Tiedän että tekstini on naurettavan pitkä, mutta toivoisin että ainakin jokainen kroonisesti yksinäinen lukisi sen, ja mikä parasta, ajattelisi asiaa myös tältä kannalta.
Olen usein pohtinut yksinäisyyttä sosiaalisena ja mielenterveydellisenä ongelmana. Olen ollut koko ikäni aina enemmän tai vähemmän yksin. Lapsuudessa minulla oli aina muutama hyvä ystävä, mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä vähemmän sosiaalisia kontakteja minulla oli. Nykyään minulla on vain yksi suhteellisen pinnallinen ystävyyssuhde. Seurustellut en ole koskaan.
Yksinäisyys on aina aiheuttanut tuskaa. Olen hävennyt omaa kelpaamattomuuttani ja kärsinyt jopa itsetunnon romahtamisen aiheuttamasta masennuksesta. Tämän masennuksen aikana kävin itsemurhan partaalla ja näin jälkeenpäin tämä on saanut minut katsomaan elämääni uudella tavalla. Koko ikäni olen hyväksynyt yleiset sosiaaliset ihanteet joiden mukaan yksinolo on sairaus ja merkki huonoudesta. Olen elänyt maailmassa jossa ystävien, harrastusten ja juhlien määrä on suora mittapuu onnellisuudelle.
Miksei se pätisi minuun jos se pätee "kaikkiin muihinkin"?
Kautta aikojen on ihmisissä ollut "erakkosieluja", yksilöitä, jotka vetäytyvät omiin oloihinsa ja sotivat yhteiskunnan ihanteita vastaan. He ovat aina olleet outoja, he ovat outoja tänä päivänä ja suoraan sanoen ihmettelisin, jos he eivät olisi outoja huomenna. Tällaiset yksilöt saattavat hakeutua jonkin harrastuksen tai työnsä ääreen, tai ehkä he vain katsovat parhaaksi välttää sosiaalisia tilanteita. Ennen erakon stereotyyppi asui luolassa, tänä päivänä hän istuu tietokoneensa hailakassa valossa. Todella pitkälle menevä erakko saattaa muiden silmissä olla viallinen, omituinen, ehkä jopa hullu, mutta millään näillä ei ole väliä, sillä halutessaan erakko voi olla vapaa yhteiskunnan vaatimuksista ja arvostelusta, seurata maailmaa kolmannesta perspektiivistä.
Vaikka harvempi meistä on varsinaisia erakkoja, tuntuu yksinäisyys olevan päivä päivältä suurempi ongelma. Yhteiskunta heittää verkkokalvoillemme yhteisöllisyyden ihanteita, juhlia ja hauskaa yhdessäoloa. Mitä enemmän seurustelukumppaneita sinulla on elämässäsi ollut, sen parempi. Monelle yksinäisyys varmasti onkin kirous, jotain mitö yksinäinen ei ole itse valinnut. Silti uskaltaisin väittää, että on olemassa suuri ryhmä ihmisiä, jotka eivät todella tahdo muuttaa tilannettaan. Nämä ihmiset kokevat sosiaalisuude ahdistavana. Suuressa kaupassa käynti voi ahdistaa, vieraita ei haluta tuoda asunnolle, juhlat tuntuvat ahdistavilta ja turhilta, seurustelu aiheuttaa pelkkää tuskaa, esimerkkejä on lukuisia. Silti nämä ihmiset ovat varmoja siitä, että juurikin nämä asiat, jotka he kokevat negatiivisena, tuovat heille onnen, mikäli he vain kokevat jonkinlaisen "muutoksen" tai altistuvat kyseisille kokemuksille tarpeeksi. Tämä on luonnollista, koska nämä henkilöt ovat eläneet koko ikänsä ympäristössä, jossa suurinosa saa juuri nautintonsa sosiaalisuudesta ja yksinäisyys määritellään sen kummemmin miettimättä ongelmaksi.
