Toivon, että mahdollisimman moni nuori, joka suunnittelee perheen perustamista -lukisi tämän. Minulla ei ole mitään teiniäitejä vastaan. Jokainen tekee omat valintansa.
Lasta hankkiessa pitäisi ajatella sitä, pystynkö itse turvaamaan lapsen kehityksen ja huolehtimaan siitä taloudellisesti. Tästä syystä ammatti olisi hyvä olla jo ennen lapsen hankintaa.Itse aion suunnitella lapsen tekoa vasta, kun olen varma siitä, että voin taloudellisesti huolehtia lapsesta.
Lapsi tarvitsee roolimallikseen äidin ja isän. Jos tietäisin, että lapseni ei saisi isää ja raskauteni olisi alkuvaiheessa -tekisin abortin. Yksinhuoltajana arki on rankkaa. En myöskään haluaisi pitää lasta, jos se on seurausta "yhden yön tai parin kuukauden jutusta". Ei olisi mukava kertoa lapselle, että olet lähtöisin yhden illan jutusta tai parin kuukauden seurustelusta. Itse olen seurustellut vakituisesti kolme vuotta ja olemme harkinneet kihloja, enkä voisi kuvitellakaan minkäänlaisia irtosuhteita.
Moni teiniäideistä on vielä alaikäisiä, jotka asuvat kotona ja ovat vanhempiensa toimeentulosta riippuvaisia. Millaisen roolimallin lapsi saa äidistään, jos äidin on taloudellisesti turvauduttava vielä omiin vanhempiinsa?
Uskoisin, että monen unelma on olla vakituisessa suhteessa, asua omassa asunnossa ja tulla toimeen ilman vanhempia taloudellisesti. Se on parempi tehdä ennen kuin perustaa perheen. Miksi siis pitää kiirettä lapsen hankinnassa? Jokainen varmasti haluaisi taata lapselleen vakaan elinympäristön ja se onnistuu parhaiten kun itse on taloudellisesti riippumaton vanhemmistaan.
Itse aion ainakin nauttia omasta nuoruudestani. Matkustella ulkomailla, juhlia, mökkeillä ja ennen kaikkea viettää aikaa oman poikakaverini kanssa kahdestaan. Kerranhan sitä vain ollaan nuoria. Ja sitten kun perheen perustaa, ei enää ollakaan kahden, vaan aina on se kolmas. Ja vaikka sitten saisikin poikakaverin kanssa kaksin oloaikaa, on silti varmasti huoli jälkikasvusta kun perheen on perustanut.
On myös huolestuttavaa, jos nuori suunnittelee äitiyttä, eikä edes tiedä päihteiden seurauksia sikiöön. Päihteiden vaikutuksista kerrotaan varmasti jo peruskoulussa. Monella nuorella teiniäidillä on vielä koulut kesken ja ammatti saamatta. Itsestäni ei olisi ainakaan mukava herätä kouluun ja jättää pieni vauva kotiin, puhumattakaan kinuta vanhemmilta rahaa sen huolehtimiseen tai jättää sen elatus kokonaan omille vanhemmilleni.
Sitten kun olen varma, että voin huolehtia oman lapseni kehityksestä ja huolehtia siitä myös taloudellisesti -olen valmis mielestäni äidiksi. Ennen sitä tulisi keskittyä mielestäni parisuhteeseen ja koulunkäyntiin, eikä suunnitella lapsia.
Lasta hankkiessa pitäisi ajatella sitä, pystynkö itse turvaamaan lapsen kehityksen ja huolehtimaan siitä taloudellisesti. Tästä syystä ammatti olisi hyvä olla jo ennen lapsen hankintaa.Itse aion suunnitella lapsen tekoa vasta, kun olen varma siitä, että voin taloudellisesti huolehtia lapsesta.
Lapsi tarvitsee roolimallikseen äidin ja isän. Jos tietäisin, että lapseni ei saisi isää ja raskauteni olisi alkuvaiheessa -tekisin abortin. Yksinhuoltajana arki on rankkaa. En myöskään haluaisi pitää lasta, jos se on seurausta "yhden yön tai parin kuukauden jutusta". Ei olisi mukava kertoa lapselle, että olet lähtöisin yhden illan jutusta tai parin kuukauden seurustelusta. Itse olen seurustellut vakituisesti kolme vuotta ja olemme harkinneet kihloja, enkä voisi kuvitellakaan minkäänlaisia irtosuhteita.
Moni teiniäideistä on vielä alaikäisiä, jotka asuvat kotona ja ovat vanhempiensa toimeentulosta riippuvaisia. Millaisen roolimallin lapsi saa äidistään, jos äidin on taloudellisesti turvauduttava vielä omiin vanhempiinsa?
Uskoisin, että monen unelma on olla vakituisessa suhteessa, asua omassa asunnossa ja tulla toimeen ilman vanhempia taloudellisesti. Se on parempi tehdä ennen kuin perustaa perheen. Miksi siis pitää kiirettä lapsen hankinnassa? Jokainen varmasti haluaisi taata lapselleen vakaan elinympäristön ja se onnistuu parhaiten kun itse on taloudellisesti riippumaton vanhemmistaan.
Itse aion ainakin nauttia omasta nuoruudestani. Matkustella ulkomailla, juhlia, mökkeillä ja ennen kaikkea viettää aikaa oman poikakaverini kanssa kahdestaan. Kerranhan sitä vain ollaan nuoria. Ja sitten kun perheen perustaa, ei enää ollakaan kahden, vaan aina on se kolmas. Ja vaikka sitten saisikin poikakaverin kanssa kaksin oloaikaa, on silti varmasti huoli jälkikasvusta kun perheen on perustanut.
On myös huolestuttavaa, jos nuori suunnittelee äitiyttä, eikä edes tiedä päihteiden seurauksia sikiöön. Päihteiden vaikutuksista kerrotaan varmasti jo peruskoulussa. Monella nuorella teiniäidillä on vielä koulut kesken ja ammatti saamatta. Itsestäni ei olisi ainakaan mukava herätä kouluun ja jättää pieni vauva kotiin, puhumattakaan kinuta vanhemmilta rahaa sen huolehtimiseen tai jättää sen elatus kokonaan omille vanhemmilleni.
Sitten kun olen varma, että voin huolehtia oman lapseni kehityksestä ja huolehtia siitä myös taloudellisesti -olen valmis mielestäni äidiksi. Ennen sitä tulisi keskittyä mielestäni parisuhteeseen ja koulunkäyntiin, eikä suunnitella lapsia.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Itse en tekisi aborttia.Olin 17 lapsen saadessa.Kävin töissä,ja nyt lapsi aikuinen ja jo työelämässä.
Hei!
Olen toimittaja ja työn alla on juttu teiniäitiydestä. Miten selvisit? Mitä ennakkoluuloja voitit? Jos olet nyt n. 30-40 ja sait lapsesi onnellisesti alle 18-vuotiaana, ota yhteyttä! Kumotaan niitä ennakkoluuloja, kerrotaan arjesta ja näytetään, että onnistuakin voi - vaikeuksista huolimatta.
Terkuin,
LN
"Itse aion ainakin nauttia omasta nuoruudestani."
Minä nautin täysillä omasta nuoruudestani.lapseni kanssa. Viestisi oli kyllä ihan asiallinen, mutta noita on täällä oikeasti satoja. Tämä palsta on tarkoitettu teinivanhemmille jotka haluavat jakaa kokemuksia toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Miksei sitä voida meille suoda?
Olet oikeassa siinä, että tämä palsta on tarkoitettu teinivanhemmille, jotka haluavat jakaa kokemuksia toisten samassa tilanteessa olevien kanssa ja sehän mahdollisuus teille aina suodaan.
