Olen miettinyt, etten ehkä haluaisi lapsilleni kummeja lainkaan, tiedättekö onko mahdollista? Lapsi kastetaan katoliseksi, mutta meillä on täällä Suomessa vain harvoja katolisia tuttuja, enkä toisaalta haluaisi lapselleni kummia vain siksi, että hän nyt sattuu olemaan "oikeauskontoinen". Voidaanko lapsi siis kastaa vain sukulaisten ja ystävien läsnäolleessa, ilman että kellään on erityistä kummiasemaa?
Kiitoksia, jos tiedätte asiasta!
Kiitoksia, jos tiedätte asiasta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ev.lut:lla tulee olla vähintään kaksi kummia. Katolisista en tiedä.
Tietoa löytyy: Kastettavalla tulee olla vähintään yksi kummi, joka on vähintään 16-vuotias vahvistuksen saanut katolilainen. Näin ainakin sanotaan Suomen katolisen kirkon sivuilla. Ehkä jos olisi mahdollista, niin joku sukulainen voisi toimia kummina? En tiedä onko sille mitään estettä, kannattaa vielä tarkistaa. Todistajina voivat toki toimia muutkin kuin katoliset, kunhan ovat kristittyjä.
ihanaa kun voi hakea tietoa netistä kun on nettiyhteys..
Katolisen kirkon sivuilta siis;
Kummeja tulee olla vähintään yksi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen. Hänen tai heidän lisäkseen kasteella voi olla ei-katolinen todistaja, jonka täytyy olla kristitty.
Siinähän se lukee selvästi... Miksen itse voinut etsiä. Hmph. No, mutta kiitokset vastanneille! Mitäköhän kirkko sit tekee jos vaan yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei oo ketään, joka vois toimia kummina? Joku kirkon työntekijä hälytetään avuksi?
Musta on vähän typerää, että väkisin pitäisi joku kummiksi nimittää, vaikken todellisuudessa toivois ko. ihmisen olevan lapseni kanssa juurikaan tekemisissä. Tekopyhää jopa, sanoisin.
Itselleni nimiäiset tai luterinen kaste sopisivat mainiosti, mutta kun miehelle tuntuu olevan tärkeää, että lapsesta tulisi katolinen... Hankala juttu, varsinkin kun sunnitelmissa/toiveissa olisi useampi kuin kaksi lasta.
Alkaa jo ahdistaa se vääntö, mikä tästä eittämättä seuraa... Höhhöh.
Nykyihmiset ovat niin vieraantuneita kirkosta ja jumalanpelosta, että tuntuu tekopyhältä väkisin vääntää elämänsä joitakin yksityiskohtia kirkon sääntöjen mukaisiksi.
En näistä sanoista huolimatta ole ateisti, uskon Jumalan olemassa oloon vahvasti. Kirkko on mielestäni vain ihmisen keksintöä kuten sen laatimat säännötkin. Jos näitä sääntäjö ei tykkää noudattaa, voi kysyä, onko se oikea tapa lähteä toteuttamaan kastetta?
Toivottavasti saatte miehenne kanssa sovittua asian molempia suht tyydyttäväksi, tuosta ei saisi tulla välillenne eripuraa. Ratkaisevinta lienee kuitenkin se, että miten sitä lasta siellä kotona kasvatetaan, kuin se mitättömän lyhyt hetki siellä kirkossa - uskonto on ihmisen sydämessä, jos on.