Mitäs tehdä, kun sukulaisperheessä äiti saa raivareita, haukkuu todella rumasti milloin lapset, milloin isännän (lasten kuullen), käy käsiksikin (lapsiin jo pienestä asti), kyttää perheenjäsenten menoja ja tuloja, sähköposteja yms. mielivaltaisesti yms.
Vaikea puuttua, mutta MITÄ VOI TEHDÄ?! Kamala seurata sivusta! Lapset huolettavat!
Vaikea puuttua, mutta MITÄ VOI TEHDÄ?! Kamala seurata sivusta! Lapset huolettavat!
Vastaukset 19
Vanhimmat
äidin käyttäytymisestä lapsia kohtaan!! Se on jokaisen velvollisuus! Ei ole vaikea puuttua juuri tähän asiaan, soitto lastensuojelulle riittää!
Ajattele niitä lapsia!!!!!!!
Ja vielä kun on lähisukulainen?! Olisipa vaikea arvata mistä "syylliset" etsitään, kun alkaa "iso pyörä" pyöriä?!
Tämä on oikeasti tosi hankala tilanne. Äidillä vielä tapana "vetää herne nenään" milloin mistäkin myös sukulaisille ja sitten yhtäkkiä ollaan taas kuin ei mitään olisi tapahtunut tai sanottu. Lyödä luuria korvaan ihan asiallisiinkin puheluihin, joiden sisältö ei nyt vaan ole rouvan mielipiteen mukainen... Ja kaikki paapatus ja haukkuminen lasten kuullen.
Pohditaan tässä kenellä on pokkaa nostaa kissa pöydälle ja sanoa äidille, että tarttisit ehkä jotain apua. Kontrollointi johtuu kuulemma siitä, että kun hän tietää missä kaikki on ja mitä tapahtuu, äidillä turvallinen ja hyvä olo.
Mutta kääk?
Kontrollifriikkihän toi on, hoitoon äiti ettei lapsetkin sairastu!
Menkää kuulkaa suvaitsemattomat nössöt katsomaan ja kuuntelemaan, miten temperamenttisemmissa maissa matroonat pauhaa milloin kellekin! Ihmiset on erilaisia, vaikka se täällä konsensus-hillityssä Suomessa monilta unohtuu. Hyvällä itsetunnolla varustetut erilaiset ihmiset saavat riehua, vaikkei se teitä miellytäkään! Nössöt.
Voi hellanduudelis niitä lapsukaisten ja sukulaisten traumoja... sossutädit vaan kehiin, eihän tuommoinen passaa. Hoh-hoijaa.
tärkeämpiä kuin se että te kinaatte keskenänne kuka uskaltaa tehdä sitä mitä pitäisi tehdä!
Eikö teistä kukaan siellä suvussa tiedä, että lastenpahoinpitely on rikos??!! Toivon mukaan mitään vakavaa ei ehdi teidän pohdintanne aikana tapahtua.
todellakaan ole mitään tempperamenttia.
jo monta vuotta. Tätähän sitä on juuri mietitty, että tehdäänkö tässä ulkopuolisina kärpäsestä härkäsiä vaikka huoli on kyllä kaikilla. Käsiksi käyminen ei ole lyömistä, mutta nipistelyä, tukistamista (ei lähde karvat mukaan kuitenkaan), retuuttamista... Kielenkäyttö murkun kanssa samalla tasolla (haistattelua, kiroamista). Niinpä murkkukin huorittelee äitiään. Ja isäntä nössöilee.
Eli meillä kun on kasvatustyylejä niin monenlaisia. Mikä on "normaalia" kenenkin mielestä ja missä kulttuurissa.
Tää kyttääminen, tinttailu aikuisena ihmisenä olemattomista ja mielen ailahtelu vain...??? Kuinka kauan se on äidin "normaalia" käytöstä. "Se nyt vaan on tommonen".??
kylläkin fyysistä väkivaltaa, ei pelkkä ns.hakkaaminen.
Ei todellakaan ole kärpäsestä härkäsen tekemistä, jos ilmoitetaan pahoinpitelevästä äidistä lastensuojeluun!!
niin nössöjä taidamme olla? Se on ihan eri juttu nostella kissoja pöydälle, kun asia ei kosketa niin läheltä eikä ole väliä vaikka välit menisivät. Eikä tuo nipistely enää taida olla niin yleistä (kun penskat kasvaneet ja pääsevät karkuun :) ), lähinnä tämä hurja huutaminen ja kiroilu, haukkuminen (siis alkaen lapsista, lasten isästä jatkuen kummeihin ja isovanhempiin) ja sitten yhtäkkinen mielenmuutos. Ja kyttääminen. Kontrollifriikki, niinkuin joku ketjussa mainitsi, mutta onko se mielen häiriö vai antaako mennä vaan? Ellei anna, niin MITÄ SITTEN?