Tällä palstalla on myös tarkoitus keskustella teiniäitiyden suruista ja iloista. Lisäksi tätä keskustelu foorumia käyttää monet lapset ja nuoret, jotka miettivät äitiyttä omalla kohdallaan. Kirjoitin tänne, jotta lapset ja nuoret ymmärtäisivät, että lapsen teko on usein parempi jättää myöhemmäksi.
Olipa aika kylmä tuo tekstisi.
Luulenpa, että on aika paha mennä puhumaan "tekisin abortin!" jos ei ole koskaan sitä vakavasti joutunut miettimään (joutunut sellaiseen tilanteeseen). Toki jotku ovat niin kylmiä, että ajattelevat vain itseään.
Alussa kirjoitit ammatin saaamisesta ja taloudellisesta turvasta. Unohditko miehen? Aika paljon on teiniäitejä, joiden mies käy töissä ja näin takaa sen, että rahaa on. Tosin nykyään ei mikään ole varmaa, ei edes vakityö. Yks kaks sitä voi olla työttömänä.
Yksin ei voi lasta alulle laittaa, joten yksin siitä ei ole vastuussakaan (ellei tahdo tai isä tuntematon).
Pientä lasta ei tarvitse viedä hoitoon alle 3-vuotiaana, yhteiskunta tukee kyllä. Koulun voi jättää ainakin vuodeksi kesken. Tietenkin parempi mielestäni, jos sen 3 vuotta vois olla kotona lapsen kanssa... Ammatin ehtii hyvin hankkimaan myöhemminkin. :)
Töissä ja koulussa ehtii olla, mutta lasta ei ehdi saada milloin vain. Se aika on rajallinen, hedelmällisyys alkaa laskea jo 25v jälkeen, reilusti 30v jälkeen.
Kylmä laskelmointi ja vauvan jättäminen tärkeysjärjestyksessä koulun jälkeen voi johtaa siihen, ettei lasta edes tule.
Yleensä käy niinkin, että kun lapsen saa, niin poikakaveri ei olekaan enää tärkein ihminen, vaan lapsi. Aika lapselle on tärkeämpää kuin aika miehelle, toki aika miehellekin on tärkeää jo lapsenkin kannalta. :)
Minä en ole teiniäiti, en äiti lainkaan, mutta toivottavasti pian olisin äiti. Ammattia minulla ei ole, mutta se ei minua huoleta. Tiedän, että pärjäämme ilmankin. :)
Onnea yo-lakista! (Itsekin semmosen sain (no itehän se tietty piti ostaa) vuonna 2006..)
Toteat aportin tehneistä, että "Toki jotku ovat niin kylmiä, että ajattelevat vain itseään." Ajattelevatko teiniäidit lapsensa parasta jos eivät voi lapsesta loppujen lopuksi taloudellisesti huolehtia lapsesta ja lapsen elatus ja hoito jää kokonaan vanhemmille?
Teiniäiti on aika suhteellinen käsite. Sillä voidaan tarkoittaa reilusti alaikäistä tai täysi-ikäistä. Samoin vastuuntunnottomuus on aika suhteellinen käsite.
Sanot että: "Aika paljon on teiniäitejä, joiden mies käy töissä ja näin takaa sen, että rahaa on." Kuinka moni haluaa olla nykypäivänä sidoksissa mieheensä? En ainakaan minä. Mitäs jos mies takaa toimeentulon, mutta haluaakin erota? En minä ainakaan haluaisi tyhjän päälle jäädä.
Mainitset,että "Koulun voi jättää ainakin vuodeksi kesken." Työnantajat eivät katso välivuotta hyvällä. Myöskään koulunpenkille palaaminen voi olla vaikeaa välivuoden/vuosien jälkeen.
Sanot, että "Yleensä käy niinkin, että kun lapsen saa, niin poikakaveri ei olekaan enää tärkein ihminen, vaan lapsi. " Eikö siis lapsen tekoa ennen nuoruus kannattaisi viettää yhdessä poikakaverin kanssa ilman, että tekee lapsen?
Liioittelet hieman sanoessasi hedelmällisyydestä, että "Se aika on rajallinen, hedelmällisyys alkaa laskea jo 25v jälkeen, reilusti 30v jälkeen. " Nimittäin hedelmällisyys alkaa laskea vähitellen 30 vuoden jälkeen, ei vielä 25 vuoden jälkeen. Ei hedelmällisyys yhtäkkiä reilusti laske.
"Ajattelevatko teiniäidit lapsensa parasta jos eivät voi lapsesta loppujen lopuksi taloudellisesti huolehtia lapsesta ja lapsen elatus ja hoito jää kokonaan vanhemmille?"
Onko lapsen kannalta kuolema parempi kuin elämä?
Tarkoitan kuitenkin tuolla abortista noin yleisemmin, toki ymmärrän että jos tuntuu, ettei kertakaikkiaan voi lasta pitää, se ei ole taloudellisesti mahdollista tai muuten erittäin huono tilanne, niin abortoidaan. Abortti ei kuitenkaan koskaan ole hyvä! Adoptioon antamistakin voisi harkita... Kylmältä minusta tuntuu, jos abortti tehdään vain koska lapsi sai alkunsa muutaman kuukauden suhteesta (mutta kuitenkin olisi sinänsä mahdollista pitää lapsi).
"Kuinka moni haluaa olla nykypäivänä sidoksissa mieheensä?"
Minä tahdon.
"Mitäs jos mies takaa toimeentulon, mutta haluaakin erota?"
Se mahdollisuus on aina olemassa, mutta pelko persiissä on mahdotonta elää täysillä. Jos pelkäät, että miehesi sinut hylkää, jotain on suhteessa pielessä. Silloin ei kannata yhteistä tulevaisuutta edes suunnitella. On otettava myös huomioon, että myös vanhempana (jo ammatin ja työn saaneena) voidaan olla hetkittäin miehen siivellä. Jos ajatellaan, että molempien täytyy tuoda rahaa kotiin, niin mites sitten jos toinen saakin potkut, tai joutuu työkyvyttömäksi? Yhteiskunnan tuen ja puolison varassahan sitä sittenkin eletään. Heidänkö ei sitten kannattaisi harkitakaan lasta? Aina ei voi omaankaan toimeentuloon luottaa, ei edes ammatin saaneena.
Välivuodessa ja äitiysvapaassa on vissi ero! Jos työantaja ei sitä näe, niin on harvinaisen tyhmä.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että on hyvä tutustua kumppaniin kunnolla ennen kuin lasta tietoisesti "tekee". Toisaalta, jotkut oppivat tuntemaan toisen jo parissa kuukaudessa. ;)
Ja tuo hedelmällisyys todellakin alkaa hiljalleen laskea jo 25-vuotiaana. Yleisemmin kyllä puhutaan että 30v jälkeen.
olen kyllä täysin samoilla linjoilla kanssasi! sanoit asian juuri niinkuin se on.
itse olen menossa vasta amiksen toiselle ja nyt rv 4 ja risat. mielestäni ei kannattaisi lyödä nuoria lyttyyn vain ikänsä takia. eivät ne numerot vaikuta siihen kuinka kypsä henkisesti on. minä ainakin voin sanoa, että olen henkisesti tarpeaksi kypsä huolehtimaan lapsesta ja kantamaan vastuun jostain niin pienestä. mielessäni ei ole edes käynyt abortti. se on henkisesti niin raskas kokemus, ja tietäisin katuvani sitä jälkeen päin.
mielestäni se on hyvä ja niin kuuluukin olla, että nuoren äidin vanhemmat tukevat ja avustavat. itse en asu enää kotona, vaan mieheni kanssa. yhdessä olemme kulkeneet jo n. 3 vuotta. hänelläkään ei viellä ole ammattia eikä vakutuista työtä, mutta tiedän meidän pärjäävän mainiosti tuilla ja myös pienillä työjaksoilla. asioilla on tapana järjestyä. :)
Kysyt: "Onko lapsen kannalta kuolema parempi kuin elämä? " Aportti tehdään alkuraskauden aikana, sitä ei tehdä enää siinä vaiheessa, kun sikiö alkaa selvästi näyttää ihmiseltä. Eli alkio tai sikiö ole vielä edes kehittynyt lapsen näköiseksi.
