Edellinen hallitus oli sitä mieltä, että annetaan markkinavoimien hoitaa työllisyys. Lopputulos oli nähtävissä. Ei ollut tosi aikomustakaan poistaa työttömyyttä, ei edes puolittaa. Sitten kehuttiin, että syntyi 8-vuoden aikana 350.000 työpaikkaa, mutta ei kerrota, montako työpaikkaa lakkautui samana aikana. Varmaan lakkautui runsaasti työpaikkoja, koska työllisyysaste kehittyi todella huonoksi. Oikein olisi puhua työpaikkojen määrän lisäämisestä. Luonnollinen kehitys edellyttää, että vanhoja työpaikkoja katoaa ja uusia syntyy. Ei kansa niin tyhmä ole kuin Lipponen ja hänen hallituksensa luulivat. Yksin työministeri ei voi määrätä mitä tehdään, vaan takana on ja täytyy olla koko hallituksen. Filatov tekee kiltisti kuten on pantu tekemään. Siihen tarvitaan nöyrä ministeri. Annetaan nyt uuden hallituksen yrittää, saako se enemmän aikaan kuin Lipposen "ikuinen puolittaja" hallitus. Työnantajien ja pääomatuloja saavien kannalta Lipposen hallitus oli hyvä, mutta he ovat pieni vähemmistö. Suuren enemmistön kannalta Lipposen hallitus oli huono. Ei ajanut ainakaan työväestön asiaa, jos ei maaseudunkaan, tai työttömien. Ei tule sitä hallitusta ikävä!
Markkinavoimat hoitaa kaikki
Asiat
24470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kylmien tilastolukujen mukaan työllisten määrä lisääntyi 318 000 hengellä vuosina 1995-2002. Tämä on nettolisäys eli siinä on huomioitu sekä uudet työpaikat että lakkautetut työpaikat. Työllisyysaste kohosi tämä aikana 60 %:sta 67.7 %:iin. Ahon hallituksen aikana vuosina 91-94 työllisten määrä väheni 450 000 hengellä. Ahon hallituksen aikana ja taloudellisen laman seurauksena työllisten määrä siis väheni enemmän kuin se Lipposen hallitusten aikana kasvoi. Työttömyysaste oli 16,6 % vuonna 1994 (työttömiä 409 000). Työttömyysaste oli 9.1 % (työttömiä 237 000) vuonna 2002. Työttömyyden puolittamistavoitteesta jäätiin siten 34 000 työpaikkaa. Mainittakoon vielä, että työvoiman tarjonta oli vuonna 2002 suurempi kuin mitä se on koskaan ollut. Jokainen numeroista jotain ymmärtävä tajuaa, mihin suuntaan tämä vaikuttaa. Työllisten määrän lisäys oli kansainvälisessä mittakaavassa maailmanennätysluokkaa, vaikka puolittumistavoitteesta vähän jäätiinkin.
Työllisyystilanne ei tietenkään ole hyvä, kun työttömiä on edelleen 237 000. Silti on totuudenvastaista sanoa, etteikö työllisyys olisi merkittävästi kohonnut ja työttömyys vähentynyt Lipposen hallituksen aikana. Lipposen hallituksen ansio tässä on nimenomaan se, että se uskoi markkinavoimiin ja antoi markkinavoimien parantaa tilannetta. Vaikemmin työllistettävien eli ns. rakennetyöttömien osalta hallitus epäonnistui. Ns. aktiiviset työllistäsmistoimet osoittautuivat onnistuneeksi sosiaalipolitiikaksi, mutta epäonnistuneeksi työllisyyspolitiikaksi. Nykyhallitus näyttää jatkavan samalla linjalla.
Jäätteenmäen hallitus ei usko toisin kuin edeltäjänsä yhtä paljon markkinavoimiin. Tästä kertoo se, että Sailaksen työryhmän raportti on vain hyvin laimennettuna otettu käyttöön. Hallitus on asettanut tavoitteen vähentää työttömien määrää 100 000 hengellä. Tehtävä on todella vaativa. Lipposen hallitus onnistui työllistämään sen osan, joka on helpommin työllistettävissä. Jäätteenmäen halitukselle on jäänyt kaikkein hankalin työllistettävien joukko käsiin. Itse uskon, että tämä joukko voidaan työllistää vain matalapalkka-alojen palvelusektorille. Sen takia olisi pitänyt tehdä radikaali veronalennuspaketti, joka olisi kohdennettu pienituloisten hyväksi. Vauhtia olisi pitänyt antaa myös Sailaksen kepillä. Näin työn vastaanottokynnys olisi madaltunut, kun pienet tulot olisi saatu lähes nettomääräisesti käyttöön. Pienituloisten rahat menevät myös heti kulutukseen, mikä johtaa hyvään taloudelliseen kasvukierteeseen. Hallitus näyttäisi sen sijaan olevan ajautumassa järjettömään siltarumpupolitiikkaan, jonka avulla voidaan hetkellisesti kaunistaa työttömyyslukuja. On vaan järjetöntä alkaa tehdä teitä sinne, missä liikennettä ei sanottavsti kuitenkaan ole.
Pääomatulojen osalta taidat myös puhua potaskaa. Jos en väärin muista, niin Lipposen hallitus nosti pääomatuloprosenttia jostain 25 %:n tasosta 29 %:n tasolle (luvut tarkistamattomia, mutta suunta tämä). Ainakaan se ei laskenut pääomatuloprosenttia. Lisäksi muistamme varmaan kaikki, kuinka Nokian pääjohtaja Jorma Ollila moitti hallitusta liian kireästä veropolitiikasta noin yleensäkin. Jos en ole ihan väärin asioita tulkinnut, kun Jäättenmäki vaalien aikana lupasi parantaa yrittäjien asemaa. Tähän kuuluu mm. pääomaverojen alentaminen.
Kannattaisi pohtia politiikkaakin tosiasioiden eikä pelkkien mielikuvien varassa.
Sinä kun tunnut pohtivan noita asioita vähän syvällisemmin niin käypä tutustumassa TYKA sivuihin: http://www.geocities.com/kansantuote/
ja tee niistä analyysi samaan tapaan.
Väität, että 100 000 työttömän vähentäminen on kova tavoita. Nykyisellä työttömyysturva lailla se varmaan on, sillä se estää uusien työpaikkojen syntymisen. Sinä kun tunnut olevan järkevä kirjoittaja, niin osaatko kertoa miksi meillä on laki, joka ei käytännössä salli työn tekemistä muussa tapauksessa jos joku ulkopuolinen ottaa töihin? Miksi jokainen ei saa työllistää itseään menettämättä työttömyysturvaansa? Tuo laki maksaa meille 30 000 000 000 euroa joka vuosi, 12 000 euroa jokaiselta työssä käyvältä. Osatko kertoa mitä me saamme tuolla 12 000 euron summalla jonka tämä laki meille maksaa vuosittain?
Jos sitten vielä katsot noita tilastoja, sieltä löytyy 500 000 työtöntä. Työttömyystilastoissa, joissa sanot olevan 237 000 työtöntä ei ole laskettu mukaan sellaisia, jotka eivät käy työvoimatoimistossa ilmoittausumassa vähintään kerran kuussa. Meillä on enemmän henkilöitä, jotka ilmoittautuvat työvoimatoimistoon kerran puolessa vuodessa. Heitä ei lasketa työttömiksi vaikka hekään eivät tee töitä, vaan etsivät työpaikkaa.
Se on hallituksen tapa saada tilastot näyttämään halutuilta. Edellinen pääministerihän kiivastui asiasta viime syksynä kun työvoimaviranomaiset olivat siirtäneet liian vähän porukkaa tälle puolen vuoden listalle ja työttömiä jäi muutamia kymmeniatuhansia enemmän tilastoihin mitä oli tarkoitus. Se ehkä maksoi pääministeriyden.
