Historiallisia romaaneja

Michel Faber: Veripunainen, lumivalkoinen
Sarah Waters: Silmänkääntäjä

Molemmat nopeakäänteisiä kuvauksia Lontoon viktoriaanisen elämän laitapuolilta. Samaan aikaan ja paikkaan sijoittuu myös
Charles Dickens: Kolea talo

Waltari, Mika: Sinuhe, egyptiläinen
Mikael Karvajalka
Mikael Hakim
Muitakin löytyy kirjastosta.

Anna Karenina tai sota ja rauha.nimestään huolimatta sota ja rauha on SUURI kertomus rakkaudesta.

Judith Pellan Tuulen taistelukentät -sarja (Tuuleen kirjoitettu, tuulen soitto, myrskytyyli ja tuulessa taipuneet). Tapautumat sijoittuvat toisen maailman sodan pyrteisiin, mutta sotakirjoiksi sarjaa ei voida sanoa. Kirjat kertovat komen sisaruksen värikkäistä vaiheista maailmansodan pöyrteissä. Sota ja rakkaus sotkevat tyttöjen elämää.

Sue Harrison Ensimmäiset ihmiset -sarja (äiti maa, isä taivas; sisar kuu ja veli tuuli) Sarja kestoo amarikkalaisten alukuperäiskansojen vaiheista. & Tarinankertoja -sarja (jokien laulu, tuulten viesti ja tähtien kutsu) Aihepiiri on sama, ajan kohta hieman myöhäisempi.

kuuluu että pohjana tai ainakin taustana on faktaa. Romaani on historiallinen vain sijoittuessaan tiettyyn aikakauteen, ja ajankuvan pitää mielellään olla realistinen niin että aikakausi voidaan tunnistaa. Historiallinen romaani ei siis voi olla kokonaan fiktiivinen vaikka henkilöt ja juoni olisi keksittyä.

Parhaat historialliset romaanit yhdistävät faktaa ja fiktiota taitavalla tavalla, tähän sarjaan mielestäni kuuluu aivan ehdottomasti Thoenen "kronikat": Siion-kronikka, Jerusalem-kronikka, Israel-kronikka ja Eurooppa-kronikka.

Erityisesti Eurooppa-kronikkaa suosittelen (lähihistoriaan sijoittuvasta) historiallisesta romaanikirjallisuudesta kiinnostuneelle.
Kronikka kuvaa varsin koskettavasti ja taitavasti toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia, juoni on fiktiivinen ja sisältää jännitystä ja vähän romantiikkaakin, historiallisiin faktoihin on paneuduttu huolella. Kansainvälisen poliitikan juonittelut ja tapahtumat tulevat hienosti esiin. Tarinaa kuljetetaan pienten ihmisten ja heidän kokemusten tasolla kuten muissakin Thoenen kronikoissa, joten historiallisista tapahtumista tulee käsinkosketeltavia.
Joukossa on myös todellisia henkilöitä kuten Hitler ja hänen lähimpiä miehiään, Churchill ym.

Myös muissa Thoenen kronikoissa on tosihenkilöitä.
Esimerkiksi Siion-kronikka, josta palstalle kirjoitin 18.1.2006:
vähän viihteellisellä otteella kirjoitettu, jännitystä ja romantiikkaa, aatemaailmaltaan kristillinen. Mielenkiintoisen kronikasta tekee että kaikki keskeiset tapahtumat ovat historiallisesti tosia ja osa kirjan henkilöistä on todellisia, esimerkiksi David Ben Gurion ja Golda Meir. Vaikka kirja kuvaa juutalaisten kärsimyksiä ja kamppailua Israelin itsenäistymiseksi kansainvälisen politiikan ja arabien puristuksessa, täysin mustavalkoista kuvaus ei ole amerikkalaisuudestaan huolimatta. Inhimillisyyttä ja rauhantahtoa on kummallakin puolella, niin arabeissa kuin juutalaisissa, samoin järjetöntä yksioikoisuutta ja epäinhimillisiä terroritekoja. Esimerkkinä juutalaisesta terrorismista maanalainen järjestö Irgun.

Lisäksi Thoenelta on suomennettu mm. Irlanti-kronikka. Se on vielä lukematta.

- -

Parhaillaan luen Judith Pellan neliosaista Tuulen taistelukentät -romaanisarjaa. Sarja on viihteellisempi eikä mielestäni yhtä hyvin kirjoitettu kuin Thoenen kronikat mutta niiden lailla ankkuroituu historiallisiin puitteisiin, kolmen päähenkilön kautta tapahtumat liikkuvat pääosin Amerikassa, Filippiineillä ja Venäjällä. Nyt on menossa sarjan kolmas romaani Myrskytuuli, missä kuvataan elämää mm. amerikanjapanilaisille rakennetussa keskitysleirissä Yhdysvalloissa, kun Japanin Yhdysvaltoja vastaan suorittamien sotatoimien johdosta amerikkalaiset vainosivat japanilaista syntyperää olevia siirtolaisiaan.

Thoenen ja Pellan kirjojen kanssa samansuuntainen lienee Jack Cavanaughin romaanisarja Liekkien läpi. Kolmiosainen sarja on vielä korkkaamattomana hyllyssä joten en osaa siitä sanoa. Takakannen tekstit antaa ehkä jotain kuvaa. Osat: 1. KUOLEMAN UNI. "Berliiniläinen pastori Josef Schumacher ja hänen nuori vaimonsa Mady löytävät itsensä keskellä natsiliikehdintää, kun heidän seurakuntalaisensa joutuvat ratkaisemaan kenen puolella aikovat olla..." 2. VALVOVA SILMÄ. "Kirjailija ja historioitsija Jack Cavanaugh kuvaa Hitlerin Saksaa näkökulmasta, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle..." 3. LAULUJA YÖSTÄ. "Jack Cavanaugh jatkaa päätähuimaavaa saagaansa Hitlerin Saksan raunioista. Sodan jälkeen Berliinissä hakaristi on vaihtunut sirppiin ja vasaraan mutta pelko on jäänyt roikkumaan käsin kosketeltavana kaupungin ylle. Jännitys huipentuu, kun Mady Schumacher ryhtyy jatkamaan miehensä aloittamaa työtä ja Stasi pääsee hänen kannoilleen. Jack Cavanaughin Liekkien läpi -sarja on saanut merkittäviä kirjallisuuspalkintoja."

Thoenen, Pellan ja Cavanaughin romaanisarjat sijoittuvat Euroopan sotaisaan lähihistoriaan mutta eivät ole varsinaisia sotakirjoja.

- -

Leon Uriksen romaaneista vois suositella vaikkapa suurteosta KOLMIYHTEYS. Lienee Uriksen vaikuttavimpia teoksia, vahvasti brittiläiseen historiaan ja sen veriseen menneisyyteen ankkuroituva romaani. Tapahtumat sijoittuvat Irlannin itsenäistymistaisteluun ja maailmanpolitiikan tilanteisiin kulisseissa ja niiden takana. 841 sivua. Gummerus 1976.

- -

Vanhempaan aikaan sijoittuvaa historialliseksi määriteltävää romaanikirjallisuutta?
Kotimaisista ainakin:

Waltari.
Tunnetuin mutta ei välttämättä paras on tietysti Sinuhe Egyptiläinen. Turms kuolematon mielenkiintoinen, luin alle murkkuikäisenä ja silloin ainakin vetosi enemmän kuin Sinuhe. Samoihin aikoihin tuli luettua Mikael Karvajalka ja/tai Hakim, joita suosittelen Waltarin "historiallisesta" romaanituotannosta. Muita mielenkiintoisia historiallisiksi romaaneiksi luokiteltavia: Johannes Angelos, Valtakunnan salaisuus, Ihmiskunnan viholliset.

Romaanin Kristiina Maununtytär (1942) pohjana Waltarin pari vuotta aiemmin kirjoittama elokuvakäsikirjoitus.

WALTARI MIKA: KAARINA MAUNUNTYTÄR. Wsoy 1942. 314 sivua. Kertomus suomalaisesta vanginvartijan tyttärestä, joka rakasti ja kärsi kuningas Eerik XIV:n puolisona. Eerik oli vallanhimoinen hallitsija, joka tahtoi alistaa liian mahtavaksi päässeen aateliston, mutta hävisi taistelun. Lohdun hän löysi suloisen viisitoistavuotiaan Kaarinan rakkaudesta. Kaarina ei kuitenkaan pystynyt pelastamaan kuningasta mielen järkkymiseltä. Romaani alkaa Eerikin valtaistuimelle noususta ja seuraa ajan historiallisia vaiheita ja poliittista kuohuntaa Eerikin ja Kaarinan rakkausdraaman kautta. Eerikin kuoltua vankina Örbyhusin linnassa Katarina siirtyy – lapsistaan erotettuna – Suomeen viettämään leskenpäiviään Liuksialan kartanoon Kangasalle. Myrskyisät vaiheet ja elämän raadollisen dramatiikan läpikäynyt Kaarina on tuolloin 23-vuotias.
Romaani ei kuulu lähelläkään Waltarin parhaisiin, mutta tämän tyyppisestä - Suomen varhaista historiaa kuninkaineen ym. - historiallisesta kaunokirjallisuudesta kiinnostuneelle ihan kelpo romaani luettavaksi.
Samaan luokkaan kuuluu Tanssi yli hautojen, romaani Porvoon valtiopäivien ajalta (ilmestyi 1944).