On suhteellista, milloin alkioo ja sikiöö voidaan sanoa lapseksi.Voidaanko esimerkiksi palleroo, jossa on jakautuneita soluja, sanoa ihmiseksi?
Toteat, että "Jos pelkäät, että miehesi sinut hylkää, jotain on suhteessa pielessä. Silloin ei kannata yhteistä tulevaisuutta edes suunnitella. " Tuskin kukaan vakituisessa suhteessa pelkää eroa, mutta siihenkin pitää varautua,että jos niin käy.En minä ainakaan halua olla miehestäni riippuvainen ja elää vain hänen toimeentuloillaan. Ei se minusta olisi reiluakaan häntä kohtaan.
Tuskinpa vakuutuksiakaan otetaan siitä syystä, että pelätään jotain tapahtuvan, vaan lähinnä varmuuden vuoksi. En minä ainakaan ota esimerkiksi autooni vakuutusta siksi että pelkään ruttaavani sen, vaan lähinnä siksi jos jotain sattuu.
Mainitset, että "Toisaalta, jotkut oppivat tuntemaan toisen jo parissa kuukaudessa. " Se ei mielestäni pidä paikkaansa. Toisen alkaa oikeesti tuntemaan vasta, kun muuttaa puolison kanssa yhteen ja on asunut useamman vuoden hänen kanssaan.Silloin huomaa, kuinka avulias, huomioonottavainen, huolehtivainen toinen oikeasti on.
"Tuskin kukaan vakituisessa suhteessa pelkää eroa, mutta siihenkin pitää varautua,että jos niin käy.En minä ainakaan halua olla miehestäni riippuvainen ja elää vain hänen toimeentuloillaan. Ei se minusta olisi reiluakaan häntä kohtaan."
Joka tapauksessahan sitä jos lapsen haluaa ja saa, niin on jossain välissä lähestulkoon miehen tulon varassa, äityisloman ajan ainakin! Siinä tapauksessa, jos mies vaatii että äidin on mentävä töihin jotta molemmat tuo yhtä paljon rahaa, on melko törkeää.
Lapsi on hetken pieni, ja silloin usein eletään toisen tuloilla ja valtion tuella. Oli kyse teiniäidistä tai vanhemmasta äidistä!
"Mainitset, että "Toisaalta, jotkut oppivat tuntemaan toisen jo parissa kuukaudessa. " Se ei mielestäni pidä paikkaansa. Toisen alkaa oikeesti tuntemaan vasta, kun muuttaa puolison kanssa yhteen ja on asunut useamman vuoden hänen kanssaan.Silloin huomaa, kuinka avulias, huomioonottavainen, huolehtivainen toinen oikeasti on."
Tärkeimmät, perusasiat pystyy huomaamaan parissa/muutamassa kuukaudessa! Sen, että onko toinen luotettava ja onko hän tosissaan. Jos yhteys löytyy, se yleensä löytyy pian. Itse sen huomasin jo heti pian että tässä se on, puoli vuotta seurustelua niin mentiin kihloihin, nyt ollaan naimisissa oltu jo kohta vuosi, yhdessä 2 vuotta. Tunsin mieheni jo ennen kuin yhteen muutimme.
"Kysyt: "Onko lapsen kannalta kuolema parempi kuin elämä? " Aportti tehdään alkuraskauden aikana, sitä ei tehdä enää siinä vaiheessa, kun sikiö alkaa selvästi näyttää ihmiseltä. Eli alkio tai sikiö ole vielä edes kehittynyt lapsen näköiseksi."
Abortin saa tehdä ilman isompia syitä olikohan rv:lle 12 asti, ja silloin sikiö todellakin näyttää jo ihmiseltä! Etkö ole katsonut yhtään kuvia? Näytti ihmiseltä tai ei, ihmisen alku se on. No, joka tapauksessa, en minäkään kaikissa tapauksissa lasta välttämättä pitäis, esim vaikean vamman takia. En kokonaan aborttia tuomitse, mutta tuomitsen kyllä siinä tapauksessa, jos lapsi terve ja äiti ei vaan viitsi sitä pitää. Toisaalta, ei lapsi huonoa äitiäkään ansaitse...
Sorry jos on kummallista tekstiä, tuli tässä otettua muutama (harvinaista kylläkin..)
kommentoida tota:
"Tärkeimmät, perusasiat pystyy huomaamaan parissa/muutamassa kuukaudessa! Sen, että onko toinen luotettava ja onko hän tosissaan. Jos yhteys löytyy, se yleensä löytyy pian."
Kerroppa siis miksi minä en huomannut mieheni epäluotettavuutta(petti), miksi minä en huomannut minkälainen rahankäyttäjä hän on, miksi minä en huomannut että hän valehteli kun sanoi haluavansa naimisiin, miksi minä en huomannut että hän valehteli kun sanoi että juominen loppuu siihen kun lapsi tulee maailmaan..vähentynyt pikkasen juu on, mutta ei loppunut...
Ei toista opi tuntemaan muutamassa kuukaudessa...väitätkö ettei sinulle tullut mitään yllätyksiä kun muutitte yhteen??Ai, mies olettaa että minä siivoan, ai hän jättää aina vessan oven auki, ai, hän heittää aina vaatteensa tuolille, mitä minä inhoan, ai hän ei tykkääkkään omenoista yms yms yms tärkeää ja ei niin tärkeää...Niitä toisen huonoja puolia ei niin vaan näy kun ei vietetä aikaa 24/7 yhdessä..tarkoitan siis että vapaa aika menee samassa paikassa ja ollaan ihan oikeasti yhdessä.. Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 3v enkä vieläkään voi sanoa tuntevani häntä kunnolla...
Puhut paljon ja hienoilla ja viisailla lauseilla, mutta et tiedä yhtään että mistä puhut. asiat eivät aina ole yksinkertaisia ja joskus on käytävä läpi erittäin rankka jakso, jonka jälkeen alkaa onnellinen aika.
itse luotan mieheeni niin palon että voisin huoletta jäädä kotiäidiksi vaikka loppuelämäkseni, eli siis elää hänen "siivellään". jos et omaasi noin paljoa luota, se on teidän ongelmanne.
en sano että on hyvä saada lapsi 16vuotiaana, mutta jos niin nyt pääsee käymään niin ei se trakoita että kaikki on menetetty. Loppu riippuu pitkälti ihmisestä. Ja kyllä , tällä palstalla saa keskustella myös niistä suruista, mutta tää sun juttus on ihan turha. Luuletko oikeasti että jos joku suunnittelee lapsentekoa nuorena, niin tekstisi luettua hän peruu aikeensa. Aika paljon luulet itsestäsi.
Abortti-asiassa olet väärässä!Käy googlettamassa ja etsi abortin kuvia tai jopa video. Siellä näet minkalainen lapsi on kun virallisesti sitä luvattaan abortoita. Se ei todellakaan ole mikä solujen möykky, se on jo aika alussa lapsen näköinen, pieni vaan.