Tilastot ovat aina tarkoitushakuisia. Ne eivät koskaan ole kylmiä. Numeroilla on hyvä valehdella, koska oman aikamme yleiseen ajatteluun kuuluu harha, että jonkin asian käsitteleminen numeroina antaa siitä oikean kuvan. Niin ei ole.
Jotta voisit esittää totuuden harjoitetusta talouspolitiikasta, propagandistisen julistuksesi rinnalla sinun pitäisi esittää luvut Lipposen hallituskaudelta BKT:n kehittymisestä ja kansantalouden palkkasumman kehittymisestä suhteessa siihen. Samoin sinun olisi esitettävä miten valtakunnassa tehtyjen työtuntien määrä on muuttunut kun "työllisten määrä lisääntyi 318000 hengellä vuosina 1995-2002".
Sen jälkeen sitten voit kysyä mitä todellisuudessa on tapahtunut. Voit kysyä myös itseltäsi, miksi sinua kiinnostavat vain sellaiset numerot jotka sinun uskomustesi kannalta ovat "kuumia".
Kiitos huomionosoituksesta. En ole mikään työllisyysasiantuntija enkä osaa siksi suoralta kädeltä ottaa kantaa jonkin ehdotuksen toimivuuteen. Äkkiseltään tuntuisi, että yrittämisen kynnyksiä tulee kyllä madaltaa. Pienyrittäjä vertaantuu kyllä helposti työntekijään. Tällaisia yrittäjiä ovat esim. parturi- ja kampaamoalan osaajat, pienrakentajat, siivoojat, baarien yms. pitäjät ja monet muut palvelualan työntekijät/yrittäjät. Varsinkin siivous- ja kotipalvelusektorilla tuntuu olevan kovasti kysyntää työvoimasta. Tässä voisi olla monellekin yrittämisen paikka eli itsensä työllistäminen yritysmuotoisena. Asia voi olla toinen sellaisissa tehtävissä, joissa tarvitaan suuria investointeja. Tämänkaltaiseen riskiyrittämiseen ei tulisi liian löysästi kannustaa, jos on vaara, että yrittäminen johtaa konkursseiehin osaamattomuuden takia.
Yrittäjien työttömyysturvaa voisi olla tarkoituksenmukaista kehittää kuten tehtiin aikoinaan eläketurvankin osalta. Mikään ei ole kuitenkaan ilmaista, minkä vuoksi tällaisten yritysten tulisi sitten varautua myös kustannusten nousuun. Monet yrittäjäthän ehkä rakastavat riskejä ja pieniä kuluja. Suuret voitot kompensoivat sosiaalista turvattomuutta. Ajatellaan nyt esim. siivousyrittäjää. Kotisiivouksesta veloitettaneen asiakkaalta 30-50 euroa tuntia. Ulkopuoliset työntekijäkustannukset ovat tästä enintään noin kolmannes eli 10-12 euroa. Toki halvempiakin tuntiveloituksia varmaan harrastetaan, mutta niillä on tarkoitus kusettaa asiakasta tekemällä työ huonosti. Tätä harrastavat myös suuret alan yrittäjät, koska kilpailutilanne on kova. Tällaiselle yrittäjälle syntyy tarvike- ja matkakuluja. Eli välineisiin ja autoon pitää ainakin investoida. Jos jaksotetaan nämä mut kulut vaikkapa 10 euron suuruisiksi tunnilta, niin yrittäjälle jää vielä voittoa vähintään 5 euroa tunnilta, mutta keskimäärin uskoakseni selvästi enemmän. Yrittäjänä siivoojalla on mahdollista päästä helposti puolta paremmile liksoille kuin työntekijänä. Näin tulemme lähelle ajatusta, että tällaisten yrittäjien kuuluu merkittävästi itse osallistua työttömyysturvansa maksamiseen. Tämä esimerkki osoittaa, että työntekijä on toki paremmassa asemassa työttömyyden varalta kuin yrittäjä, mutta tyytyy paljon pienempään palkkaan kuin yrittäjän ollessaan.
Sanoit, että työttömyysluvuissa on paljon ilmaa. Luku johon itse viittasin perustuu Tilastokeskuksen jatkuvasti tehtävään työvoimatutkimukseen, joka on haastattelututkimus. Otokset ovat näissä erittäin suuria, mikä lisää luotettavuutta. Tutkimukset on tehty ILO- ja EU-standardimääritelmien mukaisesti. Tämän tutkimuksen mukaan työvoimaan kuului 2610 000 ihmistä (15-74-vuotiaat) vuonna 2002. Näistä työttömiä oli mainittu 237 000. Työvoimaan kuulumattomia (15-74-vuotiaita) oli 1308 000 henkeä. Näistä koululaisia ja opiskelijoita oli noin neljännes, työkyvyttömiä 17 % ja eläkkeellä iän perusteella 43 %. Kotitaloustyötä tekeviä (kotiäitejä ym.) oli 84 000 ja muita 120 000. Nämä muut lienevät paljolti yrittäjiä. Käsittääkseni tässä tutkimuksessa kysytään aidosti työssäolemisesta tai työvoimaan kuulumattomuudesta haastateltavalta itseltään. Ei siis kysytä sitä, onko haastateltava mahdollisesti muistanut käydä ilmoittatumassa työvoimatoimistossa. Luvut ovat julkaistu Tilastollisessa vuosikirjassa ja Tilastokeskuksen nettisivuilla. Työministeriön raporteissa on käytetty samoja lukuja.
Jos uskotaan, että TK:n tutkimus on muutoin luotettava, niin missä ryhmässä sitten näistä työvoimaan kuulumattomista on väärin ryhmiteltyjä ihmisiä. Jos haastateltava ei itse katso kuuluvansa syystä tai toisesta työvoimaan, niin on vaikea kuvitella, että saataisiin silloin työllistettyäkään. Kotitaloustyötä tekevissä voi toki olla sellaisia, jotka mieluusti menisivätkin töihin, mutta jäävät kotiäideiksi, kun työllisyystilanne on huono. Tämän ryhmän osuus on koko ajan supistunutkin, mikä viittaa työhalukkuuteen. Missä sitä ilmaa siis on, jos on.
Toki numerot voivat olla ja ovatkin tarkoitushakuisia eri käyttäjien käsissä. Minusta numeroin perustellut mielipiteet ovat kuitenkin vakuuttavampia kuin ihan hatun alta vedetyt mutut. Näin on varsinkin, jos numerotieto sinänsä on luotettavaa kuten meillä Suomessa aika pitkälle lienee. Numerot antavat asiantuntijalle työkalun, jota voi toki käyttää väärin ja tarkoitushakuisesti. Sitä varten meillä on kuitenkin oikeus opponointiin. Tiedot ovat nimittäin kaikkien käytettävissä ja ne ovat juuri sitä varten olemassa, ettei päätöksiä tarvitse perustaa arpajaisten varaan tai sen varaan, kuka kovimmin huutaa.
Työllisyyttä ja työttömyyttä kuvaavat luvut ovat tilastoviranomaisen tuottamia ja mm. työministeriön raportoimia. Virkamiestyö on noin lähtökohtaisesti puolueetonta. Samanlaisia tilastoja ja raportteja tuotetaan riippumatta siitä, kuka on ministerinä tai mikä hallitus hallitsee. Nämä ovat rutiiniluontoista virkamiestyötä ja julksia tietoja.
