huom. TÄMÄ ON TÄYSIN VIRTUAALI KYSYMYS!
löytääkö rintasyövän sairastanut
vanhapiika vielä miehen?
19867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko oikeasti rintasyöpäpotilas?
Kyllä miehen voi löytää jos halut jäljellä, vaikeuksia voi toki olla.
Sanoin siksi "virtuaalikysymys" että haluan säilyttää optimistisen luonteeni. Olen vain kuullut kauhujuttuja miehista, jotka juoksevat karkuun yksitissistä.
siinä missä kuka muukin vanhapiika tahansa? Löytääkö sydänvikainen vanhapoika vielä naisen? Tai psoriaatikko teinipoika tyttöystävän? Tai diabeetikko mummu vaarin? Löytää jos on löytääkseen... Ei se sairastettu syöpä siinä ratkaiseva tekijä ole.
Kummallisia kysymyksiä..
Diapetes tai sydänvika ei näy ulospäin, mutta rinnan puuttuminen... sitä paitsi olen vasta 43v.
jos arvelet että muut hyväksyvät sinut sitten helpommin.
Ehkä sinun pitäisi hyväksyä itse ensin uusi vartalosi, ennenkuin voit uskoa että joku muu pystyisi hyväksymään sinut?
Taisi tulla pilkkuvirhe nyt päälauseen ja sivulauseen väliin... Voi kamala.
Ja lauseet alkavat isolla kirjaimella..
Vai onko tämä äidinkielen opetus palsta ?
Voi, kuinka koville ottaa tällä ihmisellä, tiedätkö IP-osoitteesi on tuttu.
ei ala JA sanalla!
Eikö sinulla ole muuta annetavaa syöpäsairaiden palstalla? Sairastatko syöpää itse, tuskin.
kun olin kirjoittanut sanan "diabetes" väärin! Kuitenkin ko. kirjoittaja aloitti lauseen JA sanalla... Eikö olisi parempi olla kommentoimatta, jos ei itsekään hallitse äidinkieltä. Eikä viestin sisältö ole ratkaisevin...
Sitäpaitsi, kuinka moni on vastannut ALOITTAJAN kysymykseen, mikä ei mielestäni ole lainkaan turha..
mutta hiukka oudosti aseteltu.
Ihan kuin me voitaisiin tietää löytääkö hän itselleen vielä miehen.
Tosin jos itseensä suhtautuu toivottomana, rinnattomana vanhanapiikana, niin ei taida lähtöasetelma olla paras mahdollinen. Varsinkaan jos ei sitä miestä ole tähän mennessäkään löytynyt.
No, ehkä sairaudesta aukeaa jotain uusia elämänpolkuja ja syntyy uusia ystävyyssuhteita myös vastakkaiseen sukupuoleen.
Toivon aloittajalle onnea ja hyvää ihmissuhdetta!
En niinkään kysyä teiltä. Kai minä sen tiedän, ettette te mitään kristallipalloja ole!
kun elämääsi saapuu se satuprinssi valkealla ratsulla, niin hän ei välitä vaikka tissisi olisivat selässä!
Tulla asenteella meidän kaikkien pitäisi suhtautua yksinäisyyteen. Itse tapasin mieheni viiden vuoden yksinolon jälkeen ja heti ensimmäisenä keväänämme todettiin rintasyöpäni. Onneksi mies on pysynyt rinnallani.
kuullostaa vastauksesi asialliselta vastaukselta.sopii tähän ketjuun.
et keljuillut. Itse olen suhtautunut arpiini niin, että ne ovat osa minua ja kannan ne ylpeänä! Jos joku mies ei hyväksy minua sellaisena kuin olen, ei hän ole minulle se oikea.
Sairastuin rintasyöpään - 03. Meidät vihittiin - 05! Aluksi mieheni hieman hätkähti proteesiani, mutta totuttuaan siihen laskee jo leikkiä että voi pitää tissiäni kädessään häiritsemättä minua ( jos annan siis proteesin hänen käteensä).
Tapasin mieheni sytostaattien aikoihin 2001 ja kerroin ensimmäisellä tapaamisella sairaudestani. Ei häiriintynyt, vaikka hiuksia putoili runsaasti, eikä myöhemmin kaljuudesta. Sittemmin tuli toinenkin syöpä, mutta yhdessä vaan ollaan. Ei kaikki kavahda asyöpää, vaikka niitäkin varmasti on.