Palstalla puhutaan paljon poikuuden/neitsyyden menetyksestä, mutta entäpä ne, jotka ei ole siitä päässeet eroon, tai eivät kenties edes halua. Jos teinit unohdetaan, niin minkä ikäistä kokematonta porukkaa löytyy? Naisia ei varmaan paljon yli kaksikymppisiä ole, mutta miehiä odotan löytyvän jopa keski-ikäisiä. Aloitan kilpailun: 26v.
Kuka vanhin kokematon
-ikisinkku-
3010943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
paremmaksi. 47v.
Sama tulos: 47v mies. Tosin en poika enää mutta tuohon ikään pääsin.
Etkö ole koskaan nähnyt sellaisia ihmisiä, jotka eivät pysty tai muuten vain TOSENNÄKÖISESTI eivät ole harrastaneet seksiä?
Vaikeasti vammaiset tai vaikka sairaalloisen lihavat?
Veikkaisin jopa, että naapurin 200kg yli 80v nainen on myös neitsyt. Kuulemma aina ollut "hiukan" tuhti.
Nyt oli kyse kuitenkin ns. "tavallisista" ihmisistä, jotka on vaan syystä tai toisesta kokemattomia. Ääritapauksissa ei ole mitään ihmeellistä, ne on lähes itsestäänselvyyksiä, vaikka toisaalta kyllähän esim. monikin sairaalloisen lihava harrastaa seksiä. Joillain miehillä on jopa läskifetissi, ja silloin mimmin pitää olla mahdollisimman muhku. :P Erittäin vaikeasti vammaisilla tuskin on edes mitään seksuaalisia haluja, tosin asiaa voi olla aika vaikea tutkia.
...tuntemillani ja tapaamillani vammaisilla on seksuaalisia haluja ja joillakin myös seksielämää kumppanin kanssa. Siis sekä kehitysvammaisilla että muulla tavoin vammautuneilla. Onpa heidän joukossaan äitejä ja isiäkin.
32 vuotias nainen;))
Mä en käsitä, miksi neitsyys/poikuus on nykyään niin paha tai huono asia..joka paikassa nostetaan esille se, että tietyn ikäinen on vielä neitsyt. Huoh. Pitäis siis mieluummin olla pannut monia eri miehiä kuin ei yhtään?? Joopa joo...monilla vaan elämä on mennyt tahtomattaan niin, että neitsyys/poikuus on vielä tallella, ei se tee ihmisestä yhtään sen huonompaa, ei kumppanina eikä ihmisenä.
No mutta siis vastaus kysymykseen... täällä 25-vuotias nainen, eli ilmeisesti yksi poikkeuksista tässä maailmassa, koska jo aloittajakin sanoi, että paljon yli 20 v naisia tuskin on.
´Ja itse on olen todellakin normaali, niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltanikin.
- vihastunut
14.v poika eikä ole vielä ollut pesää tarjolla
..kohta 32 v. nainen ja neitsyys tallella.
tuosta pesästä tuli mieleen, että....pikkulinnulla kesässä on kymmenen munaa pesässä vaan harakalla kolme suurta munaa on.....oisko vähän härski lastenlaulu.
yksi 25 vuotias neitsyt ja nainen... :)
22v kun menetin poikuuteni. tyttö ei meinannut aluksia uskoa kun luuli että olin ollut kymmenien kanssa. akti ei kyllä mikään mestarisuoritus ollut mutta ehkä jokin muu sitten hämäsi :)
25, tyttö
Oon 20v tyttö ja neitsyt joka saralla, edes suutelua en oo kokenu. Jotenki vuodet vaan vierii ja tuntuu ettei kehtaa enää tollasta paljastaa. Sitä sitte pidättäytyy.. hankin menkkojen takii e-pillerit ja niiiin nolotti, ku kysyttiin viime seksikontaktista...öööh:D
36v
Just ennen häitä meni samalla neitsyys sekä minulta, että mieheltä. Mä 32 ja mies 31. Oli tosi upeeta.
36 kun poikuus meni.
Eikä kovin monta kertaa senkään jälkeen...
Nyt olen 60 ja onnistuu vain pillerillä. Saattaisi onnistua suhteessa muutenkin, kun ensin alkuun pääsisi... Sitä suhdetta vain puuttuu... Joten turhaan on pillerireseptikin.
poikuus jemmassa. Poikuus on poikaa!
22-vuotias eikä poikuuden menettämisestä vielä tietoakaan... haluja olis mutta ulkonäkö estää :(
en ole hyvännäköinen
27 ja uros. Halut vaihtelevat tätä nykyä masennuskausien mukaan, talvella voi olla pitkiäkin jaksoja ettei ota edes eteen. Pääasiallinen syy poikuuteen on haluttomuus hankkia lapsia ja myöskin halu välttää oman elämänsä muuttumista Salatut Elämät-tyyliseksi paskaksi, mikä on tehnyt minut erittäin varovaiseksi mihinkään suhteisiin hakeutumisessa. Olen jo päättänyt, että haluan mahdollisimman helpon ja ongelmattoman elämän. Sekaantuminen johonkin uskottomuusriitaan esim. olisi nimenomaan ongelma. Lisäksi haluaisin kyetä harrastamaan ja opettelemaan seksiä hyvin läheisellä, herkällä ja henkilökohtaisella tasolla. Kaikennäköisiä juttuja, kuulkaa...
