Olen 21-vuotias naisen alku. Takana on tästä huolimatta yksi yli neljä vuotta kestänyt pitkä suhde. Olen tässä uudessa suhteessa törmännyt aivan uudenlaisiin ongelmiin. Nykyinen itseäni muutaman vuoden vanhempi avopuolisoni on tietyistä asioista äärettömän mustasukkainen. Hän väittää minun katselevan muita miehiä sillä silmällä, oli kyse kaupankassasta, ohi kävelevästä miehestä, entisestä tutusta jne. oikeastaan kuka tahansa riittää syyksi hänen mustasukkaisuuteensa. Hän tutkii puhelimeni, selaa netistä sivuhistorian lävitse, suuttuu jos puheessani mainitsen yhdenkin miehen. Kaiken tämän tutkimisen ja penkomisen aikana hän sai sivuhistoriasta selville, että olin käynyt katselemassa irc-galleria sivustolla kuvia. Niin kävinkin, mutta hän väittää minun kieliposkella kuolanneen entisiä hoitojani, mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Olen hävittänyt vanhat valokuvani, poistanut miesten numerot puhelimestani, varon mitä puhun ja pelkään että jos olemme liikkeellä kaksin tulee vastaan joku minun tuttuni jolle pitää moikata. Hän haluaa, että olen hänen naisensa, en katsele ketään muuta jne. Niin olenkin hänen, sillä rakastan häntä enemmänkuin mitään. Mutta mielestäni tämä ei ole enää normaalia.
Hän tietää itsekin, että kaikki johtuu hänen huonosta itsetunnostaan. Olen ehdottanut, että menisimme terapiaan, tai että hän menisi, mutta hän ei halua. En enää tiedä mitä teen.. Olemme yrittäneet puhua, siitä ei vaan tule mitään. Hän syytää perättömiä syytöksiä, ei kuuntele ja polkee minua maahan. Hän sanoo, että ei luota minuun ja epäilee minua kaikesta. Olen rikkonut hänen luottamuksensa käymällä katselemassa kuvia. Hän sanoi, että on hyvä että hän penkoo asioitani jotta on perillä missä mennään. (Jotta kun jotain tapahtuu niin häntä ei ole pidetty tyhmänä.) Kaikki tämä olisi ihan ok, jos hän ei keksisi näistä lisäsyytöksiä. Koska ei minulla ole häneltä mitään salattavaa, silti hän syyttää minua millon mistäkin ja tekee kärpäsistä härkäsiä. Miten saan mieheni vakuuttuneeksi siitä, että olen tosissani hänen kanssaa, että minulla ei ole tarvetta muihin miehiin ja että rakastan häntä. En ikinä voisi pettää häntä tai mitään sellaista. en halua tahallani loukata häntä, mutta näköjään teen sen aina tahtomattani. viimeinen niitti oli eilinen, kun hän oli siivoamassa vanhalla asunnollani ja roskien joukosta löytyi kuva, missä suutelen toista miestä. Kuva oli vuosia vanha, minulla ei ollut hajuakaan siitä että siellä oli sellainen. Hän väittää minun fiilistelleen kuvalla jne. olen ihan toivoton, tuntuu, että aina kun saamme yhden asian paremmin tulee taas uusi vastoinkäyminen, jolloin olemme entistä enemmän pohjalla.. miten saamme suhteemme kuntoon? mitä minun tulisi tehdä? miten mustasukkaisuus hoidetaan? Olemme tunteneet noin vuoden.