Historiallisina kuvauksina saman tyyppisiä kuin Kristiina Maununtytär ja Tanssi yli hautojen, ei kovin syvällisiä eikä muutenkaan kaunokirjallisuutena loistavia mutta silti varsin kelvollisia, kirjoittivat mm. Laurit Haarla ja Vaala.
Esimerkiksi Lauri Haarlan kolmiosainen Kurkien taru on historiallisena kuvauksena lajissaan mielenkiintoinen eikä lainkaan huonosti kirjoitettu.
Lauri Vaalan tuotannosta voisi poimia vaikkapa
VAALA LAURI: UNOHDETTU MIES. Pellervo 1948. 255 sivua. 1600-luvun puoliväliin sijoittuva romaani tärkeistä tapahtumista Karjalan seudulla, Viipurissa ja Käkisalmella. Lauri Vaalan tyylille ominaisesti kirja on historiallisesti asiapitoista mutta samalla elävää kerrontaa. Kuvauksen kohteena sekä tapahtuneet asiat että niiden keskellä eläneet ihmiset ja heidän kohtalonsa. Kertomuksen keskipisteessä Olavi Pentinpoika miehineen ja Käkisalmen linnan piiritys – sekä vankityrmään unohdettu mies: Samuel Cröell. Vuonna 1662 aateloitu Olavi Pentinpoika otti myöhemmin nimekseen Granatenburg eli Kranaattilinna, muistoksi niistä kolmesta kovasta kuukaudesta, jotka hän vajaan 250:n miehensä kanssa sai kestää piiritetyssä linnassa.

Sitten on tietystikin Kaari Utrio romantiikkaa ja juonitteluja kaipaavalle viihteellisen romaanin ystävälle. Omassa lajissaan kelvollinen kirjoittaja. Varhaisessa murkkuiässä luin muutamia, enää en jaksaisi.
Utrion rinnalla täytyy ehkä sitten mainita myös Ursula Pohjolan-Pirhonen, jonka kirjailijanura alkoi jo ennen Utriota.

Vaaskiven romaania Yksinvaltias ei tietenkään voi unohtaa. Historiallinen romaani keisari Tiberiuksesta, herkän ja syvällisen kirjailijan pääteos, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1942 kaksiosaisena laitoksena. Tätä ennen Vaaskiveltä ilmestyi Loistava Armfelt (1938).

Kolme nimeä jotka ehdottomasti haluan nostaa esiin:
Vilho Sorvari. Artturi Leinonen. Arvi Järventaus.

Waltarin muinaiseen itämaiseen historiaan sijoittuvista romaaneista (Sinuhe, Turms, Hakim) tykkäävä todennäköisesti pitää myös Sorvarin teoksista. Maininnan arvoisia:
Hammurabi. Karthagon merituomari. Semiramis. Ruukunvalaja ja hänen orjansa.

Artturi Leinonen kirjoitti paljon muutakin kuin kolmessa osassa ilmestyneen sotahistoriallisen Hakkapeliitat (1932-34).
Esimerkiksi:
JOHANNES JUSSOILA. 1944. 549 sivua. Tositapahtumiin perustuva kertomus katolisesta papista. Johannes Jussoilan vaikuttavan elämäntarinan ja kirkkohistoriallisten tapahtumien välityksellä Leinonen antaa elävän kuvan 1500-luvun politiikasta ja valtapyrkimyksistä.
KAHDEN JOEN KANSA. 1948. 355 sivua. Historiallinen romaani sanan parhaassa merkityksessä. Toisiinsa liittyvien ihmiskohtaloiden ja tapahtumien kautta Leinonen kuvaa elävällä tavalla Ruotsin vallan aikaista suomalaista yhteiskuntaa, sen tapoja ja oikeuskäytäntöä.
PÄIN NOUSEVAN SUOMEN RANTAA. Wsoy 1962.

Järventauksen ”Maahantulo” ja ”Savuava maa” ovat arvostettuja suurten historiallisten tapahtumien pienoisesityksiä, Unkarin menneisyyden kipeistä vaiheista.
JÄRVENTAUS ARVI: MAAHANTULO. Kertomus unkarilaisten maanvalloituksen ajalta. Wsoy 1931. 264 sivua kartta.
Unkarilainen kirjailija Mária Tauszig kirjoitti romaanista Magyar Jövössa, Unkarin Tulevaisuudessa: ”Tämä kirja ei saa jäädä ainoastaan suomalaisten aarteeksi... Teoksessa loistaa Unkarin menneisyys, siinä aukeavat Unkarin haavat ja siinä tuodaan meille lohdutusta...”
JÄRVENTAUS ARVI: SAVUAVA MAA. Historiallinen romaani Unkarin tuhosta vuonna 1526. Wsoy 1932. 421 sivua kaksi karttaa.
Unkarin historiaan sijoittuu myös
SYDENPOLTTAJAT. Historiallinen romaani Unkarista 1700-luvun alkuvuosilta. Ilmestyi 1937.

Vielä Järventauksen tuotantoa mm.:
RUMMUT. Historiallinen romaani 1808 – 1809 sodasta.
Arvi Järventauksen suurteos A. Karimon kuvittamana. Lopussa elämäkerrallisia tietoja teoksen henkilöistä ja heidän vaiheista: Kreivi Adlercreutz, Aleksanteri I, Michel Adolf Blume, Döbeln, Antti Juhana Jägerhorn, Sandels, Vegesack ym.
Ja aiheeltaan Lappiin sijoittuvat
RISTI JA NOITARUMPU. Olaus Sirman tarina. Elämäkerrallisiin tietoihin perustuva romaani Olaus Mathiae Sirmasta, syntyperäisestä lappalaisesta, joka toimi Enontekiön Lapin-seurakunnan ensimmäisenä kappalaisena 1675 – 1719. Kirja sisältää kuvauksia vanhoista lappilaisista tavoista ja otteita sen aikaisista, joikaamalla lauletuista loitsuista. Olaus Sirma oli riidanhaluinen ja ilmeisesti juoppouteen taipuvainen, mutta lahjakas mies, joka omalla tavallaan taisteli kirkon puolesta ”pakanallisia tapoja” vastaan.
sekä
SATU-RUIJAN MAA.

Ohittamattomiin nimiin kotimaisen historiallisen romaanikirjallisuuden kentässä kuuluu myöskin Lempi Jääskeläinen.
Viipurilaisesta kauppiassuvusta kertovan Weckrooth-sarjan - Weckroothin perhe (1930), Filip Weckrooth (1931), Taistelu vallasta (1932), Onni on oikullinen (1933), Taistelu Viipurista (1935), Keisari rakastuu (1936), Suomen valtiatar (1937) - lisäksi mm.:
Pyhän Katariinan hopeavyö, kertomuksia 1500–1700-luvulta. 1928.
Äyräpään kirkkopappi Henrik Makerlandin. 1948.
Teikari vai kauppamies? 1950.
Vanha Markovilla, romaani 1800-luvun Viipurista. 1955.

JÄÄSKELÄINEN LEMPI: HOVIN VALLAT. Otava 1956. 349 sivua. Romaani talonpoikien kamppailusta vapautensa puolesta 1700-luvun raskaina lahjoitusmaahovin aikoina Parikkalan seudulla. Jääskeläinen tutki romaania varten useiden vuosien ajan kirkonkirjoja, valtionarkiston vanhoja tuomiokirjoja, oikeudenkäyntikirjoja ja maakirjoja. ”Halusin pystyttää pienen muistomerkin tällä teoksellani niille talonpojille, jotka uskalsivat asettua vierasta sortoa vastaan ja kärsivät seuraukset.”

JÄÄSKELÄINEN LEMPI: AATELISVAAKUNA. 308 sivua.
Historiallinen kuvaus keskittyy 1600-luvun puoliväliin ja Aasinkorvaksi pilkatun nuorukaisen tarinaan. Nuori Joseph Cröel kehittyi eteväksi kauppamieheksi ja kohosi lopulta pormestariksi, hänestä tuli aatelismies ja ritari vuonna 1653, lopulta myös ratsumiesten everstiluutnantti. Cröel varusti omalla kustannuksellaan ratsumiesjoukon sotaretkelle Tanskaan, josta palattuaan hänelle annettiin lahjaksi ja tunnustukseksi suuria tiloja Käkisalmen läänissä. Joseph Cröellin aatelinen nimi Rosencröel sammui häneen, sillä häneltä ei jäänyt miespuolista perillistä. Hän kuoli vaimonsa syliin vuonna 1666 ja jätti tilansa ja läänityksensä everstiluutnantti Peter von Gerdtenille, joka kerran pelasti hänet kuolemanvaarasta. Historiallinen menestystarina ja seikkailukertomus perustuu historiallisiin faktoihin.

- -

Vielä mm.