Toivoisin, että nämä hnekilöt, joihin itsekkin ennen kuuluin, voisivat katsoa maailmaa hetken omilla silmillään. Unohtakaa kaikki siitä, mitä elämän "tulisi olla" ja miettikää, mikä tuottaa teille nautintoa ja mikä tuskaa. Oletko mielummin lauantai iltana yksin kotona kirjan tai hyvän elokuvan kanssa, kuin juhlimassa isossa porukassa? Oletko koko ikäsi yrittänyt parhaasi mukaan mennä ihmisten keskelle, mutta yritykset ovat toistuvasti aiheuttaneet vain pettymystä ja lisää ahdistusta? Ehkäpä ongelmana ei ole se, että olet yksinäinen, vaan se, että sinun odotetaan olevan jotain muuta kuin olet. Ehkä yhteisö asettaa sinulle tavoitteita, ihanteita ja normeja joita et pysty etkä halua saavuttaa? Mikäli näin on, et löydä onnea pakottamalla itseäsi sosiaalisuuteen. Onni löytyy hyväksymällä oman "erilaisuutesi", olemalla ylpeä siitä ja muuttamalla sen voimavaraksi.
Epäsosiaalisuus ei ole vika. Kyseessä on yksi luonteenpiirre toisten joukossa. Epäsosiaalinen ihminen ei ole luuseri, vaikka valtavirrassa tällainen ajatus saattaa olla irrallaan. Epäsosiaalinen ihminen voi keskittyä asioihin jotka kiinnostavat juuri häntä ja olla itsekäs ilman selittelyjä. Ei liene mikään ihme, että monet historian suuret tieteilijät ja taiteilijat ovat olleet enemmän tai vähemmän epäsosiaalisia. Jokainen tietää mielikuvat äreästä luolaan vetäytyvästä suuresta ajattelijasta, omituisesta taiteilijasielusta, ja tiedemiehestä, joka yksin hämärässä laboratoriossaan häärii edistämässä tiedettä.
Olen itse alkanut hiljalleen hyväksyä oman yksinäisyyteni ja epäsosiaalisuuteni. Tärkeintä kaikessa on se, että vuosien ajan riipinyt ahdistys ja itseinho helpottaa päivä päivältä. Enää ei tarvitse pakottaa itseään seuralliseksi mikäli se aiheuttaa vain stressiä. Voin rauhassa keskittyä opiskeluun ja harrastuksiini (jotka eivät muuten ole seurallisia). Tulevaisuudelta toivon työtä, josta nautin, ja jonka parissa saan viettää mahdollisimman paljon aikaa. Sosiaaliset tarpeeni tyydyttää koulussa juttelu ja syvällisemmät ihmissuuhteet netin välityksellä. Aion hyötyä yksinäisyydestäni niin paljon kuin mahdollista, uppotua työhön ilman pelkoa suhteiden ruostumisesta, matkustaa ympäri maailmaa, elää elämää ilman riitoja tai vaipanvaihtoja. Olla sataprosenttisen itsekäs.
Toivottavasti ainakin joku löysi itsensä tästä kuvauksestani ja voi harkita katsovansa elämää toisin. On juhannus, ja sen sijaan että itkisit sitä ettet päässyt örveltämään muiden kanssa, voit olla iloinen siitä, kuinka vältyt krapulalta, lihomiselta ja hukkumiskuolemalta. Vietä laatuaikaa itsesi kanssa, ja ajattele, että olet vapaa koko loppuelämäsi.
Ongelmana yksinäisyys vai yhteisön paineet?
14
1715
Vastaukset
- on meitä
jotka viihdymme yksiksemme.
- mutta etkö
sinä muka kaipaa läheisyyttä, toisen ihmisen kosketusta? Sielunkumppania, jonka seurassa viihtyy? Kahden ihmisen rakkaussuhteessa koko elämä tuntuu kohoavan korkeammalle tasolle; silloin ympäristötekijät menettävät paljolti merkitystään: on vain se ihmisten välinen yhteys, jossa voi levätä ja on hyvä olla.
Kirjoituksessasi särähti se kohta, kun sanoit eläväsi syvällisemmät ihmissuhteesi netin välityksellä... Niinkö todella?(!) Eipä silti, on netti parempi kuin ei mitään ihmissuhteita.- Erakkorapu
Tavallaan kaipaan tietenkin läheisyyttä ja rakkautta, mutta tajuan myös sen, etten sitä pysty saavuttamaan. Olipa syynä sitten ulkoinen olemukseni, sisäiset ongelmat (huono itsetunto, mustasukkaisuus) tai ihan vain epäsosiaalisuuteni. Siksi en koe järkeväksi ajatella että haluanko läheisyyttä, mielummin sivutan seikan elämäni ulkopuolisena asiana.
