Valitsin pahaa aavistamatta historian esitelmäaiheeksi Suomen sodanaikaiset keskitysleirit jatkosodan aikana. Leirejä ei mainita oppikirjoissa, mutta olen niistä kuullut vanhemmiltani, ja näin kauan aikaa sitten televisiosta suomalaisten ylläpitämässä leirissä olleen Aunuksenkarjalaisen henkilön haastattelun.
Suomenkielisiä lähteitä en löydä mistään. Netistä löytyy englantilaisten ja israelilaisten ylläpitämistä lähteistä vain suomalaisten leirien nimet; Koveri ja Kangasjärvi. Tarkoittaako Knagasjärven leiri samaa kuin Säämäjärvi?
Olen kuullut, että olisi joku suomalainen kirja aiheesta. Mikä?
Mistä löydän lähteet?
Asia on niin poliittinen, että arvelin tämän palstan lukijoilla olevan tietoa.
Suomenkielisiä lähteitä en löydä mistään. Netistä löytyy englantilaisten ja israelilaisten ylläpitämistä lähteistä vain suomalaisten leirien nimet; Koveri ja Kangasjärvi. Tarkoittaako Knagasjärven leiri samaa kuin Säämäjärvi?
Olen kuullut, että olisi joku suomalainen kirja aiheesta. Mikä?
Mistä löydän lähteet?
Asia on niin poliittinen, että arvelin tämän palstan lukijoilla olevan tietoa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
on Antti Laine: "Suur-Suomen kahdet kasvot".
Jos löydät jostain Nestori Parkkarin kirjan "Suomalaisessa keskitysleirissä", saat paljon todistusvoimaisempaa kokemuksellista tietoa millaista suomalaisen toisinajattelija-kommunistin elämä vankileireille suljettuna sodan aikana oli. Miehiä rangaistiin mm. siitä että pyydystivät sammakoita ja käärmeitä ruuakseen.
Kiitoksia paljon, helpottaa.
Tästä Laineesta ei tiennyt isänikään.
Hän tarkoitti tätä Parkkarin kirjaa, jonka nimen oli unohtanut.
Muistaisitko vielä, minkäniminen Suomen armeijan historiantutkija on kertonut aiheesta 1980-luvulla. (juuri ennen syntymääni). Isäni kertoi, että armeija myönsi leirit vasta 1980-luvulla.
Ymmärtääkseni miehityshallintoa koskevat asiat olivat 40 vuotta arkistojen kätköissä, joten johtuu ehkä siitä miksi ne 80-luvulla nousivat taas esille. Kohua nousi, ja sitä tasoittelemaan asettuvat kaivoivat esiin lievittävää todistusaineistoa, jonka tarkoituksena tietenkin on korostaa miehityksen humaanisuutta. Prof. Gunnar Rosén on kirjoittanut tällaisen kirjan "Suomalaiset Itä-Karjalassa 1941-44", joka perustuu prof. Aarne Vallen keräämään ateriaaliin.
Tietääkseni Veli Merikoski oli ensimmäinen joka teki miehitysajan hallinnollisista toimista jonkinlaisen kokonaisselvityksen 1944, tämä löytyy "Suomen sota" -nimisestä kirjasarjasta, kuudes osa. Tuompon "Päiväkirjani päämajasta" sisältää joitakin merkintöjä aihetta koskien.
Saat varmaan lähdematiaarista lisätietoa em. Antti Laineen teoksesta. On jo kulunut niin kauan siitä kun sen itse lukaisin, ettei pääkoppani seulassa ole juuri mitään yksityiskohtia ko. jutusta jäljellä. Sen sijaan muistan hyvin elävästi Parkkarin kirjan kuvauksia. -- Tästä ehkä nähdään mikä on olennaista ja mikä ei. Asioilla on aina monia puolia, eivätkä esim. numerot ja viranomaisraportiyt kerro paljoakaan siitä millaisia ihmisten kokemukset olivat. Kun asiat olivat vaikeita, tuskallisia, epäselviä ja ristiriitaisia silloin kun ne tapahtuivat, kuinka ne muka myöhemmin voitaisiin "objektiivisen" tiedon avulla jäännöksettömästi selkiyttää?
Jukka Rislakin kirjoissa:
Maan alla
Erittäin slainen
löytyy viittauksia aiheeseen, jos viitsii kahlata.
Kannattaako näitä enää kaivella. Eteenpäin elävän mieli. Sodissa taphtuu paljon sellaita, josta ei kerrota. Varsinkaan voittajan osalta. Sodan ensimmäinen ja suurin uhri on totuus.
En minä kouluaikana kuullut mistään suomalaisista keskityslerieistä. Onko historia muuttunut vai koulu?
