Nimimerkki O.M. listaa Larssin Matkasaattopalstalla epäuskoisen kirjoittajan tunnistamisohjeet:
”
- päällekäyvä seurakunnan yhteisessä näkemyksessä pitäytyviä nimimerkkejä kohtaan
- syyttää jatkuvasti toista ylimielisyydestä, vaikka omista kirjoituksista henkii ylimielisyys
- väittää kristillisyyden opetuksissa esiintyvän epäraamatullisuutta
- väittää elämänvanhurskauteen opastavia neuvoja "perinnäissäännöiksi" ja "autuuden ehdoiksi" kristillisyydessä
- kammoksuu "yksimielisyyden vaatimusta" muissa kohdin, paitsi yksimielisyyden vaatimuksen vastustamisessa
- puhuu mielellään maailman väärähengellisyyksien tyyliin tuomitsemisesta ja hengellisestä ylpeydestä
- "ei halua tuomita ketään", mutta pitää kuitenkin vl-saarnojen mukaan kilvoittelevat vl:t hampaissaan
- on kova vaatimaan anteeksipyyntöjä seurakunnan yhteisissä näkemyksissä kilvoittelevilta vl:ilta, milloin mistäkin asiasta
- ei näe Päivämiehen kirjoittajien ja kirjoitusten vikoilua netissä pahanpuhumisena takanapäin, mutta tulkitsee itseen kohdistuvan kritiikin "tuomitsemiseksi" (suora kritiikki) tai "pahanpuhumiseksi" (epäsuora kritiikki)
Jos huomaat nimimerkin kirjoituksissa esiintyvän mainittuja piirteitä, kannattaa lähtökohtaisesti olla äärimmäisen kriittinen hänen suhteensa.
”
Tämähän on sen verran hienosti koottu paketti että kannattaisi painattaa saman tien Päivämieheen.
”
- päällekäyvä seurakunnan yhteisessä näkemyksessä pitäytyviä nimimerkkejä kohtaan
- syyttää jatkuvasti toista ylimielisyydestä, vaikka omista kirjoituksista henkii ylimielisyys
- väittää kristillisyyden opetuksissa esiintyvän epäraamatullisuutta
- väittää elämänvanhurskauteen opastavia neuvoja "perinnäissäännöiksi" ja "autuuden ehdoiksi" kristillisyydessä
- kammoksuu "yksimielisyyden vaatimusta" muissa kohdin, paitsi yksimielisyyden vaatimuksen vastustamisessa
- puhuu mielellään maailman väärähengellisyyksien tyyliin tuomitsemisesta ja hengellisestä ylpeydestä
- "ei halua tuomita ketään", mutta pitää kuitenkin vl-saarnojen mukaan kilvoittelevat vl:t hampaissaan
- on kova vaatimaan anteeksipyyntöjä seurakunnan yhteisissä näkemyksissä kilvoittelevilta vl:ilta, milloin mistäkin asiasta
- ei näe Päivämiehen kirjoittajien ja kirjoitusten vikoilua netissä pahanpuhumisena takanapäin, mutta tulkitsee itseen kohdistuvan kritiikin "tuomitsemiseksi" (suora kritiikki) tai "pahanpuhumiseksi" (epäsuora kritiikki)
Jos huomaat nimimerkin kirjoituksissa esiintyvän mainittuja piirteitä, kannattaa lähtökohtaisesti olla äärimmäisen kriittinen hänen suhteensa.
”
Tämähän on sen verran hienosti koottu paketti että kannattaisi painattaa saman tien Päivämieheen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Herra O.M:llä oli mielessään joku tietty nicki, kun hän tuon listansa laati.
mielestäni on, että O.M mielellään näkee muissa ihmisissä paljonkin kaikenlaista vikaa, muttei koskaan milloinkaan itsessään. Muiden olen nähnyt tekevän parannusta milloin mistäkin asiasta, mutten koskaan ole nähnyt että O.M pyytäisi anteeksi. Ei edes kovia sanojaan.
Myös Pakkula, Weha ja Hynde kuuluvat näihin, jotka eivät koskaan pyytele anteeksi. He taitavat olla synnittömiä?
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
"jotka eivät koskaan pyytele anteeksi."
valehtelee toisista pahaa.
Katsotaan pyytäkö anteeksi?
"- ei näe Päivämiehen kirjoittajien ja kirjoitusten vikoilua netissä pahanpuhumisena takanapäin, mutta tulkitsee itseen kohdistuvan kritiikin "tuomitsemiseksi" (suora kritiikki) tai "pahanpuhumiseksi" (epäsuora kritiikki)"
Jokin sellainen lehti mikä on muiden lehtien yläpuolella? Ja pidetäänkö päivämiestä, ja siihen kirjoittelevia ihmisiä jotenkin pyhempänä kuin muita, jos lehteä ja kirjoituksia ei saa kritisoida?
Onkohan olemassa yhtään lehteä jonka kirjoituksia ei kritisoida? Jopa Raamatun kirjoituksiakin monet kyseenalaistavat, mutta päivämiestä ei saisi, sillä sitä pidetään pahanpuhumisena ja vikoiluna. Harvemmin näkee noin jyrkkää asennetta jos joku kritisoi Raamatun kirjoituksia, mikä on kuitenkin se Pyhä teos.
Ja kyllä yleensä lehteenkirjoittava ihminen on täysin tietoinen siitä, että kaikkia ei voi kirjoituksillaan miellyttää, ja kirjoitukset herättävät keskustelua, eli jo kirjoittaessaan tiedetään, että kritiikiltäkään ei voi välttyä.