Äitiys vai Ura?

Miksi otsikkosi on äitiys vai ura? Mielestäni nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Ja tällä hetkellä kotiäitinä oleva voi olla myös ura-äiti!

Enkä vaihtaisi sitä aikaa ikinä pois. Kaikki neljä lasta olen hoitanut koulu ikään ja kauemminkin. Siksi he ovatkin niin ihania ja hyvkäytöksisiä ja menestyviä, kun ei ole tarvinnut heitä kiikutella aamupakkasessa varhain hoitoon vieraaseen paikkaan.
Minusta tarhoissa ja päivähoitopaikoissa kun on kaikenlaisia lapsia, niin voi saaada huonoja vaikutteita. Kotona kasvavat lapset ovat koulussakin älykkäitä, meidän ainakin.
Eikä lapsita varmaan ehditä huolehtimaan, muutenkuin samaan muotttiin koko katras. Kotona he kasvavat rauhassa ja tutussa ympäristössä, jossa heitä suojellaan ja ohjataan oikealle tielle.

En ole 100-prosenttisesti kumpaakaan vaan sopivasti molempia.

Tämä blandis tuli kohdalleni luonnostaan kun huomasin että en olekaan perinteinen pullantuoksuinen kotiäitityyppi, vaikka olin sellaista haaveillut. Lisäksi sain kutsun töihin kun lapseni oli vasta vuoden ja 1kk. Työura lähti kivasti nousuun ja lapsikin tuli hoidettua varsin mallikkaasti, kiitos hyvän päiväkodin ja ihanien hoitajien.

Hyvää ratkaisussa on se, että saan työni hoidettua työaikana, joten vapaa-aikana voin omistautua täydellisesti perheelleni ja harvoille harrastuksilleni. Myös perheen talous on kunnossa. Niin ja sekin vielä että töissä saan puhua aikuisten asioita ja päteä, kotona tulee niitä lasten juttuja ja saan tuntea olevani tärkeä myös kotona. Kivaa, eikö!

Huonoa on ollut se, mikä kaikilla muillakin: koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Teitpä niin tai näin, aina löytyy joku besserwisser jonka mielestä juuri sinun olisi ehdottomasti pitänyt toimia toisin.

Ennen ura oli tärkeintä, enkä voinut kuvitella itseäni kotiäitinä. Lapsen saamisen jälkeen väkisinkin ura kärsi.
Kotiäidiksi kokonaan en vieläkään voisi kuvitella jääväni, joten yritän tällä hetkellä olla molempia.
Haluaisin kyllä enemmänkin panostaa uraan, mutta en halua jäädä pois pienen lapseni nopeasti kuluvista ensimmäisistä vuosista, joten olen siis joutunut valintani tekemään ja joutunut jättämään uran taka-alalle.
Olen siis töissä käyvä, mutta eteneminen, kouluttautuminen, ylityöt ym. uran etenemisen kannalta tärkeät asiat joutuvat nyt odottamaan halusin sitä tai en.
Lapsen saamisen valitsin, urastani en olisi halunnut tinkiä, joten se ei ollut sinänsä valinta, muttä työelämässä on oikeasti vaikea saavuttaa molempia. Toinen kärsii mielestäni aina. Jos panostaisin kunnolla urakehitykseen, vaatisi se väkisinkin pidempiä aikoja poissa lapseni luota.
Sillä usein joutuu sen eteen, ettei voi ottaa ylimääräisiä tehtäviä tai vaihdella työvuoroja tai tehdä pidempiä päiviä lyhyellä varoituksella, koska on huolehdittava lapsen hoitoajoista ja hakemisista, lapsen sairastuessa oltava poissa kotoa ym.
Mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni, että olen kuitenkin töissä ja sitäkautta työelämässä kiinni, sekä silti ehdin viettää aikaa lapseni kanssa. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsen sitten panostamaan enemmän uraani.