Koska tässä keskustelussa puhuttiin työllisyyspolitiikasta, en ryhtynyt käsittelemään koko talouspolitiikkaa. Kansantalouden palkkasumman osuus kansakunnan käytettävistä olevista tuloista lienee pienentynyt. Tässä Nokian kaltaisilla yrityksillä lienee suuri vaikutus. Nokia on kansainvälinen suuryritys ja toimii kansainvälisesti. Toiminnat on pitkälti ulkoistettu. EU:n ifnlaationvastainen politiikka on suosinut maltillisia palkkaratkaisuja. Ymmärsin kannanottosi niin, että työntekijää nyt kurjistetaan maksamalla huonoa liksaa ja eriarvoistetaan maksamalla joillekin vähän parempaa. Näin saattaa olla. Työssaolotunnit per palkansaja ovat vähentyneet muutamalla prosentilla vuosina 1995-2002. Tässä lienee vaikutusta silä, että ylityötunnit ovat vähentyneet.
Miksi minun juttuni on sinusta propagandaa ja sinun totuutta?
propagandaa on tuo jota puhut. Huolestunut kannattaa olla, jos et tee tuota tietoisesti. Silloin huijaat itseäsi pahemman kerran.
"Koska tässä keskustelussa puhuttiin työllisyyspolitiikasta, en ryhtynyt käsittelemään koko talouspolitiikkaa..."
Hmm? Kukahan se oli joka kiteytti:
"... on totuudenvastaista sanoa, etteikö työllisyys olisi merkittävästi kohonnut ja työttömyys vähentynyt Lipposen hallituksen aikana. Lipposen hallituksen ansio tässä on nimenomaan se, että se uskoi markkinavoimiin ja antoi markkinavoimien parantaa tilannetta."
Eli siis: esität valikoituja numeroita, ja muut sanasi ovat jonkinlaista kyhnytyspuhetta näiden numeroiden lipeiltä?
Jos kansantalouden palkkasumma ei ole noussut ollenkaan BKT:n nousua vastaavasti, ja kun tehtyjen työtuntien määrä ei ole noussut suhteessa työllisyyden "paranemiseen", mitä Lipposen talous- ja työllisyyspolitiikasta jää käsiin? On jaettu entinen määrä työtä useammille halvemmalla?
Muuten: mielelläni olisin kuullut sen Esko Ahon suusta lähteneen evästyksen, jolla entinen työnantajaliiton propagandisti Timo Relander
kutsuttiin toimeensa Tilastokeskukseen nimenomaan uusimaan työttömyystilastointia. Mutta siitä olen kuullut vain huhuja.
En tietenkään kiistä sitä, etteikö yhteiskunnallinen tieto, mielipiteteet ja politiikka olisi luonteeltaan suhteellista. Eri näkökulmia asioihin omaavat pyrkivät argumentoimaan oman näkemyksensä puolesta. Ei siitä kannata olla huolestunut. Ei ainakaan enempää kuin vastakkaista näkemystä esittävien argumentoinnista.
Talouspoliittiseksi luonnehdittu kannanottonikin, jota siteerasit, on tulkittavissa ainakin kahdella tavalla. Ensin se voi tarkoittaa, että kehun Lipposen hallitusta siitä, ettei se sotkenut asioita. Toiseksi voin kuitenkin painottaa tällä sitä, että Lipposen hallituksen toimilla, ainakaan aktiivisilla toimilla ei ollut mitään tekemistä väitetyn työllisyyden parantumisen kanssa. Propagandistinen ote on ehkä siis siinä, että hallituksen toimimattomuuden ansio on vain siinä, ettei huononnettu työllisyystilannetta siitä, mihin se markkinavoimien myötä ikään kuin luontojaan meni.
Kuten sanoin palkansaajaa kohden lasketuissa työtuntien määrässä ei ole tapahtunut dramaattista muutosta. Toki pätkä- ja osaaikatyöt ovat lisääntyneet. Sitä ei voi tietenkään pitää myönteisenä. Mutta sekin on parempi kuin kokonaan työttömäksi jääminen. Tällä tavoin ainakaan pitkällä tähtäimellä parannetaan työvoiman ammatillisia valmiuksia ja estetään rakenteellisen työttömyyden ongelmaa enemmälti laajenemasta. Työpaikkoja syntyy jos on syntyäkseen matalapalkkaisille kaupan ja palveluelinkeinojen aloille. Ne ovat matalapalkkaisia, joten on luonnollista, että palkkamenojen osuus bkt:sta vähenee. Ei se ole sama kuin, että entinen työ teetetään nyt vain halvemmalla. Juju onkin siinä, että ei ole saatu synnytettyä enää lisää hyväpalkkaisten pestejä. Ainoastaan telekommunikaatioala tuottaa niitä. Muilla massavalmistuksen aloilla koneet ovat korvanneet ihmisen. Olisi tietysti kovin onnellinen tilanne, jos tätä automaatiota valmistettaisiin meillä Suomessa, jolloin rahavirta olisi meillepäin. Tulevaisuudessa näköharhasi tulee entisestäänkin korostumaan. Työttömät ovat suurelta osin kouluttamattomia ja ikääntyneitä. Heille ei voi millään tarjota insinöörin tai lääkärin tehtäviä eikä palkkatasoa. Siksi palkkasumman osuus edelleen vähenee. Johonkin se tietysti uppoaa. Globaalissa maailmassa näiden rahavirtojen seuraaminen ja tilanteen hallinnointi on vaikeaa, ellei mahdotonta. Osa menee yritysten automaatiohankintoihin, osa halpatyövoimamaihin, osa kääräistään omaan taskuun. Tässä minun on vaikea nähdä, että mikään muu kuin täysin sosialistinen hallitus (valveutumattomille lukijoille kerrottakoon, ettei tällä ole mitään tekemistä sosiaalidemokraattinen kanssa) voisi saada aikaan merkittävän käänteen.
Suomi kulki idänkaupan romahtamisen jälkeen oikeaan suuntaan siinä, että korkeasta teknologiasta löytyi pelastusrengas. Jatkossakin uskoisin, että koulutukseen kannattaa panostaa. Ainakin tuotteiden kehitysvaihe työllistää ja on erittäin kannattavaa kuten esim. Nokialla 1990-luvulla. Palveluelinkeinot eivät sinänsä tuota meille suomalaisille uutta lisäarvoa. Siinä rahaa kierrätetään vain oman väestön toisesta taskusta toiseen. Toki maksajien resurssit sitä kautta jäävät tuottavaampaan hyötykäyttöön ja palvelusektorin työllistäminen on kakun jaon kannalta järkevää. Mutta painopistettä ei saa kokonaan viedä tähän suuntaan, ainakaan keinotekoisesti. Keskustan aluepolitiikassa on juuri tällaisia järjettömiä virityksiä, joissa kuntalaiset tuottavat toinen toisilleen palveluksia muiden laskuun.
Vielä sanoisin, että propaganda on katsojan silmässä. Siksi en ole yhtä huolestunut sinusta kuin sinä minusta.
käydä keskustelua taistolaispessimistien kanssa, pitää vain muistaa että heillä on päässänsä ne 70-luvun hapot, jotka sitten aina välillä hyppivät silmille luoden mörköjä seinille.
Ongelmahan on se, että Suomella ei oikeastaan ole hirveästi mitään myytävää, sehän on tärkeintä maailmankaupassa. Jos myytävää olisikin, pörssipelurit voivat pelata kaiken reaalisen arvon alas ei-reaalisilla pelinappuloilla, joten pienen valtion on vaikea saada tuottoja kotiapein maailmanmarkkinoilta, ilman ketkuilua.