Meinaan nääs jos et löydä historiantutkimuksen tuloksista ja aikalaishaastatteluista koottua kirjaa tai alkuperäisiä tutkimustuloksia, olet aika heikoilla esitelmäsi kanssa. Israelilaiset ja englantilaiset lähteet saattavat hyvinkin käyttää nimitystä keskitysleiri, kun puhutaan Saksan tai sen liittolaisten vankileireistä riippumatta siitä, onko kyse asiallisesti ottaen muusta kuin vankileiristä.
Kyllä aikalaishaastettelut ovat kokoamatta ja jäivät kokoamatta. Suurin osa leirillä pidetyistä jäivät Neuvostoliittoon ja ovat jo kuolleet. Asia ei ymmärrettävästi kiinnostanut Suomessa.
Muutakin materiaalia löytyy hyvin huonosti. Yritin kerran saada jotaikin kokonaiskuvaa aiheesta, mutta yritykseksi jäi.
Laine on niitä harvoja historian tutkijoita, jotka ovat asiaa käsitelleet. Parkkarin kirjaa on vaikea saada käsiinsä. Monet vasemmistolaiset ovat muistelmissaan viitanneet keskitysleireihin.
Tyttörassulla on liian vaikea aihe lukiotasolle, kun suomalainen historiantutkimuskin on systemaattisesti aihetta vältellyt.
Vastaava vältelty aihe on liki viidensadan suomalaissotilaan selittämätön kuolema jatkosodan loppupuolella, siinä vaiheessa kun Suomella ei ollut taistelukosketusta.
Kun Suomi menetti Viipurin, eräs upseeri tuomittiin ilmeisen syyttä sotaoikeudessa. Asiaa on käsitelty enemmänkin maallikoiden toimesta kuin historiantutkijoiden.
Toimiiko Suomessa jonkinlainen itsesensuuri.
Leirit lasketaan keskitysleireiksi kansainvälisesti, koska "leiritettävät" valittiin etnisin perustein eli olivat Aunuksen karjalaisia. Kuoleisuusprosentti oli korkea.
Tänä vuonna ilmestyi Jouko Vahtolan kirjoittamana teos SUOMEN HISTORIA (SSK). Siinä mainitaan ohimennen Suomen sotilashallinto Itä-Karjalassa, mutta ei vieläkään suomalaisten perustamia keskitysleirejä.
Kyllä rehellisyys vaatisi jo kirjoittamaan asiasta.
Niin tässä jokunen vuosi sitten tuli ohjelmaa kyseisestä aiheesta. Itselläni olisi myös sellainen muistikuva, että jotkut Venäläiset olisivat jopa vaatineet korvauksia kyseisestä asiasta. Nämä on vain muistikuvia, mutta olisiko jollakin parempaa tietoa asiasta.
Kuinkahan moni suomalaisessa keskitysleirissä vankina ollut on vielä tätä Vappua juhlimassa?
Kuolleisuusprosentti suomalaisilla keskitysleireillä oli jopa korkeampi kun eräillä Saksan keskitysleireillä.
Eivät oikein uskottavilta kuulosta nämä keskitysleirijutut. Ettei vain olisi kommareiden juonia.
usko mokomaa. Tottakai kaikki nuo jutut ovat kommareiden juonia. Ihan varmasti. Voit olla siitä ihan martti.
osa Suomen salattua historiaa. Koulujen oppikirjoista tietoa ei löydy. Ei löydy historian yleisesityksistäkään. Pitää ensin tietää, mistä etsii ja mitä etsii. Tiedotussulku on melko tehokas.
Olisit tyttörassu ottanut helpomman aiheen. Lähteet on tiukassa, kuolleisuus Suomen ylläpitämillä kekitysleireillä oli niin korkea, että aikalaismuistelijoita jäi hintsusti jäljelle.
Kerrotaanko suomalaisille koululaisille koskaan Suomen tekemisistä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Oppikirjoista ei löydy pienintäkään mainintaa aiheesta, kun arjalaiset leirittivät karjalaista alempaa kansaa.
Se on kyllä kumma miksi asiaa ei ole vielä näinäkään päivinä otettu kirjoihin. Nyky-suomalaisilla kun ei ole asiassa mitään hävettävää, se oli sen ajan politiikkaa eristää venäläinen väestö suomensukuisista. Leirit ei sitäpaitsi olleet suinkaan mitään tuhoamisleirejä Saksan malliin, vaan ihmisiä vain säilytettiin niissä. Kuolleisuus oli tietysti suurempi kuin suomensukuisten keskuudessa, mutta se taas johtui vain rajallisten muonitusresurssien kohdentamisesta luonnollisesti ensin karjalaisväestölle.
Kyllä ne leiriläiset olivat suurelta osin Aunuksen karjalaisia eli suomensukuisia.
ei kirjoista pidä löytyäkään koska kyseessä oli eria asia. Kyllä aiheesta tietoa
löytyy. Aihe ei kuitenkaan ole suosittu eli sitä ei tyrkytetä vaan sitä joutuu
etsimään ihan itse.