Monet on sanonnut abortin jälkeen, ettei siellä mitään lasta ollut, että vaan verta...miten moni tietä, miten lapsi revitaan sieltä palasina? Tottakai siellä ei ole muuta kun "verta", mutta katso aborttikuvista, siellä on selväästi veresta erotettu pienet kädet ja jalat, hyvin pienet, mutta jo olemassa kuitenkin!
Ei kannatta abortista puhua ennen kun käyte siellä katsomassa. Palataan sitten asiaan, kerro mitä tunnet Sinä Nimetön ja alunperinen kirjoittaja ja ylipäätä ne jotka ajattelete, että abortti on pikkujuttu, tehkä vaan!
...
Nyt yleisesti, en kirjoittaa enää Nimetömalle:
minusta on parempi, että nuoret ottaa vastuun lapsesta. Tappaminen on tappaminen , ihan sama minkä ikäinen sikiö on tai mitkä syyt keksitään abordin tekemiseski.
Minusta nuori joka tulee raskaaksi ja päättä synnyttä, se näyttää, että likat on valmina ottamaan vastuun ja huolehtimään pienestä elämästä. '
Vaikka ne jouduisikin pyytämään apua vanhemmilta tai yhdeiskunnalta. Se on kuitenkin väliaikaista. nuori kyllä kerkee menemään kouluun ja töihin ja ei lapsi saa mitään huonoa roolimallia omasta murkkuäitistä, koska lapsi on pieni vielä pitkään aika. Vauva tarvitsee eniteen hellyyttä ja huolenpidoa, sitä osaa antaa myös nuori. Älkä epäilkö sitä. Rahaasiat on vähä eri juttu...
Sitäpaitsi niin monella nuorella on tosiaan se mies/poikaystävä vierellä, ei voi nuoria kaikkia laita saman hatun alle.
Jokainen tekee parhaansa että selviä, ei ruvetta heitä mollamaan siitä, että joku tarvitsee toisten apua. Apua tarvitsee mielellän myös jo aikuinen nainen, nekin väsyy kun jouduu siihen vauvahoitoon.
Jospa emme olisi niin tekopyhiä ja annettais tytöillekin mahdollisuus, jokainen tekee sen niin kuin osaa ja pystyy.
Hyvää kesää kaikille!
Suomessa aborttia ei tehdä viimesillä raskauden aikaisilla kuukausilla, vaan abortti tehdään raskauden alussa. Abortti voidaan tietääkseni tehdä raskausviikolla 12. Tällöin alkio/sikiö on aina alle 4,5cm. Vielä raskausviikolla 9 sikiö ei näytä ihmiseltä: sillä ei vielä ole käsiä, ei jalkoja. Tosiaan abortti ei koskaan ole pikkujuttu. Se koskettaa niin äitiä kuin isääkin.
Suomessa aportin voi tehdä pillereillä ihan alkuraskauden aikana. Tällöin mitään toimenpidettä ei edes tehdä. Tietääkseni Suomessa ei tehdä leikkauksella aporttia kovinkaan usein, jos ollenkaan.
Ei suomalainen toteaa, että "Jospa emme olisi niin tekopyhiä ja annettais tytöillekin mahdollisuus, jokainen tekee sen niin kuin osaa ja pystyy." Kukaan ei ole tekopyhä tietääkseni, asiat vain ovat niin ja niistä on syytä tiedottaa. Jokaisella tytöllä on mahdollisuus saada lapsi, mutta sen tekoa kannattaa harkita tarkkaan.
Ei suomalaisen sanoo "Minusta nuori joka tulee raskaaksi ja päättä synnyttä, se näyttää, että likat on valmina ottamaan vastuun ja huolehtimään pienestä elämästä. " Mielestäni reilusti alaikäinen nuori, joka ei pysty huolehtimaan lapsen kehityksestä tai vauvasta taloudellisesti, ei vaikuta kovin vastuuntuntoiselta puhumattakaan itsenäiseltä.
kyllä se 12 viikkoinen sikiö näyttää jo ihan lapselta..siis pienihän se on..JOS olet äiti, olet käynyt rv 12-14 ultrassa ja ehkäpä ihan oikeasti nähnyt millainen se sikiö siinä vaiheessa on...
kyllä minä ainakin näin ne pienet kädet ja jalat kun se siellä räpiköi...
WIKIPEDIA:
Raskauden keskeytyksessä käytetty menetelmä riippuu siitä, kuinka pitkälle raskaus on edennyt. Ennen yhdeksättä viikkoa tavanomaisin tapa on suorittaa kemiallinen raskaudenkeskeytys, jossa mifepristonin sekä misoprostolin avulla aiheutetaan raskauden keskeytyminen. Noin 8 prosentissa tapauksista tarvitaan kirurgisia jatkotoimia.
Viidenteentoista viikkoon asti(kirj huom. että suomessa keskeytykseen tarvii luvan rv12 jälkeen) yleisin kirurginen menetelmä on imu-aspiraatio, viidennestätoista kahdeksaantoista viikkoon dilataatio ja evakuaatio (dilation & evacuation), jossa kohdunkaula avataan ja kohtu tyhjennetään kirurgisesti.
Kun sikiön koko raskauden edetessä kasvaa, sikiö voidaan ennenaikaisesti poistuttaa kohdusta prostaglandiinin avulla. Hyvin myöhäisessä vaiheessa voidaan joutua turvautumaan kiisteltyyn D&X-menetelmään (Dilation And Extraction), jossa sikiön pää puristetaan kokoon ja sikiö poistetaan kohdusta kokonaisena.
Raskauden keskeytyksen edellytykset
Suomessa raskauden keskeytys ei lain mukaan ole vapaa. (Katso raskaudenkeskeytys ja laki). Raskaudenkeskeytykseen tarvitaan tapauksesta riippuen joko yhden tai kahden lääkärin lähete tai terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto, ja raskaudenkeskeytyksen saa suorittaa vain luvan saanut sairaala.
Ennen 12. raskausviikkoa raskaus voidaan keskeyttää, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai lapsen epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä lupa, joka myönnetään äidin nuoren iän, lapsen vakavan vamman tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, lapsen vamman kohdalla 24.
Yhdeksännelle raskausviikolle asti voidaan valita joko lääkkeellinen keskeytys tai imukaavinta, viikoilla 9–12 imukaavinta ja raskausviikon 12 jälkeen ainoastaan lääkkeellisesti käynnistetty synnytys.
Lääkkeellinen keskeytys tehdään kahden lääkkeen yhdistelmällä (mifepristoni ja prostaglandiini). Keskeytys aloitetaan poliklinikalla ottamalla suun kautta mifepristoni-tabletti ja kahden päivän kuluttua seuraavalla käynnillä annetaan prostaglandiinia. Runsas vuoto alkaa yleensä saman päivän aikana ja kestää muutaman päivän ajan. Jälkivuoto kestää yleensä 2–3 viikkoa. Sairauslomaa kirjoitetaan tarvittaessa kolme päivää. Raskauden keskeytyminen varmistetaan verikokeella kolmen viikon kuluttua.
Kaavinta suoritetaan useimmiten kevyessä nukutuksessa. Esilääkityksenä voidaan antaa mifepristonia, joka pehmittää kohdunkaulakanavaa toimenpidettä varten. Kohdusta tyhjennetään raskausmateriaali emättimen kautta imemällä ja kaapimalla. Koko toimenpide kestää noin 15 minuuttia. Kotiin pääsee pari tuntia toimenpiteen jälkeen, ja jälkivuoto kestää muutamia päiviä.