Hyvä ettet heti tyrmännyt. Huomasin tekstistäsi, ettet ollut oivaltanut sitä tärkeintä seikkaa. Eli ihmisten mahdollisuutta myydä omia palveluitaan ja ostaa toisten vastaavia. Minusta se on TYKAssa se tärkein seikka. Sillä saadaan kysyntä kasvuun kun jokainen voi tehdä pienimuotoista kauppaa toisten kanssa. Sitä varten on tämä 1000 euron vähennysoikeus ehdotuksessa. Koska nykyään kukaan ei uskalla käydä kauppaa, yhtään euroa ei saada tästä toiminnasta, eikä sitä olekaan nykyisin. Ne jotka uskaltavat, tekevät sitä harmaata taloutta sitten. Eikö sekin ole sinusta hassua, ettei tavallinen ihminen voi maksaa veroa valtiolle vaikka kuinka haluaisi olla rehellinen ja maksaa?
Huolestuit työttömyysturvan maksajista jos yrittäjä saa työttömyysturvan. Meillä on nykyään olemassa työttömyyskasat myös yrittäjille, ja he maksavat kassaan osuutensa. Lisäksi on muistettava, että työttömyyskassamaksut ovat hyvin pienet verrattuna valtion osuuteen. Suurin osahan liittojen jäsenmaksuista menee muualle kuin työttömyysturvan rahastoihin. Valtio maksaa siitä suurimman osan. Kuitenkin, kyse on näistä aloittavista henkilöistä, jotka jo ovat palkkatyöstään työttömyysturvalla eivätkä uskalla tehdä muuta koska menettäisivät turvansa jos tekisivät jotakin. Kun yksilö pääsee normaaliin työhön, eli saa palkkaa 30-40 000 vuodessa, hän tietenkin siirtyy nykyiseen järjestelmään. Ja koska uhkana ei ole putoaminen sosiaaliturvalle, ihmiset uskaltavat tehdä töitä.
Pelkosi siitä, että muutos aiheuttaisi konkursseja ei ole aiheellinen. Tämä meidän vähäisen liiketoiminnan laki ei mahdollista vähennyksien tekemistä, joten se ei ole käyttökelpoinen investointeja vaativassa yritystoiminnassa. Tämä rajaa yrittämisen sellaiseen toimintaan, jota voi tehdä pienillä investoinneilla.
Jos joku haluaa ottaa lainaa ja perustaa nykyisenlaisen yrityksen, siihen on olemassa jo nykyisin järjestelmät. Konkurssit yleensä syntyvät siksi, että yrittäjällä ei ole mitään mahdollisuutta lopettaa yrittämistä jos hän huomaa yritystoiminnan menevän heikosti. Näin siis yritetään viimeiseen saakka, ja kun ei onnistu, se on konkurssi. TYKA mallissa yrittäjällä on mahdollisuus pitää yrityksensä hiljaiselolla ja siirtyä työttömäksi siinä vaiheessa kun hän havaitsee ettei yritys kannata. Hän voi sitten jatkaa sitä myöhemmin, kun on esimerkiksi hankkinut lisää rahaa käymällä palkkatyössä. Tämä säästää monelta konkurssilta maassamme.
TYKA mallin vähäinen liiketoiminta ei kovin hyvin toimi mainitsemissasi ympyröissä. Pian tulee vastaan tuo 8500 euron raja, joka TYKAssa nostettaisiin 12 000 euroon. Sen jälkeen toiminta olisikin jo niin laajaa, että se olisi normaalia nykyisin olevaa yritystoimintaa. Työttömyysturva yrittäjille olisikin turva vain hyvin pienituloisille, jotta he voisivat aloittaa pienimuotoisen työn.
Lisäksi paljon suurempi joukko on minun kaltaiseni joilla olisi rahaa aloittaa yritystoiminta jos ei olisi pelkoa työttömyysturvan menetyksestä sekä vielä pahempana omaisuuden menetyksestä. Ei yritystoiminnan vuoksi, vaan siitä syystä että yrittäjä ei saa työttömyysturvaa ja joutuu sosiaalihuollon elätettäväksi jouduttuaan työttömäksi ja tämä tarkoittaa että kaikki omaisuus on realisoitava ja elettävä ensin sillä, vaikka velkaa ei olisi yhtään. Kun ajattelee minunlaisteni potentiaalia työllistäjinä, on suurta tuhlausta jättää meidän yritystoimintamme ja työllistämismahdollisuutemme käyttämättä.
Jos ajattelet kuin monella ihmisellä olisi halua nytkin ostaa jotakin, vaikka asunto, mutta epävarmuus tulevaisuudesta estää sen. Mitä useampi jättää ostamisen tekemättä, sitä huonommin yhteiskuntamme voi.
Työttömyystilastot ovat aika epämääräisiä. Eri yhteyksissä olevissa käyrästöissä on eri suuruisia lukumääriä. Yhdessä paikassa työttömäksi otetaan yksi, toisessa toinen. Näissä käyrissä, jotka löytyvät työministeriön eri raporteissa, on ollut tämän vuosituhannen puolella lukuja 290 000 - 467 000 välillä, tarkoituksesta riippuen. Kun katsoo tilastoja, esimerkiksi eri ryhmät, tukityöllistetyt, osa-aikaiset, koulutuksessa olevat, opiskelemaan työttömyyden vuoksi siirtyneet, eläkeputkessa olevat, eläkkeellä olevat, vajaakuntoiset, maahanmuuttajat, ansiosidonnaisella olevat, peruspäivärahalla olevat, sovelletulla olevat, toimeentulotuella olevat, sosiaalihuollon tuella olevat. Näistä on erittäin vaikea sanoa paljonko oikea työttömien määrä on. Työministeriö elää 320 000 työttömän luvuilla budjeteissaan. Heidän budjetti on tehty myöskin niin hämäävästi ettei sieltä löydy yhteisiä summia.
Valtion menojen jakaantumisen perusteella voidaan päätellä, että työttömyytemme menot ovat valtiolle noin 4 000 miljoonaa ja sosiaalihuollolle, josta osa tulee kuntien varoista, 1000 – 2000 miljoonaa. Jos laskemme niin, että työttömät maksavat 5 000 miljoonaa euroa, yhtä työtöntä kohti tuo tekee, jos työttömiä on 237 000, niin 21097 euroa. Jos taas 320 000, niin yhdelle jää 15625 euroa. Tästä voisi päätellä, että joku vetää välistä, tai meillä on enemmän työttömiä mitä tilastot osoittavat. Työssä käyvien keskivuosiansio on 20 000 euroa. Keskimäärin työttömän on kerrottu saavan noin 820 euroa kuussa, joka tekisi 2300 miljoonaa euroa, jos työttömiä olisi 237 000. Tämän perusteella uskon, että maastamme löytyy 500 000 henkeä, jotka voisivat siirtyä tuottavaan työhön työttömyyspuolelta, ja toiset 500 000 henkilötyövuotta voidaan irrottaa vähentämällä turha byrokratia pois.
TYKA: http://www.geocities.com/kansantuote
"että Lipposen hallituksen toimilla, ainakaan aktiivisilla toimilla, ei ollut mitään tekemistä väitetyn työllisyyden parantumisen kanssa. Propagandistinen ote on ehkä siis siinä, että hallituksen toimimattomuuden ansio on vain siinä, ettei huononnettu työllisyystilannetta siitä, mihin se markkinavoimien myötä ikään kuin luontojaan meni."