Martti Santavuori. Esimerkiksi romaanit SYLVESTERINYÖ. Gummerus 1935. 368 sivua.
”Kaarle XII tahtoi valloittaa Norjan lähettääkseen sieltä maihinnousujoukot Skotlantiin. Niillä joukoilla piti Jaakosta tehtämän Englannin kuningas, ja Kaarlen saaman hänestä liittolainen, jonka laivaston avulla hän sitten pitäisi tsaarin kurissa... On tietenkin vain arvailujen varassa miten kuningas oli suunnitellut toiminnan jatkuvan. Kun kohtalokas luoti kaatoi hänet marraskuun viimeisenä päivänä 1718, ei kellään ollut tietoa mitä tehtäisiin. Ja niin kenraaliluutnantti Armfelt joutui keskeyttämään itse asiassa hyvin valmistellun sotaretkensä. Onnettomuudeksi se tapahtui juuri joulunpyhien aikoihin, niin että talvivarusteita vailla oleva armeija tuhoutui tuntureilla viluun ja pakkaseen... Tämän kertomuksen tarkoitus on eräiden suomalaisten kohtaloiden kuvaaminen Armfeltin Norjan-retki taustanaan.”
Ja
TULI JA PURJEET. Karisto 1964. 330 sivua kartta.
”Romaani kamppailusta kovia elämänehtoja vastaan. Aihepiirinä 1600- ja 1700-lukujen vaihde Ala-Satakunnassa, keskeisenä tapahtumapaikkana Porin kaupunki ympäristöineen. Santavuori jatkaa tässä romaanissa niitä tyylillisiä ja tekotavallisia kokeiluja, jotka alkoivat jo Sopivin hirteen -romaanissa ja jatkuivat sitten erilaisina Hissipojassa ja Lähdössä. Ohikiitävä hetki, jolla on juuret menneisyydessä ja seurauksensa tulevaisuudessa, on ihmisen tahdon ainoa vaikutuskenttä. Tämä ohikiitävän hetken vähäinen ja samalla niin kohtalokas merkitys kuvastuu unkarinkielestä vaikutteita saaneessa erikoislaatuisessa verbien käytössä...” Kirjan keskeiset tapahtumat sijoittuvat Yyterin, Ahlaisten ja Merikarvian vaiheille. Kirjailija on romaania varten tutkinut vanhaa Porin ja Satakunnan historiaa. Henkilöinä Porin rykmentin kapteeni Magnus von Stefken ja hänen puolisonsa Anna Beata Fleming, Ahlaisten majatalon pitäjä Heikki Pentinpoika Knuutila, Yyterin seppä Tapani, pormestari Kekonius, kirkkoherrra Fortelius sekä muita Satakunnan paikkakuntien porvareita ja rahvasta, ulkosaariston asukkaita ym.

Tuure Vierros.
LÄHELLÄ KUOLON RANTAA. Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming ym.
TARTON TANSSI. Historiallisiin tositapahtumiin ja henkilöihin perustuva romaani eräästä merkityksellisestä vaiheesta aikana 9. 6. 1920 – 1. 12. 1920.
KALMAN POIKA. Edvard Gyllingin elämäntarina, vaiheet Suomessa ja Venäjällä, poliittista historiaa ja suhteita Venäjään, Stalinin puhdistuksista ym.
PUHUVA KIVI. 1805 - 1848 eläneestä Johan Jakob Nervaderista.
PORILAISENI. Päähenkilönä von Döbeln.

- -

Itsestäänselvyyksiin kuuluvat tietysti Topeliuksen Välskärin kertomukset, Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla ja esimerkiksi Santeri Ingmanin (nimenmuutoksen jälkeen Ivalo) teokset kuten Juho Vesainen (1894) ja vaikkapa Anna Fleming (1898).
Myös Kyösti Wilkuna:
Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana (1911-12).

Juhani Ahon tuotannossa joitain voidaan katsoa historiallisiksi romaaneiksi, ainakin Panu (1897).

Uudempaa historiallista romaanikirjallisuutta
Heikki Ylikangas: Ilkkaisten sota (1996). Jaakko Ilkasta ja nuijasodasta 1500-luvun lopulla.

Marita Vihervuori: Myötäeläjän muistelmat (1990). "Kamaripalvelijan raportti ruhtinas Klemens von Metternichin värikkäästä elämästä politiikan huipulla ja vuodeverhojen takana". Romaanin pääosassa Itävallan ruhtinas Klemens von Metternich naisseikkailuineen.

Laila Hietamiehen tuotannosta historiallisiksi romaaneiksi voidaan luokitella ainakin "Sonja-sarja":
Sonja, 1993. Valkoakaasiat, 1994. Myrskypilvet 1995. Satakielimetsä 1996. Viktoria 1997.

Anu Kaipaisen mielenkiintoisimpaan tuotantoon kuuluvat elämäkertaromaanit Poimisin heliät hiekat (1979) ja Kuin on pitkät pilven rannat (2000) voidaan katsoa historiallisiksi romaaneiksi. Edellinen kertoo 1833 - 1904 eläneestä runonlaulaja Larin Paraskeesta ja jälkimmäinen 1790-1840 eläneestä runonlaulaja Mateli Kuivalattaresta.

Uusimpia
Aulis Aarnio. Mm. Johannes Richterin erehdys (1998).
Elisabeth Aho. Mm. Valkea kuin uni, historiallinen romaani Urajärven kartanosta vuosilta 1830-1851 (2000) ja Lilly (2002).
Juhani M. Heikkilä. Mm. Antigonos (2000) ja Augustuksen kisat (2006).
Juha-Pekka Koskinen: Ristin ja raudan tie (2004), ristiretkiromaani.
Antti Tuuri. Useita historiallisaiheisia. Kannattaa tutustua.

Kirsti Manninen ja Jouko Raivio ovat kirjoittaneet 1800-luvulle sijoittuvia "salapoliisiseikkailuja", mm. Murha Monrepoossa, salapoliisiseikkailu Viipurissa 1871 (1993) ja Kuolema ylioppilastalolla, salapoliisiseikkailu Helsingissä syystalvella 1872 (1994).

- -

ULKOMAINEN HISTORIALLINEN KAUNOKIRJALLISUUS.
Nopeasti muutamia poimintoja...

Ensimmäisenä mieleen tulee
SWERR ARTUR: TYRANNIEN HENKILÄÄKÄRI. Demokedes Krotonilainen noin 550-460 eKr. Wsoy 1965. 391 sivua. Romaani persialaissotien aikaisesta Kreikasta, aiheena lääkäri Demokedes Krotonilaisen muistelmat, joita hän Herodotoksen pyynnöstä sanelee entiselle orjalleen. Samalla piirtyy kuva antiikin kulttuurista ja elämänmenosta, uskonnosta ja filosofiasta aikana jolloin vannottiin Zeun, Apollon ja Afroditen nimiin, kuunneltiin Delfoin oraakkelia ja uskottiin yleisesti että ajatuksen paikka on maksassa. Demokedes Krotonilaisen kokemusten kautta Ateenan viisaat miehet Aiskhylos, Sofokles ja Perikiles sekä tyrannit Peisistratos, Polykrates ja suurkuningas Dareios tulevat eläviksi omassa ympäristössään. Artur Swerr, oikealta nimeltään Ernst Schmidhuber, tutki teostaan varten vanhoja lähteitä ja teki laajan matkan Kreikkaan romaanin tapahtumapaikoille. Hän kirjoitti teostaan viisi vuotta – ja saatuaan sen valmiiksi vuonna 1957 kuoli seuraavana päivänä.

Ja kun kotimaisten historiallisten lista aloitettiin Waltarin Sinuhella, on pakko mainita Joan Grantin Siivekäs faarao (alkuteos 1937, suom. 1940) ja Päivännousun valtias (alkuteos 1943, suom. 1945).
Kumpaakin oon selaillut ja en muista kumpi, muistaakseni Siivekäs faarao muistutti Sinuhea siinä määrin, että epäilin Waltarin lukeneen kirjan ja saaneen idean tai ainakin osan innostuksestaan aiheeseen Grantilta.
Historiallisena romaanina Waltarin Sinuhe lienee silti asiallisempi.
Grantin kiinnostus muinaishistoriaan painottuu sekä kirjailijana että yksityishenkilönä okkulttiseen hörhöilyyn.

Ja Vaaskiven YKSINVALTIAASTA ei ole hirvittävän pitkä harppaus Robert Gravesin romaaniin MINÄ, CLAUDIUS. En ole lukenut, vähän selaillut.

Samaa aihealuetta uudempi kirjoittaja:
Conn Iggulden: Rooman portit (suom. Otava 2004).

LLOYD C. DOUGLASIN romaani NÄIN HÄNEN KUOLEVAN (alkuteos The Robe, suomennos Tammi 1947, 688 sivua) omalla tavallaan mielenkiintoinen, roomalaisista hallitsijoista ja varhaiskristittyjen vainosta, yhdistelee mielikuvitusta (Jeesuksen ihokas syyllisyyttä ja ihmeellistä sisäistä vapautumista tuottavana esineenä) ja historiallista ajankuvausta sekä pohdiskelua tapahtumien psykologisesta luonteesta. Mielenkiintoinen, leppoisa kirja. Muistaakseni tästä on tehty elokuvakin? Luin kirjan muutama kuukausi sitten.

Vanhempaa kreikkaa
MOTRAM PETER: SINISEN MEREN SANKARI. Wsoy 1976. 581 sivua. Ateenasta ja sen ympäristöstä 500 – 400 eKr. Keskeisinä päähenkilöinä mm. sotapäällikkö Alkibiades, merirosvokapteeni Eumenes ja radikaalidemokraatti Androkles.

Vera Henriksenin romaanisarja Hopeavasara (1962), Ennusmerkki (1963), Pyhä kuningas (1964). Erään perheen ihmiskohtaloita 1000-luvun alkupuoliskon Norjassa. Hopeavasaran oon lukaissut nopeasti selaten läpi.
HENRIKSEN VERA: HOPEAVASARA. Wsoy 1962. 327 sivua. Hyvin kirjoitettu romaani viikingeistä ja uskontojen kohtaamisesta pohjolassa kristinuskon törmätessä vanhoihin jumaliin.

