöksen ylläolevasta esimerkistä, että mitä pienempi tulos niin sitä vähemmän on työmies kurjistunut. Tätä johtopäätöstä hän ei perustele sen enempää kuin että jos ainoa ero yllä oleissa laskuissa on korkeammat palkat vuodelle 1936 niin kyllä sen täytyy merkitä kurjuuden vähenemistä.
Mutta miten olisi siis käynyt jos teollisuustuotanto olisi kolminkertaistunut ilman työmenetelmien muuttumista. Siis kolminkertainen työvoimamäärä tarvitaan tuotantoon ja työttömyys laskee maassa.
Vuoden 1936 luvut tuotannon kolminkertaistuessa:
teollisuuden kansantulo oli 3 000 000 ja työntekijöiden palkkasumma oli 1 200 000 - siis tupla palkka kolminkertaistettuna tuontannon kolminkertaistuttua.
Näin saadaan luku
(3 000 000 - 1 200 000)/4=450 000.
Näin ollen antamasi laskukaavan mukaan teollisuustuonnan lisääntyminen ja näin ollen työttömyyden vähentyminen kurjistaa kansaa vaikka kolminkrtainn määrä työntekijöitä sai tuplapalkkaa.
Vertaa lukuja vuoden 1930 tolosta vuoden 1936 tulokseen, missä tuotanto - ja siis työvoimamäärä - on kolminkertaistettu vuoden 1930 tasosta ja samalla keskiansio on kaksinkertaistettu ja kuitenkin antamasi laskukaavaa osittaa työmiehen kurjistuneen.
Annahan oikea laskukaava tai myönnä olevasi ulkona kuin lumiukko.
Kalle on useaan otteeseen täällä sanonut, että viisautta ei saa kirjoista vaan se on myötäsyntyistä. Kirjoista saa vain tietoa ja viisautta tarvitaan sen tiedon omaksumiseen.
Kerrohan nyt miten se oikea laskukaava menee...
/Kalle, joka mielellään haluaisi kuulla mitä punikit ymmärtävät sanalla "kurjistuminen" jos se ei siis tarkoita huonojen elinolojen entisestään huononemista
sillai, et hävisit! mää ymmärrän et se ottaa sua pattiin, ketä tahansa ottas!
hinkun ja vinkun sanallinen Peltos-esimerkki ja sinun laskennallinen esimerkkisi eivät ole lainkaan yhteneväiset. Hinku ja vinku esittävät tieteellisen vertailun, mutta sinä peruskoulun ala-asteen tasoisen ja hatusta vedettyjen lukujen mekaanisen laskutoimituksenja? Ero löytyy tästä toteamuksesta:
"Näin saadusta lukusarjasta Peltonen laski indeksiluvun"
Ethän sinä esimerkissäsi laskemistasi lukusarjoista laske, tai edes johda mitään, kotikutoistakaan, indeksiä tai perusteita sille. Etkä edes arvele suuntaan etkä toiseen? Eiköhän sinun kannattaisi ottaa ensin selville, kyseisessä vertailussa yleensä käytetyn indeksin laskentaperusteet ja sitten vasta tulla palstalle perusteluinesi. Googlettamalla saattaa löytyä joku kansantalouden perusteisiin keskittyvä saitti...
Kritisoit Kallen laskutapaa hänen jättäessä huomioimatta indeksin vaikutuksen.
Amatööri.
Etkö huomannut Kallen laskeneen toverin "hinku ja vinku" antaman laskukaavan käänteisluvun!!
Etkö huomannut sitä - amatööri - ja sitten neuvot Kallea matematiikassa.
Oikea laskutapa ja johtopäätökset toverin "hinku ja vinku" esittämästä laskutavasta:
Oletetaan työläisten keskimääräisen palkan ollaan vuonna 1930 2 markkaa ja 1936 4 markkaa.
Vuonna 1930 teollisuuden kansantulo oli 1 000 000 ja työntekijöiden palkkasumma oli 200 000.
Näin saadaan luku
2/(1 000 000 - 200 000)=0,0000025
Jos vuonna 1936 teollisuustuotanto olisi ollut muuttumaton niin silloin teollisuuden kansantulo oli 1 000 000 ja työntekijöiden palkkasumma oli 400 000 - siis tupla koska palkat oli tuplattu.