Noin totesi Mielipidepankki. Eli oli täsmälleen samaa mieltä kanssani tuosta pääasiasta, vaikka nimesi kannanottoni muutoin pötypuheeksi. En tarkkaile asioita tilastojen mukaan vaan muodostan tapahtumien mukaan yleismielipiteen. Mielestäni tämä työväen edustaja Lipponen noudatti lähinnä "Thatcherilaista" politiikkaa, joka on kaukana hänen aatepohjastaan. Siis hyvin oikeistolaista politiikkaa. Ainakin minua viehättää se, että ongelmiin tartutaan "niskasta kiinni" periaatteella, eikä jäädä odottelemaan, josko vaikka markkinavoimat hoitaisivat tuon asian. Tuon nousukauden aikana Markkinavoimat auttoivatkin Lipposta, ja hän on ottamassa sen omaksi ansiokseen Mielipidepankin kannattaessa. Nyt sellainen ei enää onnistu. Tarvitaan radikaalimpia toimenpiteitä. Siinä hallitus on aivan oikeassa. En kuulu SAILAKSEN raportin kritiikittömiin ihannoijiin. Sillähän mm. pelotellaan. "Jollei turpa pysy kiinni, niin pannaan Sailaksen Raportti täytäntöön". Se ymmärretäänkin pahaksi työttömille ja syrjäytyneille. Sitähän se voi ollakin, en tunne sitä niin tarkkaan. Hallitus taisi tehdä viisaasti, kun ei toteuttanut Sailasta sellaisenaan. Tästä olen Mielipidepankin, ja suuren rahan edustajien kanssa erimieltä.
"Talouspoliittiseksi luonnehdittu kannanottonikin, jota siteerasit, on tulkittavissa ainakin kahdella tavalla..."
Minä en saa noissa esittämissäsi tulkinnoissa mitään eroa syntymään. Molemmat muotoilut sisältävät samansuuntaisen ideologisen julistuksen, joka korostaa markkinatalouden painoarvoa ja politiikan toissijaisuutta. Jos eroa on, tulkitsen sen siltä pohjalta että jostain syystä et itse näe metsää puilta. Se saattaa kertoa ajattelustasi jotain. Näennäinen on olennaista.
Sanoit aiemmin: "Kannattaisi pohtia politiikkaakin tosiasioiden eikä pelkkien mielikuvien varassa." Tämä on ideologinen julistus. On myös ideologiasi mukaista puhua esim. "kylmistä numeroista".
Kuitenkin koko talousajattelusi on tyypillistäkin tyypillisempää talousteoreettista doksaa, jonka "realiteetit" ovat kulloisenkin todistelutarpeen mukaan erityisin perustein valittuja tunnuslukuja ja numeroita, joita sitten yhdistelet kahden-kolmen-lenkin vaikutusketjuissa nollasummapelin hengessä. Ja samaan hengenvetoon sekä esität varauksia asiantuntemuksestasi että suositat yksittäisiä poliittisia ratkaisuja. Mikä ne oikeuttaa, ellei ajattelusi ole nimenomaan ideologista?
Olet päätynyt, kuten niin yleisestikin ollaan päädytty, talouajatteluun, jossa tuotanto ja kulutus eivät enää minkään näköpiirissä olevan kokonaisuuden puitteissa muodosta kansantaloudellista kiertoa ja jossa kysyntä ja tarjonta ovat joko nollasumma-ajattelulla tarkkailtavia pienoisketjujen lenkkejä tai sitten jotain joka häviää globaaleihin hallitsemattomiin rahavirtoihin. Tällaisen, vanhoilla klassisen talousteorian käsitteillä operoivan mutta tosiasiallisesti hajonneen, yksittäisiä "tosiasioita" korostavan "ajattelun" puitteissa sivuutat esim. kysymyksen siitä miksi BKT:n nousu ei heijastu palkkasummassa ikään kuin siihen ei sisältyisi kansantaloudellista ongelmaa. Kysymykset siitä onko tapahtunut työn uusjako kuittaat pätkätöiden yleistymiseen viittaamalla. Mistä tällaiset tarkastelutavat noin talousajattelun kokonaisuuden ja laadun kannalta kertovat?
Minusta vain siitä, että huolimatta kunnollisten edellytysten täydellisestä puuttumisesta - ja sinä jopa itse toteat ettei edellytyksiä hallinnan saavuttamiseen ole - tunnustetaan markkinataloutta ideologisena oppina. Miksi?
Ideologioille on tunnusomaista nimenomaan se, että niiden luoman uskonvarmuuden turvin tulkitaan todellisuutta enemmän kuin tosiasiat antavat mahdollisuuksia. Ideologiat nousevat vahvalta arvoperustalta, ja oppijärjestelminä ne legitimoivat omia arvojaan ja asenteitaan. Jos olet itse sokea sille kyynisyydelle ("taloudelliselle realismille", hahhah) joka omiin numerovalintoihisi ja tulkintatarpeeseesi sisältyy, valitan. Sailaksen kepit ja muut köyhien kurittamiseen tarkoitetut lyömä-aseet ovat saaneet taas yhden innokkaan käyttäjän.
nuo hapot ja 70-luvun taistolaispessimistit?
Nuori mies, mutta missä liemissä lie uinut, kun on takkiin tarttunut tuollainen määrä mätiä kliseitä?
Olet etevä ja oppinut kirjoittaja. On ilo keskustella sellaisen kanssa. En pidä itseäni minään kritiikittömänä markkinatalouden puolustajana. Kyllä politiikalla on ja pitääkin olla sanansa sanottavana. Eikä talouskehitys saa olla ainut hyvinvoinnin mittari. Monen mielestä ei edes ensimmäisenä käytettävä mittari. Oma tarkasteluni oli lyhyen kantaman tarkastelua annettujen lähtökohtien puitteissa. Siinä ovat annettuina esim. EU ja sen inflaationvastainen politiikka. Siinä on annettuna myös markkinatalousjärjestelmä sinällään.
Näyttäisi siltä, että itse asetat näitä puitteita, joita pidän annettuina, kyseenalaiseksi. Itse näen esim. Sailaksen työryhmän raportin johdonmukaisena vallitsevalle markkinatalousajattelulle. Sille, jonka nimiin muuten halutaan niin laajalti vannoa. NL:n romahduksen myötä aatteellinen markkinatalouskritiikki ainakin väliaikaisesti loppui myös länsimaissa. Sitä seurasi kuvitelma siitä, että markkinatalousjärjestelmä onkin onnistunut ratkaisu, kun joku vaihtoehtoinen malli osoittautui sudeksi. Poliitiikan puolella esim. mielellään arvostellaan ammattiyhdistysliikettä epäparlementaarisesta vaikuttamisesta ja markkinavoimien vääristämisestä. Arvostelua ovat suorittaneet esim. Esko Aho työreformiohjelmallaan ja muutoin sekä perinteisesti kokoomuspoliitikot. Tässä vaihtoehdottomuuden ja konsensuspolitiikan mittakaavassa mielipiteeni ovat varmasti ideologisia siinä mielessä, ettei ole esitetty uskottavaa vaihtoehtoa. Ideologian ydin on silloin siinä, että toimittaisiin ainakin johdonmukaisesti vallalla olevan oppirakennelman puitteissa. Kritisoin mieluusti esim. sellaista politiikkaa, jossa vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Tyypillistä tällaisen poltiikan harjoittaminen on Keskustalle. Puolue haluaa kovasti korostaa yrittämisen vapautta ja markkinataloutta, mutta silti on puolueistamme se, joka eniten haluaa myös harjoittaa tulonsiirtopolitiikkaa. Tämä on puettu aluepolitiikan kaapuun.