Hän tietää itsekin, että kaikki johtuu hänen huonosta itsetunnostaan. Olen ehdottanut, että menisimme terapiaan, tai että hän menisi, mutta hän ei halua. En enää tiedä mitä teen.. Olemme yrittäneet puhua, siitä ei vaan tule mitään. Hän syytää perättömiä syytöksiä, ei kuuntele ja polkee minua maahan. Hän sanoo, että ei luota minuun ja epäilee minua kaikesta. Olen rikkonut hänen luottamuksensa käymällä katselemassa kuvia. Hän sanoi, että on hyvä että hän penkoo asioitani jotta on perillä missä mennään. (Jotta kun jotain tapahtuu niin häntä ei ole pidetty tyhmänä.) Kaikki tämä olisi ihan ok, jos hän ei keksisi näistä lisäsyytöksiä. Koska ei minulla ole häneltä mitään salattavaa, silti hän syyttää minua millon mistäkin ja tekee kärpäsistä härkäsiä. Miten saan mieheni vakuuttuneeksi siitä, että olen tosissani hänen kanssaa, että minulla ei ole tarvetta muihin miehiin ja että rakastan häntä. En ikinä voisi pettää häntä tai mitään sellaista. en halua tahallani loukata häntä, mutta näköjään teen sen aina tahtomattani. viimeinen niitti oli eilinen, kun hän oli siivoamassa vanhalla asunnollani ja roskien joukosta löytyi kuva, missä suutelen toista miestä. Kuva oli vuosia vanha, minulla ei ollut hajuakaan siitä että siellä oli sellainen. Hän väittää minun fiilistelleen kuvalla jne. olen ihan toivoton, tuntuu, että aina kun saamme yhden asian paremmin tulee taas uusi vastoinkäyminen, jolloin olemme entistä enemmän pohjalla.. miten saamme suhteemme kuntoon? mitä minun tulisi tehdä? miten mustasukkaisuus hoidetaan? Olemme tunteneet noin vuoden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
alku teksti kuulosti ihan nykyiseltä elämältäni..mutta se mustasukkainen henkilö olen minä. olen ikäisesi ja pitkä suhde jo takana ja nyt hieman vanhempi poikaystävä kenen kanssa olemme seurustelleet yli vuoden.
mutta..eli itse olen hyvin mustasukkainen mutta olen myös osannut hakea siihen apua.käyn psykologilla.ja vielä varmasti pitkään painin tämän asian kanssa. huono itsetuntoni on varmasti kanssa osa syytä.
ikävä sanoa näin mutta en usko että suhteestanne tulee mitään ellei miehesi hae apua. hän ei muuten tuosta mustasukkaisuudestaan pääse eroon!! ja näin hän vain tekee sinut pekokkaaksi "jos tulen näkemään vanhoja tuttuja" "en voi käydä joillain sivuilla netissä" jnejnejne.
huomaat varmasti ettei ole tervettä.
ainut asia siis mikä voisi auttaa jos miehesi hakisi ammattiapua!!
Hei! Kiitos vastauksestasi:) olen ehdottanut terapiaa, johon hän voisi mennä myös yksin. Tuntuu pahalta kun näen että hän voi pahoin. Tiedän, että tämä ei ole normaalia, mutta tuntuu että olen niin yksin ongelmani kanssa, olen valmis tekemään mitä tahansa, että ongelma saadaan kuntoon. En haluaisi, että muuten niin hyvä suhde kariutuu tällaisen asian takia. Olemme juuri muuttaneet yhteen ja kaiken pitäisi olla hyvin. tuntuu että tällähetkellä emme kumpikaan ole loppujenlopuksi onnellisia. Niin sen ei pitäisi olla, tuntuu ettei hän voi itselleen mitään. olen niin hajalla tämän asian takia.
tuollaisesta mustasukkaisesta miehestä neljän vuoden yhdessäolon ( joista 3v naimisissa) jälkeen. Eihän siitä mitään tullut kun toinen ei luota ollenkaan. Asiat meni siihen jamaan että minä en saanut käydä esim. baareissa ollenkaan mutta hän sai kyllä. Viimeisin tikki oli se että kun kävimme yhdessä baarissa hän hauku mut kotona huoraksi ihan aiheetta ja heitteli ja rikoi tavaroita. Silloin mulle riitti ja tein lopun heti seuraavana päivänä. Ei semmosessa henkisessä ja fyysisessä vankilassa kukaan voi elää.
Kuulostaa niiiin tutulta...
