Tuntuu jotenkin turhamaiselta tai päämäärättömältä tänne purkaa pahaa oloaan, mutta kokeilen silti... Eilen oli juhannusaatto, saisin olla onnellinen ettei tarvinnut viettää sitä ihan yksin, kiersin (ainoan) ystäväni kanssa maakuntaa ristiin rastiin autolla, pysähdyttiin nähtävyyksien kohdalle, juteltiin paljon, naurettiin yms. Ilta meni nopeasti ja vaihtui siinä jo aamuksikin. Yöllä päätin kuitenkin soittaa kuulumisia eräälle hyvälle opiskelukaverilleni (kai sitäkin voisi melkein kutsua ystäväksi) joka oli kahden kaverinsa kanssa grillaamassa mökillä. Olemme viikoittain yhteydessä muutenkin ja aina riittää juttua vaikka kuinka (välimatka on aika pitkä).
Nyt kuitenkin masennuin sen soiton jälkeen kun tajusin, että se hyvä kaverini oli kutsunut mökille ihmisiä jotka eivät hänelle ole yhtä läheisiä kuin minä. Miksei hän voinut kutsua minuakin vaikka kerroin ettei mulla ole sen kummempia suunnitelmia? No, selitin sen itselleni välimatkoilla, ne pari sen kaveria asuu 40km säteellä, itse melkein kahdensadan kilometrin päässä ja onhan mullakin tämä yksi ystävä jonka kanssa minun oletetaan olevan paljon tekemisissä. Ja toisekseen tämä opiskelu-ystävä on aika kömpelö kaikissa ihmissuhdeasioissa muutenkin.
Se, mikä minua tässä alkoi masentaa, on se ettei minulla ole kuin tämä yksi ystävä josta olen niin riippuvainen. Muuten jäisin ihan yksin. Opiskelu-ystävälläni kun on jokunen niitä kavereita joiden kanssa olla, tuntuu että silloin hänelle olisi ihan sama onko minua enää siinä kaverina vai ei. Pelottaa että välimatka nakertaa ystävyyttämme pikkuhiljaa. Ja nyt en enää voi välttyä ajatukselta sen suhteen, että onko minulle itsepetosta olla tämän opiskelu-ystävän kanssa kun tiedän että tämä löytää seuraa vanhoista kavereistaankin milloin haluaa. Hän on kyllä itse joskus sanonut että olen hänen ystävänsä ja ettei hänellä ole minun lisäksi kuin ehkä yksi ystävä, mutta se ei vakuuta minua. Puuttuuko suhteestamme siis luottamusta vai mitä? Voisiko asiaa korjata mitenkään? Tuntuu että olen mustasukkainen hänen kavereistaan, ehkä olen vaan ollut liian kauan yksin ja masentunut... kertokaa mielipiteitänne, en saa mielenrauhaa asialta.
Toivon ettei kukaan oikeasti yksinäinen loukkaantunut tästä viestistäni, kirjoitus osoittaa vain että yksinäiseksi ja epävarmaksi voi olonsa tuntea vaikka olisikin ihmisiä joista välittää...
Nyt kuitenkin masennuin sen soiton jälkeen kun tajusin, että se hyvä kaverini oli kutsunut mökille ihmisiä jotka eivät hänelle ole yhtä läheisiä kuin minä. Miksei hän voinut kutsua minuakin vaikka kerroin ettei mulla ole sen kummempia suunnitelmia? No, selitin sen itselleni välimatkoilla, ne pari sen kaveria asuu 40km säteellä, itse melkein kahdensadan kilometrin päässä ja onhan mullakin tämä yksi ystävä jonka kanssa minun oletetaan olevan paljon tekemisissä. Ja toisekseen tämä opiskelu-ystävä on aika kömpelö kaikissa ihmissuhdeasioissa muutenkin.