Näin saadaan luku
4/(1 000 000 - 400 000)=0,0000067
Ainoa ero vuosien 1930 ja 1936 välillä on palkkojen kaksikertaistuminen ja sen seurauksena annetun laskukaavan mukainen tulos kasvoi. Kalle tekee sen johtopäätöksen ylläolevasta esimerkistä, että mitä suurempi tulos niin sitä vähemmän on työmies kurjistunut. Tätä johtopäätöstä hän ei perustele sen enempää kuin että jos ainoa ero yllä oleissa laskuissa on korkeammat palkat vuodelle 1936 niin kyllä sen täytyy merkitä kurjuuden vähenemistä.
Mutta miten olisi siis käynyt jos teollisuustuotanto olisi kolminkertaistunut ilman työmenetelmien muuttumista. Siis kolminkertainen työvoimamäärä tarvitaan tuotantoon ja työttömyys laskee maassa.
Vuoden 1936 luvut tuotannon kolminkertaistuessa:
Teollisuuden kansantulo oli 3 000 000 ja työntekijöiden palkkasumma oli 1 200 000 - siis tupla palkka kolminkertaistettuna tuontannon kolminkertaistuttua.
Näin saadaan luku
4/(3 000 000 - 1 200 000)=0,0000022.
Ja miksi Kalle ei käsitellyt indeksifunktiota lainkaan??
Indeksifunktion eräs tärkeimmistä ominaisuuksista on, että sen ensimmäinen derivaatta on aina joko positiivinen tai negatiivinen. Sillä voi olla myös paikallisia nollapisteitä mutta sen arvo ei kuitenkaan koskaan muutu positiivisesta negatiiviseksi tai päinvastoin.
Tyypillinen indeksifunktio:
I=A*B/C
A=indeksin haluttu arvo kohdassa C
B=laskettu arvo kohdassa B
C=laskettu arvo kohdassa C, siis siinä kohtaan missä indeksin halutaan olevan A
I=indeksi kohdassa B
Tämä indeksin laskukaava antaa nousevan indeksin lasketun arvon noustessa. Jos halutaan indeksin pienenevän lasketun arvon kasvaessa voidaan käyttää seuraavaa laskukaavaa:
I=A*C/B
Ylläolevassa esimerkissä Kalle asettaa indeksiksi 100 vuoden 1930 kohdalle ja haluaa indeksin laskevan kurjuuden lisääntyessä. Koska kurjuuden täytyy vähentyä palkkojen noustessa ja kaikkien muiden tekijöiden pysyessä muuttumattomina niin silloin hän käyttää kaavaa
I=A*B/C
Näin vuoden 1930 indeksiksi saadaan 100
Ja vain palkkoja kohottamalla saadaan vuodelle 1936 indeksiksi 266. Siis kurjistuminen on todellakin vähentynyt ja se onkin ymmärrettävää sillä palkat on kaksinkertaisuneet.
Jos tuotanto samanaikaisesti kolminkertaistuu niin vuoden 1936 indeksiksi tulee 89 ja työmies on siis kurjistunut vuoden 1930 tilanteesta vaikka kolminkertainen työvoimamäärä nauttii kaksinkertaita keskipalkkaa.
Tätäkö kommunistit tarkoittavat kurjistumisella?
Kallella ei ole mitään tarvetta etsiä netistä laskukaavaa, jolla Peltonen "osoitti" työmiehen kurjistuneen vuoden 1926 ja 1961 välillä. Punikeilla pitäisi olla kiinnostusta etsiä oikea laskukaava pystyäkseen kumoamaan Kallen viestin ja siinä olevat väitteet.
/Kalle, joka mielellään haluaisi kuulla mitä punikit ymmärtävät sanalla "kurjistuminen" jos se ei siis tarkoita huonojen elinolojen entisestään huononemista
Kallen aikaisemmasta vastauksesta ei selviä suoraan miksei hän käyttänyt indeksiarvoa ensimmäisessä laskuesimerkissään niin taivutetaanpa se asia vielä punikeille rautalangasta.
Näin Kalle kirjoitti:
"Ja miksi Kalle ei käsitellyt indeksifunktiota lainkaan??
Indeksifunktion eräs tärkeimmistä ominaisuuksista on, että sen ensimmäinen derivaatta on aina joko positiivinen tai negatiivinen. Sillä voi olla myös paikallisia nollapisteitä mutta sen arvo ei kuitenkaan koskaan muutu positiivisesta negatiiviseksi tai päinvastoin."