Mutta, olen liian erilainen voidakseni mitään hyväksyntää saada keneltäkään, enkä myöskään aio muuttaa itseäni toisten mieliksi, se olisi omasta näkökulmastani käännös huonommaksi ihmiseksi.
56-vuotias, poikuus tallella eikä ikinä edes seurustellut. Olen aina ollut liian ujo, niin ennen kuin nytkin ja luoteeltani olen erakoituva, vaikken tunne itseäni yksinäiseksi. Minä vaan pidän yksinäisyydestä ja siitä, että saan olla omissa oloissani. Näin minulle sanoi äskettäin 87-vuotiaana kuollut isäni. "Jos ei halua, niin mikäs siinä" kuului hänen suustaan lähivuosina.
Siskoihin ja veljiinkään en ole oikein yhteyttä pitänyt, enkä äitiinikään, vaikka pitäisi nyt olla äidin tukena.
Olenko "luuseri" ,kun olen kohta 31-vuotias poikamies ja olen neitsyt ?
Tyttöä tekisi mieli ,mutta saamatta olen jääny tähän asti
kyl sä viel jonku löydät. jos siltä tuntuu, niin
mikään ei estä käymästä ulkona enemmän jne.,
vähän ite auttamaan sen löytymistä.
eikä se oo mikään katastrofi et on neitsyt. mä
ainaki arvostin sitä et sain toiselta poikuuden
viedä ;D
Vielä joitakin kuukausia sitten luulin etten saa koskaan. Ihastuttiin kuitenkin yhden tytön kanssa toisiimme ja menetin poikuuteni kyseiselle tytölle n.1,5 kk:n tapailun jälkeen. Tyttö oli paljon kokeneempi ja minua jäi vaivaamaan pahasti se mitä hän jutusta ajatteli, koska se oli omalta osalta melkoista sähellystä. No, ei mennyt kauaa kun tyttö jätti minut kun alkoi ahdistaa. En voi kieltää etteikö se olis harmittanut kun luulin saavani harjotella tytön kanssa enemmänkin, mutt en kuitenkaan hänen kanssa seksin takia ollut vaan todella rakastin häntä ja rakastan edelleen.Täytyy sanoa että paineet on vieläkin lähes yhtä kovat naisten suhteen. Nyt osaan sentään suudella jotenkuten.
niin ja poikuuteni menetin tänä vuonna 18 vuotiaana. Nyt 19 v..en siis mikään ikäloppu mutta suurin osa kaveriporukasta harrastaneet seksiä jo vuosia :(
keskusteluunne, olenhan neitsyyteni menettänyt jo vuosikymmenet sitten. Se ei kuitenkaan ole asiani, vaan se, että voiko realistisesti odottaa, että erittäin kokenut reilusti vanhempi nainen kiinnostuisi ja alkaisi opettamaan, olisi jollekin harjoituskappale.
Mulle tuli asia eteen, enkä ole lähtenyt mukaan, koska pelkään, että huokasen väärässä paikassa, tai että en jaksa olla kovinkaan ymmärtäväinen, vaan saattaisin kokea tilanteen tunarointina. Hirvittävä ajatus, että murskaisin minuun kenties ihastuneen ihmisen itsetunnon lopullisesti. Kumpi lie pahempaa, olla saamatta ollenkaan, vai ehkä kantaa epäonnistumista mielessä kenties pitkäänkin.
nainen :)
34 vuotta. Ikinä en ole seurustellut tai mitään sinne päinkään, en tiedä miksi mutta niin se vain on. Ja tuntuu että ei se tilanne siitä miksikään muutu.
Jep, eli olen 24 vuotias, aivan normaali mies. Pidän naisista, myös seksuaalisesti ja poikuus on yhä tallella. Olen aina ollut hieman ujo, mutten sentään mikään erakko. Ei vain ole tullut ketään naitua. Mutta ei se ole minua koskaan haitannut, mitä nyt joskus panettaa :). Joskus ehkä saatan jonkun kivan tytön tavata, ja ehkä asiaan silloin tulee muutos.
melkein 32 vuotias, kun menetin neitsyyteni.
Häpesin neitsyyttäni ja sitä, etten ollut "kelvannut" kenellekkään. Toisaalta en halunnut menettää neitsyyttäni jollekkin ohikulkumatkalla olevalle miehelle, joita kyllä olisi ollut tarjolla.
Olen aina kärsinyt itseluottamuksen puutteesta ja pitänyt itseäni hirvittävän epämiellyttävänä ihmisenä ainakin ulkonäöltäni (jotain lapsuuden traumoja kai.. =/ ). Siksi en ole koskaan tehnyt itse minkäänlaisia aloitteita miehille, vaan olen vain katsellut maailman menoa kuin ulkopuolisena, ..ja odotellut sitä uljasta prinssiä löytämään minut.
Neitsyyteni menetin ihanalle miehelle, joka lopulta osottautui hänkin ohikulkijaksi. En silti kadu lyhyttä suhdetta häneen. Mutta edelleen pelkään lähestyä miehiä. Eli ensimmäiset kerrat ovat toistaiseksi jääneet ainoiksi kerroiksi..
Pystyn elämään jatkossakin ilman miestä, aivan kuten aiemminkin, mutta onhan aivan luonnollista että ihminen kaipaa toista lähelleen.