Hei kertokaapas kuinka asia on
no siis seuroissa vl.saarnaaja heittää ei vl:ät helvetin tuleen mutta saako vl.pappi kirkossa saarnatessaan heittää kuulijat helvetin tuleen kun eivät ole vl.uskossa? (suurin osa kun on norm.seurakuntalaisia)
olis jotenkin outoa seurakunnanjäsenenä kuunnella moista saarnaamista.
Elikkä saako kirkon palkkalistalla oleva vl.pappi saarnata vl systeemien mukaan vai pitääkö pitäytyä kirkon linjassa.
eli sen "lauluja laulat ken leipää syöt"
no siis seuroissa vl.saarnaaja heittää ei vl:ät helvetin tuleen mutta saako vl.pappi kirkossa saarnatessaan heittää kuulijat helvetin tuleen kun eivät ole vl.uskossa? (suurin osa kun on norm.seurakuntalaisia)
olis jotenkin outoa seurakunnanjäsenenä kuunnella moista saarnaamista.
Elikkä saako kirkon palkkalistalla oleva vl.pappi saarnata vl systeemien mukaan vai pitääkö pitäytyä kirkon linjassa.
eli sen "lauluja laulat ken leipää syöt"
Vastaukset 10
Vanhimmat
He vaikenevat asiasta virantoimtuksessaan. Minulla on kuitenkin vaikea olla vl-papin toimittamassa messussa, koska tiedän mitä he AJATTELEVAT meistä ei-vl:stä. Ei mukava tunne, vai mitä...
uskovaisen papin toimintaa eli ovat kirkossa virkamiehiä ja illalla yhdistyksellä uskovaisia
Okohan nämä suuret yritysjohtajat päivisin bisnes miehiä ja illalla yhdistyksellä tavallisia jumalaa pelääviä uskovaisia ja kaikki tämä on srk:n hengen mukaista.
Toisaalta aika kätevää.
virkansa puolesta saarnaamaan Raamatun mukaista oikaa oppia. Kuulija itse puhtaasti saarnatun jumalansanan valossa asettaa itsensä joukkoon tai joukkoon. Jumalan sana vain parantaa tai pahentaa. Se ei tyhjänä palaja. näin sanoo Raamattu.
Olen ollut seuraamassa sitä, mitä nuori vl-pappi puhuu omille ja mitä muille. Ihan hiljattain.
Tavallisen ev.lut. riparin vetäjänä on vl-pappi. Arvaatte varmaan, että siellä EI OLE YHTÄÄN LASTA vl-perheestä, vaikka vetäjänä on "uskomassa" oleva pappi! Miksi ei ole?
Kaikki vl-lapset ovat Siikatörmällä, Kalliossa, Kuusamossa, Maitoisissa... mutta kukaan ei ole eivl-nuorten mukana tavallisessa kirkon rippikoulussa, vaikka vetäjänä on vl-pappi.
Onko näin kaikkialla Suomessa?
Samoin olen seurannut vl-papin puheita silloin kun hän puhuu eiveeällille. Kirkossa ja riparilla. Ei sanaakaan vihjausta siitä, että te muut olette väärällä tavalla uskovia!
Kun hän puhui Jumalan valtakunnasta, niin ainoa asia oli se, että se on "vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä". Ei mitään ryhmäkuntaa eikä omaa vl-seurakuntaa mainittu edes rivien välissä, ei mitään "täällä ja tänne" -juttuja. Jokainen sai kuvitella olevansa hyväksytty uskovainen! (Kuten tietysti onkin oikeasti.)
Lisäksi se suitsutus, miten mahtavia nuoria nämä nuoret (eivl:t) ovat! Se tuntui virallisen vl-opetuksen valossa ihan oudolta, melkein valheelta.
Vl pappi siis osaa puhua myös asiaa! positiivista
olis muuten hyvä että nuoret voisivat osallistua tavallisten nuorten kanssa vaikka rippikouluu ilman vl pakkooppia. oli pappi vl tai ei
että vl-papinkin pitää opissaan ja opetuksessaan pysyä ev.lut kirkon tunnustuksellisessa opissa? Leipäpappeus saattaisi loppua lyhyeen, jos kirkon rippileirillä vl-pappi opettaisi äsärkoolaisittain. Leipä on makeaa vl-papinkin suussa ja maistuu varmaan perheellekin.
rippikoulun vain VL:ien kanssa.Täällä Lapissa kokoonnutaan rippileirille Rautiosaareen. Kun ite kävin rippileirin, siellä oli myös Ruotsalaisia ja Norjalaisia.
Nyt juhannuksen aikana olisi ollut mahdollisuus kuulla ihan omin korvin.
Aattoiltana radiossa piti iltahartauden Seppo Lohi ja seuraavana päivänä jumalanpalveluksessa saarnasi vl-pappi, Jaakko Kaltakari.
Kuuntelin molemmat.
Toinen on tuttukin, mutta enpä kuunnellut. Olivatko kaksinaamaisia puheita?
En voi sanoa, että olisivat olleet kaksinaamaisia, koska silloin minun pitäisi tietää myös se toinen naama. En tunne puhujia niin tarkkaan, että voisin sanoa heidän puhuvan sitä täällä ja tätä tuolla.
Mutta tietysti ne minun näkökulmastani olivat yksipuolisia. Molemmat tietävät ja tuntevat vl-historian ja ovat eläneet nekin ajat, joiden tähden täällä käydään välillä kiivastakin väittelyä. Mitään niihin viittaavaa ei tullut esille.
Meidät on iloisesti unohdettu, historia ja omat tekemiset on unohdettu? Me /ne eivät ole kai sen arvoisia?
Siksi en voi avoimin mielin ottaa vastaan sitä kaunista puhetta, minkä kuulin. Minun mielessäni syntyy siihen sellainen särö, etten voi sitä ehdottomana ja ehjänä pitää.
Mutta tiedän, että se on minun ongelmani ja sen kanssa on elettävä. Luottamus ei ole itsestäänselvyys ja sen takaisin saaminen on erittäin vaikeaa.
Puheet voin ajatella kaksinaamaiseksi, jos ajattelen sitä aiempaa virallista vl-opetusta vasten. Sitä SRK-lakihenkistä, jota kaikki puhujat aikoinaan saarnasivat.