Tästä lauseesta seuraa, että laskettujen arvojen suuruusjärjestys säilyy aina indeksiä laskettaessa ja näin ollen riippumatta käytetystä indeksifunktiosta on vuoden 1930 indeksin arvon aina vuoden 1936 muuttumattoman tuotannon ja kolminkertaisen tuotannon välissä, aina.
Tästä seuraa, että vain toisessa tapauksessa työmies on kurjistunut vuodesta 1930 ja on helppo ymmärtää, että kurjistuminen ei ole taphtunut silloin, kun palkat vain kaksinkertaistettiin. Kurjistumisen on täytynyt tapahtua tuotannon kasvun myötä.
Kalle oletti tälläisten perusasioiden olevan punikeilla hanskansa mutta tämän asian ymmärtämiseen tarvitaan muutakin kuin kirjoista luettua tietoa...
Selittäkääpä se kurjistuminen mikä tapahtuu työttömyyden pienetessä ja palkkojen kaksikertaistuessa.
/Kalle, joka odottaa edelleenkin punikeilta terävää vastausta viesteihinsä - turhaanko
Vasta nyt pääsin katsomaan mitä tähän aloitukseen on vastailtu ja kovasti epäilet esittämiäni lukuja, mutta ne ovat luotettavaa kamaa ja osoittavat osaltaan niin suhteellista ja absoluuttista kurjistumista tapahtuvan tilastopohjaisestikin tarkasteltuna, saatikka sitten syvällisemmällä luotauksella suomalaisen yhteiskunnan sosiaalistaloudellisesta kehityksestä.
Mutta Peltosen tarkastelua erityisesti epäilet, pitänee kaivaa se uudelleen esille ja palata asiaan kun palaan lomalta ja siihen kuluu jokunen päivä, riippuu ilmoista ja "hallituksen" suunnitelmista, mutta tuskinpa tätä palstaa lomani aikana lopetetaan, jotta palaan aiheeseen. Nyt en pysty ottamaan kantaa, kun naapurin koneella olen, muuta kuin, että jos kahdella muuttujalla ja oletetuilla luvuilla olet liikkeellä niin jupsis, jupsis, kuten tapaat todeta, niillä ei Peltosen yhtälöstä selvitä!
Kalle on liikkeellä niillä kolmella muuttujalla, jotka hän sai punikkilasta. Ne ovat, keskipalkka, teollisuuden kansantulo ja työntekijäin palkkasumma.
Katsotaanpa valehteliko punikki palstalaisia väittäessään näillä tiedoilla todistetun työmiehen kurjistuminen.
/Kalle, joka ei vieläkään ole saanut selvitystä siitä, että mitä punikit ymmärtävät sanalla "kurjistuminen" - onkohan se jotakin muutakin kuin huonojen olojen heikkenemistä...
näinkö siellä googlesta löytämälläsi indeksi-sivulla selitettiin? Selitettiinkö sekin, että aina pääsee mieluiseensa lopputulokseen kun keksii itse tarvittavat luvut?
http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/ind/01/index.html
On ainakin pakko tehdä. Valheeseen ja propagan-
daanhan sen "järkevyys" on aina perustunut.
Vale, emävale, tilasto ja seuraavana tulee punikki.
/Kalle, joka toivoo punikin vielä joskus oppivan lukemaan - luetun ymmärtäminen voi olla jo liikaa vaadittu
/Kalle, joka odottaa toverin "hinku ja vinku" vastausta - mikähän mahtaa olla seuraava laskukaava....
Toveri "hinku ja vinku" esitti viestissään 60-luvulla käytetyn kurjistumisen laskentakaavan. Siinä oli kolme muuttujaa ja kahta tulosta vertaamalla piti nähdä, että onko työmies kurjistunut vai ei. Hän ei sanonut mitään, että miten tulosta pitäisi tulkita ja milloin kurjuus kasvaa ja milloin sen taas katsotaan vähenevän.
Niinpä Kalle aivan normaalin laskukaavan analysointiin perustuvien menetelmien mukaan testasi laskukaavaa nähdäkseen miten kurjistuminen näkyy tuloksessa.
Siksi hän laski kaksi arvoa laskukaavan avulla nähdäkseen miten kurjistuminen näkyy. Hän yksinkertaisesti tuplasi palkan muuttamatta tuotantomäärä. Tämän muutoksen pitäisi kaiken järjen mukaan pienentää kurjistumista, eikö vaan. Ja laskukaava antoi isomman arvon palkkaa nostettaessa. Siis tuloksen kasvaessa kurjistuminen pienenee. Näin Kalle yksikertaisesti otti selville matemaattisen mallin toiminnan.
