Ahdistaa, pelottaa ja suoraa sanottuna jopa v...ttaa... MINÄ ITSE!!!
Olen siis raskaana, toista kertaa. Ensimmäinen meni viime syksynä kesken viikolla 8. Silloin olin kipeä joka paikasta koko ajan. Kävin lääkäreissä ja ultrattiin ja tutkiin ja ei muuta,kun kotiin, kaikki hyvin!!!
Tk:ssa jopa nähtiin sikiö ja sydämen syke, mutta aikani valitettuani laittoivat minut keskussaairaalaan illasta. Gynekologi ei edes vaivautunut katsomaan. Käski vain laittaa vahvaa särkylääkettä tipan kautta ja silloin tiesi,että kaikki ei ole hyvin.. Epäilys oli jo aiemmin, mutta sitä vain halusi uskoa ja toivoi,että eihän näin voi meille käydä...
Yön vietettyäni sairaalassa aamulla pääsin naisten poliklinikalle, jossa ultrattiin kahden lääkärin voimin. Toinen tokaisi vain,ettei täällä mitään ole.. Ihan,kun minua ei olisi ollutkaan.. Eli totuus oli tuulimunaraskaus... Vaikka tk:ssa nähtiin sikiö ja sydän äänet...
Toinen lääkäreistä meinasi laittaa kotia tabujen kanssa, mutta vanhempi (kylmempi) lääkäri otti osastolle ja kaavintaan samana päivänä..
Hoitajakin poliklinikalla ihmetteli,että mikä nyt noin kovasti itkettää... Eikö luulisi heidän jo tottuneen siihen,että toiseen sattuu, jos todetaan vain,ettei siellä mitään oo ollukkaan...?! Vähän voisi löytyä myötätuntoa eikä kerto lääkärin kanssa vitsejä ja naureskella samassa huoneessa...
Iltapäivästä loppui kyyneleet, vaikka tuntui,että sydän oli revitty rinnasta..
Parin päivän päästä olin synnytyksessä mukana ystäväni kanssa.. Reissu oli helvetin kova ja pakko oli lähteä pois huoneesta välillä itkemään, mutta jotenkin tuo reissu auttoi..
Nyt siis olen uudestaan raskaana. Ensimmäinen neuvola reissu takana ja keiken pitäisi olla hyvin.. Tuota neuvolaa pelkäsin enemmän,kun ruttoa! Olin varma, että ne sanoo,että ei täälä mitään ole.. Olen ollut kipeä, mutta nyt varmaan "normaalisti" kipeä.. Huono olo, rinnat aristaa, pääkipu jne...
Mutta STRESSI!!!
Tupakkaa poltan, olen jo saanut vähennettyä alle puoleen, mutta sitten stressaan sillä, että kun poltan...
Talon rakennus stressaa kaiken hyvän lisäks..
Pitäisi olla rakennuksella, mutta ei taho jaksaa, pystyä ja osa on jo varmaan laiskuutta..
Ja sitten tämä armoton pelko ja ahdistus.. Päivääkään en ole voinut aatella,että kaikki olisi hyvin vaan aina odottaa,että milloin on se hetki, jolloin tulee lähtö ja keskenmeno.. Mies on rakennuksella ja töissä päivät,eikä viimesen päälle jaksa ymmärtää kiukuttelua ja jatkuvaa itkemistä..
Muutaman viikon päästä olisi ultra jälleen..
Kertokaa miten saan voitettua tämän stressin!!!
Miten vaivattomasti voin lopettee polttamisen, miten saan ajatukset siihen malliin,että olisi yksi päivä edes milloin voisin olla oikeasti onnellinen ja nauttia tilanteesta...
Onko jollain samanlaista kokemusta tai stressiä, mikä siihen auttaa ennen,kun palaa loppuun?!
Kiitos jo etukäteen, jos jaksoitte lukea tämän loppuun asti. Pakko vain saada jo purkaantua johonkin..
-"Onnellisesti" RASKAANA
Olen siis raskaana, toista kertaa. Ensimmäinen meni viime syksynä kesken viikolla 8. Silloin olin kipeä joka paikasta koko ajan. Kävin lääkäreissä ja ultrattiin ja tutkiin ja ei muuta,kun kotiin, kaikki hyvin!!!
Tk:ssa jopa nähtiin sikiö ja sydämen syke, mutta aikani valitettuani laittoivat minut keskussaairaalaan illasta. Gynekologi ei edes vaivautunut katsomaan. Käski vain laittaa vahvaa särkylääkettä tipan kautta ja silloin tiesi,että kaikki ei ole hyvin.. Epäilys oli jo aiemmin, mutta sitä vain halusi uskoa ja toivoi,että eihän näin voi meille käydä...