Tiedän että tällainen suhtautumistapa vaatii kieltämättä annoksen kyynisyyttä ja itsensä kovettamista ja ne ihmiset, jotka todella kaipaavat seuraa tuskin pystyvät näin ajattelemaan. Tekstini olikin suunnattu ihmisille joille ihmissuuhteet eivät sovi.
Rakkaus ei ole elinehto muuta kuin laulujen sanoituksissa. Koen saavani välittämistä tarpeeksi perheeltäni. En tietenkään väistele suhdetta vaan jos joskus löytäisin toisen omituisen sielun, kuka tietää?
Minulla on netin kautta useita vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita. He ovat niitä, joille voin kertoa mitä vain. En näe sitä ongelmallisena, melko varmasti en viihtyisi heidän seurassaan "irl". Heidän kauttaan saan tyydytetyksi tarpeeni keskusteluun niin etten ainakaan ala puhua itsekseni ;)
- sitä
että meitä on paljon täällä maassa yksinäisiä niin miksi emme kohtaa? Missä olemme? Onko liikaa arkuutta? Vuodesta toiseen olemme yksin....
- olen yrittänyt
näin netin kautta yksinäisyyttä poistaa. Huonolla
menestyksellä, varmaankin yksinäisyys koetaan häpeänä ja jos on vaikka sosiaalisten tilanteiden
pelkoja, ujoutta, itsetunto/psyyke-ongelmia niin
sellaiset ei ainakaan uskalla kenellekkään vastailla?
Aikanaan yksinäisyys oli itsellekkin pelottava
tunne, nykyisin jo ikä auttanut sopeutumaan olooni, etteipä taida minulle ystäviä ollakkaan.
Olen sillai erikoinen, ettei enää kiinnosta deittiseura tms. Enimmäkseen kiinnostaisi löytää
"henkevistä" asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Myös luonto moninaisuudessaan on alkanut viehättää yhä enemmän, vaikkakin olosuhteiden pakosta joudun asumaan kaupungin kerrostalossa.
Haaveenani ois erakoitua johonkin korpimaille, mutta mieluusti sinne ottaisin seurakseni samoin
ajattelevia sielunkumppaneita.
Tässäkin näin juhannusta viettäessä, toivoisin
olevani edes järven rannalla vaikka vain yksin,
mutta paljonpa meitä taitaa kärvistellä omissa
kämpissämme?
terveisin yksinäinen mummeli. Juhannusrauhaa Kaikille jotka sitä yksin vietätte!
Rohkeesti vaan johonkin chattaileen, jos oikein pahasti ahdistaa. - kaikkea ei..
olen yrittänyt kirjoitti:
näin netin kautta yksinäisyyttä poistaa. Huonolla
menestyksellä, varmaankin yksinäisyys koetaan häpeänä ja jos on vaikka sosiaalisten tilanteiden
pelkoja, ujoutta, itsetunto/psyyke-ongelmia niin
sellaiset ei ainakaan uskalla kenellekkään vastailla?
Aikanaan yksinäisyys oli itsellekkin pelottava
tunne, nykyisin jo ikä auttanut sopeutumaan olooni, etteipä taida minulle ystäviä ollakkaan.
Olen sillai erikoinen, ettei enää kiinnosta deittiseura tms. Enimmäkseen kiinnostaisi löytää
"henkevistä" asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Myös luonto moninaisuudessaan on alkanut viehättää yhä enemmän, vaikkakin olosuhteiden pakosta joudun asumaan kaupungin kerrostalossa.
Haaveenani ois erakoitua johonkin korpimaille, mutta mieluusti sinne ottaisin seurakseni samoin
ajattelevia sielunkumppaneita.
Tässäkin näin juhannusta viettäessä, toivoisin
olevani edes järven rannalla vaikka vain yksin,
mutta paljonpa meitä taitaa kärvistellä omissa
kämpissämme?
terveisin yksinäinen mummeli. Juhannusrauhaa Kaikille jotka sitä yksin vietätte!
Rohkeesti vaan johonkin chattaileen, jos oikein pahasti ahdistaa.Mäkin olen jo saanut ikää lähes 50 vuotta ja olen jotenkin tyytväinen elämääni vaikka olenkin yksinäinen, siihen varmaan tottuu, sitähän sen on oltava, oletan.