Jos et tätä ymmärrä niin ei se mitään - Kalle kyllä ymmärtää punikilta vaadittavan tiettyjä ominaisuuksia vuonna 2007 hänen tunnustaessaan olevansa kommunisti - ihan ilman erikoisominaisuuksia siihen ei moni pysty.
/Kalle, joka ihmettelee, että mitähän kommunistit ymmärtävät sanalla "kurjistuminen"...
Kalle on jälleen tutulla noidankehällään sekoittamassa ihan vakavissaan faktaa ja fiktiota. Otetaanpa muutama esimerkki:
Tulkitset viestissäsi ”Vittu, kun olet yksinkertainen”
nimimerkki hinkun ja vinkun esittämää Peltos-esimerkkiä mm. näin:
”Hän ei sanonut mitään, että miten tulosta pitäisi tulkita ja milloin kurjuus kasvaa ja milloin sen taas katsotaan vähenevän.”
Mutta silti toteat aiemmin viestissäsi ”Amatööri” näin:
”Oikea laskutapa ja johtopäätökset toverin "hinku ja vinku" esittämästä laskutavasta:”
Ja esität omat keksimäsi luvut ja lasket ja tulostat fiktiolla faktaa, ja ”todistat” Peltosen, todellisiin kansantaloudellisiin lähtöarvoihin perustuvan kurjistumiskaavan "virheelliseksi". Ja vielä vakuudeksi alleviivaat, että kuvitteelliset lukusi ovat todellisuutta pätevämpiä, ja kirjoitat samassa viestissäsi näin:
”Kallella ei ole mitään tarvetta etsiä netistä laskukaavaa, jolla Peltonen "osoitti" työmiehen kurjistuneen vuoden 1926 ja 1961 välillä.”
Mutta kommareilta vaadit todellisuudessa pysymistä, jotta pystyisivät kumoamaan satuilusi? Aika ristiriitaista, mutta vakavasti kuitenkin kirjoitat näin:
"Punikeilla pitäisi olla kiinnostusta etsiä oikea laskukaava pystyäkseen kumoamaan Kallen viestin ja siinä olevat väitteet."
Et siis ymmärtänyt Kallen testanneen toverin "hinku ja vinku" antamaa matemaattista mallia. No Kalle ymmärtää sinua.
Jos Kalle sitten huomasi mallin kovin kevyeksi niin sen tunnusti myös toveri "hinku ja vinku" viestissään "Vastaillaan kun keretään..." todetessaan "jos kahdella muuttujalla ja oletetuilla luvuilla olet liikkeellä niin jupsis, jupsis, kuten tapaat todeta, niillä ei Peltosen yhtälöstä selvitä!" Hänen aikaisemmin antamaansa yhtälöä pystyi testaamaan hyvikin kahdella muuttujalla ja oletetuilla arvoilla. Nyt odotellaan toverin "hinku ja vinku" ottava esille oikean yhtälön, joka todistaa kurjistumista tapahtuneen vuosien 1926 ja 1960 völillä - avausviestissä esitetty yhtälö ei sitä tee ja Kalle ja toveri "hinku ja vinku" ovat asiasta yksimielisiä.
Aikaisemmin esitetty yhtälö osoittaa kiistatta kurjistumista tapahtuneen kahden tarkastuluajankohdan välillä silloinkin, kun teollisuustuotanto on tarkasteluajanjaksona kolminkertaistunut ja työpaikkojen määrä samoin ja keskipalkka on kaksinkertaitunut. Tämä kehitys tarkoittaa kiistatta annetun laskukaavanm mukaan työmiehen kurjistumista.
Selitähän nyt vihdoinkin, että missä se kurjistuminen näkyy palkkojen tuplaantuessa ja työttömyyden vähetessä?
Kommunistit tarkoittavat kurjostumisella kommunistien ja kommunismin kurjistumista johtuen työmiehen olojen parantumisesta. Ja aivan oikein - kommunismi on todellakin kurjistunut ja kuihtunut vuosien 1926 ja 1961 välillä ja sen jälkeen kommunimi on vain surkastunut lisää.
/Kalle, joka antaa punikkien järjen valon valaista heidän aatteensa meidän kaikkien ihailtavaksi - eikä haittaa yhtään vaikka mitään ei erotukkaan pilkkopimeässä
Etkö todellakaan ymmärrä vai näytteletkö vain??
Jokin alaraja pitäisi punukkilankin pääsykokeissa olla.