Myöhäinen raskaudenkeskeytys tehdään yleensä osastolla valvotuissa olosuhteissa. Lääkitys aloitetaan kuten varhaisessa lääkkeellisessä keskeytyksessä, mutta prostaglandiini-lääkitystä jatketaan, kunnes raskaus keskeytyy. Lääkityksen lisäksi voidaan joutua tekemään kaavinta. Jälkivuoto voi kestää muutaman viikon, kaavinnan jälkeen 5–7 päivää.
että näin...
verrattuna kaksinkertaisesti.
..aina itsekäs teko. Tekemällä abortin otat oikeuden päättää, saako syntymätön lapsesi elää vai ei. Sitä ei voi kylmästi perustella sillä, että "on nyt järkevämpää tehdä näin".
Erityisen kylmältä kuulostat, koska puhut asiasta mitään tietämättömänä. Tule tänne palstalle sitten kehottamaan abortin tekemistä, kun oikeasti itse olet ollut siinä tilanteessa, ja kokenut tilanteen henkisen ja tunneperäisen raastavuuden. Abortista ei päätetä noin vain, että ups, kävi vahinko, mutta voi voi, eipä ole vielä ammattia ja kotia, teenpä abortin. Raskaus ei ole kuin hyödyke, joka napataan ostoskärriin kaupan hyllyltä, ja palautetaan 14 päivän tai pidemmän ajan kuluessa, jos ei kelpaa tai olekaan kiva.
Useammat abortit tehdään teineille ja muillekin raskauden ollessa jo viikolla 6-10, eli sikiö on jo kehittynyt, sen sydämenäänet näkyvät, ja parhaimmassa tapauksessa kuuluvat.
Kun koet sen, niin kehota sitten aborttiin, jos on vielä kanttia.
Toki tämä maailma on täynnä kylmiä ihmisiä, jotka pitävät aborttia vain teknisenä toimenpiteenä, jossa poistetaan ei-toivottu solumöykky. Itse keskenmenon kokeneena ja varhaisaikuikuisuudessa abortin tehneenä olen nähnyt näitä kylmiä tiukkapeppuisia tyttöjä poistumassa pokerinaamalla synnytysosastolta, kun nyt pikkuisen huonoon aikaan sattunut raskaus on keskeytetty. Sitten on menty sitä ammattia hankkimaan, ja jatkamaan elämää, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tiedoksesi sinulle mitään kokematon neuvoja, ja kaikki muutkin tätä palstaa lukevat, abortin jälkeen ei elämä todellakaan jatku, niin kuin mitään ei olisi tapahtuntkaan, ellet ole täysin tunnekuollut ihminen.
JOKAINEN TUNTEVA, terve abortin tehnyt nainen kokee valtavat tunneperäiset tuskat jossain elämänsä vaiheessa, jos ei vielä nuoruuden kokemattomuudessa, niin myöhemmin kyllä. Abortti on kuolema, ja sitä seuraa surutyö, tavalla tai toisella.
Itse olen tehnyt tätä surutyötä 15 vuotta.
Kun Anniina (19v?) neuvoo jotenkin seuraavasti: Jos huomaat olevasi raskaana ennen ammattia (vai miten se nyt oli) - tee abortti.
Minä 36v "täti" neuvon, että jos sinulla ei ole ammattia, tai et vaan vielä tässä vaiheessa halua lapsia - älä hankkiudu raskaaksi!! Se on ainut oikea tapa sekä sinua että uutta elämänalkua kohtaan.
Lapsia todellakin ehtii tehdä myöhemminkin, mutta abortoitua lasta et saa enää koskaan takaisin.
En voi sille mitään jos et sinä oppinut tuntemaan lyhyessä ajassa. Eihän se jokaisen kohalla toimi niin! Meillä se toimi.
"väitätkö ettei sinulle tullut mitään yllätyksiä kun muutitte yhteen??"
Kyllä väitän! Eipä ainakaan tuu mieleen mitään missä olisi pieleen mennyt...tosin en sitä juuri veikkaillutkaan millainen hän on, tiesin vain että erittäin miellyttävä kumppani. :) Ei todellakaan tullut mitään takaiskuja, ei sitten mitään. Reilu vuosi asuttu yhdessä, eikä ole tarvinut tapella. Toki mun luonne aiheuttaa vähä kärhämää jossain välissä, mutta sehän kuuluu asiaan. :) 2 vuotta oltu yhdessä ja tunnen niin hyvin että voin luottaa 100%, koskaanhan ei täydellisesti opi tuntemaan toista, elämän mittaan usein kun ihmiset muuttuukin...
http://www.lastenporssi.fi/index.php?selected=disA&id=93&catid=5
Eikö muka näytä ihmiseltä?!
Toteat, että "Ennen yhdeksättä viikkoa tavanomaisin tapa on suorittaa kemiallinen raskaudenkeskeytys, jossa mifepristonin sekä misoprostolin avulla aiheutetaan raskauden keskeytyminen. Noin 8 prosentissa tapauksista tarvitaan kirurgisia jatkotoimia. " Eikö tämä tarkoita että 92%:tia suorittaa raskauden keskeytyksen ennen 9rvk?
Abortti tekona herättää monissa varmasti monenlaisia mielipiteitä. Samoin varmasti eläinkokeet tai sikiöiden solujen käyttö lääketieteessä.Jokaisella on varmasti oma mielipiteensä asiasta.
Sikiö näyttää kyllä alkuraskauden loppuvaiheilla, jolloin voidaan vielä abortti tehdä niin se näyttää hieman ehkä ihmissikiöltä. Mutta on n. 2,5cm kokoinen eli 25mm. Nisäkkäiden sikiöt näyttävät aika samanlaisilta alkuvaiheessa.
Jos ajatellaan aborttia tappona, niin onhan kondominkin käyttö siittiöiden tappamista. Kyllähän siittiötkin elävät,liikkuvat ja kuolevat. Niistäkin voisi kehittyä ihminen hedelmöityksen jälkeen. Se milloin sikiö/alkio on ihminen/lapsi on suhteellinen käsite. Onko jakautunut solupalleroalkio lapsi/ihminen? Onko 2cm kokoinen sikiö lapsi/ihminen kun se ei pysty elämään kohdun ulkopuolella?
Jos tappamisen näkökulmasta ajatellaan aborttia moraalisena vääryytenä niin, onko väärin rätkästä kesäisin itikka kun sekin on tappamista? Voitko esimerkiksi syödä mitään ilman että sinua varten on tapettu jotain? Lihaa et ainakaan.
...ovat täysin eri asia. Eläimet luotiin jotta ihminen voisi hyötyä niistä.
Sitä voi ajatella miten päin vaan, jos oikein tahtoo, mutta edelleen: abortti on murha, ajatteli sen miten päin vain! Ja myönnän, että minäkin saattaisin siihen sortua lapsen vamman takia.. :/ Ihminen on heikko.
että todellakin mieluummin hoidin lapsia kotona tukien turvin,kuin että olisin kiikuttanut vieraalle ihmiselle hoitoon jo alle vuoden ikäisenä. tätähän nämä nykyäidit (kolmekymppiset lähinnä) tekevät ja kukas muu siitä eniten kärsii kuin lapsi?
vedotaan siihen,että kun on asunto/auto/opinto-lainaa ja totuttu tiettyyn elintasoon,lapsi sit uhrataan ja tehdään pitkää päivää et saadaan kaikki maksettua.tätä ongelmaa minulla (teinillä) ei ollut,ei ollut lainoja ei mitään.pohjalta alettiin rakentamaan perusturvaa koko perheelle,hoidin lapsia kotona n. 7 vuotta,ja nyt (15 vuoden jälkeen)meilläkin on nuo töihin ajavat pakotteet =)mutta lapset isoja eikä jatkuvaa hoivaa kaipaamassa.tosin teen vain osa-aikaista että voin olla mahd. paljon kotona heidän kanssaan,,, ja näinkin pärjää,vaikkei olekaan sitä kivitaloa ja farkkuvolvoa,koti on (oma) kuitenkin ja jonkunlainen kulkuneuvokin pihassa =)
Tämä menee jo täysin aiheen ohi, mutta minun on pakko kommentoida.
