Mihin hakeutua? Miten hakeutua? Hakeutuako?

Sinun on jaksettava edes yksin askel itse ottaa eteenpäin jotta sinua voidaan auttaa.

Nämä psykologiset hömpötykset ovat osa hoitoa, että ei tulisi vääriä diagnooseja.

Ei kai kukaan toivoisi että turhaan söisi jotakin hermostoon vaikuttavia lääkettä.

Sinulla (oma ajatus!!)laaja-alainen paniikkihäiriö se on hoidettava kuntoon ja äkkiä jotta olosi helpottuisi, älä viivvyttele kuitenkin hoito-ohjelmakin vie aikansa. eli diagnoosi.

Käy terv. lääkärissä juttelemassa. Istu vaikka lattialla jos tuntuu että jännittää ja jalat ei pidä yms.

Muista se kärsivällisyys, vaikka heti haluasi hoidon joka auttaisi, on hiukan tutkittava jotta se sopiva lääke löytysi joka auttaisi, jos näin katsottaisiin.

Uskon että jonkin lääkkeen saat, kunhan itse tulet vastaan ja annat heidän tutkia omilla voimavaroillasi.

Nämä eivät ole normaaleja "flunssia" joihin heti voi antaa lääkkeen tarvittaessa.

Todellakin koko ihminen on niin kallisarvoinen että hyvä tutkia ..jotta hoito ja etenkin oikea! se olisi toimiva, ja silloin voisit sanoa: "nyt tunnen itseni elämisen arvoiseksi".

Yritä hei oikeasti ottaa se ensimmäinen askel, usko itseesi ja kerää voimavarojasi lääkäri käyntiin jotta jaksat, piilossa niitäkin voimia on, vaikka kuinka paniikihäiriötä olisi.

Ps. liika vähäinen unikin ja syöminen toki aiheuttaa pidemmän päälle heikkoutta ja lisää paniikkia etenkin uni häiriöt, yritä syödä ja nukkua, kokeile vaikka musiikin kanssa.

Onnea matkaasi ja myönnä sairautesi muillekkin kuin itsellesi ja tänne, se ensimm. askel ja ota hoito vastaan mitä saat ...olet varmasti kiitollinén itsellesi kun tämän olet tehnyt ja kaikki takana..että kannatti kuitenkin.

Onnea matkaan sinulle todella paljon ja ihanaa kun olet käynyt lääkärissä ja sinua on hoidettu huomaat kuinka paljon onnea on ympärilläsi, ilman pelkoja:))).

Kaikkea hyvää sinulle elämääsi ja lämmin halaus.

Samanlaisia kokemuksia minulla ei ole, mutta tietoa asiasta enemmän kuin moni osaa odottaa..ehkä joskus kerron miksi:)).

Voi hyvin ja tämän enempää en voi auttaa vaikka toivoisi ja toki kaikille toivoisi että oikea hoitomuoto löytyisi, todellakin jokaiselle, et ole ainoa, heitä on monia..onnea vielä kerran uudelle askeleelle minkä toivon sinun ottavan..eli antaa auttaa.

Hypnoosi ja suggestoterapia on varteenotettava mahdollisuus monien ongelmien hoidossa. Siis yksi monista.

Terapeuttien yhteystietoja löytyy osoitteesta

http://www.hypnologia.com/fin/terapial.php

Yhteydenotto ja keskustelu voivat avata täysin uusia näköaloja ja ratkaisumalleja.

Tsemppiä tv Leksa

Minä ajattelen niin yksinkertaisia, että se varmaan hylätään heti suoralta kädeltä.
Kuitenkin sanoisin, että sinun pitäisi tulla tutuksi oman kehosi kanssa. Oma keho on sellainen, että se antaa sinulle mielihyvää.
Kaikki aistisi tiedottavat sinulle mielihyvää.
Aivojesi täytyy vain tulkita se oikein. Nyt sinulla on tulkinta kääntynyt nurinpäin, että tunnet vain epämiellyttäviä asioita. Tietysti lääkkeetkin ja viina antaa hyvää mieltä lyhyeksi aikaa, mutta kehon antama hyvänolon tunne on parempaa.
Kirjoitat olevasi opiskelija. Sinulla on ilmeisesti hyvät mahdollisuudet korjata omaa elämääsi aivan itse. Lähde liikkeelle ja nauti liikkumisesta. Voit myös opetella joogaa ja sillä lailla tutustua omaan kehoosi ja myös oman mielesi toimintaan. Minä aina olen suhtautunut epäillen lääkkeisiin, on parempi elää luonnollisesti.

moi
Oli kiva huomata etten ole ainoa jolla on tämmöinen ongelma. Terapiassa olen käynyt noin kolme kuukautta. Mitään lääkkeitä en syö, koska se ei poista todellista ongelmaa. olen vai itsekseni yrittänyt käydä päivän mittaan hieman ulkoilemassa, niin se on hieman auttanut. En vieläkään syö muiden seurassa, mutta ehkä vielä joskus. ja toivonmukaan kykenen vielä joskus töihin. Hyvää jatkoa ja suosittelen terapiaa

Hei !

Luin tarinasi ja se tuntuu kovin tutulta.
Minulla on samanlaisia ongelmia kuin sinulla. Kaupan kassa jonossa on vaikea olla pelkään, että minua tuijotetaan. Ruokapöydässä syödessäni käteni vapisevat jos muita istuu samassa pöydässä.Isossa ihmis porukassa punastelen ja sanat juuttuvat kurkkuun.
En enää kestänyt tilannetta ja yhtenä päivänä rohkaisin mieleni ja hain apua terveyskeskuksesta.Varasin ajan lääkärille ja sitä kautta minä sain lähetteen paikkakuntani mielenterveystoimistoon.
Ensimmäisellä kerralla jännitin hirveästi ja en uskonut apua olevan siitä, että joku kuuntelee ongelmiani. Luuloni osoittautui täysin vääräksi.
Sain peloilleni nimen joka on sosiaalisten tilanteiden pelkko, josta kärsii moni ihminen, mutta harva uskaltaa hakeutua hoitoon tai uskoo saavansa apua terapiasta.
Mutta minä sain !!!! aloitin syömään lääkkeitä, jotka auttavat selviytymään arkipäivän asioista ja terapiassa saan purkaa tunteitani ihmisille joka osaa auttaa ja rohkaisee kohtaamaan ongelmansa.
Sain myöskin huomata,että joudun tekemään KOVASTI työtä, että voitan pelkoni ja voin elää normaalia elämää.
Koeta vielä kerran sitä terapiaa ja hankkiudu hoitoon paikkakuntasi mielenterveystoimistoon.
Ei apu ongelmiisi kerran tai parin jälkeen tule vaan vähitellen ja hyviä lääkehoitoja on keksitty tueksi.
SINÄ SELVIÄT ONGELMASTASI !!!! minäkin selvisin vaikka siihen meni 2vuotta. =)