Antiikin maailmaan noin 1100-luvulle sijoittuva romaani missä antiikin myyttisiä hahmoja kuten Odysseus. Colleen McCullough: Troijan laulu (suom. Tammi 2000).

Marguerite Yourcenar: Hadrianuksen muistelmat.

Keskiaikaan sijoittuvista mm. Jan Guilloun ristiretkisarja.

Klassikkoja mm. Victor Hugo: Pariisin Notre-Dame. Kuuluisa romaani jossa kirkonkelloja soittava kyttyräselkä rakastuu, tarina sijoittuu 1400-luvun Ranskaan.

Ja ehdottomasti Walter Scott, jo siksikin että häntä pidetään yhtenä historiallisen romaanikirjallisuuden lajityypin perustajista, genren innoittajista. Siis Walter Scottin klassikkoteos Ivanhoe, ritariaikaan sijoittuva romaani (alkuteos 1820, suomennos 1870). Lisäksi mm. Henkipatto Rob Roy (alkuteos 1818, suomennos 1949). Tunnettuja suomennoksia myös Mid-Lothianin sydän (suom. 1948) ja Perthin kaunotar (suom. 1932). Kenilworth (alkuteos 1821, suom. 1912).

Henryk Sienkiewicz: Quo Vadis.

Nathaniel Hawthorne: Tulipunainen kirjain (alkuteos The Scarlet Letter, 1840).

Charles Dickens: Kaksi kaupunkia (alkuteos A Tale of Two Cities, 1859). Romaani kuvaa Ranskan vallankumouksen väkivaltaisia tapahtumia.
Ensimmäiset suomennokset: Kaksi kaupunkia (Söderström 1903, suomennos Saimi Järnefelt, Suurten kertojain teoksia nro 1; toinen painos 1931, Siniset romaanit nro 7). Kaksi kaupunkia I – II (Union 1928-29, alkuperäiskuvitus). Kaksi kaupunkia (Wsoy 1945, suomennos Helka Varho; toinen painos 1949, Maailman suurromaaneja; kolmas painos 1957, Maailman suurromaaneja; neljäs painos 2002, Maailman suurromaaneja; neljäntenä painoksena ilmoitettu myös: Kaksi kaupunkia, Wsoy 1968, Wsoy:n taskukirjasto nro 63).

Margaret Mitchell: TUULEN VIEMÄÄ (alkuteos 1936, sijoittuu 1860-luvun Yhdysvaltoihin. Tunnettu elokuvana, ensi-ilta 1939, pääosissa Clark Gable, Vivien Leigh, Leslie Howard ja Olivia de Havilland).

Vielä joitain uudempia kirjoja...
Gary Jennings: Marco Polo. Otava 1988. 971 sivua. 1257-1323 eläneen löytöretken seikkailijoita maailmalla.
Stephen Marlowe: Minä Kristoffer Kolumbus. Gummerus 1988. 715 sivua. Romaani 1451-1506 eläneestä löytöretkeilijä Kristoffer Kolumbuksesta.

Näistä tulikin mieleen, meinasi unohtua. Ehdottomasti historiallisesta kirjallisuudesta kiinnostuneelle eräänlainen klassikko myös: WILLIAM H. PRESCOTT: MEKSIKON VALLOITUS. Wsoy 1942. 678 sivua. Valloittajien (Cortes ym.) toimista atsteekkeja ym. kohtaan. Kirjoitettu 1800-luvulla. Mutta... tää on kyllä varsinaisesti historiateos enemmän kuin romaani...

Ja toisenlaista näkökulmaa esim... Ööö, ei tuu just mieleen, mutta niitä on kirjoitettu muinaisten intiaanikulttuurien kuten atsteekkien ja myöhemmin pohjoisempien intiaaniheimojen pariin sijoittuvia historiallisaiheisia romaaneja, joita oon lukenutkin vaan kun ei putkahda nyt mieleen ja en jaksa googlettaa tätä lajia. Jotain vielä heitän ennen kuin käyn lueskelemaan Judith Tuulen taistelukenttiä ja sitten zzzzz.

Vielä? No, ainakin Ken Folletin Taivaan pilarit kannattaa tsekata.
Jamesit Clavell ja Michener.
CLAVELL, JAMES. Kauko-itään sijoittuvia historiallisia seikkailu- ja jännitysromaaneita, eksoottisten kulttuurien ja kamppailuiden kuvausta, monikulttuurisia ihmissuhteita, erilaisten kulttuuritaustojen yhteentörmäystä ja yhteistyötä. Ei jaksa kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, mutta epäilemättä hyvin kirjoitettua ja omassa lajissaan edelläkävijöitä länsimaisen kirjoittamana itämaisuuden kuvauksena vaikka jotkut romaanit voidaan selvästi luokitella seikkailu- tai jännityskirjaksi enemmän kuin historialliseksi romaaniksi. Esim. Shogun ja Tai-Pan.

Michener James A.: MASURKKA. Amerikkalainen alkuteos Poland ilmestyi 1983, suomennos Weilin Göös 1986. 694 sivua. Kirja kuvaa kolmen suvun kautta Puolan historiaa 1200-luvun alkupuolelta tataarien hirmuvallan ajasta 1980-luvulle ja työläisten ammattiliittotaisteluun. Kirjan kansipaperista: "James A. Michener on rakentanut taitavasti mielikuvitusta ja historiallisia tosiasioita yhdistäen värikkään kuvan Puolasta ja puolalaisista: maasta, joka on joutunut elämään itäisen euroopan taistelukenttänä, ihmisistä, jotka ovat yhtä vahvoja ja elämänhaluisia onnen ja itsetunnon tavoittelussaan kuin ovat urhoollisia sodankäynnissään."

Mielenkiintoinen ja ainakin tsekkaamisen arvoinen, selailin joskus ja vaikutti varsin hyvin tehdyltä - vaikka ei henkilökohtaisesti kiinnostanut niin paljon että olisin kunnolla lukenut: Christoph Ransmayrin Matka lopun maailmaan, suom. Wsoy 1989, 274 sivua. Antiikin Roomaan sijoittuva mielikuvituksellinen romaani.
"Christoph Ransmayr yhdistää autenttiset historialliset tapahtumat nykyaikaan ja tulevaisuuden näkymiin rohkeasti ja persoonallisesti. Postmoderniksi ja utopistiseksi sanottu romaani on elämys tasokkaan kertomataiteen ystäville."
Samalta tekijältä toinen mielenkiintoinen:
JÄÄN JA PIMEYDEN KAUHUT (1990). Tätäkään en jaksanut lukea mutta selailin. Yhdistää eri aikatasoja ja historiallisia faktoja toisiinsa sekä mielikuvitukseen.

Länsinaapurin Larsit.
Widding Lars: Ratsumestarin aika, Majurin jäähyväiset, Majurin sydän, Joutsenlaulu. Ratsumestarin aika (ruotsinkielinen alkuteos ilm. 1968) sattuu olemaan edessäni pöydällä tässä, joten takakannesta: "Ratsumestarin aikaan, talviaamuna 1791 kokoontuu joukko talonpoikia, torppareita sekä vallasväkeä Sorundan kestikievariin lähteäkseen sudenajoon. Tästä lähtee etenemään värikäs ja jännittävä sukutarina, jonka tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin ja osaksi Suomen sodan myrskyihin." Romaanisarjan tapahtumat jatkuvat seuraavissa osissa.

LARS ARDELIUS. Persoonallista kerrontaa. Muistin että mulla ois romaani Kuningas mutta ei heti löytynyt, joka tapauksessa muistan siitä lukeneeni muutaman pätkän selaillen. Jatkoromaani Myrskyä ja tyventä löytyi hyllystä. Alkuteos 1978, suomennos 1983. 400 sivua. Takakannesta: "Lars Ardelius on nykyhetken ruotsalaisen kirjallisuuden huomattavia nimiä, terävä yhteiskuntakriitikko ja kokeileva prosaisti, joka syvälleluotaavasti avaa lukijalle näkökulmaa menneeseen maailmaan. Tässä romaanissa katsotaan vuosisadan vaihteen taa. Silloin yhtä hyvin meillä kuin Ruotsin puolella lähdettiin Atlantin yli onnea etsimään... Monumentaalisen yhteiskuntatrilogian itsenäinen osa..."
Lars Ardeliuksen Kuninkaasta Seppo Heiskanen Suomen Sosiaalidemokraatissa:
"...taidokas ihmiskuvaus yhdessä historiallisen romaanin perinteen sovinnaisuuksia karttavan kerrontatekniikan kanssa tekee Ardeliuksen romaanista nautittavan lukukokemuksen."

Myös Umberto Econ romaanit kuten Ruusun nimi voitaneen luokitella historiallisiksi romaaneiksi, vaikka esimerkiksi Ruusun nimen pääpaino lienee muualla kuin historiallisesti pätevän historiankuvan luomisessa.

Kevyempää sarjaa:

Gwen Bristow. On ollut joskus hyvinkin suosittu, nykyään ehkä aika ajanut ohi.
Amerikan sisällissodan kummallekin puolelle sijoittuvia sukutarinoita, viihteellistä mutta nykylukijalle kait liian vähän seksiä ja väkivaltaa, vähän vanhahtavasti kirjoitettua. Kevyttä mutta ei huonoa. Bristowilla on lukijakuntaa edelleenkin, mistä on todistuksena että kirjoista yhä otetaan uusia painoksia.