Pahoinpitely ei (tällä hetkellä) pahin juttu, tosin se päätös on tehty, että jos NÄHDÄÄN vielä, asian ottaa HETI puheeksi se joka näkee. Enää ei sitä hyssytellä.
Ettekö voisi mennä jonkun sukulaisen kanssa kahdestaan tekemään ilmoitusta lastensuojeluun tai kysymään sieltä neuvoja mitä tehdä? Niin ei tarvitsisi yksin omille harteille asiaa ottaa. Mielestäni haukkuminen ja huutaminenkin lapselle on väärin ja jos äiti on noin epätasapainossa itsensä kanssa niin syytä olisi viedä asiaa eteenpäin lapsia ajatellen. Ne lapset voivat joskus myöhemmin olla kiitollisia teille siitä että olette puuttuneet asiaan.
Ja vaikka ensin tuo neuvojen kysyminen ja mikä olisi viisainta. Tilanne on oikeasti niin rikki jo puolisoidenkin välillä. Sitä kun yrittää jotenkin fiksusti tätä muka viedä... Ettei kenellekään tulisi paha mieli.
Tässä on vain juuri tämä, että mitä kautta saisi HIENOVARAISIMMIN asiaan selkoa. Rouva kun lähtee kaikista tilanteista nostelemaan, kun yhtään yrittää mitään puheeksi. Tai miehelleen huutaa ja alkaa haukkua.
Ja kun täältä ulkopuolelta haluaisi silti välit yrittää pitää, kun on pieni suku muutenkin.
ARGHH kun tämä alkaa olla sotkuista!!
Koska olet lähisukulainen niin senkin takia olisi ehkä hyvä että joku ulkopuolinen, ammattihenkilö, ottaisi tämän perheen "huolekseen". Rouva voi tuntea ylimääräistä suuttumusta jos sinä, sukulaisena yrität selvittää asiaa. Vaikka kuinka haluasi auttaa kaikin mahdollisin tavoin niin mielestäni et voi tehdä muuta kuin tuon ensi askeleen koska perheen jäsenten itse pitäisi hakea apua mutta kukin omista syistään ei pysty/osaa tehdä. Kyllä kaikki mitä tänne olet kirjoittanut luulisi riittävän syyksi ammattihenkilölle puuttua tilanteeseen. Tsemppiä
Ja näinhän siinä käykin. Se ylimääräinen suuttumus on jo useaan kertaan koettu, kun tosiaan on tökätty aiheesta arkaan paikkaan, jota äiti ei halua myöntää vaan ihan oikeasti ilmeisesti kuvittelee olevansa oikeassa. On lyöty luuria korvaan, on komennettu hämmentyneet lapset äkkiä lähtemään kotiin.
Ja kun tämä tapahtuisikin vaikka viinan "vahvistamana" mutta kun ollaan ihan selvin päin kaikki ja yritetään ainakin olla :) normaalisti.
Itse toimin kasvatusalalla, näen tämän tyyppistä ULKOPUOLISENA työssäni. Siksi tämä oman suvun tilanne onkin niin karmea, kun puuttumisen kynnys on aivan tolkuttoman korkealla. Itse asiassa minullehan ei edes kaikkea kerrota, kuulen näitä toiselta "luottosukulaiselta" jonka on pakko purkaa omaa pahaa oloaan. Että kun periaatteessa en tiedä ellen ihan varta vasten näe tai kuule tilanteita...
Tässä on niin huvittaviakin piirteitä, kun kauempaa tulevan sukulaisen vierailujen aikana kaikki kävelevät miinakentällä, ettei suututeta tätä yhtä... Hän haluaa tietää tämän sukulaisenkin menemiset ja mielellään suunnittelee hänenkin perheensä ohjelman oman mielensä mukaan. Jos ei asiat mene hänen mielensä mukaan, kosto on julma eli lapsetkaan eivät saa tavata toisiaan...
Voi meitä.