"Hän ei sanonut mitään, että miten tulosta pitäisi tulkita ja milloin kurjuus kasvaa ja milloin sen taas katsotaan vähenevän.”
Eikö väite mielestäsi pidä paikkaansa? Jos ei niin kerrohan missä viestissä ja millä sanoin asiasta kerrottiin.
”Oikea laskutapa ja johtopäätökset toverin "hinku ja vinku" esittämästä laskutavasta:”
Oikea laskutapa tässä viittaa Kallen omaan erehdykseen hänen laskettuaan toverin antaman kaavan käänteisluvun. Ymmärrätkö mikä kääntisluku on? Et? No, ei se mitään - voit myös jatkossa olla kommunisti tietämättä mikä käänteisluku on.
/Kalle, joka odottaatoverin "hinku ja vinku" tulevan uuden laskukaavan kanssa pikimiten niin keskustelu voi saada hivenen korkeamman tason, toivottavasti
mitähän kommunistit ymmärtävät sanalla "kurjistuminen"...
>>Köyhyys uhkaa yhä useampaa
Kun tällä hetkellä jo noin 37 miljoonaa amerikkalaista elää virallisesti köyhyysrajan alapuolella, tutkijat varoittavat että seuraava ryhmä on muutamassa vuodessa suuressa vaarassa liukua samaan kurimukseen. Näitä, toistaiseksi köyhyysrajan yläpuolella sinnitteleviä mutta silti selvästi alle keskituloisia amerikkalaisia on noin 57 miljoonaa.
- Osa näistä amerikkalaisista on tällä hetkellä erittäin suuressa vaarassa pudota toimeentulorajan alapuolelle, varoittaa sosiologi Katherine Newman Princetonin yliopistosta.
- Sen sijaan, että he kaikesta raadannastaan huolimatta pääsisivät kiinni unelmoimaansa keskiluokan turvallisuuteen eli saisivat hankittua omistusasunnon, säästettyä eläkkeen ja koulutettua lapsensa, miljoonia heistä uhkaa täysin toisenlainen tulevaisuus.
Varoituksia meneillään olevan kehityksen suunnasta on alkanut kuulua jopa yllättäviltä tahoilta. Keskuspankki Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke varoitti elokuun puolivälissä, että seuraukset voivat olla vakavat koko amerikkalaiselle yhteiskunnalle, mikäli Yhdysvalloissa unohdetaan huolehtia globalisaation tuoman hyvinvoinnin nykyistä tasapuolisemmasta jakamisesta.
Kohti kolmatta maailmaa
Asiantuntijoiden mukaan meneillään oleva kehitys, jossa yhtäältä yritysten voitot kasvavat kasvamistaan samalla kun palkansaajien ostovoima laskee, on johtamassa Yhdysvaltoja yhä syvempään kahtiajakoon.
- Tuloksena on useita kolmannen maailman maita muistuttava yhteiskunta, jossa hyväksyttävästi toimeen tuleva, suorittavaa työtä tekevä alempi keskiluokka on kutistunut olemattomiin, summaa sosiologi Mark Rank Washington University in St. Louisista. Hän on vastikään julkaissut kirjan siitä, kuinka köyhyyden leviäminen muuttaa dramaattisesti koko amerikkalaista yhteiskuntaa.
- Näissä yhteiskunnissa on omiin oloihinsa suojautuva erittäin varakas yläluokka ja kasvava joukko köyhyysrajalla tai sen alapuolella eläviä ihmisiä, jotka eivät enää kykene elämään edes kädestä suuhun kuin tekemällä useaa alipalkattua työtä tai saamalla apua hyväntekeväisyydestä.>>
http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2006-09-16,104:3:405341,1:0:0:0:0:0:
Vaikken kommari olekkaan, niin tästä niiden olen kuulut puhuvan. Samoin on sanottu, että tälle ei ole vaihtoehtoa ja se osuu viivellä myös Suomeen, sen ovat sanoneet teollisauusjohtajat ja taloustutkijat. Politiikot ovat olleet viisaasti hiljaa näistä asioista.
Olet täydellisessä umpikujassa:
- et ymmärrä suhteellisen ja absoluuttisen kurjistumisen eroa,
- “kumoat” Peltosen esimerkkiä mielikuvitusluvuilla
- lasket peruskoulun ala-asteen tasoisia laskuja väärin.
