mitä minun pitäsisi tehdä? olen kärsiny masennuksesta jo 1 vuoden enkä oo saanu aikaseksi mitään! on ollu tarkotus mennä lääkärin vastaanotolle mutta en oo ikinä kyennyt lähtemään sinne! aina on ahdistanu lähtä sinne ja mietin että mitä sille sanoa että kuunteleeko se vai mitä? olen vasta 18v ja elämä potkii vastaan. hiljattain masennus on vaan pahentunu nyt tuntuu että ei jaksais enää uutta aamua aloittaa. mitä pitäisi tehdä laskujakin on jääny maksamatta ja hyväkö pystyy lähtemään ruoka ostoksillekkaan ku ahistus on niin korkealla! ja sosiaaliset taiot on hiipunut en osaa keskustella enään kenenkään kanssa niinku ennen. lopetin ammattikoulunki kesken ku ei vain kyennyt käymään sitä loppuun istuyin vaan kämpillä päivät pitkät ja välillä kävin työkkärissäkin juttelemassa koulutuksista ja kursseista ja loppujen lopuksi olen nytten kursseilla koittanu käyä sitä mutta ei oo vasta ku 1kk kestäny ja on 40% poissaoloja en vaan kykene menemään sinne ja kukaan ei puhu mulle siellä mitään oon niin yksinäinen olo kaikki pitää minua outona siellä. ja sitten kun tänään piti viedä lappuja kelalle niin ajtuskin sinne kelalle pisti ahistaa ja halua jäämään kotiin. onko kokemusta tästä tunteesta? onko mitään hoito keinoa että vois jatkaa elämää ja nousta täältä pimennosta kohti aurinkoa. toivottavasti tuo ei oo sekava txt ku en oikein osaa kirjottaa tämmöstä.
mitä pitäisi tehdä?
-yksinäinen
9672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun tuossa tekstissä puhut ainoastaan masennuksesta, ja siitä, mitä oot tehny, mutta et sano, että miten se elämä potkii päähän. Siis miten?
lääkärin kanssa, saat jotain lääkettä että on helpompi mennä ihmisten ilmoille ja hoitaa asioita. Itse saman kokeneena en osaa oikein muuta neuvoa antaa, mutta sen voin sanoa että nykyisin on hyviä lääkkeitä. Eikä ihmisestä päällepäin näy onko lääkityksessä vai ei, siis tarkoitan tavallisia masennuslääkkeitä. Nyt vaan se ensimmäinen askel, sinne lääkärin juttusille. Loppu onkin jo sitten helpompaa. Tsemppiä sulle!
HUOMISAAMUNA itsellesi lääkäriaika!!!Tod.näköisesti lääkitys on alussa tarpeen, kombinaatio lääkitys terapia on yksi parhaimmista depression hoitomuodoista.
Jos sinut todetaan sairaaksi, sinulle kirjoitetaan sairaslomaa ja KELA maksaa sinulle sairaspäivärahaa.
Mutta, kukaan EI tule sinne kotiin sinua hakemaan!
Apua on olemassa, OTA ihmeessä se vastaan, eli hakeudu hoidon piiriin.
no kaikki alkoi kun seurustelin 2,5v kihlattuni kanssa ja yhtäkkiä tuli ero meillä oli ns on/off suhde aina eron jälkeen palattiin yhteen ja taas eron jälkeen yhteen luulin jo tottuvani siihen mutta sitte yhtäkkiä se ei enään mennykkään niin ja sinne meni. alkoholia tuli nautittua usiasti ja mikä tyhmintä vippi kierteeseen joutuin enkä ole saanu maksettua niitäkään koko ajan tulee karhu kirjeitä ja korkoa lisään kaveritkaan ei näköjään jaksa kuunella mun onkelmia ku kukaan ei ota yhteyttä ite epä toivosena koitan soitella niille mutta ne vaan olis niinku että junttais puhelimen kiinni ku tuo soittaa.ja äitille haluaisin kans jutella mutta en halua enempää masentaa sitä ku se on käyny syöpä tutkimuksissa ja tod näköisesti sillä on syöpä ku se on puhunu että leikaukseen joutuu.no nyt juhannuksenaki olin vaan kämpillä tunnen oloni niin yksinäiseksi että kukaan tajua miltä tuntuu olla täällä ku ei oo enään mitään ku pelkkä äiti!
ei elämä mene aina suunnitelmien mukaan. Sille ei kukaan mahda mitään. Mutta viinaa ei kannata ainakaan juoda. Ja joskus kavereille varmaan kannattaa soittaa muutenkin kuin pahaa oloa purkaakseen.
Eikö kannattaisi pikemminkin viettää aikaa äidin kanssa, kuin jäädä murehtimaan asioita? Menkää vaikka ulos syömään tai luontoon lenkille, jos et mieluisempaa keksi.
Velkojien kanssa en osaa neuvoa. Kannattaa ehkä keskustella pankin kanssa, ja kysyä niiltä järjestely, jolla voisit maksella pienemmällä korolla taakkaasi pois. (Jos siis et ole pankille velkaa, niin niillä voisi olla matalamman koron vaihtoehtoja, joilla voit maksaa kovemman koron velat pois).
ei todellakaan mee! kyllähän ne kaverit ennen pyysi mua joka paikkaan mukaan mutta ikinä en oo kyennyt lähtemään!! mutta nytten ei enään soita ku ovat varmaan tottuneet siihen että en osaa hymyilla elämälle! vaikka kuinka paljon oon halunnut! myös mukaan olisin halunnut lähtä joka paikkaan! no jos huomenna sais apua lääkäriltä ku käy siellä! pääsis kohti aurinkoa! ja jos se lääkäri sitte tekee reseptin mulle ahistukseen ja masennukseen niin onko niisä yleensä haitta vaikutuksia?
Kukaan ei jaksa yrittää piristää ihmistä, joka ei piristy. Sellainen on yhtä tyhjän kanssa, eikö totta?
Lääkkeistä en osaa sanoa, mutta varmasti lääkäri kertoo sinulle niiden haittavaikutuksista, viimeistään jos kysyt niistä häneltä.
sullekki se aurinko viel paistaa.Mulla oli kanssa vähän samoja ongelmia 10 v sitte,mut nousin jotenki vaa ylös ja aloin aattelee vaa positiivisesti ja se autto ainaki mua.Ja lopetin miettimisen,että miks kukaa ei tykkää ja miks kaikki kattoo.Aloin vaa ajattelemaa sillee,että mullaki on oikeus olla täällä,sanoo kuka mitä sanoo ja sanoin itelleni,että teen mitä huvittaa ja siitä kaikki vaa pikkuhiljaa parani.Toi oli tollee lyhyesti.
Mut semppii sulle,mä uskon,että säki nouset,koska mäki nousin.Tulta päin vaa,vaikka väkisin, ni kyllä se siitä. Juissi
nytten kävin siellä lääkärillä ja lääkäri määräs seronil 20 mg kapseleita ja sitte diapam 5 mg toivottavasti nuo auttaa eteenpäin 3 viikon päästä on uus käynti saapa nähä onko nuistakaan apua!