Se, mikä minua tässä alkoi masentaa, on se ettei minulla ole kuin tämä yksi ystävä josta olen niin riippuvainen. Muuten jäisin ihan yksin. Opiskelu-ystävälläni kun on jokunen niitä kavereita joiden kanssa olla, tuntuu että silloin hänelle olisi ihan sama onko minua enää siinä kaverina vai ei. Pelottaa että välimatka nakertaa ystävyyttämme pikkuhiljaa. Ja nyt en enää voi välttyä ajatukselta sen suhteen, että onko minulle itsepetosta olla tämän opiskelu-ystävän kanssa kun tiedän että tämä löytää seuraa vanhoista kavereistaankin milloin haluaa. Hän on kyllä itse joskus sanonut että olen hänen ystävänsä ja ettei hänellä ole minun lisäksi kuin ehkä yksi ystävä, mutta se ei vakuuta minua. Puuttuuko suhteestamme siis luottamusta vai mitä? Voisiko asiaa korjata mitenkään? Tuntuu että olen mustasukkainen hänen kavereistaan, ehkä olen vaan ollut liian kauan yksin ja masentunut... kertokaa mielipiteitänne, en saa mielenrauhaa asialta.
Toivon ettei kukaan oikeasti yksinäinen loukkaantunut tästä viestistäni, kirjoitus osoittaa vain että yksinäiseksi ja epävarmaksi voi olonsa tuntea vaikka olisikin ihmisiä joista välittää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja läheisriippuvaiselta. Et voi hallita muita, aloita muutos ja asenteen vaihdos itsestäsi. jos ajattelet juuri noin että olet säälittävä ja olet kuin kynsin hampain kiinni jokaisessa kaverissasi niin sinusta sellainen tuleekin. En tarkoita että muut välttämättä ajattelevat tämänkään jälkeen sinusta niin, mutta itse ainakin kuvittelet niin ja tulkitset/uskot sitten kavereittesi käytöksen johtuvan siitä. Mitä sitten jos et ole aina kutsuttujen listalla? tekeekö se sinusta huonomman ystävän tai ihmisen? Itsearvostusta ei voi nostaa toisten ihmisten kautta. Itsearvostus alkaa siitä kun alkaa itse arvostamaan itseään ihan paljaana ottamatta huomioon pukeutumista, ystäväpiiriä, omaisuutta, koulutustasoa tai tietoa, kokemusta ym. Itsearvostus on sitä että arvostaa itseään itse oli tilanne mikä tahansa.
Olet varmasti ihan oikeassa, vastauksesi pisti minut kyllä miettimään asioita... Tilanne on päässyt varmaan vaan liian pahaksi, yksinäisyys kalvaa ja masentaa, samalla toivon että olisi joku pysyvä ystävä tukemassa kun sellaista tarvitsen. En osaa sanoa liittyykö tilanne suoraan huonoon itsetuntooni jos olen epävarma haluaako tämä opiskelu-ystäväni olla oikea ystävä minulle. Se taas tekee sen etten tiedä miten häneen suhtautuisin, joudunko taas kerran pettymään vai jaksanko jatkaa "ystävyyssuhdetta" hienoisessa epävarmuudessa... tai ehkä vaadin vaan liikaa häneltä, ehkä hän haluaa suhteemme olevan juuri tällainen, hieman väljä ja alituiseen muuttuva. Itse en ole varma kestänkö sellaista. Mutta jos tekisin selvää suhteestamme, jäisin taas entistäkin yksinäisemmäksi...
Tunnustan että olen epävarma ihmissuhteissa juuri entisten pettymysten, koulukiusaamisen yms. takia mutta läheisriippuvainen en usko olevani. En ole mielinkielin hyysäämässä tuttavia ja kavereita, ystäville tietenkin pyrin olemaan uskollinen toivoen että saan takaisin sen mitä suhteelle itse annan. Lisäksi osaan kaivata yksinäisyyttä välillä, en jaksa olla pelkkien "kavereiden" seurassa kauaa, se "bestis" on mulle aika tärkeä.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi, se pisti miettimään.
Ajattelin ihan uteliaisuudesta kysyä, missäpäin asut?
Asun Etelä-Suomessa, melkein pääkaupunkiseudulla...