- Ensin “unohtaen” koko indeksin, että sinua pitää punikkilasta siitä muistuttaa, vaikka kyseisessä esimerkissä on nimenomaan kansantaloudellisiin lähtöarvoihin perustuvasta indeksistä kysymys!
Harva aikuinen myös ylpeilee tavallasi, että hallitsee peruskoulun ala-asteen matikkaa?
Siksi toverin neuvo: Koska otat nämä kurjistumisjutut liian henkilökohtaisesti, että sekoilet saappaisiisi, ota breikki ja huilaa palstalta hieman tai vaihda aihetta!
"Kun tällä hetkellä jo noin 37 miljoonaa amerikkalaista elää virallisesti köyhyysrajan alapuolella, tutkijat varoittavat että seuraava ryhmä on muutamassa vuodessa suuressa vaarassa liukua samaan kurimukseen. Näitä, toistaiseksi köyhyysrajan yläpuolella sinnitteleviä mutta silti selvästi alle keskituloisia amerikkalaisia on noin 57 miljoonaa."
Kysymys lienee useimmissa tapauksissa absoluuttisesta kurjistumisesta, koska useimmilla köyhyysrajan alapuolella olevilla amerikkalaisilla ei ole mahdollisuuksia parantaa sosiaalista ja taloudelista asemaansa.
"et ymmärrä suhteellisen ja absoluuttisen kurjistumisen eroa"
Perustele
'“kumoat” Peltosen esimerkkiä mielikuvitusluvuilla'
Kalle on kumonnut vain toverin "hinku ja vinku" esittämän laskukaavan. Hän ei usko sen laskukaavan olleen käytössä Peltosen tutkimuksessa ja toveri "hinku ja vinku" on luvannut palata asiaan. Hänenkin mielestä muuttujia pitäisi olla useampia.
"lasket peruskoulun ala-asteen tasoisia laskuja väärin"
Perustelut.
Etkö ymmärrä vieläkään, että indeksin laskeminen ei muuta vastausten suuruusjärjestystä. Jos laskukaava antaa kiistatta tulokseksi, että kurjuus lisääntyy vaikka kolminkertainen työvoima tekee työitä kaksikertaisella keskituntipalkalla niin indeksi laskeminen ei muuta sitä tosiasiaa. Indeksin laskeminen ei muuta vastausten suuruusjärjestystä mutta sitä ei ei ilmeisesti punikin aivot millään ymmärrä.
Kalle ei tarvitsi breikkiä mutta toveri "hinku ja vinku" taisi lähteä karkuun.
/Kalle, joka odottaa punikin "hinku ja vinku" lupaamaa selvitystä käytetystä laskukaavasta - malttia sinne punikkilaan, Kalle ja toveri "hinku ja vinku" ovat yhtämieltä siitä, ettälaskukaava ei voinut olla oikea
absoluuttinen, se on aina syhteellinen. Siksi amerikkalainen köyhä voi omistaa, pari autoa, asunnon, ja Eurooppalaisittain kohtuullisen elintason. Kun taas P-Koreassa heinää popsiva, nälkäkuolemaa tekevä ihminen ei ole köyhä, koska muutkin elävät kurjasti, ja suuria palkkoja ei tunneta. Nomenklatuura käyttä puolueen kauppoja ja muita ilmaispalveluja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000026545415
Mitä lähemmäksi päiväntasaajaa tullaan, sitä enemmän yleensä on asunnottomia, yleensä. Yhdysvalloissa on valtavat 3,5 milj. asunnotonta, ja 300 milj. asukasta. Helsingissä on 11000 asunnotonta, ja 565000 asukasta. Siis USA:ssa 11,7 asunnotonta/tuhat asukasta, Helsingissä 19.4 asunnotonta/tuhat asukasta. Ja täällä on talvella tosi kylmä.
Kun et mielikuvitusluvuillasi ja yksinkertaisilla peruskoulun ala-asteen ”indeksi” laskuillasi pystynyt ”kumoamaan” todellisiin kansantaloudellisiin lähtöarvoihin perustuvaa Peltosen esimerkkiä, otat avuksesi vanhan ystäväsi - valheen! Ja väität pokkana:
”Kalle on kumonnut vain toverin "hinku ja vinku" esittämän laskukaavan. Hän ei usko sen laskukaavan olleen käytössä Peltosen tutkimuksessa ”
Häpeä! Muuta en voi sanoa…
laskit kaikki Suomen asunnottomat Helsinkiin.
http://www.asunnottomienyo.fi/
Asunnottomuudesta, tosin jo v-99 mutta edelleen täyttä asiaa.
http://www.anarkismi.net/kapis/25asunnot.htm
/Kalle, joka antaa kommunistien järjen valon valaista heidän aatteensa meidän kaikkien ihailtavaksi eikä haittaa yhtään vaikka mitään ei näy pilkkopimeässä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000027291857
asiallisesti: kukin taaplaa tyylillään, sulla nyt tämä vääntö, mutta se ei sovi mulle...
