Rinnattomuus/kyvyttömyys

Taitaa olla liian tabu aihe, kun ei ole tullut kuin yksi vastaus?

siis mies on pysynyt "rinnalla", mutta kyllä tämä sairastuminen on vaikuttanut molempien seksuaaliseen halukkuuteen. Seksiä kuitenkin elämässämme on ja siihen ei tarvita muita avuja kuin liukastusvoidetta välillä, kun minulla on paikat sytojen takia kuivana..

Minulta ei poistettu kokonaan rintaa, mutta kaljuna, turvonneena ja arpisena en koe itse itseäni mitenkään viehättäväksi ja tuskinpa miehenikään. Kenellekkään vieraalle miehelle enkä ehkä edes naiselle en haluaisi itseäni tälläisenä näyttää, joten jos olisin sinkku, en varmasti hakisi intiimiä suhdetta juuri nyt.

Hormoonit ei vaan hyrrää kuten ennen, ainakaan minulla. Mies tuntuu turvautuvan välillä omakätiseen onneen (=katselee seksivideoita ja hoitelee hommat itse). Parempi kai niin, kuin että juoksisi vieraissa.

Voi että odotan, että tukka joskus taas kasvaisi päähän, saisin laihdutettua nämä sytoturvotukset ja näyttäisin taas naiselta! Olen jopa harkinnut että käyn myöhemmin korjauttamassa rintani arven ja pienennyttämässä terveen leikatun kanssa samankokoiseksi..

On tää perseestä. Itse sairaus ja vielä se, että pitää muuttua näin kamalan näköiseksi..

suhde säilynyt kirjoitti:

siis mies on pysynyt "rinnalla", mutta kyllä tämä sairastuminen on vaikuttanut molempien seksuaaliseen halukkuuteen. Seksiä kuitenkin elämässämme on ja siihen ei tarvita muita avuja kuin liukastusvoidetta välillä, kun minulla on paikat sytojen takia kuivana..

Minulta ei poistettu kokonaan rintaa, mutta kaljuna, turvonneena ja arpisena en koe itse itseäni mitenkään viehättäväksi ja tuskinpa miehenikään. Kenellekkään vieraalle miehelle enkä ehkä edes naiselle en haluaisi itseäni tälläisenä näyttää, joten jos olisin sinkku, en varmasti hakisi intiimiä suhdetta juuri nyt.

Hormoonit ei vaan hyrrää kuten ennen, ainakaan minulla. Mies tuntuu turvautuvan välillä omakätiseen onneen (=katselee seksivideoita ja hoitelee hommat itse). Parempi kai niin, kuin että juoksisi vieraissa.

Voi että odotan, että tukka joskus taas kasvaisi päähän, saisin laihdutettua nämä sytoturvotukset ja näyttäisin taas naiselta! Olen jopa harkinnut että käyn myöhemmin korjauttamassa rintani arven ja pienennyttämässä terveen leikatun kanssa samankokoiseksi..

On tää perseestä. Itse sairaus ja vielä se, että pitää muuttua näin kamalan näköiseksi..

Hyvä,että edes itsensä naiseksi tunnistaa.Ei tee mieli edes hakea kumppania.

suhde säilynyt kirjoitti:

siis mies on pysynyt "rinnalla", mutta kyllä tämä sairastuminen on vaikuttanut molempien seksuaaliseen halukkuuteen. Seksiä kuitenkin elämässämme on ja siihen ei tarvita muita avuja kuin liukastusvoidetta välillä, kun minulla on paikat sytojen takia kuivana..

Minulta ei poistettu kokonaan rintaa, mutta kaljuna, turvonneena ja arpisena en koe itse itseäni mitenkään viehättäväksi ja tuskinpa miehenikään. Kenellekkään vieraalle miehelle enkä ehkä edes naiselle en haluaisi itseäni tälläisenä näyttää, joten jos olisin sinkku, en varmasti hakisi intiimiä suhdetta juuri nyt.

Hormoonit ei vaan hyrrää kuten ennen, ainakaan minulla. Mies tuntuu turvautuvan välillä omakätiseen onneen (=katselee seksivideoita ja hoitelee hommat itse). Parempi kai niin, kuin että juoksisi vieraissa.