Järjellisellä tasolla ei ole mitään näyttöä siitä että "eläimet on luotu ihmisen hyödyksi". Se, että esim. broileri ei ole omasta mielestään tai jollain tasolla yhtä "arvokas" kuin ihminen tai sen alku ei tee sen hengen riistämisestä vähemmän tappoa kuin abortista (ajatteli sen miten päin vain).
Näen paljon yhtäläisyyksiä abortin ja lihateollisuuden välillä, molemmissa uhreina ovat viattomat eliöt ja kaiken lisäksi (sen kummemmin aborttia puolustelematta) lihansyönnin jättäminen tuskin aiheuttanee yhtä kohtuuttomia fyysisiä tai psyykkisiä rasituksia kuin abortin tekemättä jättäminen.
Leimatkaa vain kettutyöksi, ituhipiksi tai miksi vain, mutta näin minä ajattelen. Ja surullisena katson kun toisia puolustetaan viimeiseen asti, samalla kun toisten arvo ja oikeudet poljetaan alas kuvitellen että se on normaalia ja hyväksyttävää.
"Tiedoksesi sinulle mitään kokematon neuvoja, ja kaikki muutkin tätä palstaa lukevat, abortin jälkeen ei elämä todellakaan jatku, niin kuin mitään ei olisi tapahtuntkaan, ellet ole täysin tunnekuollut ihminen.
JOKAINEN TUNTEVA, terve abortin tehnyt nainen kokee valtavat tunneperäiset tuskat jossain elämänsä vaiheessa, jos ei vielä nuoruuden kokemattomuudessa, niin myöhemmin kyllä. Abortti on kuolema, ja sitä seuraa surutyö, tavalla tai toisella.
Itse olen tehnyt tätä surutyötä 15 vuotta. "
Hohhoijaa, väität, että suurin osa abortin tehneistä ovat siis tunnekuolleita ihmisiä (tarkoitat varmaankin tunteettomia). Tämä on erittäin outoa, koska tilastot puhuvat päinvastaista kieltä. Minä olen myös tehnyt abortin enkä ole "tunnekuollut". Eikä ole suurin osa muistakaan abortin tehneistä. Elämäni on jatkunut samaa onnellista uomaa niin kuin ennen aborttiakin.
Sinä "täti" 36v kuulut marginaaliseen ryhmään, jotka abortista kärsivät. Ehkä sinun vain kannattaisi antaa itsellesi anteeksi ja jatkaa elämääsi.
neiti Ylioppilas 2007, isolla y:llä, voisi edes niillä oppilaan papereilla kirjoittaa Abortin oikein.. se on aBortti eikä aPortti =D
Hupaisaa tuo nuoruuden kirkasotsainen naivius ja luulo siitä, että elämä menee aina kuten on suunniteltu. Se on kyllä ihan sallittua, toivottavasti totuus ei sitten aikanaan lyö liian kovaa vastapalloon.
ei kait nyt herran isä KUKAAN pidä elämäänsä itsestään selvyytenä! ja puolustaahan ei saa itseään jos joku tulee haukkumaan?
..
Nuorison kirkasotsisuus jaksaa todellakin pöyristyttää. Piste.
keski-ikäistyneiden kuplaotsaisuus. Piste.
että on tulevaisuuden suunnitelmia, mutta elämä tuo varsin usein eteen sellaisia yllätyksiä, joita ei mitenkään ole voinut ennalta suunnitella. Ensinäkään lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan. Voi olla että se vahingossa tapahtunut raskaaksi tuleminen on se ainoa, ja jos siinä kohtaa päädytään aborttiin taloudellisista syistä voi sitten vaan vuosia myöhempään kun on vakaa parisuhde, ammatti ja vakituinen työpaikka hankittuna, miettiä olisiko lapsen pitäminen kumminkin ollut mahdollista. Se mitä lapsi ennen kaikkea tarvitsee löytyy jostain ihan muualta kuin taloudellisista seikoista.
alkuperäinen puhuu tosiaankin hienoilla lauseilla muttei tiedä mitä puhuu.Viimeinen takaraja on rv20 abortissa,mutta lapsen vamman kohdalla 24. Silloin lapsi on ns keskonen,toisessa huoneessa sen ikäisiä pelastetaan teholla kun taas toisessa äiti tekee silloin abortin. Raskauden voi tosiaankin keskeyttää myös silloin kun on edennyt näin pitkälle,ei sitä tosiaankaan tehdä vain vain ja ainoastaan rv 12 saakka. Ottakaa selvää ennenkuin väärää tietoa annatte...
Sitten tähän että ensin täytyy hommata työ,ammatti,mies,omakotitalo jne. KYllä on totta että kaikki nuo on erittäin hyvä hommata ennen lasta,mutta mitäpä jos nainen on vaikka 30v ei ole löytänyt miestä,ei vaikituisia töitä jne niin eikö edes näin vanha tosiaankaan ole valmis sitten saamaan lasta vaikka nämä asiat puuttuu. Ja vaikka olisikin ollut naimisissa 10v,vakituinen työpaikka jne niin se ei silti takaa sitä että ensinnäkin on hyvä äidiksi,eikä myöskään että nämä on pysyviä asioita elämässä. Alkuperäisellä kirjoittajalla oli juuri tämä käsitys että täytyy elää ns.unelma elämää ennenkuin voi lasta tehdä,mutta entä jos tosiaankin aikuisenakin tämä unelmaelämä kariutuu niin eikö silloinkaan pitäisi lasta hommata???
Väitätkö tosiaankin etten esim minä ole sopiva äidiksi: olen 17v.Asunut 2v yhdessä mieheni kanssa. Olemme olleet puol v kihloissa. Opiskelen toista vuotta lähihoitajaksi.(eli la tammikuussa,jolloin vain puol vuotta opiskelua jää odottamaan että palaan äitiyslomalta) Mieheni on töissä.(niin joo eihän AP:n mukaan pitäny turvautua miehen tuloihin,mutta väittääkö hän tosiaankin että jos aikuisena jää työttömäksi ja ei saa heti töitä,niin mieluummin hän elää ilman rahaa kuin turvautuu mieheensä???) Olen kokenut rahahelvetin,tiedän mitä on pienen erittäin itkuisen vauvan hoitaminen sekä yövalvomiset,tiedän erittäin paljon elämästä ylipäätään. Miksi en siis olisi valmis äidiksi nytten? Ei sitä lasta kuule tosta noin vaan aleta tekeen vasta kun elämä on täydellinen,sillä voi olla ettei elämä koskaan ole täydellinen eikä mene suunitelmien mukaan....
Ymmärrän kyllä mielipiteesi, itse ajattelen ettei lapsia saisi tehdä tekemällä (oli minkä ikäinen tahansa) vaan niitä saadaan. Elämää ei kuitenkaan voi suunnitella etukäteen tyyliin valmistun yliopistosta ja menen töihin 25-vuotiaana - naimisiin 27-vuotiaana - ensimmäinen lapsi 28-vuotiaana. Omakotitalo, koira ja 2,5 lasta. Joskus ammatin saa jo 18-v, joskus lähempänä kolmeakymppiä. Jotkut menee naimisiin nuorina, jotkut vahnuksina, jotkut monta kertaa ja jotkut ei koskaan. Jotkut saavat lapsia jo nuorena, jotkut vanhana ja jotkut ei koskaan.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, kaikille naisille aina teini-ikäisestä vaihdevuosia lähestyviin äitinä oleminen ensimmäiselle lapselle on uusi asia. Kaikille se on rankkaa ja tulee silloin tällöin tunne, että voi kun vois vaan olla ja mennä niin kuin ennen. Kaikki joutuvat taloudellisesti tiukalle siinä mielessä, että on uusi suu ruokittavana ja budjetit menevät uusiksi. Jokaisen parisuhde voi mennä päin seiniä lapsen tulon myötä tai olla menemättä.