Yön vietettyäni sairaalassa aamulla pääsin naisten poliklinikalle, jossa ultrattiin kahden lääkärin voimin. Toinen tokaisi vain,ettei täällä mitään ole.. Ihan,kun minua ei olisi ollutkaan.. Eli totuus oli tuulimunaraskaus... Vaikka tk:ssa nähtiin sikiö ja sydän äänet...
Toinen lääkäreistä meinasi laittaa kotia tabujen kanssa, mutta vanhempi (kylmempi) lääkäri otti osastolle ja kaavintaan samana päivänä..
Hoitajakin poliklinikalla ihmetteli,että mikä nyt noin kovasti itkettää... Eikö luulisi heidän jo tottuneen siihen,että toiseen sattuu, jos todetaan vain,ettei siellä mitään oo ollukkaan...?! Vähän voisi löytyä myötätuntoa eikä kerto lääkärin kanssa vitsejä ja naureskella samassa huoneessa...
Iltapäivästä loppui kyyneleet, vaikka tuntui,että sydän oli revitty rinnasta..
Parin päivän päästä olin synnytyksessä mukana ystäväni kanssa.. Reissu oli helvetin kova ja pakko oli lähteä pois huoneesta välillä itkemään, mutta jotenkin tuo reissu auttoi..
Nyt siis olen uudestaan raskaana. Ensimmäinen neuvola reissu takana ja keiken pitäisi olla hyvin.. Tuota neuvolaa pelkäsin enemmän,kun ruttoa! Olin varma, että ne sanoo,että ei täälä mitään ole.. Olen ollut kipeä, mutta nyt varmaan "normaalisti" kipeä.. Huono olo, rinnat aristaa, pääkipu jne...
Mutta STRESSI!!!
Tupakkaa poltan, olen jo saanut vähennettyä alle puoleen, mutta sitten stressaan sillä, että kun poltan...
Talon rakennus stressaa kaiken hyvän lisäks..
Pitäisi olla rakennuksella, mutta ei taho jaksaa, pystyä ja osa on jo varmaan laiskuutta..
Ja sitten tämä armoton pelko ja ahdistus.. Päivääkään en ole voinut aatella,että kaikki olisi hyvin vaan aina odottaa,että milloin on se hetki, jolloin tulee lähtö ja keskenmeno.. Mies on rakennuksella ja töissä päivät,eikä viimesen päälle jaksa ymmärtää kiukuttelua ja jatkuvaa itkemistä..
Muutaman viikon päästä olisi ultra jälleen..
Kertokaa miten saan voitettua tämän stressin!!!
Miten vaivattomasti voin lopettee polttamisen, miten saan ajatukset siihen malliin,että olisi yksi päivä edes milloin voisin olla oikeasti onnellinen ja nauttia tilanteesta...
Onko jollain samanlaista kokemusta tai stressiä, mikä siihen auttaa ennen,kun palaa loppuun?!
Kiitos jo etukäteen, jos jaksoitte lukea tämän loppuun asti. Pakko vain saada jo purkaantua johonkin..
-"Onnellisesti" RASKAANA
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostipas tutulta!!! :) mulla keskenmeno viime marraskuussa rv 10.. :( ei mitään poikkeavaa ollut, ei vaan sykettä löydetty.. sitten vaan kohdun tyhjennykseen.. sen jälkeen alko uus yritys.. joka kesti!! tai siltä musta tuntu ainaki. mies ei melkein enää edes halunnu yrittää, ku ei helunnu et romahdan niin täysin jos en sit tuukkaa raskaaks heti!
no sit ku ajattelin et nyt ei varmana oo tärpänny ku ei olla oltu asialla "oikeaan aikaan" ja odottelin menkkoja, niin eipä niitä sit tullukkaa:D!! eli nyt mennään 13 viikolla:D!!!
sen jälkeen alko pelko uudesta kmsta, ja kaikki nipistykset, kiristykset, kivut, kouristukset..ym sai mut luulemaan pahinta!
soittelin varhaisraskauden ultra-aikoja, joita en saanut.halusin vaan varmistua et onko kaikki ok.. ekaan neuvolaan oli ikuisuus!!!
no neuvola päivä koitti, ja sydänäänet kuului!!!!! ihanaa.. mut en vieläkään voinu uskoa todeksi.. joten odottelin ultraa.. PANIIKISSA!!!!