Oli ihan tarpeellista saada purkaa asiaa ensin täällä!
mistä puhun! Jos äiti paihoinpitelee lapsiaan on asiaan yksinkertaisesti puututtava!
Se ei tarkoita että lapset otetaan äidiltä pois, vaan päinvastoin, äidille opetetaan äitinä olemista.
Normaalikäytännössähän lasten ja vanhempien välillä toimii keskinäinen luottamus ja kunnioitus. Jos jompikumpi tai molemmat puuttuvat, on syytä miettiä äidin metodeita. Lapsihan on kuitenkin aina se suojeltava osapuoli.
Ja tälläinen 'purkaminenhan' on siinäkin mielessä hyvä että voi vähän kartoittaa tapahtunutta.
Mitä ilmeisemmin Päähenkilön eli kutsumasi Rouvan asiat eivät ole ihan reilallaan ja hän tarvitseekin apua. Yleesähän nämä avun tarvitsijat huomaavat itse vasta viimeksi olevansa avun tarpeessa, ja kokemuksesta voin sanoa, että yleensä nämä avuntarvitsijat jälkikäteen jopa kiittävät kun asioihin puututtiin.
Jonkilaista kuohuntaa asioihin puuttumisesta ei varmaankaan voi mitenkään edes välttää. Suvun ulkopuolinen ammattilainen olisikin siksi hyvä tekemään aloite asiassa.
Ja lopuksi juttu on niin että näitä eritasoisia 'käytösongelmia' on paljon yleisemmin kuin yleensä kerrotaan, kukapa sitä ensimmäisenä lähtis kertoilemaan, että meillä sitä onkin sitten sellaista sekopäisyyttä suvussa että... :)
Miten veisit itse asian eteenpäin? Lastensuojeluilmoitus niin, mutta mitä siinä kysytään ja mitä tapahtuu? Perheeseen on (valitettavasti, niin ihania kuin vauvat ovatkin) tulossa lisää lapsia...
Äidin metodithan tässä nimenomaan ovat hukassa, mutta hän ei ota (sukulaisilta) vastaan käytäntöjä, joita tarjotaan vaihtoehdoiksi. Vaikka kuinka muka on naamakkain samaa mieltä, mutta ei siis toteudu perheen arjessa.
Ottaisin yhteyttä ammattiauttajiin, vauvvan ollessa kyseessä neuvolaan ja muuten terveyskeskukseen. Onhan se niinkin että jos asianomaisella ei ole mitään salattavaa tai hän ymmärtää että olette huolissanne hän haluaakin asian selvitettävän, mutta jos hän kiltäytyy kaikesta yhteistyöstä niin silloin on ongelma olemassa.
Tuo edellä kerrottuhan on se yleisin keino jolla ongelmallinen saadaan sitoutumaan asian selvittelyyn.
Nyt kun kyseessä on sukulaiset ja ilmeisen läheisetkin on tilanne tietysti äärimmäisen herkkä ja erittäin tärkeää on antaa ongelmatapaukselle myös mahdollisuus ns. säilyttää kasvonsa ja ennenkaikkea aikaa ymmärtää itse itseään.
Jossain vastauksessani taisin jo puhuakin siitä että vanhemmilla niin äideillä kuin isilläkin saattaa koko vanhemmuus olla hukassa, eli ei edes tiedetä mitä vanhemmuus tarkoittaa.
Päinvastoin kuin joskus luullaan, se että on synnyttänyt tai tullut isäksi ei välttämätä tarkoita sitä että olisi valmis kasvattaja.
Vaikea on tietysti on sanoa mikä on ainoa oikea tie, miten tätä ongelmaa pitäisi ratkoa, mutta eihän vara venettä kaada.
Jos et ole vielä valmis ottamaan suoraa yhteyttä viranomaisiin, niin ainakin tätä kautta saat luotettavasti tietoa ja ohjausta.
https://www.secure-tukinet.net/info_yhteydet/
Sellainen tuli vielä mieleeni että miten äidin yleisterveys, onko esimerkiksi kilpirauhastoimintaa seurattu? Voihan se tulistumisen syy olla joku ihan 'oikeakin sairaus'.
Seuraavan "kohtauksen" saadessaan voisi olla helpompi tosiaan ensin kysäistä tuota kilpirauhasjuttua? Ja sitä kautta uittaa ajatusta, että josko kaikki ihan kohdallaan... :)
Eilen tuli taas ilmi, ettei osaa keskustella, vaan palaa aina omiin aiheisiinsa...