En myöskään ymmärrä ah-niin-yleistä pallo jalassa-mentaliteettia. Itse kuulemma kuljin taaperona eräänä kesänä ympäri eurooppaa kantopussissa eikä se ainakaan haitallisesti ole vaikuttanut (tai vaikuttanut ylipäätään mitenkään kun enhän minä mitään tuollaista voi muistaa). Hemmetinmoinen järjestelykysymys rajoitteineen tuo kylläkin oli (haluan painottaa tätä), mutta jos tahtoa riittää niin ei mitenkään mahdotonta. Ei lapsi mikään sairaus ole, joka estää normaalin elämisen.
Minimiäitiysrahan ja sossun turvin eläminen on kaikkea muuta kuin herkkua, mutta silläkin pärjää järkeä käyttäen. Kenenkään ei tarvitse asua luksuslukaalissa keskellä kaupunkia, omistaa sitä kalleinta mersua, syöttää lapselle niitä kalleimpia valmisvellejä tai käyttää pidemmän päälle hintavia kertakäyttövaippoja (kestovaipat). Lapsi ei tarvitse uusimpia rattaita ja leluja, merkkivaatteita ja askosta raahattuja huonekaluja vaan riittävää ravintoa, säänmukaista vaatetusta ja viisaan, rakastavan vanhemman tai vanhemmat.
Pitkä viesti, jolla yritän kai sanoa sitä ettei vanhemmuus ole ikä -vaan asennekysymys. Olen huomaavinani että parhaiten pärjäävät he, jotka eivät luota minkään asian pysyvyyteen vaan osaavat ennakoitua ja antavat elämän kuljettaa.
Minkä ihmeen takia aina paasataan siitä että jos taloudellinen tilanne ei ole hyvä. Ei raha sitä lasta onneliseksi tee, vaan se että hän tuntee että hänestä välitetään. sama se elääkö miehen rahoilla vai sossun, Tärkeintä on että lapsi on rakastettu ja hänestä välitetään. Ei raha tee onnelliseksi.
Olin 15 vuotias kun tulin raskaaksi/synnytin, olin seurustellut isän kanssa yli vuoden ja hän on saman ikäinen. Jätin poikaystäväni ollessani 3 kuulla raskaana. Sain terveen pojan, asuin ensimmäiset 3 kuukautta vanhempieni luona ja äitini antoi minulle arvokkaita neuvoja. Muutin tämän ajan jälkeen omaan asuntoon lapseni kanssa. Ei vanhemmuus / yksinhuoltajuus edes ollut mielestäni niin rankkaa kuin mitä monet kuvittelevat, asenteella on myös suuri merkitys. Kyllä pyysin joskus vanhemmiltani rahaa, mutta en todellakaan usein. Muutaman kympin parin kuukauden sisään.
Elin yksinhuoltajan arkea 1,5 vuotta, nyt 2,5 vuotta parisuhdetta takana, ammatti ja poikani on saamassa pikkusiskon- tai veljen. En ole katunut teiniäitiyttäni tai yksinhuoltajan päiviä ikinä, LAPSIA SAADAAN, EI TEHDÄ.
Mä olen myös 17v yh-äippä. Mä en ole koskaan surustellut lapseni isän kanssa. ENKÄ TASAN SEURUSTELE TULEVAISUUDESSAKAAN!
En voi sanoa ettei lapsen kassa joskus olisi rankkaa. Mutta niin se on niilläkin kellä on se kumppani siinä vierellä.
vaikka mulla mies niin kyllä silti välillä itseäni väsyttää.. mutta ihan oikeasti vaikka olisi 17, 30 tai 40 vuotias äiti niin kaikkia väsyttää joskus, oli sitten kumppani tai ei.
Toivon, että harva lasta suunnitteleva tai jo raskaana oleva tekstiäsi lukisi. Niin tuomitseva se oli. Yleistät ja oletat, ilman kokemusta äitiydestä, teiniäitiydestä, raskaudesta tai abortista. On eri asia puhua ja kirjoittaa abortista, kuin todella olla raskaana, pieni ihmisenalku kohdussa salamatkustajana, ja todella miettiä aborttia/ äitiyttä/ raskautta/ lapsen saamista.
Elämä on aina yllätyksiä täynnä. Valmiit perheet hajoavat, pitkät parisuhteet kariutuvat. Toisaalta pikarakastumiset kestävät. Ei koskaan voi suunnitella niin valmiiksi, että tietäisi "tämän nyt kestävän kuolemaan asti" ja lasen tulevan oikeaan perheeseen. Tai kuolema voi viedä toisen vanhemmista ennenaikaisesti- perheet hajoavat oikeassa elämässä myös aikuisilla.
Eikä työkään tänäpäivänä ole itsestään selvyys. Jos odottaa vakituista työpaikkaa ja valmiita opintoja, ei ehkä perusta perhettä lainkaan. Opiskelua vaaditaan lähes joka työpaikalla enemmän kuin pelkkä perustutkinto. Eikä valmistuneet aina saa vakipaikkaa. Yksilön valinnasta riippuu, kumman priorisoi, perheen, lapset, vai työn ja uran. Iällä ei tässä juurikaan ole merkitystä.
Sitten siihen pointtiin ja "tietoni" perustaan. Olen tullut raskaaksi 17- vuotiaana. Ehdin toki täyttää 18 ennen lapsen syntymää. Ja ehdn saamaan myös valkolakin ennen (olen aloittanut kouluni vuoden etuajassa...). Olin siis raskaana jo penkkareissa ja yo- kirjoituksissa. Parisuhde oli "vakaa", olimme seurustelleet pari vuotta, eikä lapsikaan ollut vahinko, suunniteltu hän oli, ajatuksella, että pidän välivuoden lukion jälkeen. Mies oli pätkätyöläinen, välillä pitkiäkin aikoja työttömänä. Emme kuitenkaan ole missään vaiheessa saaneet apua kummankaan vanhemmilta. Olemme itse hoitaneet ja ruokkineet lapsemme. Vaikka varsin normaalia tuntuu olevan, että mummut hoitavat lapsenalpsiaan silloin tällöin- siis ihan oikeissa perheissä joissa vanhemmat ovat olleet "oikean" ikäisiä. JOs siis teiniäidin vanhemmat silloin tällöin hoitavat lapsenlastaan, on se tuomittavaa?