Olen seurustellut mieheni kanssa jo liki kymmenen vuotta (vuosi sitten mentiin naimisiin) ja samojen ongelmien kanssa painin. Tää tilanne räjähti käsiin häiden jälkeen. Ja jos oisin tän tiennyt ni en varmaan ois mennytkään naimisiin. Tää on vaan niin helvetin lohdutonta kun koitat vaan päivästä ja viikosta toiseen todistella toiselle että olen uskollinen, en katso muita, en käy luvattomilla nettisivuilla, en harrasta asiakkaiden (olen kampaaja) kanssa seksiä jne. jne. lista on loputon. Ja aina kun luulen et alkaa helpottamaan ni eiköhän äijä keksi jonkun uuden jutun!! Olemme käyneet puoli vuotta pariterapiassa, mutta tuntuu ettei sieltä ole saatu mitään apua. Meillä on kaksi lasta ja velkaa helkkaristi, joten lähteminenkin on todella vaikeaa:( Toisaalta rakastan miestäni yli kaiken enkä haluaisikaan erota, mutta ei tämäkään elämää ole!
Kertokaa kokemuksianne jotka olette selvinneet mustasukkaisuudesta. Haluaisin kai vaan edes pienen toivon kipinän... ;)
Olen pahoillani rijahin ja muiden vuoksi jotka ovat suhteessa mustasukkaisen kumppanin kanssa.
Itse olen mustasukkainen osapuoli kuten "piupaupoks".
Haluaisin kysyä sinulta onko terapiasta ollut apua? En tiedä mitä tekisin ja viiden vuoden suhteeni kärsii todella paljon huonosta itsetunnostani ja mustasukkaisuudesta.
Toivoisin apua ja tukea poikaystävältäni mutta hän on kurkkuaan myöten täynnä ongelmiani eikä yksinkertaisesti jaksa ottaa osaa. En tiedä mitä tehdä..ongelmahan on minun ehkä minun pitää kantaa vastuu ja mennä terapiaan?
Jos joku voi auttaa tai neuvoa olisin todella onnellinen, olen epätoivoinen.
Heippa kohtalontoverit,
Nuo teidän jutut epäilemisestä ja vannomiset uskollisuudesta kuulostavat hyvin tutuilta. Olen itse elänyt 20 vuotta tuollaisen miehen kanssa ja mustasukkaisuus ei häviä mihinkään päinvastoin pahenee ajanmyötä. Välillä voi olla jaksoja, ettei asia ole niin pinnassa, mutta kohta taas mennään. Olemme riidelleet, käyneet parisuhdeterapiassa ja tehneet kaikki mahdolliset kuviot, muttei mikään ole auttanut. Tavarat on tutkittu, lasten isyyttä on epäilty ja haukuttu niin maanrakoon kuin vain voi. Alkoholi on kuvioissa myös pahentaen asiaa.
Olen jatkanut tätä aina, syynä milloin lapset, milloin raha. Nyt asiat ovat siinä pisteessä, että lapset ovat jo isoja, velatkaan eivät ole ongelma. Mies pelkää, että lähden minä hetkenä hyvänsä. Ja pelkää aivan aiheesta. Kaikesta huolimatta haluan hoitaa asiat mahd. fiksusti lasten vuoksi. Toinen on vielä kotona. Yksi ihminen sanoi minulle sellaisen asian, mikä sai minut todella miettimään: Ajattele sitten kun jäätte taas kahdestaan, kuinka pahaksi se sitten menee. Olen lakannut tanssimasta miehen pillin mukaan, en todistele mitään, suhtaudun epäilyihin rauhallisesti, koska olen syytön. Kärsin unettomuudesta ja muista kummallisista oireista. Pelastukseni ovat olleet lapset, työ ja ihmiset joille voi puhua.
Neuvoni teille, hyvät kohtalontoverit on, että lähtekää heti, älkää pilatko elämäänne yhtään enempää. Te ette voi parantaa sellaisesta vaivasta kärsivää ihmistä. Voimia!