Olen innoissani siitä, että markkinataloutta sinänsä kritisoidaan. En usko siihen kuin johonkin Jumalaan. Erityisesti epämiellyttäväksi sen tekee kaiken kattava mammonan palvonta, materialismi uber alles. Mutta mikä on vaihtoehto? En ole päässyt oikein selville, perustuuko kritiikkisi markkinatalosujärjestelmän sisäisen logiikan toimimattomuuden havaitsemiseen vai koko markkinatalousjärjestelmän epäonnistumiseen. Rivien välistä näyttäisi ainakin, että pidät markkinatalouden sorkkimista politiikalla hyvänä. Mutta mihin rajaan voi sorkkia, että vielä puhuttaisiin markkinataloudesta. Kerro ihmeessä esim. se, mitä Lipposen hallituksen olisi pitänyt tehdä saavuttaakseen paremman työllisyysasteen siten, että työntekijöiden palkkasumma olisi seurannut kansantulon kehitystä. Mielellään näen, mikä on parempi tapa lähestyä asioita kuin vallitseva, joka sinun mukaasi näyttäisi olevan harhainen ja lähtökohdiltaan ideologinen (ensin ideologia ja sitten perustelujen keksiminen). Politiikka on toimimista. Teoriat ovat ikuisia. Nämä kaksi asiaa pitäisi realistisella tavalla yrittää sekoittaa, ellei halua vain yläpilvistä tuomaroida.
Kirjoituksesi on paitsi asiantunteva, myös hyvin asiallinen, mikä on jokseenkin epätyypillistä tällaisilla intrenet-sivuilla.
En osaa ainkaan heti väittää missään kohdin vastaan. Pitänee tutkailla asioita vähän tarkemmin. Uskon että yksi elämän viisauksista on siinä, että myöntää itsessään olevan kehittämisen varaa ja pystyy muuttamaan luutuneitakin käsityksiään hyvien arguementtien myötä.
Tilastokeskus laskee työttömyysluvut Eu-määräysten mukaisesti. Niinpä ihminen, joka esim kahden viikon jaksolla sai kävi tekemässä yhden neljän tunnin pätkätyön, ei ole työtön.
Luvut vaarmaankin lasketaan oikein, mutta perusteet ovat väärät. Tarve laskea työttmyys tällä tapaa, syntyi takavuosina laman aikana.
Kaunisteluksikin tätä tapaa voisi luonnehtia
Annettu ajattelu kannattaa vain ampua alas. Sille on ominaista holismi - juuri tuo ominaisuus tekee siitä opillista, ideologista ja propagandistista - eikä holistiselle ajattelulle koskaan voi olla mitään todellista vaihtoehtoa. Historialliset ajatusmuutokset tapahtuvatkin tyypillisesti siten, että ensin hajoavat vanhat ajattelutavat, ja vasta sitten kun ne ovat menettäneet uskottavuutensa, "legitiimisyytensä", vasta sitten voi jotain uutta kehittyä tilalle.
Omasta puolestani haluan vain, että talouskeskusteluun osallistuvat tajuaisivat, että "annettuun" ajatteluun kuuluu pahaa tahtoa, joka oikeutetaan talousteorialla. Markka on maailmanlopun konsultti. Talous on nykyajan uskontoa, ja raha on perimmiltään uskonnollisen kaikkivoipaisuuskuvitelman nykynen muoto. Ihmiset ovat aina tarvinneet ihmistä ja elämää suurempia oppejaan oikeuttaakseen sen pahuuden jota harjoittavat toisiaan kohtaan. (Siteeraan tässä lopuksi Seppo Oikkosen "Narkissos-esseitä":)
"" Taloudesta ei esimerkiksi saisi sallia puhuttavan ikään kuin se olisi jokin suuri (kartesiolainen) rataskoneisto, joka toimiessaan tuottaa hyvinvointia kaikille.
Rahataloudesta ja reaalitaloudesta pitäisi aina puhua eri asioina, jotka nyt menevät toistensa ohi kirkkaasti eri tasoilla. Talouskasvu on rahataloudellinen idea - sitä ei saisi tavoitteena priorisoida, koska reaalimaailmassa tarvitaan kipeästi muutakin kuin kasvavaa taloutta. ""
""Lyhytnäköisyys taloustoimissa on liikuttavaa. Kukin katselee omien tiliensä sarakkeilta rahojen tuloja ja menoja, ja tekee muka välttämättömät päätöksensä. Talous on kuitenkin paradoksaalinen järjestelmä, jossa siitä että yksilöt ja yksiköt käyttäytyvät taloudellisesti järkevimmällä tavalla ei seuraa, että maailma muuttuisi paremmaksi. Pikemminkin voi väittää, että on järjestelmälle enemmän kuin tyypillistä tuottaa toimiessaan epätasa-arvoa.
Se tuottaa sitä sekä vauraiden teollisuusvaltioiden sisällä että globaalisti: kolonialismia ja neokolonialismia on seurannut tietoverkoilla toteutettu keinottelukolonialismi.
Sen seurauksena syntyy syrjäytyneitä ryhmiä niin rikkaiden valtioiden sisälle kuin markkinavoimien riistämiin kehitys-, so. raaka-aine- ja halpatyövoimamaihin - eikä tuottavuuden kasvu enää pitkään aikaan ole pystynyt paikkaamaan syntyvää sosiaalista häiriötä. Pohja vallankumouksille ja terrorismille on olemassa ja kasvaa Talouden kasvaessa. Ennen pitkää on "avoimien" yhteiskuntien pankkiirien vetäydyttävä pilvenpiirtäjistään maan alle suojaan suorittamaan salaisia operaatioitaan. --
Tätä makrotalouspelien moraalia ja problematiikkaa pohditaan perin harvoin niin että asioita nimitettäisiin niiden oikeilla nimillä ja tosiasialliset syyt ja seuraukset paljastettaisiin. On ikään kuin rahan luonne, laatu ja syntyprosessi eivät olisikaan talousteoreettisia ongelmia - ikään kuin taloudessa voisi olla kysymys vain kunkin etujen mukaisesta toiminnasta.
Myöhempien vuosisatojen (mikäli sellaisia enää tulee) silmissä nykyinen talousajattelumme näyttää mitä luultavimmin mitä karkeimmalta taikauskolta - yhtä julmalta tai julmemmaltakin kuin keskiaikaiset harhaoppisten vainot kidutuksineen ja kuolemaa mystifioivine rituaaleineen.
Kuten keskiajalla, mekin elämme talousajattelun suhteen kivettyneen skolastisen sanamagian pauloissa. Talouden taika- ja komentosanat oikeuttavat vahvat taloustoimijat jakamaan jumalallisia tuomioita vähempiosaisten tuhoamiseksi ja oman uskon kirkastamiseksi.
Näitä tekoja ei edes käsitetä tietoisiksi - ne ikään kuin eivät ole kenenkään valintoja. Siinäkin suhteessa olemme lähellä keskiaikaa. Käsitekoneistomme noituu ymmärryksemme ja toimimme kuin ohjelmoidut robotit. Ja jos joku uhkaa herättää meidät horroksestamme, suljemme vaistomaisesti korvamme ja kieltäydymme vastaanottamasta tietoa siitä, että taloudellinen järkemme voisi olla jossakin suhteessa rajoittunutta ja totaalisesti väärässä. "" (Oikkonen: "Narkissos-esseet")
Samaa voin sanoa sinun kirjoituksistasi. Kiitoksia niistä. Ne erottuvat massasta samoilla perusteilla. Toivottavasti saamme tänne lisää keskustelijoita perustelluin kirjoituksin.
Kuinka voit väittää että markkinavoimat toimivat viime hallituksen aikana? Meillä on ollut laki, joka käytännössä kieltää pienimuotoisen liiketoiminnan. Vain pääoma on voinut toimia. Minusta markkinavoimiin kuuluisi myös pienyritystoiminta, koska se luo tarjontaa ja kysyntää. Mutta se on meillä kiellettyä edelleen. Markkinavoimat ovat siis olleet tiukasti hallituksen talutushihnassa.