/Kalle, joka antaa kommunistien järjen valon valaista heidän aatteensa meidän kaikkien ihailtavaksi eikä haittaa yhtään vaikka mitään ei näy pilkkopimeässä
"Tänään absoluuttisesta kurjistumisesta on osoituksena myös se, että yli 600 000 suomalaista joutuu elämään Euroopan unionin köyhyysrajan alapuolella."
Tottahan tuo. Yksi pointti kuitenkin vaivaa?
Euroopan Unionin asettaman rajan?
Miten helvetissä Euroopan Unionin kriteeri korreloi
kommunismiä?
Siteerataan Marxia ja otetaan lähtökohdaksi
päätelmälle kommunistien vihaama EU?
Totuushan on että suomalaiset köyhätkin saavat
perusturvaa enemmän kuin kommunismissä!
On tämä punainen selitystiede aivan ihmeellistä.
Pysykää vaan niissä sosialismin määreissä ja
toteutuneissa elintasoissa ennen kuin alatte
suorittaa vertailua.
Tuolla opilla voisi selittää suomalaisten yrittä-
jienkin kurjuutta verrattuna Ameriikkalaisiin
sikäläisen mittapuun mukaan saatuihin pk yrittä-
jiin.
Marxin teoriat ja EU:n rajat ovat niin kaukana
toisistaan faktisesti ettei niitä voi lukijan
nauramatta ottaa samaan "tutkielmaan".
pölyt Volvon harteilta ja yritä nukkua yösi ilman kommunismin painajaisia tai ota pilleri.
Oikein!! Ja näille porvareille asian selittämiseksi ei riitä käytäntö taikka tilasto.
Ukolla ja akalla on 7 lasta Tuupovaarassa. Suvulla on metsää 300 hehtaaria. Metsä on vahvaa ja jo ylivuotista korjuuseen,pulma on se,että puut saa metsästä pois hevospelein ja miesvoimin. Miesvoima lähtee Ruotsiin,Saabin linjalla ei rähmätä vyötäröä myöten lumessa ja Ruotsi saa 300 000 selkävaivaista suomalaista.
Suvun nuorin muuttaa Porvoon Gammelbackaan,Ukin tehtaille Uuteenkaupunkiin tai savolaisten ruotsiin - Lahteen. Kaupungissa pitää asua,ei ole pennin latia panna asumiseen. Pitää hankkia arava-asunto vuokralle.
Siellä kotona on se 300 hehtaaria,jolla on paperin arvo. On toki sisarosuuksina niemennokka järven rannalla. Ollakseen aravakelpoinen omaisuuden suhteen,on myytävä niemennokka. Siis asuakseen Porvoossa työn vieressä,saadakseen vuokrakämpän on myytävä pois sisarosuus.
No jokuhan sen osti. Osti vähän vitun halvalla. Ja sen niemennokan hinta on tänään jotakin muuta,kuin se oli etelä-suomen katiskaan uitaessa.
Käsittääkseni Marx oli Ricardoa fiksumpi määrittäessään teoriassaan maankoron. Asia ei nyt ole ihan yksi yhteen mutta avarakatsantoa tuossa taannoin häiritsi Helsingin laajeneminen Sipooseen. Periaatteessa kysymys on samasta ilmiöstä,kuin 60-luvun lopun Pohjois-Karjalassa.
Nyt asia on vain toisin puolin,antavana osapuolena ovatkin Sipoon ja Espoon turha väki.
Saatan ymmärtää prekariaattia tältä osin. Palstamme porvareille tiedoksi; hei sitä tapahtuu tänään,se tapahtuu teidän elinaikananne ja teille.
Puolelle miljoonalle pätkätyöläiselle teidän todellisuutenne ei ole todellisuutta ja heidän joukoistaan kasvavat ne alakulttuurit,joita te ette koskaan voi ymmärtää. Teidän todellisuutenne kumoamiseen ei tarvita kommunisteja,teidän omat lapsenlapsenne ovat kyllästyneet teidän lapsienne kaksinaismoraaliin,elämän rakentamiseen rahan perästä juoksemiseen ja siihen valehtelemiseen jonka te itse olette alunperin lapsillenne opettaneet. Te olette kertoneet kolmen sukupolven ajan sen tavan olevan hyvän.
