olen laihtunut noudattamalla vähäkaloristadiettiä 13 kiloa. itse asiassa paino putosi ulkomailla, kun en pystynyt noudatamaan diettiä tarkemmin. dietistähän siis tuli elämäntapa.
nyt kun matkustin sukulaisten luokse kesäksi, he koko ajan suoraan sanottuna haukkuvat minua anarektikoksi ja vahtaavat syomisiäni erittäin tiiviisti. he kyselevät kuinka paljon harrastin tänään liikuntaa, mitä soin, kuinka paljon painan. Itse olen tyytyväinen mittoihini, paitsi että haluaisin lisää lihasmassaa ja enkä ajattele ruokaa tai painoani juuri koskaan. mutta kun he koko ajan muistuttavat painostani, nii en muuta enää ajattelekaan! olin ihan terve kun tulin, mutta nyt minusta tuntuu kamalalta :/ luut näkyvät, en pysty syomään (koska muut vahtaavat), ruoka ei maistu miltään, ei ole nälkä ja kun syon vatsasta ottaa kun ahdistaa muiden ajatukset niin paljon...
mutta kun loppujen lopuksi olen itse tyytyväinen itseeni! miksi he eivät voi sitten hyväksyä minua tällaisena?? mittani siis ovat 175/55, mutta omasta mielestäni se ei muuta tätä asiaa yhtään... enkä edes tahdo laihtua enempää! vain sitä lihasmassaa havittelen lisää. en tiie. olen sekaisin ja surullinen :(
onneksi äiti tulee tänään tänne. jos hän kutsuu minua anarektikoksi, nii sitten kyllä eristyn ihan kokonaan tästä paskasta maailmasta.
nyt kun matkustin sukulaisten luokse kesäksi, he koko ajan suoraan sanottuna haukkuvat minua anarektikoksi ja vahtaavat syomisiäni erittäin tiiviisti. he kyselevät kuinka paljon harrastin tänään liikuntaa, mitä soin, kuinka paljon painan. Itse olen tyytyväinen mittoihini, paitsi että haluaisin lisää lihasmassaa ja enkä ajattele ruokaa tai painoani juuri koskaan. mutta kun he koko ajan muistuttavat painostani, nii en muuta enää ajattelekaan! olin ihan terve kun tulin, mutta nyt minusta tuntuu kamalalta :/ luut näkyvät, en pysty syomään (koska muut vahtaavat), ruoka ei maistu miltään, ei ole nälkä ja kun syon vatsasta ottaa kun ahdistaa muiden ajatukset niin paljon...
mutta kun loppujen lopuksi olen itse tyytyväinen itseeni! miksi he eivät voi sitten hyväksyä minua tällaisena?? mittani siis ovat 175/55, mutta omasta mielestäni se ei muuta tätä asiaa yhtään... enkä edes tahdo laihtua enempää! vain sitä lihasmassaa havittelen lisää. en tiie. olen sekaisin ja surullinen :(
onneksi äiti tulee tänään tänne. jos hän kutsuu minua anarektikoksi, nii sitten kyllä eristyn ihan kokonaan tästä paskasta maailmasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksihän kuitenkin tulit tänne anoreksiapalstalle laiduttamisestasi ja syömisestäsi kirjoittamaan? Kokemuksesta tiedän, että helposti se paino siitä vielä anorektisiin mittoihin putoaa, vaikka kuinka olisi päättänyt, että ei enää laihduta, vaan hankkii vain lihasmassaa. Itse 15-vuotiaana saman pituinen kuin sinä (nyt muutamia senttejä pitempi) ja painoin jossain vaiheessa hieman laihduttaneena suurin piirtein saman verran kuin sinä (nyt aika monta kiloa enemmän) ja olin ihan tyytyväinen enkä tahtonut laihduttaa enää, mutten lihoakaan. Noudatin kuitenkin niin niukkaa ruokavaliota, että lopulta painoin enää noin 43 kiloa. Siitäkin huolimatta, että olin ollut ihan tyytyväinen itseeni jo yli 50 kiloisenakin.
Painoindeksisi on 18. Olet vielä normaalipainoinen, mutta kilokin vähemmän,niin luisut alipainon puolelle. Indeksihän toki vain on indeksi on olemassa toki ihmisiä, jotka ovat yli- ja alipainoisia ja täysin onnellisia.
Et ilmeisesti yritä enää laihduttaa, tai pidä itseäsi lihavana. Jos syöt normaalia ruokaa, etkä enää laihdu, sinuna unohtaisin muiden kommentit.
Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että ruoka on "mörkö" ja pelko lihomisesta vaivaa suosittelisin, että varaisit ajan terapeutille. Ihan vain, jotta saisit ajatuksesi selviksi, etkä sairastusikaan syömishäisiöön.
Kuinka paljon nykyisin syöt? Kaloreissa? Jos et laske kaloreita niin arvio. Jos laittaisit esimerkkipäivän mahdollisimman normaaleista päivän syömisistäsi, olisi helpmpi sanoa onko se "normaalia".
Älä lopeta syömistä, sen takia, että muut vahtaavat. Sillon teet hallaa itsellesi. Minkä ikäinen olet? Ketkä sukulaiset sinua vahtaavat? Vanhemmatko? Voit koettaa puhua sukulaisillesi, ja sanoa, ettei kyylääminen ole mielstäsi kivaa ja toivoisit hedän lopettavan sen. Sano heille vaikka toivovasi etteivät he olisi niin pinnallisa, että liinnittävät huomiota vain ulkonäköösi, vaikka se ei miellyttäisikään heitä.