ultra tuli.. ja siellähän se pikkuinen nukkui, sydän löi hienosti, ja kaikki oli niin hyvin ku voi olla:)huh.. siellä lääkäri sano et nyt saa alkaa odottamaan oikein kunnolla, jouluvauva on tulos:) ja "pahin" on ohi..
no, mut silti.. vieläkin pelkään et jos jotain tapahtuu.. mut hullu mä oon!! ei sitä voi olla missään vaiheessa onnellinen raskuadesta, ellei nyt sitä ala jo oleen!!
eli aion ottaa onnitteluja vastaan ja odotella onnellisesti tätä pientä ihmettä nro 2:D tai oikeestaan nro 3.. kyllähän se pieni ihmisen alku oli meille myös jo lapsi.. enkelilapsi..
tilasin muuten jo dopplerin.. sellasen jolla saa kuunnella sydänääniä.. eli se siitä rauhallisuudesta.. :) ei vaan sillä tavalla saan mielenrauhan.. ja onhan se mielenkiintoista kuunnella kotona vauvelia.. :)
mut varmasti sulla menee kaikki hyvin!!! nyt hymyä huuleen, ja maha pystyyn!!!:D sit kun liikkeet tuntuu, niin muuttuu vieläkin todellisemmaksi! usko pois.. sitä täs itekki odottelen.. muutaman viikon kuluessa pitäis alkaa tuntuu:D
stressi nurkkaan ja istut raksalla ja syöt herkkuja, laita muut tekemään sun puolesta:D nyt on oikeus passoottamiseen;)
yksi tressin aihe sinulla vissiin tupakka.ja edellinen tulimuna raskaus.minä itse olen 3 men teinin äiti,polttanut koko raskaus aikani.aika runsaastikkin.tulimuna raskaus eijohdu sinun tupakastasi se on luonnon oikku jossa kohtu kasvaa,sikiö ei hedelmöittynytkään eli sikiö puuttui kokonaan.kesken menot yleensä johtuvat joko tulimuna raskaudesta taikka kohdun ulkopuolisesta raskaudesta.taikka vaikeasti vammaisesta lapsesta ei luonnon oma tapa poistaa vautioituneet sikiöt.nämä raskaudet päättyvät aina ennen raskaus viikkoa 13.sen jälkeen kesken menon vaara on olematon.älä otä tupakkaa vakavasti tee parhaasi mutta älä tressaa.koska sekin voi aiheuttaa kesken menoa.olen siis itse 3 lapsen äiti.olen runsaasti tupakoinut koko raskaus aikani.lapseni ovat olleet terveitä.tosin pieni kokoisia koska ovat syntyneet 3 viikkoa etu ajoissa.mutta terveinä.ei tupakka ole hyväksi mutta jos et yritykestä huolimatta eroon pääse et ole ainua.tupakka ei aiheuta vakavia kehitys häiriöitä.vaikka kaikki asmasta lähtein tupakan syyksi laittakin.minulla olleet lapset terveitä kenelläkään ei ole mitään häiriötä lapset 10v 14 v 15 v ja odotan nyt 4 jättä.lastani ja tupakoin.ainut asia jota tupakka aiheuttaa on ennen aikaiset synnytykset ja siitä johtuvat pienikokoiset lapset.mutta pysyviä kehitys vaurioita ei aiheuta.en puhu tupakan puolesta,tottakai on hyvä jos pystyy lopettamaan tai ainakin vähentämään,kokoaikainen tressi aiheuttaa veren paineen nousua lisää kesken menon vaaraa.mullekin neuvola tädit saarnasi se on heidän työnsä.tiedän kumminkin paljon polttavia äitijä joilla terveet lapset.onnellsta odotusta sinulle ultraan voit mennä halutessasi aijemminkin yksityiselle lääkärille silloin saat tiedon että kaikki on hyvin.lukasa
Järki hohoi! Olet kohta neljän lapsen äiti ja tulet tänne odotus-palstalle selittämään ihan tuulesta temmattuja juttuja tupakan vaarattomuudesta! Toisekseen mistä sinä voit tietää millaisia kehityshäiriöitä tupakka on lapsissasi aiheuttanut? Ja se, että sinun lapsissasi ei ole vikaa ei tarkoita, että näin olisi kaikkien kohdalla. TUPAKOINTI RASKAUDEN AIKANA ON VAARALLISTA SIKIÖLLE! Tiedätkö, että lapsesi kouristelee kohdussa joka kerta kun SINÄ tupakoit? Oma lapsesi kärsii tupakoinnistasi.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, että aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin vastuuttomasti kuin sinä.