tuoss enskeväänä ellei nyt sitä ennen aukea joku paikka, mikä kiinnostaa. Kun pikkupaikkakunnalla on pakko pitää silmät ja korvat kokoajan auki. Lapsi nyt 2v2kk. Töitä olen tehnyt ja opiskellut ennen lapsen syntymää,mitään uraa ei ole tullu luotua.Keikkahommia. Vielähän tässä töitä ehtii tekee kun ikää nyt 27.Ja on hyvä mieli että olen nämä 2v saanut katsoa kun lapsi kasvaa :)

Mikään ura ei minulle voisi olla omia lapsia tärkeämpi .Olen aina haaveillut perheestä ja lapsista enkä ole halunnut tehdä lapsia toisten hoideltaviksi .
Minusta kahta hommaa ei voi tehdä hyvin samaan aikaan eli koen erittäin vaikeaksi työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen .
Mutta aikansa kutakin eli lapset kasvavat ja sitten on minun "uran" ;) aika.

ensinnäkin vastakkain asettelu ura tai äiti on aika kipeä! Kyllä töissä käyvä on yhtälailal äiti kuin kotona olevakin ja voi olal jopa enemmänkin ja kaikki eivät luo uraa töissä käydessään. Sen sijaan kotona olo se on ura pahimmasta päästä..

Meillä minä en ole viihtynyt kotona kovinkaan hyvin, mutta jo solisi ollut ainoa vaihtoehto niin varmaan siellä olisin ollut. Meillä mihen työ on ollut sellaista että siinä on ollut keikkailun/osa-aikaisuuden yms mahdollisuuksia joten meillä on tehty moderni ratkaisu ja isä on hoitanut lapset kotona ja tehnyt töitä sen minkä on ehtinyt siinä ohessa. Eli tavalaan meillä ei ole valittu kotona olon ja työn välillä vaan sen välillä onko lapset kotona vai hoidossa.

Koska taloudellinen tilanne on oltava turvattu tietylle tasolle eli menot kontraa tuloihin ja toisinpäin että olisin rauhallinen on työssäkäynti elinehto. Stressaannun heti jos tule erahapulaa tms joten ei kukaan nauttisi kanssani kotona jos nyt saisin vauvan ja jäisin vuosiksi kitumaan kotiin muutamalla satasella. Hyvinvointiin kun kuuluu muutakin kuin jotakin syötäväksi kelpaavaa ja räsyjä päälle. Tilanne on aika ei kun lapsia on enemmän ja ikähaitariakin kertyy eikä ole kyse ihan nappuloista joiden menoja voi tinkiä ja jotka ovat jo alunperinkin pienet. Esimerkiksi asuminen on aika iso osa elämänlaatuani ja koko perheen ja se on osaltaan vaikuttanut aina myös valintoihimme. Toki vuokralla asumistuella olisi ollut varaa olal koko päiväisesti kotona, mutta kun se ei ole meidän elintapa. Kuolen kerrostaloon samoin mies eli meillä on oltava oma tupa ja lupa jne.

Tällä ratkaisulla lapset ovat olleet kotona. Toisaalta ei ole tarvinnut tinkiä elintasosta missään suhteessa. Ajoittain yhteinen aika on ollut kortilal ja ilman isovanhempia ei homma olisi toiminut ollenkaan. Olemme siis poimineet marjat päältä tässä kakusta kummastakin osasta ja kaikille ratkaisu on ollut ilmeisen hyvä ja onnistunut.

Töissä olen,urasta ei voi puhua.Lapsen syntymän jälkeen tämä vanha työnarkomaani laittoi asioita tärkeysjärjestykseen,ja tulin siihen tulokseen,ettei 13 tunnin työpäivät enää onnistu,joten nyt saa tyytyä vaatimattomampaan palkkatasoon,mutta vähemmällä stressillä.Ja aikaa jää lapselle.

Kotiäiti;

Yli kymmenen vuotta kotiäitiyttä takana. Muttei pelkästään omavalintaisesti, vaan tilanne on mm. miehen työn perässä juoksemisen takia ajautunut semmoiseen uomaan. Nuorempana tuskastuin kotiäitiyteen ja oli kova vietti uran luomiseen.