Siis vietin eilisen juhannusaaton ihan yksin ja minulla ei ollut kertaakaan paha mieli, tsekkasin tv:tä ja kirjoittelin sähköposteja sillä minulla on oikeastaan ehkä kaksi ystävää plus kolme lasta, jotka ovat omillaan ja eilisenkin nuorten tapaan menossa.
Siis ihan asenteesta sen täytyy olla kiinni, ja siitä mitä vaatii itseltään ja muilta..
Läheisyyden kaipuu minussa on ajoittaista ja voimakasta mutta ainahan löytyy keinoja sen poistamiseen, kai ;)
Mun mielestä on jokaisen oma asia mitä tekee elämällään, paitsi tietysti on niin että jos yksinäisyys aiheutuu estoista tms. niin silloin on viisainta hakea apua, paitsi jos vihtyy yksin niin silloin vaan nauttii siitä, ihan huoletta :)
Oikein hyvää kesää kaikille, aidosi . - Toinen erakko
kaikkea ei.. kirjoitti:
Mäkin olen jo saanut ikää lähes 50 vuotta ja olen jotenkin tyytväinen elämääni vaikka olenkin yksinäinen, siihen varmaan tottuu, sitähän sen on oltava, oletan.
Siis vietin eilisen juhannusaaton ihan yksin ja minulla ei ollut kertaakaan paha mieli, tsekkasin tv:tä ja kirjoittelin sähköposteja sillä minulla on oikeastaan ehkä kaksi ystävää plus kolme lasta, jotka ovat omillaan ja eilisenkin nuorten tapaan menossa.
Siis ihan asenteesta sen täytyy olla kiinni, ja siitä mitä vaatii itseltään ja muilta..
Läheisyyden kaipuu minussa on ajoittaista ja voimakasta mutta ainahan löytyy keinoja sen poistamiseen, kai ;)
Mun mielestä on jokaisen oma asia mitä tekee elämällään, paitsi tietysti on niin että jos yksinäisyys aiheutuu estoista tms. niin silloin on viisainta hakea apua, paitsi jos vihtyy yksin niin silloin vaan nauttii siitä, ihan huoletta :)
Oikein hyvää kesää kaikille, aidosi .Erakkous ei välttämättä ole ongelma. Tai jotain sinne päin. En jaks selittää. Olis ihan kiva tavata. Itse olen lähes 50v nainen.
- 49v
Toinen erakko kirjoitti:
Erakkous ei välttämättä ole ongelma. Tai jotain sinne päin. En jaks selittää. Olis ihan kiva tavata. Itse olen lähes 50v nainen.
esiin kuin sieniä syksyllä ;-D
Yksi kirjoitti aiemmin, että hänellä on ehkä 2 ystävää ja kolme lasta, jotka ovat nuorten tapaan menossa. Ihan kuin mulla! Ja näihin ystäviinkin olen enimmälti yhteydessä tekstarien ja meilien kautta. Kyllä olis silti kiva, että jonkun näkisi ihan livenä. Joskus... - Kaikkea ei..
49v kirjoitti:
esiin kuin sieniä syksyllä ;-D
Yksi kirjoitti aiemmin, että hänellä on ehkä 2 ystävää ja kolme lasta, jotka ovat nuorten tapaan menossa. Ihan kuin mulla! Ja näihin ystäviinkin olen enimmälti yhteydessä tekstarien ja meilien kautta. Kyllä olis silti kiva, että jonkun näkisi ihan livenä. Joskus...Niin, oikeastaanhan me ei koskaan olla yksin koska meillä on ne ihanat kersat, vaikkakin aikuisia ja omaa elämää eläviä, mutta me tiedämme että meitä tarvitaan, meillä on se rakkaus joka usealla yksinäisellä on täysin poissa kuvioista koska lapsia ja heidän kavereitaan me saadaan rakastaa, meillä on se onni :)
Nytkin olen yksin ja kuuntelen musiikkia, rakastan musan kuuntelua, siinä on elämää, Juicessa, Hectorissa, Epuissa, ne antaa mulle voimaa.
Silti olen lähes viiskymppinen nainen ja jos haluat kirjoitella osoite on : [email protected], tai kuka tahansa yksinäinen sillä kaikki me olemme arvokkaita vaikkemme sitä itse aina huomaa..