Voi että odotan, että tukka joskus taas kasvaisi päähän, saisin laihdutettua nämä sytoturvotukset ja näyttäisin taas naiselta! Olen jopa harkinnut että käyn myöhemmin korjauttamassa rintani arven ja pienennyttämässä terveen leikatun kanssa samankokoiseksi..

On tää perseestä. Itse sairaus ja vielä se, että pitää muuttua näin kamalan näköiseksi..

Minusta tuntui tuo pahalle että miehesi katselee seksivideoita ja hoitaa hommat itse :( Minä loukkaannuin todella pahasti kun ensimmäisen kerran rinnan poiston jälkeen saunottuamme yhdessä, yllätin mieheni samana iltana katselemassa netissä tissejä!!! Tunsin olevani ruma ja inhoittava ja vastenmielinen, suutuin aivan älyttömästi. Itkin monet itkut sen vuoksi, murjotettuani ensin monta päivää. Sitten mies vielä ihmetteli mikä mulla nyt on?!! Mutta asiasta myöhemmin keskusteltiin ja mieheni pyysi anteeksi. Nykyään kun mulla on nyt uusi rinta, ei tunnu yhtään pahalle vaikka katsois mitä!

suhde säilynyt kirjoitti:

siis mies on pysynyt "rinnalla", mutta kyllä tämä sairastuminen on vaikuttanut molempien seksuaaliseen halukkuuteen. Seksiä kuitenkin elämässämme on ja siihen ei tarvita muita avuja kuin liukastusvoidetta välillä, kun minulla on paikat sytojen takia kuivana..

Minulta ei poistettu kokonaan rintaa, mutta kaljuna, turvonneena ja arpisena en koe itse itseäni mitenkään viehättäväksi ja tuskinpa miehenikään. Kenellekkään vieraalle miehelle enkä ehkä edes naiselle en haluaisi itseäni tälläisenä näyttää, joten jos olisin sinkku, en varmasti hakisi intiimiä suhdetta juuri nyt.

Hormoonit ei vaan hyrrää kuten ennen, ainakaan minulla. Mies tuntuu turvautuvan välillä omakätiseen onneen (=katselee seksivideoita ja hoitelee hommat itse). Parempi kai niin, kuin että juoksisi vieraissa.

Voi että odotan, että tukka joskus taas kasvaisi päähän, saisin laihdutettua nämä sytoturvotukset ja näyttäisin taas naiselta! Olen jopa harkinnut että käyn myöhemmin korjauttamassa rintani arven ja pienennyttämässä terveen leikatun kanssa samankokoiseksi..

On tää perseestä. Itse sairaus ja vielä se, että pitää muuttua näin kamalan näköiseksi..

Se kauneus on vain nyt vähän piilossa... kyllä se sieltä vielä löytyy!

uusi rinta kirjoitti:

Minusta tuntui tuo pahalle että miehesi katselee seksivideoita ja hoitaa hommat itse :( Minä loukkaannuin todella pahasti kun ensimmäisen kerran rinnan poiston jälkeen saunottuamme yhdessä, yllätin mieheni samana iltana katselemassa netissä tissejä!!! Tunsin olevani ruma ja inhoittava ja vastenmielinen, suutuin aivan älyttömästi. Itkin monet itkut sen vuoksi, murjotettuani ensin monta päivää. Sitten mies vielä ihmetteli mikä mulla nyt on?!! Mutta asiasta myöhemmin keskusteltiin ja mieheni pyysi anteeksi. Nykyään kun mulla on nyt uusi rinta, ei tunnu yhtään pahalle vaikka katsois mitä!

vaikka mies katseleekin pornoa, teki hän sitä jo ennenkuin sairastuinkaan. Joten ei se sairastumisestani johdu.

Aikanaan loukkaannuin asiasta, mutta ilmeisesti se on kuitenkin miehelleni tärkeää, enkä jaksa enää niuhottaa asiasta. Tekee hän sitä kuitenkin, vaikka kuinka asiasta valittaisin. Olen ajatellut, että parempi niin, kuin että juoksisi elävien naisten perässä..

Ja nyt kun itseäni ei seksi juurikaan kiinnosta, ajattelen että täytyyhän hänen omat tarpeensa saada jotenkin kuitenkin hoidelluksi.

