Minulla on omalta osaltani jotain positiivista kerrottavaa: En ole oksentanut lähes kuukauteen! Bulimia on hallinnut elämääni jo vuodesta 2001, mutta nyt ole päässyt niskan päälle.
Pitkään aikaan minun ei ole tehnyt mieli ahmia, saati sitten tyhjentää mahaani oksentamalla. En toki sano, että vielä olisin terve, mutta koen saaneeni jonkinlaisen erävoiton sairaudestani.
Kummallista, mutta totta: kun en ajattele koko ajan syömistä, eikä ruoka ja syömättömyys enää hallitse minua, on painoni nyt vakiintunut. Itse asiassa se on laskenutkin muutaman kilon.Olen siis nyt normaalipainoinen ja minulla on niin paljon parempi suhde syömiseen ja ruokaan.
Kertokaa muutkin, miten te olette päässeet yli sairaudesta ja mikä on ollut teidän muutosvoimanne?
Pitkään aikaan minun ei ole tehnyt mieli ahmia, saati sitten tyhjentää mahaani oksentamalla. En toki sano, että vielä olisin terve, mutta koen saaneeni jonkinlaisen erävoiton sairaudestani.
Kummallista, mutta totta: kun en ajattele koko ajan syömistä, eikä ruoka ja syömättömyys enää hallitse minua, on painoni nyt vakiintunut. Itse asiassa se on laskenutkin muutaman kilon.Olen siis nyt normaalipainoinen ja minulla on niin paljon parempi suhde syömiseen ja ruokaan.
Kertokaa muutkin, miten te olette päässeet yli sairaudesta ja mikä on ollut teidän muutosvoimanne?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua ei ole auttanut ihana poikaystävä, mukava työ, opiskelu... ei mikään. Kaikki on hyvin... tai olisi ilman syömisongelmia. Ne ei jätä minua rauhaan.
Kai se vaatii vaan suunnatonta itsekuria, ainakin aluksi. Pitäisi jostain löytää se mieletön päättäväisyys. Olen jo lakannut uskomasta niihin ainaisiin huomenna sitten - päätöksiin.
=) Onnea todella paljon!!! Jatka samaa rataa!
Toivottavasti et enää ikinä ajaudu takaisin tälle tielle.
Toivoisin niin pystyväni samaan.
Aurinkoista kesää!