Rakkaudella hyvää kesää :-)
- Schorching Blood
Jos ottaa huomioon tämän palstan yleisen tason, niin tuo kirjoitus oli kyllä ainutlaatuinen.
Itse olen ollut koulukiusattu, mutta samaan aikaan minulla on ollut hitosti kavereita, ja täytyy sanoa että koulukiusaaminen teki minusta vahvemman ihmisen. Sitäpaitsi ole aina ollut sitä mieltä, että parempi on olla koulukiusattu kuin totaalinen hylkiö. Minulla oli paljon huomiota ympärilläni mikä oli iloinen ja kiitollinen asia. Lukiossa taas olen ollut enemmänkin hylkiö, vaikka pari kaveria minulla on aina ollut. Olen oppinut että on parempi olla rankasti koulukiusattu kuin täysi hylkiö, koska negatiivisia kommentteja pahempaa on vain täysi välinpitämättömyys. - Toinen erakkosielu
Löysin itseni tekstistäsi täysin,tosin olen aina ollut sinut epäsosiaalisuuteni kanssa. Jo pienenä leikin mielummin yksin. Ongelma on vain sosiaalisten tilanteiden pelkoni,sekä luottamusongelmani ihmisiin,jotka ovat tulosta vuosien huonoista kokemuksista. Kiitos upeasta tekstistä,oli mukava huomata,että on olemassa muitakin,jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Kovin monet tuntuvat pitävän itsenäisiä ihmisiä juuri mainitseminasi luusereina,vaikka asia on aivan toisin. Itse koen olevani vapaa,riippumaton muista ihmisistä. Mutta kiitosta jälleen ja pidetään lippu korkealla! :)
- Erakkorapu
Hineoa kuulla että olet sinut epäsosiaalisuutesi kanssa ja pidit tekstistäni. Emme todellakaan ole luusereita ja on hyvä juttu että olet saanut muunnettua "outoutesi" voimavaraksi.
Itsellänikin on vaikeuksia luottaa ihmisiin, juurikin negatiivisten kokemusten takia. En kuitenkaan pidä tätä ongelmana sillä ihmissuhteeni ovat kovin pinnallisia jolloin tietty varovaisuus on vain hyvästä. - Ex-erakkoluonne
Erakkorapu kirjoitti:
Hineoa kuulla että olet sinut epäsosiaalisuutesi kanssa ja pidit tekstistäni. Emme todellakaan ole luusereita ja on hyvä juttu että olet saanut muunnettua "outoutesi" voimavaraksi.
Itsellänikin on vaikeuksia luottaa ihmisiin, juurikin negatiivisten kokemusten takia. En kuitenkaan pidä tätä ongelmana sillä ihmissuhteeni ovat kovin pinnallisia jolloin tietty varovaisuus on vain hyvästä.Mie olin hurjan varovainen - ei mulla frendejä ollu.
Työn kiilto ja saavutusten hurmio - siinä mun koko entinen laiffi...kivaa palaa loppuun alle kakskytvee.
Sitten näin tän yhden naikkosen. Sivarissa! =)
Yhdistin jotenkin vittuuntumiseni Suomeen ja sen kieleen, tämä taas oli ulkomailta ja englannista pidän enemmän.
Puhuin vaikka mitä small-shittiä ja teimme kaikenlaista yhdessä.
Uskalsin taas luottaa.
Sivari loppui ja paikkakunta vaihtui.
...nyt huomaa mikä vitutti, ja mihin haluaa muutosta.
Kunpa kaikille löytys ees 1 ihminen joka haluis kuunnella ja antaa palautetta...voin vaan sanoo et rohkeutta tarviitte. Toimimaan vaan vaiks pelottais kuin.
- cricetus cricetus
Hei ..
Mielenkiintoinen ajattelutapa tuo "erakko omasta tahdostaan". Jos joku samanlailla ajatteleva haluaa kirjoittaa, niin tässä yksi vaihtoehtoinen ja vaikeasti muistettava osoite muiden joukossa : [email protected]
P.S: Ennen kuin kerkeät sanoa niin tiedän tiedän.. siksi minulla onkin tuossa postiluukulla lappu: Ei mainoksia, ei roskaposteja (ongelmajätteitä), ei viruksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t897259- 353841
- 453440
Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402572- 2092453
- 412382
- 1232276
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?292179Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..241898- 411864