En näe kyllä itsessäni mitään kaunista tällä hetkellä, eikä kukaan kyllä perääni katselekaan. Väritön naama, kun kulmat ja ripset ovat lähes poissa, turvottunut vartalo, tummat silmänaluset, kauhtana peruukki päässä, hymy kadonnut.

Ja pitäisi elää elämän parhaita vuosia :(

suhde säilynyt kirjoitti:

vaikka mies katseleekin pornoa, teki hän sitä jo ennenkuin sairastuinkaan. Joten ei se sairastumisestani johdu.

Aikanaan loukkaannuin asiasta, mutta ilmeisesti se on kuitenkin miehelleni tärkeää, enkä jaksa enää niuhottaa asiasta. Tekee hän sitä kuitenkin, vaikka kuinka asiasta valittaisin. Olen ajatellut, että parempi niin, kuin että juoksisi elävien naisten perässä..

Ja nyt kun itseäni ei seksi juurikaan kiinnosta, ajattelen että täytyyhän hänen omat tarpeensa saada jotenkin kuitenkin hoidelluksi.

En näe kyllä itsessäni mitään kaunista tällä hetkellä, eikä kukaan kyllä perääni katselekaan. Väritön naama, kun kulmat ja ripset ovat lähes poissa, turvottunut vartalo, tummat silmänaluset, kauhtana peruukki päässä, hymy kadonnut.

Ja pitäisi elää elämän parhaita vuosia :(

Minkä ikäinen olet? Minä olin 41 kun sairastuin rintasyöpään ja minulta vietiin toinen rinta, naiseuteni,myös hiukset jotka sittemmin kasvoi takaisin. Se on kauheaa muistan sen kyllä kuin eilisen päivän! Miten ruma minä tunsinkaan olevani!! Yritin ajatella että tämä on vain väliaikaista ja niinhän se olikin. Nyt olen niinkuin ennenkin, yksi työkaveri aina sanookin että minusta ei huomaa päälle päin mitään että olisin sairastanut syövän. Ja miksi se pitäisi näkyäkään, voi luoja??. Sitä se vielä puutuisi jos siitä jäisi joku merkki otsaan paitsi ihmisten asenteissa. Yritä jaksaa ajatella että tämä on vain yksi välivaihe elämässäsi, kohta kaikki on ohi kun vielä vähän pinnistät. En tosin tiedä mikä tilanne sinulla on..minun syöpä parani ja olen nyt terve, toivottavasti aina ja ikuisesti. Ei enää syöpää...

saman kokenut kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Minä olin 41 kun sairastuin rintasyöpään ja minulta vietiin toinen rinta, naiseuteni,myös hiukset jotka sittemmin kasvoi takaisin. Se on kauheaa muistan sen kyllä kuin eilisen päivän! Miten ruma minä tunsinkaan olevani!! Yritin ajatella että tämä on vain väliaikaista ja niinhän se olikin. Nyt olen niinkuin ennenkin, yksi työkaveri aina sanookin että minusta ei huomaa päälle päin mitään että olisin sairastanut syövän. Ja miksi se pitäisi näkyäkään, voi luoja??. Sitä se vielä puutuisi jos siitä jäisi joku merkki otsaan paitsi ihmisten asenteissa. Yritä jaksaa ajatella että tämä on vain yksi välivaihe elämässäsi, kohta kaikki on ohi kun vielä vähän pinnistät. En tosin tiedä mikä tilanne sinulla on..minun syöpä parani ja olen nyt terve, toivottavasti aina ja ikuisesti. Ei enää syöpää...

Satuin eräänä päivänä "valittamaan" syöpäpotilaan roolia, ja työkaverini sanoi hämmästyneenä, että "sinähän olet terveyden perikuva"! - siihen loppui valitukseni, jos kerran muut pitävät minua terveenä, miksen itse pitäisi.

saman kokenut kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Minä olin 41 kun sairastuin rintasyöpään ja minulta vietiin toinen rinta, naiseuteni,myös hiukset jotka sittemmin kasvoi takaisin. Se on kauheaa muistan sen kyllä kuin eilisen päivän! Miten ruma minä tunsinkaan olevani!! Yritin ajatella että tämä on vain väliaikaista ja niinhän se olikin. Nyt olen niinkuin ennenkin, yksi työkaveri aina sanookin että minusta ei huomaa päälle päin mitään että olisin sairastanut syövän. Ja miksi se pitäisi näkyäkään, voi luoja??. Sitä se vielä puutuisi jos siitä jäisi joku merkki otsaan paitsi ihmisten asenteissa. Yritä jaksaa ajatella että tämä on vain yksi välivaihe elämässäsi, kohta kaikki on ohi kun vielä vähän pinnistät. En tosin tiedä mikä tilanne sinulla on..minun syöpä parani ja olen nyt terve, toivottavasti aina ja ikuisesti. Ei enää syöpää...