Tutustu TYKA ( http://www.geocities.com/kansantuote/ ) toimintamalliin ja huomaa, että sen avulla saataisiin markkinat, jotka työllistäisivät jokaisen. Turha se on puhua että on työttömiä jos laki meillä on sellainen että työntekeminen on kielletty. Se on pieni asia, mutta vaikutukset ovat valtavat. Joka vuosi se maksaa meille 30 000 000 000 euroa, eli jokainen työssä käyvä menettää 12 0000 euroa. Joka vuosi.
Jos tuo laki ei olisi kieltänyt työntekemistä viimeisen kymmenen vuoden aikana, olisin minä saanut 120 000 euroa enemän kuin nyt. Niin olisi kaikki muutkin keskituloiset. Tuolla summalla olisin saanut hyvän omakotitalon. Nyt en saanut kun meillä on tämä kieltolaki voimassa joka käytännössä kieltää työnteon ja on aiheuttanut 500 000 työttömän armeijan.
TYKA tuossa arvelee, että markkinavoimat eivät meillä toimi. Kyllä markkinavoimat toimivat aina markkinatalousmaissa, se on selvä, valtio säätelee asioita enemmän tai vähemmän. Pohjoismaisessa mallissa enemmän kuin amerikkalaisessa. Markkinavoimilla ei ole sielua, se ei tunne sääliä, tuottavuus ja raha on kaiken toiminnan mitta. Se on hyvä määrättyyn rajaan saakka, mutta yksin markkinavoimien varaan ei voi jättää kaikkia yhteiskunnallisia asioita, kuten esim. massatyöttömyyttä. Jotta yhteiskunnassa kaikilla olisi hyvä olla, tarvitaan taitavan hallituksen "järkeviä ohjaustoimia". Marxilaiset teoreetikot käyttivät pohjoismaisesta yhteiskuntamallista pilkallista nimitystä "Valtiomonopolistinen kapitalismi". Tuo termi tuli enemmän tunnetuksi, kun Veikko Vennamo jostain syystä käytti sitä demagogisissa puheissaan. Se on toistaiseksi paras toiminnassa ollut yhteiskuntamalli. Tarvitaan taitava hallitus, joka osaa ohjailla oikein markkinataloutta.
Tuossa aikaisemmin MIELIPIDEPANKKI johti harhaan, naruutti, narrasi, tai sahasi silmään ilmeisen harkitusti. Totuushan on, että hallituksen piti puolittaa työttömyys 4:ssä vuodessa, eikä 8:ssa vuodessa, kuten M antaa lukijan uskoa. Varmaan hän kyllä tietää itse totuuden. Tuo puolitus ei siis onnistunut edes 8:ssa vuodessa, vaikka se piti tapahtua 4:ssä vuodessa. Jos 400 000 olisi puolitettu 4:ssä vuodessa ja sitten taas toisen kerran puolitettu toisessa 4:ssä vuodessa, olisi työttömiä ollut tuon jälkeen 100 000. Niitä lienee ollut kuitenkin noin 300 000. Siis lähes neljännesmiljoona liian paljon työttömiä. Lukuja voidaan heitellä monella tavalla. Totuus on, että työttömiä 8-vuoden jälkeen oli aivan liikaa. Lipposen hallitus oli epäonnistunut, eikä aivan vähän, vaan ratkaisevasti ja peruuttamattomasti.
Se on totuus Suomen työttömyydestä tuolta ajalta.
Ehkä nyt sekoitat rahanvoiman ja markkinavoiman keskenään. Mielestäni ihmiset usein tekevät niin.
Markkinavoimat kai ovat muutakin kuin suurten yritysten jylläämistä, vai oletko eri mieltä? Se toinen puoli, eli ne ostajat ovat meillä kovin rahattomia. Suurimmalla osalla kaikki rahat menevät pakollisiin menoihin, asuntoon, ruokaa ja liikenteeseen.
Minusta markkinavoimat toimivat vasta silloin, kun ihmisillä on mahdollisuus itse päättää mitä hyödykkeitä ja palveluita he hankkivat ja keneltä. Ja vastaavasti hyödykkeiden tarjoajat tarjoavat niitä tuotteita jotka menevät kaupaksi.
Nykyisinhän näin ei kovinkaan paljon ole, vaan yhteiskuntamme on rajoittanut kansalaistensa saamaa tuloa hyvin pieneksi. Vastaavasti muutamat isot tarjoajat ovat ottaneet nämä säädellyt markkinat omiksi rahan avulla. Markkinavoimat eivät siis toimi ollenkaan.
TYKA antaa mahdollisuuden markkinavoimien määrätä muut paitsi perusasiat. Esimerkiksi energia, liikenne, puolustus ja terveydenhoito kuuluvat yhteiskunnan säätelemiin asioihin TYKA mallissa. TYKA antaa ihmisten tehdä työtä, hankkia saamillaan tuloilla hyödykkeitä. Valmistaa hyödykkeitä toisilleen ja ostaa keneltä haluavat. Toki suuret yritykset voivat dumpata myös TYKA mallissa, mutta huomattavasti heikommin, koska ihmisillä on sen verran enemmän rahaa käytettävissään ettei heidän ole pakko ostaa halvinta, vaan he voivat ostaa juuri sen hyödykkeen mitä itse haluavat, vaikka se maksaisikin muutaman euron enemmän.
Sellainen minusta olisi oikeaa markkinataloutta että ostaja valitsee ja muut tekevät hänen haluamiaan tuotteita ja palveluita. Ei kuten nykyisin, tuottajat päättävät mitä kuluttajat ostavat.
Tuossa TYKA on oikeassa, että markkinavoimat toimivat enemmän tai vähemmän vapaasti. Lisäksi toiset markkinavoimat taistelevat toisia markkinavoimia vastaan. Toiset menestyvät toiset eivät. Tuo TYKAn esittämä malli on "liian lupaavan tuntuinen" ollakseen totta. Jo pelkästään sillä perusteella arvelen, että se ei toimi käytännössä. Saatan olla väärässäkin, mutta tällä hetkellä uskon niin.
Olen esittänyt TYKA mallia nyt muutaman kuukauden. Siihen on tutustunut noin 5000 ihmistä. Yksikään heistä ei ole esittänyt kestäviä perusteluja TYKA mallin toimimattomuudesta. Jos vertaamme esimerkiksi Sailaksen mallia, se sai heti suuren joukon vihamiehiä ja perusteluita esitettiin heti mallin toimimattomuudesta.
TYKAhan ei maksa mitään. Poistamalla työntekemisen kiellot emme menetä euroakaan vaikkei malli toimisikaan. Työttömänähän on jo kaikki työttömät ja heille maksetaan vähintään 500 euroa kuussa. Jos joku alkaa tehdä töitä ja hankkii tuloja työttömyyskorvauksen lisäksi, se vähentää yhteiskunnan maksamaa osuutta, joten yhteiskunnan osuus pienenee.
Jos joku uskaltaa aloittaa yritystoiminnan tai hankkia sivutoimiluvan, se ei ole keneltäkään pois, vaan tuo lisää kaikissa tapauksissa. Jos tämä henkilö on nyt palkkatyössä, ja tekee lisää, se on lisää entisten tulojen lisäksi. Jos hän jättäytyy pois palkkatyötä, paikan saa joku työtön. Ellei näin tapahdu, yhtään uutta työtöntäkään ei synny.
Jos yhteiskunta pelkää tehdä näin kerta rysäyksellä, aloittaminen voidaan suorittaa vaikka valikoidusti.
Käynnistetään TYKA vaikka tuhannella TYKA luvalla, eli 1000 ensiksi ehtivää saa luvan TYKA mallin mukaiseen toimintaan. Mallin saisi aloittaa 500 ensimmäistä sellaista, jotka ovat työttömiä, ja haluavat tehdä töitä. Ja toiset 500 jotka ovat työelämässä ja rekisteröityvät yrittäjiksi, joko sivutoimisiksi tai päätoimisiksi.