Yrittäjäjärjestön kymppi, Eero Lehti valittiin eduskunnan jäseneksi kokoomuksen listalta. Eduskunnassa Eero Lehti ei ole käyttänyt yhtäkään puheenvuoroa.
Ajattelen Eero Lehden saaneen lobbausvaiheessa jo kaiken,eduskunnassa hänellä ei ole tarvetta puhua.
Suomessa on n. 235 000 yritystä,niistä 185 000 työllistää 1-3 ihmistä,merkittävä osa yrityksistä on maatalousyrityksiä. Ketä koskee perintöveron poistaminen tai sen lieventäminen? Valtaosa Eero Lehden julkisuuteen masinoimista ja lobbaamista yrityksistä toimii ja on asemaltaan työntekijän asemassa. Mitä perittävää on maaseudun taksikuskin lapsilla,mitä perittävää on torin ruletinpyörittäjällä taikka kahvilanpitäjän lapsilla Heinolassa? Porvareitten mielestä verotusperusteihin puuttuminen on yritystoiminnan jatkumisen kannalta merkittävämpi asia kuin tieliikennelaitosta hallinnoivan ministeriön ministerin päätös tielinjauksissa.
Kenties sen takia meillä onkin tässä maassa Sulo Vilenin kaltaisia huoltoasemanpitäjiä,nakkariduunareita ja kuppilanpitäjiä. Isot pojat vetävät kermat päältä ja perustavat ABC:n
Maassa on 2000 yritystä,jotka työllistävät yli 100 työntekijää. Niin pienillä liikutaan pienessä maassa. Hekö eivät olisi pystyneet järjestämään sukupolvenvaihdosta maksattamatta sitä meillä muilla? Onhan toki niin,että se osa valtion ja kunnan tuloverosta,ja se osa maksuista ja taksoista joka toisilta jää maksamatta lankeaa toisien maksettavaksi. Vaihtoehto on palvelujen heikentyminen.
Palataan Marxiin. Klassikot olivat osoittaneet korkoteorian oikeaksi tai marxilaisessa mielessä lähes oikeaksi,he kuitenkin keskittyivät maankorkoon. Esimerkiksi Smith porvarillisena taloustieteilijänä ei osannut selittää maankorkoa itseään tyydyttävällä tavalla,hän päätyikin tulokseen maanomistuksesta esittämällä maanomistuksen kieltämistä. Smith oli Marxia edeltävä yhteiskuntafilosofi ja häntä radikaalimpi suhteessa yksityisomistukseen maasta ja maankorosta puhuttaessa.
Akka huutaa saunaan!
Siis, eikö kurjistumista ole niemennokasta luopuminen yhteiskunnallisten syitten takia?
Eikö 300 hehtaaria metsää muodostu pääomaksi siinä vaiheessa,kun sinne pääsee muullakin kuin hevosella.
Eikö tuolle kaikelle lasketa korko.
Perintöveron poistaminen kuulostaa hyvältä.
Vanha tarina kertoo shakkipelin keksijän palkkiosta. Hän tahtoi ensimmäiselle ruudulle jyvän ja aina seuraavalle kaksinkertaisen määrän. 8x8 = 64 , ketä huvittaa laskea pentujen vanhan koulutehtävän,hän laskekoon sen.
Esimerkki osoittaa pääomien kasautumisen nopeuden teoriassa, mutta kas kummaa,se osoittaa myös suhteellisen kurjistumisen Marxin teorian tarkoittamassa mielessä.
Kapitalismissa asioita voidaan säännellä. Mies,joka menetti osuutensa synnyinpaikkaansa Tuupovaarassa voi Porvoossa rikastuttuaan ostaa paikan Ahvenanmaalta. Vai voiko???? Onhan se isänmaata Ahvenanmaakin?
Marx nyt ei ollut niin kiinnostunut yksilöistä eikä sudeettialueista. Marx oli teoreetikko ja yhteiskuntafilosofi,joka asetti itselleen tehtäväksi selittää ne lainalaisuudet,jotka toimivat kapitalistisessa tavaratuotannossa.
PITÄÄKÖ SE SANOA UPIN TAVOIN ISOILLA KIRJAIMILLA.
Siis - kapitalistisessa tavaratuotannossa.