F. G. Slaughter. Pääpaino lääkäriaiheisissa ja sisällissodan tapahtumissa. Viihteellisiä, lähinnä huokeaa ajanvietelukemistoa mutta kohtalaisesti kirjoitettua ja joissain jopa varsin elävää ajankuvausta, en ole yhtään kirjaa lukenut kokonaisuudessaan mutta vähän lueskeltuani ja selailtuani pidin erityisesti kirjoista PÄIVÄNKOITTO (jännitystä ja romantiikkaa sisältävän romaanin kautta Slaughter kuvaa kappaleen aivokirurgian ja mielisairaalahoidon historiaa Yhdysvalloissa, teos alkaa kuvauksella lobotomia-leikkauksen suorittamisesta. Tämän olisin voinut lukea kokonaan jos olisi ollut aikaa) ja LENTOLÄÄKÄRI (amerikkalaisista sotalentäjistä ja heidän parissaan työskentelevästä lääkäristä. Ilmeisesti Slaughterin hienoimpia romaaneja). Muuta Slaughterin historiallista romaanikirjallisuutta mm.:
PAKO. Armeijan yhteenotoista intiaanien kanssa Floridassa.
FLORIDAN VALTIATAR. Tarinan kehyksenä sisällissota ja Etelän tuhkarokkoepidemia.

Ulkomaiden Utrio, Pohjolan-Pirhonen ja Pirjo Tuominen:
Catherine GAVIN, mm. Linnoitus, 433 sivua, amerikkalaisen meriupseerin ja suomalaisen tytön rakkauskertomus Krimin sodan melskeissä 1850-luvulla. Uspenskin varjossa, 384 sivua. Lumivuori, 549 sivua, Tsaari Nikolai II. Tähti ja puolikuu, 382 sivua. "Kemal-passan ja länsimaisen lehtinaisen rakkaustarina."
Anya SETON. Tästä kolmikosta mielenkiintoisin? Mm. romaanit Avalon, Katherine, Pirunpyörre.
Victoria HOLT. Äh... No, se Kuningattaren tunnustus, romaani Marie Antoinettesta.

Mazo de la Rochen Jalna-sarjaa ja varsinkaan Golonin Angelika-sarjaa ja Benzonin Catherine ja Marianne -sarjoja en tässä yhteydessä viitsi edes mainita, vaan tulipa mainittua.

Elämäkertaromaaneja jotka voidaan luokitella historialliseen romaanikirjallisuuteen on runsaasti, hyvä kirjoittaja mm. Irving Stone.
Erityisesti hieno Michelangelo (1475 - 1564 eläneestä taidemaalarista ja kuvanveistäjästä Michelangelo Buonarrotista), mutta myös
Hetkien valo ja varjo (1830 - 1903 eläneestä taiteilijasta Camille Pisarrosta) ja Hän rakasti elämää (1853 - 1890 eläneestä Vincent van Goghista).
Lisäksi Irving Stone on kirjoittanut elämäkertaromaanin mm. Jack Londonista (suom. Merimies hevosen selässä, Kansankulttuuri 1946).

Jonathan Davis: Madridin enkelit (elämäkertaromaani 1746 – 1828 eläneestä espanjalaisesta taidemaalarista Francisco de Goyasta, Gummerus 1956, 327 sivua, Neilikka-sarja).

Max White: Hehkuvassa valossa (romaani Francisco Goyan elämästä. Gummerus 1948. 345 sivua. Hopearomaanit-sarja.)

W. S. Maugham: Kuu ja kupariraha (1848 - 1903 eläneen Paul Gauguinin elämäntarinaan pohjautuva romaani, sisältää niin vähän ajankuvausta että en luokittelisi historialliseksi romaaniksi).

Uudempaa:
Rolf Yrild: Aika Arlesissa (päähenkilöinä van Gogh ja Gauguin, suom. 2001).

Ja jos historiallisiksi romaaneiksi voidaan luokitella kaikki historiallista faktaa sisältävät romaanit jotka meidän aikamme näkökulmasta kuvaavat kaukaista menneisyyttä, historialliseen romaanikirjallisuuden kirjo moninkertaistuu ja historiallisiin romaaneihin kuuluu suuri joukko kirjoja jotka olivat aikanaan modernia aikalaiskuvausta.

- -

Tässä nyt kuitenkin oli selvästi historialliseen romaanikirjallisuuteen kuuluvia, laitoin ensinnäkin muutamia omasta mielestä mielenkiintoisia ja hyviä, sitten lisäksi yleisesti tunnustettuja historiallisen romaanikirjallisuuden klassikkoja, ja myös joitain uudempia joihin en ole ehtiny henkilökohtaisesti perehtyä mutta jotka kuuluu genreen.

Toivottavasti läpileikkauksessa oli joitain käyttökelpoisia vinkkejä...
:-)

- -

Ja jos vielä historiallisesta seikkailukirjallisuudesta muutamia...

Tietysti ALEXANDRE DUMAS.

Ja tietysti C. S. FORESTER. Historiallisia meriseikkailuja.

ALLEN HERVEY: ANTHONY ADVERSE I – III. Wsoy 1935. 399 459 600 sivua. Kuuluisa seikkailukertomus, jonka pohjalta Mervyn LeRoy ohjasi 2 h 21 min kestävän historiallisen jännitys- ja rakkausdraaman vuonna 1936, pääosissa mm. Olvia de Havilland. Gale Sondergaardn sai sivuosastaan elokuvassa Oscarin. Kirja ilmestyi vuonna 1933 ja on Hervey Allenin tunnetuin teos. Ensimmäinen suomenkielinen painos 1935, kolmas painos 1959.

BENGTSSON F. G.: ORM PUNAINEN. ”Orm Punainen on historiallisten seikkailuromaanien kuolemattomia klassikkoja, tyyliltään loistelias, jännittävä, samalla verrattoman hauska kertomus viikinkien elämästä ja retkistä. Kirjan tekijä ruotsalainen Frans G. Bengtsson (1894 – 1954) oli sekä historioitsija että kirjailija.”

- -

Thoenen kronikoiden lisäksi yksi omia suosikkeja minkä lukeminen oli hieno elämys:
Collins & Lapierre kirjoittama ON JO AIKA, MATADORI. El Cordobésin tie huipulle. Manuel Benitezin henkilöhistorian ja härkätaisteluiden ohessa romaaniluonteinen elämäkerta kuvaa värikkäästi ja koskettavasti Espanjan tapahtumat 1930-luvulta 1960-luvulle. Sosiaalisista epäkohdista jotka johtivat sisällissotaan, sodan julmuuksista ja maan hitaasta toipumisesta diktatuurin otteesta. 382 kuvaliite. Otava 1968. Alkuteos I'll Dress You in Mourning, 1967.

Hienolla tyylillä kirjoitetussa kirjassa kertautuu elävästi Espanjan historia, jota kuvataan kuuluisan matadorin elämänvaiheiden kautta.

Larry Collins & Dominique Lapierre: Oi Jerusalem. Otava 1972.
Alkuteos ilmestyi vuonna 1971.
Tekijät ovat kirjaa kirjoittaessaan kiertäneet ympäri maailmaa haastattelemassa juutalaisia, arabeja ja brittejä, tutustuneet tapahtumapaikkoihin ja käyneet läpi mittavan määrän asiakirjoja ja historiallista taustaa.
Takakannesta:
"Seikkailujen, ihmiskohtaloiden, sankaruuden eepos. Valtava fresko - kahdenkymmenenviiden tutkijan, kahden ja puolen tuhannen silminnäkijän, lukemattomien salaisten asiakirjojen palapeli, kolmen vuoden työn tulos."
Kirjassa on yli 500 sivua. Olen kahteen kertaan lukenut alle 100 sivua, mutta jäänyt kesken. Kirja on historiallisesti ja aiheeltaan kyllä kiinnostava mutta ei yhtä elävästi kirjoitettu kuin Matadori.

Muitakin teoksia samoilta kirjoittajilta löytyy hyllystäni, mutta Matadorin lisäksi olen niistä lukenut vain Viidennen ratsastajan ja senkin pika pikaa selaamalla.
Viides ratsastaja. Libyan vetypommikokeesta ja Gaddafin suunnitelmasta, Israelin viime hetkessä peruuntuneista atomihyökkäyksistä Libyaan, kansainvälisestä politiikasta ja Yhdysvaltain ydinsukellusveneistä Välimerellä. Jännittävä fiktio joka ei ole kokonaan tuulesta temmattu. Pääosissa Gaddafin lisäksi USA:n presidentti, CIA, FBI, Ranskan tiedustelupalvelu, Menahem Begin ja Mossad. Romaani on luokiteltu jännityskirjaksi ja scifiksi. Sivuja 573. Otava 1981. Alkuteos 1980.

Robert Harris: Pompeji

Fiktiivinen, mutta faktoihin perustuva kertomus Pompejista, suosittelen! Hyvä kirja, valitettavasti ei kuitenkaan kovin pitkä...