Olen samaa ikää kuin sinä sairastuessasi.

Voi kun tämä olisi vain välivaihe elämässä ja saisi jatkaa siitä mihin jäätiin ennen sairastumistani! Jotenkin vain alitajunta ei anna hyväksyä sitä ajatusta että pääsisin näin "vähällä". Pelkään niin kovasti että syöpä uusii levinneenä.

Vaikka sitä samaa kai kaikki meistä pelkäävät, joille tämä ensimmäinen kierros on vielä antanut mahdollisuuden paranemiseen..

Voi kun jostain saisi uskoa tulevaan, että olen nyt ja vielä kymmenen vuodenkin päästä terve - ainakin syövän osalta. Masentava sairaus.

suhde säilynyt kirjoitti:

Olen samaa ikää kuin sinä sairastuessasi.

Voi kun tämä olisi vain välivaihe elämässä ja saisi jatkaa siitä mihin jäätiin ennen sairastumistani! Jotenkin vain alitajunta ei anna hyväksyä sitä ajatusta että pääsisin näin "vähällä". Pelkään niin kovasti että syöpä uusii levinneenä.

Vaikka sitä samaa kai kaikki meistä pelkäävät, joille tämä ensimmäinen kierros on vielä antanut mahdollisuuden paranemiseen..

Voi kun jostain saisi uskoa tulevaan, että olen nyt ja vielä kymmenen vuodenkin päästä terve - ainakin syövän osalta. Masentava sairaus.

useammalla meistä.Ei oikein tulevaisuutta uskalla pitkällekkään ajatelle.Vaikka tietää,ettei etukäteen sureminen auta.

Se tissi,tai tissit,ei ole ollenkaan niin tärkeää monillekkaan miehille! Tärkeämpää on hyvä ja hauska luonne,pilke silmissä.Ja itsensä hyväksyminen,sellaisena kuin on.

Vaimoltani poistettiin rinnat syövän takia.Minä olen onnellinen mies,että niin säästettiin vaimon henki!

iltaa naiset kirjoitti:

Se tissi,tai tissit,ei ole ollenkaan niin tärkeää monillekkaan miehille! Tärkeämpää on hyvä ja hauska luonne,pilke silmissä.Ja itsensä hyväksyminen,sellaisena kuin on.

Vaimoltani poistettiin rinnat syövän takia.Minä olen onnellinen mies,että niin säästettiin vaimon henki!

ihana mies, viisaista sanoistasi! :)

tottakai kirjoitti:

ihana mies, viisaista sanoistasi! :)

mutta tosiasiat otan tosi asioina!Ihmisen henki on sentään miljoona kertaa tärkeämpi,kuin tissit!
Vauvojen imetykseen ne on tarkootettu,ei miehen leikkikaluiksi.Mies,joka ei tätä tajua,ei ole mies,vaan poikanen!

viisas mies kirjoitti:

mutta tosiasiat otan tosi asioina!Ihmisen henki on sentään miljoona kertaa tärkeämpi,kuin tissit!
Vauvojen imetykseen ne on tarkootettu,ei miehen leikkikaluiksi.Mies,joka ei tätä tajua,ei ole mies,vaan poikanen!

KIITOS! Tuo pelasti päiväni :) Ihana mies!

iltaa naiset kirjoitti:

Se tissi,tai tissit,ei ole ollenkaan niin tärkeää monillekkaan miehille! Tärkeämpää on hyvä ja hauska luonne,pilke silmissä.Ja itsensä hyväksyminen,sellaisena kuin on.

Vaimoltani poistettiin rinnat syövän takia.Minä olen onnellinen mies,että niin säästettiin vaimon henki!

Miksi minun mieheni ei ole koskaan sanonut noita tärkeitä sanoja...?