Koska jokainen varmaan haluaa nähdä tuloksia, ei ensimmäisiksi henkilöiksi kannata ottaa sellaisia, jotka eivät ole halukkaita tekemään mitään, koska TYKA ei alussa tuo heille mitään, eikä näin muuta nykyistä tilannetta. He ovat niitä, joille TYKA koko laajuudessaan toisi työpaikan kun avoimia työpaikkoja alkaisi syntyä.
Sitten seurataan mitä TYKA mallissa olevat tekevät ja päätetään jatkosta sitten. Hidastahan tämä olisi. Seurantaan menisi useita vuosia, sillä mikään ei tapahdu hetkessä.
Tuhatta ensimmäistä TYKAlaista ei rangaistaisi työn tekemisestä tai työn puutteesta vaan heille annetaan mahdollisuus palata tarvittaessa takaisin entiseen järjestelmään (työttömyysturva jatkuisi vaikka olisi tehnyt töitäkin TYKA mallissa) jos TYKA lopetetaan erinäisistä syistä. Esimerkiksi siitä syystä, että se on liian hyvä ollakseen totta.
TYKAhan ei näytä kaikkia hyviä puoliaan jos se rajataan pienelle määrälle, mutta osa sen hyvistä ominaisuuksista saadaan osittaisenakin näkyville. Jos TYKAsta löytyy huonoja puolia, nekin varmaan ilmenevät jo tuhannen kohdalla.
On sellainenkin mahdollisuus, että TYKAa ei käynnistetä kokonaisuudessaan. TynkäTYKA voidaan käynnistää siten, että poistetaan ainoastaan työttömyysturvalaista tämä pykälä, joka estää käytännössä yrittäjän työttömyysturvan. Silloin TYKAn käynnistyminen on hitaampaa nykyisen byrokratian johdosta, mutta yrittäminen on sen jälkeen kuitenkin mahdollista rajoitetusti.
Yksi suuri ongelma tuossa lainmuutoksessa on ihmisten ymmärtämättömyys. Moni lainlaatija sanoo, että nykyinen laki ei estä yritysten perustamista, yrittäjillä on työttömyysturva. Mutta näin ei käytännössä ole. Jos on rekisteröitynyt yrittäjäksi, saadakseen työttömyysturvaa, on lopetettava koko yritys, myytävä se pois tai muuten todistettava että mitään ei ole jäljellä yrityksestä. Sen jälkeen on kahden vuoden jälkeen mahdollisuus päästä normaalille työttömyyskorvaukselle. Näissäkin tapauksissa työvoimaviranomainen pyrkii etsimään merkkejä entisen yrittäjän ajatuksista ja saattaa tehdä päätöksen olla maksamatta korvausta. Käytännössä tämä on sama toimintamalli, jos olisi suoraan sanottu että rekisteröityessäsi yrittäjäksi tai hankkiessasi sivutoimiluvan, olet ulkona normaalista työttömyysjärjestelmästä.
Luultavasti nämä lainlaatijat nauttivat 8000 euron kuukausipalkkaa ja sen vuoksi he eivät voi ymmärtää, että joku voisi tarvita 500 euron työttömyysturvaa jossakin vaiheessa ellei hänellä ole mitään tuloja, vaikka olisikin yrittäjä. Heille yrittämisen aloittaminen tarkoittaa tutun pankinjohtajan luo menoa ja miljoonan lainan ottamista. Näistä syistä johtuen meillä ei ole riittävästi yrityksiä eikä työpaikkoja niissä koska tulorahoitteinen yrityksen perustaminen ei ole meillä mahdollista.
Olkoonpa henkilö palkkatyössä tai työttömänä, hän voisi hankkia lisätuloja pienyrittäjänä, menettämättä työttömyysturvaansa, siis esim. työttömyyskorvausta. Pienyrittäjyydestä ei siis rangaistaisi! Tähän liittyviä olemassa olevia epäkohtia tulisi poistaa. Siitä olen samaa mieltä. En kuitenkaan usko tämän vaikuttavan niin paljon kuin TYKA uskoo. Miten valvotaan mahdollinen väärinkäyttö? Voiko sitä valvoa. Mistä riittää rahat? Toimisiko tuo todella käytännössä? Tuo teoria kokonaisuudessaan on vielä epäselvä ja epämääräinen. Sen toimivuutta voi perustellusti epäillä. Haitallinen byrokratia voitaisiin ja pitäisi tietysti poistaa! Eihän TYKAA tarvitse huonontaa, vaan parantaa. Ehkä kuitenkin kannattaisi luopua kohtuuttomista odotuksista tuon idean suhteen! Saattaahan siinä olla jotakin myönteistä! Äkiksestään sitä on vaikea sanoa.
Kyselet miten valvotaan väärinkäyttö. Sivulla
http://www.geocities.com/kansantuote/2.html
kerrotaan miten TYKA ehkäisee väärinkäytökset. Kaikissa malleissa on mahdollista niiden väärinkäyttäminen. Niin myös TYKA mallissa. Mutta tuolla sivulla esittämäni mallin mukaan siitä ei muodostu ongelmaa. Koska enää ei tarkkailla työtuntien määrää, vaan vuodessa hankittujen tulojen määrää, ei ole merkitystä miten ihmiset tulonsa hankkivat. Vain niiden määrä on oleellinen. Palkkatyöläisillä säilyy nykyinen kuukausittainen järjestelmä, joka vaihtuu vain tuloperustaiseksi, ei työtuntien määrään perustuvaksi.
Olen usein korostanut, että vaikkei TYKA toimisikaan käytännössä teoreettisen mallin tapaan, yksikin uusi työpaikka antaa jo kannattavuuden TYKA toimintamallin käyttöön otolle. Koska TYKA ei maksa mitään, eikä siitä tule kustannuksia valtiolle, se kannattaa ottaa käyttöön vaikkei uskokkaan kohtuuttomiin odotuksiin.
TYKAa voidaan parantaa, siksi se onkin jaoteltu kolmeen vaiheeseen. Ensimäinen vaihe ei tuo kustannuksia, toinen ja kolmas tuovat, mutta ne voidaan rahoittaa tulorahoituksella, eli niillä tuloilla joita TYKAn käyttöönotto on tuonut, eli uusien työntekijöiden maksamilla veroilla.
TYKA on vaikea mieltää, olen kanssasi samaa mieltä. Sitä voisi ajatella lumipallo ilmiöksi. Kun pieni pallo laitetaan pyörimään niin se kasvaa ja kasvaa, ruokkii itse itseään. Näin tekee myöskin TYKA. Ensin vain muutamat henkilöt alkavat tehdä töitä työttömänä ja palkkatyönsä ohessa. Lähinnä ne, joilla on tarve saada hankittua jotakin uutta. Tämä lisätyöntekeminen jo lisää kysyntää, joka sitten parantaa olemassa olevien yritysten toimintaa. Tämä taas mahdollistaa uusien työntekijöiden palkkaamisen. Ja kun enemmän on veronmaksajia, yhteiskuntakin voi paremmin. Ihmisille syntyy usko tulevaisuuteen. Kun he tietävät että tulevaisuudessa on mahdollista saada kaikki TYKAn hyödyt käyttöön, toiminta lisääntyy ja vauhti kiihtyy. Sitä olen yrittänyt kertoa TYKA toimintamallissa.
Jos et osaa heti sanoa onko TYKA hyvä vai huono, toivottavasti tulostat sen paperille ja otat esille tuttaviesi kanssa. Näin saat useamman henkilön mielipiteen ja voitte keskustella siitä monelta kantilta.