Moro,

Olen kirjoittanut viisi historiallista romaania antiikista, mutta varsinkin tuotantoni alkupään kirjat ovat sotaisia.
- Merikonsuli (sotaa)
- Tyranni (sotaa)
- Antigonos, jumalten poika (sisältää kyllä jonkin verran sotimista taustalla)
- Arkhimedes syrakulainen (ei sisällä sotaa eikä väkivaltaa, on pikemminkin lutuisen romanttinen)
- Augustuksen kisat (ei sisällä sotaa, mutta kylläkin väkivaltaa)

Lisätietoja:
http://www.kolumbus.fi/j.m.heikkila/index-fin.html

Tässä elämäni vaikuttavimmat historialliset romaanit: Kaksi kaupunkia, Tuulen viemää, Mennyt maailma, Eedenistä itään sekä viimeisenä ja unohtumattomimpana, Quo vadis. Romaanit ovat monitasoisia ja kaikissa on kyse suurimmista asioista, elämän ja kuoleman kokoisista. Jos joku tietää muita vastaavia, otan vinkit kiitollisena vastaan.
nimim. hisstory

Historiallisia ja jännittäviä, taitavasti kirjoitettuja, seikkailuromaaneja, joita on vaikea laskea käsistään muutaman sivun luettuaan. (Eikä nää ole mitään viihdekirjallisuutta, jota ainakin itse inhoan. Näissä on enemmän sisältöä.)

Ken Follett:Taivaan pilarit, Maailma vailla loppua, Paikka nimeltä vapaus
Wilbur Smith:Petolinnut, Monsuuni, Siintävä horisontti, Joen jumala
Mika Waltari;Sinuhe, Mikaelit, Turms kuolematon
Jan Guillou:Tie Jerusalemiin, Temppeliherra,Pohjoinen valtakunta, Arnin perintö

Rosalind Laker, Karleen Koen, Diana Gabaldon

Toivottavasti nim. Äitiparta vielä huomaa tämän: haluan kiittää sydämestäni aivan uskomattoman upeasta hist. romskujen esittelystä muutama vuosi sitten! Joukossa oli paljon omiakin suosikkejani, mutta Tolstoin Sotaa ja rauhaa en huomannut. Kirjaa pidetään jostakin kummallisesta syystä raskaana - todellisuudessa se on aivan loistavaa (ja samalla syvällistäkin) viihdettä. Heikkilää tukistaisin englanninkielisen kirjallisuuden sumeilemattomasta käytöstä omiin tarkoituksiin. (Olen sekä äikän että muutaman vieraan kielen maikka ja huomaan tämän alan vedätykset heti.) -- Jos joudutte joskus miettimään, mitä lukisitte seuraavaksi, katsokaa vain noita Äitiparran listoja, ja asia ratkeaa! Mahtavaa lukuiloa toivottelen!

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on yksi parhaimmista historiallisista romaaneista.Jos et Sinuhea vielä omista niin kipin kapin kirjakauppaan ostoksille.Sinuhe egyptiläinen kuuluu jokaisen suomalaisen kirjahyllyyn.Vuonna 2008 se äänestettiin suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi,aivan ansaitusti.

Kokeile Santeri Ivalon kirjoja, itse pidin.

1600-luvulle sijoittuva seikkailutarina Angelika on hyvin mielenkiintoinen. Sitten yksi jännä on Deborah Moggahin kirjoittama, 1600-luvun alkupuolen Hollantiin sijoittuva Tulppaanikuume. Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru on myös hyvä. Voin myös suositella Margaret Mitchellin Tuulen viemää ja Karlen Koenin 1700-luvun Englantiin ja Ranskaan sijoittuvaa Kuin kuvastimessa. Kathleen Windsorin Aina vain Amber on myös tosi mielenkiintoinen. Seikkailua, juonittelua ja romantiikkaa 1600-luvun Englannissa.Ootko lukenut Sandra Parettin kirjaa Ruusu ja miekka? Se on samantyyppinen kuin Tuulen viemää, Angelika, Aina vain Amber ja Kuin kuvastimessa. Se sijoittuu Napoleonin ajan Ranskaan eli 1800-luvun alkuun.

Evelyn Waughin Mennyt maailma (kirjoitettu 1945) ei kylläkään ole varsinainen historiallinen romaani, vaikka sijoittuu 1920-ja 1930-luvuille. En lue varsinaisiksi historiallisiksi romaaneiksi 1900-luvun eri vuosikymmeniin sijoittuvia kirjoja, vaikka historiaahan nekin ovat, kun ovat jo menneisyyttä. Tää romaani (Mennyt maailma) teki muhun suuren vaikutuksen, kun luin sen. Oon kattonut myös kirjasta vuonna 1981 tehdyn teeveesarjan.

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen kannattaa myös lukea. Jos jonkun Waltarin aikoo lukea, niin Sinuhe kannattaa.Kaari Utriolta suosittelen keskiaikaan sijoittuvia romaaneja, esim. Yksisarvinen. Susan Donellin Pocahontas on myös mielenkiintoinen ja Vaaskiven Loistava Armfelt, joka kertoo seikkailijana ja naistenmiehenä tunnetusta Kustaa Mauritz Armfeltista ja Ruotsin kuninkaasta Kustaa III:sta. Loistava Armfelt sijoittuu 1700-luvun loppupuolelle ja 1800-luvun alkuun.

Jane Austenin romaanitkin ovat hyviä, mutta en lue niitäkään varsinaisesti historiallisiksi romaaneiksi, koska ne ovat oman aikansa aikalaisromaaneja, sillä Austen sijoitti ne omaan elinaikaansa eli 1700-luvun loppuun ja 1800-luvun alkuun. Austenin romaaneista suosittelen kaikkia ja jos suinkin kiinnostusta riittää tämän kirjailijan tuotantoa ei ole vaikeaa saada luettua kokonaan, sillä Austen kirjoitti vain kuusi kirjaa elinaikanaan.Muutama kirja jäi keskeneräiseksi ja myöhemmin joku muu on täydentänyt ne Austenin säilyneitten muistiinpanojen pohjalta ja kirjailijan tyyliä mukaillen.Austenin kokonaan itsensä kirjoittamia romaaneja ovat Neito vanhassa linnassa, Järki ja tunteet, Ylpeysja ennakkoluulo, Kasvattitytön tarina, Emma ja Viisasteleva sydän.

Victor Hugon Kurjat ja Pariisin Notredame ovat myös hyviä. Pariisin Notredame on historiallinen romaani, sijoittuu 1400-luvun lopun Pariisiin, mutta Kurjat Hugo sijoitti omaan elinaikaansa eli 1800-luvulle eli se on oman aikansa aikalaisromaani. Silti Kurjat kannattaa lukea, jos suinkin jaksaa. Siinä on seikkailua, juonittelua ja romantiikkaa vaikka millä mitalla. Tällaisia oman aikansa aikalaisromaaneja ovat myös Charles Dickensin romaanit (kirjoitettu 1800-luvulla ja sijoittuvat 1800-luvulle). Dickenseistä suosittelen elokuvaksikin filmattua Suuria odotuksia.

Vielä kaksi hyvää kirjaa: Pascal Quignardin elokuvanakin tunnettu Kaikki elämän aamut. Se kertoo kahdesta 1600-luvulla eläneestä säveltäjästä Sainte Colombesta ja Marin Maraista sekä Colomben kahdesta tyttärestä. Paronitar Emmuska Orczyn(1864-1947) 1900-luvun alussa kirjoittama Punainen neilikka. Se on seikkailutarina ja sijoittuu Ranskan vallankumouksen aikoihin 1790-luvulle.

Tällainen on mun kirjaluetteloni tällä kertaa. Toivottavasti en mennyt aivan metsään suositellessani näitä, kun en ees tiedä ootko mies vai nainen, mutta päättelin sun olevan nainen, kun et halua lukea sotakirjoja.

F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsby kertoo 1920-luvulla Amerikassa olleesta Jazz-ajasta.

Carolly Ericksonin Tsaarin tytär on loistava kirja ja kertoo viimeisen tsaarin nikolai toisen, hänen perheensä ja erityisesti perheen vanhimman tyttären Tatjana Romanovin kohtalosta. Loistava kirja, kannattaa lukea, jos vähääkään aihe kiinnostaa.

Quo Vadiksen kirjoittaja Henryk Sienkiewicz on kirjoittanut historiallisia romaaneja mm. kolmiosaisen Vedenpaisumuksen.

Conn Igguldenin keisari ja valloittaja - sarjat. Keisari kertoo Julius Caesarin elämästä ja valloittaja mongolivaltakunnasta.

Moi vaan kaikki, minä luen paljon. Kannattaa lukea Walter Scottin kirjoja.
Terveisin Hilkka, 65.

http://ylex.yle.fi/ylex-areena/play/1431773


Jess! :)

Milja Kauniston Synnintekijä. Koukuttava tarina, tosin ei siveyden sipuleille :D

Voihan itku! Mun pitkä sepustus hävisi... Laitan jotain uusiksi siinä määrin kuin jaksan... En kyllä jaksa kaikkea kirjoittaa, lyhyesti vain, voi voi, nyt kyllä harmittaa. Pitäisi aina välitallentaa. Huoks.

Historiallisen romaanin määritelmästä siis vielä...

Itse miellän esimerkiksi 1800-lukua kuvaavan romaanin historialliseksi mikäli siinä on riittävä määrä ajankuvaa. Mielipideasia voiko 1800-luvulle sijoittuva 1800-luvulla kirjoitettu romaani olla historiallinen vai pitääkö sen aina sijoittua niin paljon kirjoittajaa aiempaan aikakauteen, ettei tällä voi olla omakohtaista kokemusta kuvaamastaan ajasta? Meidän näkökulmastamme 1800-luvun aikalaisromaani tuntuu historialliselta, mutta se ei ollut sitä omana aikanaan, joten lajityyppinä kyseessä ei ole historiallinen romaani.

