Hei!
Luin tyttäreni päiväkirjaa (rumaa, mutta tässä tapauksessa onneksi).Huomasin kauhukseni, että hän on sairastunut anorexiaan. Tyttö on 18 vuotta vanha ja mahdollisesti lähdössä syksyllä pois kotoa!Siis millä tavalla otan asian esiin?En viitsisi suoraan sanoa, että luin hänen päiväkirjaansa, mutta yksinkään en voi häntä jättää ongelman kanssa.Olen todella huolissani.Tyttö on erittäin päättäväinen ja pystynyt näin ollen hyvin kotrolloimaan vähäisiä syömisiään.
Luin tyttäreni päiväkirjaa (rumaa, mutta tässä tapauksessa onneksi).Huomasin kauhukseni, että hän on sairastunut anorexiaan. Tyttö on 18 vuotta vanha ja mahdollisesti lähdössä syksyllä pois kotoa!Siis millä tavalla otan asian esiin?En viitsisi suoraan sanoa, että luin hänen päiväkirjaansa, mutta yksinkään en voi häntä jättää ongelman kanssa.Olen todella huolissani.Tyttö on erittäin päättäväinen ja pystynyt näin ollen hyvin kotrolloimaan vähäisiä syömisiään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siinä tilanteessä olisi luonnollista sanoa,että on huolissaan.Puhua on kyllä pakko,jos haluaa tyttären parantuvan.
Kyllä sen käytöksestäkin huomaa jos kuitenkin asuu samankaton alla, koska syömiset ehkä todennäköisesti voi olla vähäisiä joten voithan sanoo tyttärellesi jotain siihen liittyvää, aika hankala tilanne, itse jos kuulisin äitini lukevan päiväkirjaani niin menis siinä kuitenkin luottamus mutta ymmärrän tilanteen ja varmasti saa olla tulevaisuudessa kiitollinen tyttäresi sinulle että olet kuitenkin välittänyt asiasta ja autat parantumaan. Tsemppiä sinne ja toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi! :)
Alat valmistaa ruokaa tyttäresi ollessa kotona ja sanot, että nyt syöt, jos ei suostu, siinä vaiheessa on hyvä ottaa esille.
Ps. Kannattaa jättää tyttäresi päiväkirjan lukeminen, tiedäthän, se saattaa olla hänen KAIKISTA henkilökohtaisin tavara/asia, mitä hänellä on!
Heips, itse olen parantumassa anoreksiasta. Etsi ensin tietoa anoreksian hoidosta paikkakunnallasi (nuorisopsykologian asiantuntijoilta). Kysy ja tiedustele asiasta ammatti-ihmisiltä. He neuvovat sinua. Sitten ota asia puheeksi tyttäresi kanssa. Hanki hänelle psykiatrista tukea, tue häntä, puhu avoimesti. Itse olen nyt käynyt vasta 3 viikkoa psykologilla ja nyt painon nousu hitaasti kuulostaa mukavalta. Tsemppiä.
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ PAKOTA SYÖMÄÄN! Hän oksentaa sen luultavasti ulos ja alkaa inhoamaan sinua.
mutta, jos otat asian esiin omasta näkökulmastasi ja ilmaiset huolestuneisuutesi etkä pakota mihinkään tai syyllistä, saat anteeksi jossakin vaiheessa myös päiväkirjan lukemisen. Tiedän kokemuksesta, että hän toivoo salaa mielessään, että hän voisi puhua sinulle asiasta. Pyydä anteeksi, mutta kerro lukeneesi päiväkirjaa, valheella ja peittelyllä ei saa hänen valheitaan ja peittelyään loppumaan. Jos sinä olet rehellinen ja avoin tunteistasi ja ajatuksistasi, annat terveen mallin myös hänelle. Rakkaudella saatte asiat eteenpäin, pakottamalla asiat vain pahenevat. Häntä varmaan pelottaa muutto, estä ahdistuksen kasvaminen ja juttele tyttäresi kanssa, arvostaen ja kuunnellen.
Hei!
En ole edelleenkään uskaltanut puhua asiasta tytölleni suoraan. Olen kyllä kertonut huomanneen, että hän syö mielestäni liian vähän.Olen myös katsonut, että hän otta kalkkitabletteja ja d-vitamiinia, että luusto pysyisi kunnossa.Välillä tuntuu, että hän syö hieman enemmän. tänään taas bongasin hänet salaattieväistä, joka on ruoka koko päivän siivous työssä!En tiedä vielä muuttaako hän kauas rovaniemelle opiskelemaan, saan sen 20.07.07 tietää.Jos hän lähtee, ja katson,että syöminen ei ole normalisoitunut siihen mennessä asia on pakko ottaa puheeksi.Tällä hetkellä hän ilmeisesti noudattaa kehittelemäänsä yhden aterian päivärytmiä, eli syö töistä tullessaan.Joskun salaa toivon, että opiskelupaikan saaminen voisi saada tytön itsetunnon kohdalleen ja syömisen kontrollointi ainakin vähenisi.Pelkään luottamuksen menettämistä.Tiedän, että Suvi aavistelee, että jolain tasolla tiedän hänen ongelmansa, menee aina uodon näköiseksi, kun otan syömisen puheeksi.