Kuitenkin sain huomata- vasta elämänkokemuksen kautta- että mikään ei ole tärkeämpää kuin lapset. Nyt odotan neljättä lastani ja olen onneni kukkuloilla. En pystynyt hoitamaan uraa ja kotiäitiyttä käsi kädessä, koska haluan tehdä hyvin kaiken, mihin ryhdyn. Kun kävin työssä, aikaa lasten kanssa jäi vain pariksi iltatunniksi ja viikonlopuiksi, jolloin piti hoitaa kaikki rästikotityöt kun ei viikolla ehtinyt. Se elämäntapa ei sopinut minulle ja lapsetkaan eivät mielestäni olleet niin tasapainoisia kun heitä heräteltiin aamuvarhaisella hoitoon ja saivat vaikutteita tarhasta. Saan olla kiitollinen siitä, että minulle on suotu nämä kaikki lapset, sillä esim. yhden lapsen kanssa kotiäitiys ei varmaankaan ole kovin relevanttia.

Elämä siis on ohjannut minut tähän uomaan ja uskon, että tärkein tehtäväni elämässä on äitinä oleminen. Kuitenkin meitä on moneksi eikä kotiäitiys kaikille sovi. Olen sellainen pullaa leipova kotiäiti (vaikken itse pullaa syökään:), joita ei kaiketi enää paljoa ole. Ennen en arvostanut itseäni yhtään ja jopa häpesin kotiäitiyttäni kun en ollut urani huipulla, kuten ystäväni. Ellei elämä olisi ohjannut, olisin itsekin kaiketi "uran huipulla" nyt eikä meille enää odotettaisi vauvaa. Mutta sydämessäni on nyt hyvä olla ja osaan lopulta myös itse antaa arvon työlle, jota kotona olen tehnyt/teen.

Voin lämpimästi suositella kotiäitiyttä jos vaan vetoa siihen osaan tuntee- sitä ei koskaan kadu:)

Olen tällä hetkellä kotiäiti, mutta pian työssäkäyvä äiti. Oma äitini hoiti minua kotona kouluikään asti ja minä lapsena ollessani kaipasin muita kontakteja. Oma poikani vaikuttaa sosiaaliselta enkä tule tekemään sitä hänelle. Hän menee hoitoon. Minulle kouluun meno oli yksi tuska, kun jouduin sinne yht'äkkiä enkä ollut tottunut olemaan sillä tavalla muiden lasten kanssa niin paljoa ja yksin.

Jos koet kotiäitiyden itsellesi sopivaksi. Suurin virhe on olla kotiäiti ja samalla "uhrautua lastesi parhaaksi". Lapsesi kärsivät sellaisessa ympäristössä. Tylsistyneen masentunut äiti inkkaa lasten kanssa eikä nauti heidän kanssaan olosta. Sinun takiasi minä pesin pyykkiä ja tiskasin kotona monen monituista vuotta ...jne Olisikohan hoitopaikka lapsen kehitykselle parempi?

olen valinnut ns. uran ennemmin kun koti-äitiyden.
Menin takaisin töihin kun lapsi oli 4 kk vanha ja vauva jäi hoitoon isovanhemmille. En ole katunut päätöstä päivääkään koska en olisi viihtynyt kotona "toimettomana". Lapsi oli vahinko ja ilmoitti tulostaan juuri pahaan aikaan kun työelämässä elin hektisintä aikaa ja ajattelin myös tulevaisuutta eli jos nyt luovun työstäni niin luultavasti tilaisuus menee ohi.
Jos olisin jäänyt esim. vuodeksi kotiin niin ura olisi jäänyt siihen mutta nyt jos ajattelee niin vuosi töissä niin että vauva on hyvässä hoidossa ja nyt hyvä työ, hyvät tulot niin kyllä tämä kannatti tulevaisuutta ajatelle huomattavasti enemmän kun kotiäitiys. Kyllä sitä ehtii lapsenkin kanssa olla vaikka pitkää päivää tekeekin.