Olen 30 vuotias mies, ja kihlattuni on 18... Tiedän, että meillä on ikäeroa, ja itselläni on aikaisemmasta suhteesta kaksi lasta. Kihlattuni tuli raskaaksi, hän oli alussa erittäin epäileväinen, mitä tehdä, aborttikin oli tosi lähellä, mutta päädyimme sitten siihen, että muutamme lopullisesti yhteen ja pidämme lapsen. Kaikki meni hyvin, mutta nyt olen huommannut, että kihlattuni on erittäin masentunut. Koulun käynti ei enää maistu, ruoka ei maistu, hän on ERITTÄIN masentunut. Olen yrittänyt jutella, yllättää, kaikkea mahdollista. Pelkään tosissani että hän tekee itselleen tai lapsellemme jotain... Onko normaalia toisella kuulla olevalle?
Outoa käytöstä(kö)?
Isipappa
6739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
riippuu kai myös ihmisestä mutta itselläni mieheni on huomautellut myös masentuneesta olostani ei kiinnosta mikään ei ruoka, ei työt, ei mies ei kaverit ainut mitä tekisi mieli on mennä omaan sänkyyn ja nukkua seuraavaan aamuun...mutta tämäkin olotila on vaihdellut raskauden ajan välillä taas olo on kuin durasel pupulla voisi olla töissä ylimääräistä, istua jääkapin edessä ja napostella kaikkea....en usko että tyttöystäväsi tekee itselleen mitään saatika lapselle kuuluu raskauden oireisiin.
yritä ymmärtää ja koeta kestää kyllä se siitä helpottuu.
Onnea odotukseen =)
Huh huh, melkein kuin olisi tyttörukka oman isänsä kanssa kihloissa, säälittää ihan!
Toivottavasti tajuaa jossain vaiheessa millasen papparan kanssa vehtaa ja alkaa etsiä nuorempaa, itselleen sopivampaa seuraa!
itelläni on ollu varsinki raskauden keskivaiheilla aika paha olla, itkin tosi paljon. kyllä se mieli vieläkin välillä ailahtelee ja tulee kurja ja masentunu olo, mutta ei enään niin usein ja niin rajuna. Ihan noin pahaa masennusta mulla ei kuitenkaan ollut ettei edes ruoka maistu yhtään...oli se mielenkiinto kuitenkin vähän matalalla kaikkeen.koita jutella tyttöystäväs kanssa tosta ja oo maholisimman paljon sen kanssa ja anna läheisyyttä, sitä se tarvitsee!mullakaan ei oikein muu auttanu masennukseen ku poikaystävän hali. yksin ollessa mulla useimmiten se masennus tuli/tuleekin.mut jos tosissas oot huolissas et tyttöystäväs voi vahingoittaa itteään tai vauvaa niin olis hyvä että se vois jutella tosta esim. neuvolassa tai jossain ammattiauttajalla.
...jos tuota jatkuu kauan, niin sitten kannattaa miettiä "järeämpiä" keinoja asian parantamiseksi. (Tosin en tiedä mitä ne keinot ovat... Ehkä neuvolassa osattaisiin auttaa).
Mutta ihan heti ei kannata huolestua. Olen itse nyt 32. viikolla raskaana ja ikää on 19 vuotta. (Avomieheni on lähes yhtä vanha kuin sinäkin). Meillä lapsi on suunniteltu. Kaikenlainen masennus kuuluu raskauteen, mutta voisin kuvitella, että tyttöystävälläsi tuo johtuu pitkälti hänen nuoresta iästään. Kyllä sitä on itsellänikin (vaikka siis lapsi on haluttu alusta alkaen) välillä aina päässyt mieleen hiipimään monenlaisia ajatuksia. Esim. mistä kaikesta joudun lapsen vuoksi luopumaan, mitä jos jään lapsen kanssa kaksin, osaanko ylipäätään kasvattaa lapsen oikein (kun olen niin nuorikin...)... Siis tulevaisuus huolettaa. Ja tuota ( montaa muutakin asiaa) sitten tulee pohdittua muutama päivä ja sillon kieltämättä meilläkin isukki saattaa huolestua, että mikä on vialla. Mut mulla noin masennukset ei oo kertaakaan ollu niin syviä, ettäkö ihan tosissaan katuisin tän lapsen olemassaoloo. Aina olen sen kuitenkin tiennyt, että vaikka paljosta joudun luopumaan ja paljon ikävääkin tästä vielä seuraa, niin siitä huolimatta tulen saamaan paljon paljon enemmän mitä menetän! Ehkäpä sunkin tyttöystäväs vielä "keksii" tämän... Tsemppiä!
Aika kulunut sanonta, mutta alkuraskaudessa varsinkin pitää hyvin paikkansa. Voi olla että osa tyttöystäväsi masennuksesta, tai siitä ettei mikään kiinnosta, johtuu osin esim. väsymyksestä joka saattaa olla aika yllättävän voimakasta alussa. Kun kunnolla väsyttää ei mikään tosiaankaan kiinnosta, eikä koulussa varmasti jaksa olla. Ruokahaluttomuus saattaa jouhtua yksinkertaisesti etomisesta. Aika harvalla loppujen lopuksi alkuraskauteen kuuluu pelkkä aamupahoinvointi ja oksentaminen aamuisin. Sitäkin useampi voi tasaisen huonosti (oksentamatta) läpi koko vuorokauden. Eikä silloin varmasti tee mieli syödä mitään.
Ensimmäiset 3 kuukautta ovat raastavimmat, silloin hormoonit jylläävät eniten ja kroppa koittaa sopeutua raskauteen. Ja koska kyseessä on yllätysraskaus, joutuu tyttöystäväsi käymään varmasti nyt läpi monia sallaisia asioita, mitä ihmiset yleensä miettivät ennen raskaaksi tuloa. Eli ei ole helppoa, mutta normaalia on. Tilanne helpottaa ainakin hormoonien osalta kun raskaus on 4. kuukaudella.
Oireet kuulostaa tutulta.Itse olen jo 26 v,raskaus ei ollut kovin harkittu juttu...olen aina ollut eläväinen ja menevä, mutta nyt on pakko rauhoittaa. Se masentaa, ja se,ettei jaksa paljoa mitään, ei huvita, oksettaa kokoajan ja mieskin on vaan ja odottaa kaikkea multa. Joten jatka hyvä mies avovaimosi hyvänä pitämistä, läheisyyttä, anna tukea, jos ei muuta niin olkapäätä itkua varten. Mä en saa mitään näistä ja se masentaa vielä enemmän.Toivottavasti sekä teidän että meidän tulevaisuus on valoisampi...