1800-luvulla kirjoitetun historiallisen romaanin tulee siis sijoittua vähintään 1700-luvulle, mielellään 1600-luvulle, samoin 1700-luvulla kirjoitetun 100 - 200 vuotta aiemmas? Romaani ei myöskään saa olla aikakauden tapojen selostus eli historiallinen tutkimus vaan sen tulee olla nimenomaan HISTORIALLISIA FAKTOJA hyväkseen käyttävä FIKTIO.

Myöhempäänkin aikaan sijoittuvat romaanit tuntuvat minusta "historiallisilta romaaneilta" mikäli kuvaavat aikakauden merkittäviä yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia. Toisen maailmansodan vaiheisiin sijoittuvalta "historialliselta" romaanilta edellytän syvällistä olojen ja tapahtumien hallintaa niin yksityiskohdissa kuin kokonaisuudessa. Ja romaanin pitää sitten olla kirjoitettu vähintään 2000-luvulla. :)

Historiallisen romaanin tulee siis sijoittua kirjoittajaansa edeltävään aikaan, mieluiten niin kauas ettei hänellä voi olla omakohtaista kokemusta. Romaanien tulisi [ilmeisesti] sijoittua niin kauan modernista ajastamme, että kuvatut olot ja tavat nykylukijasta tuntuvat "oudoilta" eli vähintäänkin 1800-luvulle. Romaanissa tulee olla riittävä määrä historiallista faktaa eli juonen tulee sijoittua aikakauden ympäristöön ja tapahtumiin niin että lukija saa kosketuksen ko. aikakauteen silloinkin kun tarina henkilöhahmoineen ja rakennuksineen on puhtaasti fiktio.

Parhaiden historiallisten romaanien kirjoittajat ovat viettäneet vuosikausia tutustuen muinaishistoriaan, arkeologiaan ym. arkistoihin. Tästäkin syystä pidän Thoenen kronikkoja hyvänä historiallisena kirjallisuutena (tarkka ajankuva, runsas paikannimien, rakennusten ja todellisten henkilöiden käyttö, taustatapahtumien tarkka selvittely) vaikka nämä eivät historiallisen romaanin määritelmää täyttäisikään. Osa Thoenen kronikoista tosin täyttää tiukemmatkin historiallisen romaanin kriteerit.

LOPUKSI LYHENNELMÄ MAIJU LAHTISEN HISTORIALLISTA ROMAANIA MÄÄRITTELEVÄSTÄ KIRJOITUKSESTA:

Jo vuonna 1850 italialainen kirjailija Alessandro Manzoni totesi esseessään, kuinka historiallisen romaanin vaatimukset tulla luetuksi toisaalta historiallisen todellisuuden kuvaajana ja toisaalta taas fiktiivisenä tarinana ovat keskenään ristiriidassa (Saariluoma 1986, 14). Manzoni oli itsekin muutamia vuosia aikaisemmin julkaissut historiallisen romaanin, joten hän tiesi, mistä puhui. Manzonin ongelma on ymmärrettävä, mikäli haluaa hänen laillaan ajatella, että historiallinen romaani todella pyrkii esittämään historiallista todellisuutta, eikä vain pyri tarjoamaan mielihyvää lukijalle.

Historiallisen romaanin perustajana pidetty Sir Walter Scott saattoi ripotella romaaniinsa alaviitteitä ja lisätä kirjan loppuun huolellisen selityksen siitä, kuinka historiankulku oli todellisuudessa edennyt ja miksi hän oli joutunut romaanissaan hiukan muuttamaan tapahtumien kulkua tai tiettyjen henkilöiden olemusta, jotta lukija nauttisi kirjasta enemmän...

Historiallisen romaanin ja sittemmin myös itse historiankirjoituksen totuudellisuus ja lopullisen totuuden esittäminen mahdollisuus on Scottin ja Manzonin jälkeen kyseenalaistettu moneen kertaan.

Genren määrittely on aina vaikeaa. Melkein poikkeuksetta eri kirjallisuuden lajit limittyvät keskenään ja lainaavat piirteitä toisista kirjallisuuden lajeista. Teoksesta ei tarvitse löytyä kaikkia genreltä vaadittavia ominaisuuksia. Riittää, että niitä on tarpeeksi.

Sekä tutkijan, että lukijan on kuitenkin yleensä tiedettävä, millaisen kirjallisen teoksen kanssa on tekemisissä. Genren tunnistaminen auttaa ymmärtämään teosta ja sen sisäisiä lainalaisuuksia. Se toisaalta ohjaa teoksen tulkintaa ja ymmärtämistä kirjoittajan tarkoittamaan suuntaan, mutta saattaa toisaalta myös estää lukijaa näkemästä romaanissa genrelle epätyypillisiä piirteitä. (Kettunen 1986, 109.)

Historiallisen romaanin sisällön kannalta tärkeimpänä piirteenä voi pitää sitä, että sen tapahtumat sijoittuvat tunnistettavaan historialliseen menneisyyteen (Ihonen 1991, 111). Tarkemman määrittelyn mukaan historiallisen romaanin maailma ja ajankuva on rekonstruoitu nimenomaan erilaisten historiallisten lähteiden, eikä itse koetun ja omien muistikuvien avulla. Tällaista romaania Ihonen kutsuu aidoksi historialliseksi romaaniksi. (Ihonen 1991, 112.) Aito historiallinen romaani liikkuukin henkilökohtaisen muistin sijaan kulttuurisen muistin alueella...

Jotta historiallinen romaani voitaisiin hyväksyä historialliseksi romaaniksi, siltä usein vaaditaan seuraavat piirteet:

1. Historiallisen romaanin aiheen tulee olla niin kaukana menneisyydessä, että sen kirjoittajalla ei voi olla siitä muistitietoa;

2. Keskeisten asiatietojen tulee olla sopusoinnussa historiankirjoituksen ja – tutkimuksen antaman tiedon kanssa;

3. Fiktion on hallittava historiallisia seikkoja;

4. Romaanissa on oltava historiallinen näkemys: tapahtumat tulee jollakin tapaa suhteuttaa edeltäviin ja tuleviin tapahtumiin. (Ihonen 1986, 156.)

(Kovia faktoja ja fiilistelyä, historiallisen romaanin ajankuvan rakentamisesta ja lähteiden käytöstä kirjoittajan näkökulmasta, Maiju Lahtisen Pro Gradu -tutkielma, 2005, sivu 1).

Kun tuossa tulin maininneeksi Feuchtwangerin ansiot historiallisen romaanikirjallisuuden tekijänä kopsaan vielä muutaman vuoden takaisen tiivistelmäni Feuchtwangerin vaiheista. Feuchtwangerin elämästä ja tuotannosta ei ollut yhtään kunnollista esitystä olemassa netissä kun tämän koostin - nykyään voi ollakin.

FEUCHTWANGER, Lion (1884 - 1958)

Saksanjuutalainen kirjailija. Syntyi Münchenissä 7. 7. 1884. Opiskeli kirjallisuutta ja filosofiaa Münchenissä ja Berliinissä. Ensimmäisessä maailmansodassa palveli Saksan armeijaa.

Feuchtwanger aloitti kirjallisen uransa näytelmäkirjailijana samoihin aikoihin kuin Bertolt Brecht ja avusti tätä tämän ensimmäisessä tunnetussa näytelmässä Leben Eduards des Zweiten von England (englanniksi The Life of Edward II of England). 1925 Feuchtwanger kirjoitti ensimmäisen menestysteoksensa, romaanin Jud Süss. Teos sai kriitikoiden ja lukijoiden suosion ja käännettiin useille kielille.

1930 ilmestyneessä romaanissa Erfolk - Drei Jahre Geschichte einer Provinz tekijä kuvaa Todelliset Saksalaiset -nimisen puolueen nousua valtaan. Puoluetta johtava Rupert Kutzner vetoaa kansalaisten tunteisiin kimeällä, toisinaan hysteerisellä äänellä. Feuchtwanger alkoi kirjoittaa romaania vuonna 1927 ja mielenkiintoista on, että se ilmestyi samana vuonna jona NSDAP:n (Kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue) kannatus lähti nousuun ja Hitlerin voittokulku alkoi. Marraskuussa 1932 pidetyissä parlamenttivaaleissa puolue sai jo kolmasosan äänistä ja tammikuussa 1933 Hitler valittiin valtakunnankansleriksi.

Vuonna 1933 Feuchtwangerin ollessa puhujamatkalla Amerikassa natsit tunkeutuivat hänen kotiinsa Saksassa hävittäen suuren osan hänen kirjastoaan sekä varastaen ja turmellen keskeneräisiä käsikirjoituksia.

Feuchtwanger ei palannut Saksaan. Hän asettui vaimonsa kanssa Etelä-Ranskaan Sanary-sur-Meriin. Feuchtwangerin ja Bertolt Brechtin lisäksi alueella asui muitakin natseja paenneita kirjailijoita, mm. Thomas Mann, Joseph Roth ja Franz Werfel. Sanary-sur-Merissa vieraili ja asui väliaikaisesti useita muitakin tunnettuja kirjailijoita ja taiteilijoita kuten Jean Cocteau, Aldous Huxley, D. H. Lawrence ja Stefan Zweig.