Olen jo opiskellut ammatin (AMK), meillä on 4 lasta, parisuhde papin aamenella sinetöity, vakituista työpaikkaa ei ole vieläkään, ikää minulla on jo kuitenkin yli 30 vuotta (siis "työpaikka"- oletuksen mukaan minulla ei edelleenkään pitäisi olla lapsia?). Miehellä on tällä hetkellä vakityö, mutta kuinka kauan? Ja minä opskelen sivutoimisesti taas, koska työnantajat sitä vaativat. Mikä parasta, koen olevani vielä kohtuullisen nuori. Minulla ja miehelä on kyllä vielä aikaa toisillemme, aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia matkustella ja nähdä maailmaa. Lapsemme alkavat olemaan jo kohtuullisen "isoja", kuopus on vielä alle kouluikäinen, esikoinen jo teini- iässä. Elämä on itseasiassa aika mukavaa juuri nyt, eikä kateeksi käy pätkääkään niitä ikäisiäni, jotka taistelevat pikkulapsiajan kanssa nyt ;)
Oma mielipiteeni on, että ihminen on valmis vanhemmaksi, kun hänestä siltä tuntuu. Ja nuorelta on kypsempi päätös pitää lapsi kuin tehdä abortti. Tosin jos joku päätyy aborttiin, on se hänelle varmasti oikeampi vaihtoehto. Mutta oikeasti, ei kukaan voi asettaa oikeaa ikärajaa äidiksi/ isäksi tulemiseen, et sinäkään ;)
22-vuotiaana olin 3 lapsen äiti.Kolmekymppisenä sain vielä kaksi lasta.Kannattaa muistaa niissä suunnitelmissa,että teette sen lapsen kanssa n.20-vuotisen sopimuksen.Nyt isot lapset on aikuisia omine perheineen jo,mutta kaksi on vielä murrosikäisiä kotona.Vielä pitää jaksaa auttaa muutamia vuosia näitä nuorimpia.Jos liian pitkälle suunnittelee ja kaiken pitää olla valmista ennen lapsia,voi tulla kiire.Ja elämä heittelee,et voi olla kaikesta varma,silloin on sopeutumisen paikka.
Minä sain kolmanteni 23- vuotiaana :)
Ekan tosiaan heti lukion jälkeen, toisen kesken opintojen 20- vuotiaana (ja 6kk äitislomasta huolimatta valmistuin silloin kun pitikin, eli käytännössä suoritin 3,5 vuoden opinnot 3 vuodessa, siinä kun lapsettomat kanssaopiskelijat venyttivät opintoja 2-6 kk arvioitua pidemmälle :D), kolmannen sain sitten jo ammattiin valmistuttuani 23- vuotiaana. Meidän "iltatähti" syntyi, kun olin aika liki keskimääräistä ensisynnyttäjäikää, eli 28- vuotias. Näin jälkeenpäin ajateltuna, jos olisin silloin saanut esikoiseni, olisi lapset ehkä jääneet siihen. Tai ei meistä ainakaan suurperheellisiä olisi tullut. Fyysisesti koin raskauden paljon raskaammaksi. Jäin sairaslomalle 10 viikkoa ennen laskettua aikaa, kun vastaavasti toisesta lapsestani istuin koulussa raskausviikolle 39. Palautuminen synnytksen jälkeen ei ollutkaan niin helppoa kuin aiemmin, kilojakin jäi- nuorena ne hävisivät itsestään.
Juu, en todellakaan kadu sitä, että hankin lapset nuorena. En, vaikka edelleen olen yläastelaisten vanhempainilloissa kummajainen- muut äidit ovat suunnilleen 10 vuotta minua vanhempia- vähintään.
Opiskelu onnistuu lapsen kanssa- motivaatiota ainakin lötyy. Yksinhuoltajia on iäkkäämmissäkin vanhemmissa, ja äitiys ja vanhemmuus on kaikenikäisille iso muutos. Niistä muutoksista on nuorellakin vanhemmalla lupa puhua. Ei saa ajatella niin, että on pärjättävä, kun itse itsensä "pulaan" laittoi. En oikein osaa sanoiksi pukea, mutta nuorena vanhempana korvaan ovat särähtäneet eniten juuri nämä oletukset avun pyynnistä ja saamisesta. Jos äiti on "oikean" ikäinen, ei avunpyntiin suhtauduta ympäristössä läheskän niin karsaasti.
Tsemppiä vielä kaikille nuorille äideille/ vanhemmille- kyllä te pärjäätte :)
Mä oon 15v. koulu jää kesken, kun vauva tulee. Asiat järjestyy, AINA. Vanhempien luona asun, tukea saan. Ja mun mielestä parempi vielä asua kotona ja sitä kautta käydä koulu loppuun. Aborttia en pystyny tekee, enkä halunnu, en mä siitä olis yli päässy. Mulle ihan sama, vaikka koulu todellaki jää kesken, entä sitten, en mä eka ole, enkä viimenen. Oovathan nuo muutkin aiemminkin pärjänneet. Abortin teko on julmaa, se on murha! Parempi vaihtari se vauva on nuorena, mitä abortti!
Monet minulle tänne vastanneet ovat sitä mieltä, etten ota sitä huomioon, että elämä ei mene niin kuin on suunnitellut. Se on totta, että elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Äitini kuoli liikenne- onnettomuudessa kun olin vielä pieni.Isäni käytti edunvalvojanani tulojani, miten sattui kun olin vielä alaikäinen.Kaikki ei aina mene niin kuin olisi toivonut.
Elämä ei kuitenkaan ole ihan suunnittelemattomissa. Kaikkea voi suunnitella, haaveilla ja unelmoida. Nykypäivänä tietoyhteiskunnassamme "yllätysraskaudet" ovat naurettavia. Voidaanko puhua edes, että lapsi on suunnittelematon kun tiedetään, että jos ehkäisymenetelmät jätetään saattaa tulla raskaaksi?
Teiniäiti käsitteenä on aika suhteellinen. Teiniäiti voi olla 12-vuotias tai 18-vuotias. Elämäntilanne tästä syystä monilla teiniäideillä ja teiniäideiksi aikovilla on erilainen. Tuskin yläasteelle menevä tyttönen on kovinkaan monen mielestä valmis äidiksi. Kaikki, jotka ovat tänne vastanneet, toivottavasti ovat ottaneet tämän huomioon mielipiteissänne. Nimittäin osa vastauksista on todella rohkaisevia,provosoivia ja kannustavia teiniäitiyteen.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, en halua ketään tuomita tai syyttää kirjoituksellani. Jokainen tekee omat valintansa.
teini äiti on kaikki alle 20 vuotiaat!
tee palvelus äläkä koskaan hanki lasta.jos olet oikeasti noin tyhmä kun annat olettaa niin parempi on että olet hiljaa kun et tiedä mistä puhut.sikiö on ihmisen alku.tuleva ihminen.ja sinä en halua antaa sille mahdollisuutta tulla ihmiseksi sen takia että sinulla ei ole koulutusta? haloo ja herää.
"Nykypäivänä tietoyhteiskunnassamme "yllätysraskaudet" ovat naurettavia. Voidaanko puhua edes, että lapsi on suunnittelematon kun tiedetään, että jos ehkäisymenetelmät jätetään saattaa tulla raskaaksi? "
Nykypäivänä tietoyhteiskunnassamme tiedostetaan myös, että raskaaksi voi tulla ehkäisystä huolimatta (tai jokaisen sivistyneen ihmisen tulisi tämä tietää). Näitä raskauksia kutsutaan myös yllätys -tai vahinkoraskauksiksi, ehkä olet kuullut.
mainitsit tekstissäsi:"Millaisen roolimallin lapsi saa äidistään, jos äidin on taloudellisesti turvauduttava vielä omiin vanhempiinsa? " lapsi saa saman mallin mitä äitikin sai ei lapsi voi saada parempaa mallia äidistä jos esim.mummokin oli sellainen.esim.suomalaiset juovat paljon (aikuiset ihmiset n.40-50v. miten sellaiset voi sanoa jotain ja kieltää omalle lapselle (teinille) jos hekin tekevät samaa ei ole vara sanoa mitään ja kun vaihtavat miehiä kuin sukkia niin ei voi sanoa omalle lapselle mitään vaikka jääkin raskaaksi se menee vaan silleen millainen äiti sellainen tytär.......t:suomalainen