1936 ilmestyneessä historiallisessa romaanissa Der falsche Nero kirjailija ammentaa tunnustetuista historiallisista faktoista sekä vanhojen historiankirjoittajien epäselvistä viittauksista ja kiistanalaisista perimätiedoista ja esittää tulkintaansa raamatullisesta hyvän ja pahan vastakkainasettelusta. Kirjan päähenkilössä voidaan nähdä viittauksia Hitleriin. Teos on mielenkiintoinen kuvaus Nerona esiintyneen Maximus Terentiuksen elämästä ja hyvä historiallinen romaani, mutta ei yllä aiempien mestariteosten (Jud Süss, 1925; Erfolk, 1930; Die Geschwister Oppermann, 1933) tasolle.

1937 Feuchtwanger teki matkan Neuvostoliittoon. Matkan innoittamana hän kirjoitti kirjan Moskau 1937.

Saksan miehittäessä Ranskan 1940 Feuchtwanger pidätettiin ja lähetettiin vankeuteen Camp des Millesiin. Vaimonsa sekä eräiden ulkomaalaisten (mm. amerikkalainen journalisti Varian Fry, joka auttoi tuhansia juutalaisia ja muita natsismin vastaisia henkilöitä pakenemaan Gestapoa) avustuksella Feuchtwanger pakeni ja matkusti Marseillesta rautateitse Espanjan läpi Portugaliin. Portugalista Lion ja Marta Feuchtwanger siirtyivät ystäviensä avustuksella USA:han, mistä saivat turvapaikan ja asettuivat pysyvästi Californiaan. Siellä Lion Feuchtwanger jatkoi kirjoittamista kuolemaansa saakka. Nopeasti kirjoitettu natsimiehitystä ja vankeusaikaa kuvaava, kantaaottava muistelmakirja Der Teufel in Frankreich ilmestyi 1941.

Vuonna 1948 ilmestyneestä romaanista Waffen für Amerika Feuchtwanger sanoi, että teoksen sankareita eivät ole edistykselliset henkilöt, vaan edistys itsessään. Myöhemmin hän muutti kirjan nimen ja uusi painos ilmestyi nimellä Füchse im Weimberg (Ketut viinitarhassa). Nimi perustuu Raamatun Korkean Veisun (vuoden 1992 raamatunkäännöksessä Laulujen laulu) jakeeseen 2:15: "Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa". Teoksen englanninkielinen painos ilmestyi nimellä Proud Destiny.

Elämäkertaromaanit Francisco de Goyasta (Goya oder der arge Weg der Erkenntnis, 1950) ja Jean-Jacques Rousseausta (Narrenweisheit oder Tod und Verklärung des Jean-Jacques Rousseau, 1952) jatkoivat Waffen für Amerikassa alkanutta historiallisten vallankumousvaiheiden ja edistysaatteiden kuvausta.

Lion Feuchtwanger kuoli Los Angelissa 21. 12. 1958. Hänen vaimonsa Marta kuoli 1987.

Jud Süssin ohella Feuchtwangerin mielenkiintoisimmat teokset ovat Wartesaal -trilogia ja historiallinen Josephus Flavius -trilogia. Wartesaal-trilogia muodostuu romaaneista Erfolk (1930), Die Geschwister Oppermann (1933) ja Exil (1940). Josephus Flavius -trilogiaan kuuluvat romaanit Der jüdische Krieg (1932), Die Söhne (1935) ja Der Tag wird kommen (1942).

Philippa Gregoryn "Cousins War"-sarja, jos se siis on suomennettu, on hyvä.

http://www.bbc.co.uk/history/0/22840690

Waltaria voi aina suositella, samoin Minä, Claudiusta. Pienemmiltä kustantamoilta ilmestyy myös laadukasta historiallista luettavaa.

Osuuskummalta on ainakin Jussi Katajalan Leonardon rasia ja Samuli Antilan Kirveenkantajat. Leonardon rasia yhdistelee historiallisia tapahtumia, paikkoja ja henkilöitä spekulatiivisiin aineksiin ja Kirveenkantajat sijoittuu kivikauden lopun hämäläismaisemiin. Molemmissa toki soditaan, mutta pääpaino on muussa.

Kuoriaiskirjoilta on ilmestynyt Lucilla Linin Kuolema on ikuista unta, jossa kauhumystiikka ja (taide)historialliset faktat kohtaavat Ranskan vallankumouksen ja monen muun tapahtuman pyörteissä.

Kristiina Vuoren uusin, Siipirikko. Seikkaulun täyteinen tarina 1300-luvulta. Suosittelen!

Koko perheen kirjoja. Mielikuvitusta ja historiaa.

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö
"Lucialla on meripihkan väriset pitkät hiukset, hän osaa laulaa ja soittaa luuttua. Luostarista lähtenyt oppinut isä on opettanut häntä samalla tavalla kuin poikiaankin. Hänen kaltaisensa lyhytkasvuinen ihminen oli 1500-luvulla painonsa arvoinen kultaa. Heitä etsittiin, ostettiin ja myytiin kuninkaallisiin hoveihin. Kiehtova ja jännittävä tarina 1500-luvun elämästä. Pohjautuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin renessanssiajasta."

Lucian seikkailut jatkuvat kirjassa Pako Tallinnaan, jossa Lucia ja tämän 13-vuotias ystävä Margareta pakenevat, kun Margareta aiotaan pakottaa naimisiin vanhan miehen kanssa. Tässä ollaan ensin 1500-luvun Helsingissä.
Sama kirjailija kirjoittanut Aurora-kirjat eri nimellä
http://www.tarinoidenhelsinki.fi/henkilo/amnell-anna
Oli varsinainen löytö.

Jos joku kaipaa tosi painavaa lukupakettia, niin se on Jaan Krossin Uppiniskaisuuden historia (viroksi "Kolme katku vahel" eli Kolmen ruton välillä).
Yli 1000 sivua 1500-luvun Tallinnasta, ilmestyi Virossa muistaakseni neljässä osassa, Suomessa yksissä kansissa.
Ja kaiken kaikkiaan koko Krossin tuotanto on tosi laadukasta. Neuvostoaikana hän osasi taitavasti sanoa sanottavansa rivien välissä, 90-luvulla antoi tulla tuutin täydeltä. Olisi hyvinkin ansainnut Nobelin.

Anna Amnell jatkaa kyynäränmittaisen tytön seikkailuja viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Lucia ja Luka.

"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.

Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."
Heikkilä-Halttunen blogissaan

En huomannut, että kukaan olisi vielä maininnut Bernard Cornwellia. Suosittelen lämpimästi!
http://www.bernardcornwell.net/

Colleen McCulloughin kirja "Valta ja rakkaus" on tosi upea kuvaus Roomasta kun aika alkaa lähestyä ensimmäistä vuosisataa eKr.

Kirja alkaa siitä kun Lucius Cornelius Sulla ja Gaius Marius aloittavat poliittisen nousunsa Roomassa, molemmat avioitumalla Julian kanssa. Se käsittää monen vuoden edestä tapahtumia.

On aika kummallista, että McCullough on kirjoittanut monta jatko-osaa kirjaan. Näitä ei kai ole lainkaan suomennettu. Ne ovat kuitenkin:

1. Grass crown
2. Fortunes favourites
3. Caesars women
4. Caesar
5. October horse

Kirjan tapahtumista: Ne perustuvat aika hyvin tositapahtumiin. Ilmeisesti Sullakin oli oikeasti naimisissa Julian kanssa vaikka monet historioitsijat ohittavat seikan. Jossain kohden kirjailija näyttää vähän sepittäneenkin, koska Sulla ei ilmeisesti ollut äitipuolensa rakastaja eikä murhannut tätä rahan takia.

Kaikkenaan hieno kirja. Tosi järkäle

Luitteko 90-luvulla Aurora-tyttökirjoja, joissa kerrottiin sortovuosista ja siirtolaisuudesta Kanadaan? Niista on nyt yli 300- sivuinen yhteispainos kirjailijan uudella nimellä.

Aurora rakastuu torontolaiseen Thomasiin, joka tulee Auroran perässä Helsinkiin. Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Kannessa tytöt luistelevat meren jäällä Uspenskin vieressä. Silloin oli vielä oikea talvi.

Hei!

Matkustan lokakuussa Müncheniin ja haluaisin lukea jonkin sinne sijoittuvan historiallisen romaanin. Olen nimittäin huomannut, että Apteekkari Melchiorin myötä huomaan Tallinnassakin aivan eri asioita kuin uusimmat kaupat ja kahvilat.

Osaisiko kukaan vinkata? Hätätilassa nykypäivän Müncheniin sijoittuvat dekkaritkin kelpaavat.

Waltarin "Johannes Angelos" sai minut reilaamaan Istanbuliin, koska halusin nähdä Haga Sofian, Konstantinopolin muurit, Kultaisen Sarven, Suuren Basaarin - ja näinkin. Onneksi menin ennen kuin Haga Sofiasta tehtiin moskeija. Enää en mene.

Johannes Angelos on ovela kirja, historialliset faktat ovat tiettävästi viimeisen päälle oikein, mutta silti siihen on upotettu viljalti kritiikkiä 1950-luvun Suomen politiikasta. On siinä unohtumaton rakkaustarinakin.

Waltari mainitsee, että Konstantinopolin viimeisillä hetkillä taivaalla nähtiin "lentävä kiekko"; sen historiallisuudesta en tiedä.

Utrion kirjat ovat romanttisia historiallisia.

Hilary Mantelin Susipalatsi-trilogia on erittäin hyvä. Tosin kolmannen osan suomennos on kaikkea muuta kuin hyvä, mutta vaikuttava lukukokemus se on sellaisenakin.