Joitakin ajatuksia lestadiolaiskristillisyydestä jos sallitte:
Kristillis-uskonnollinen yhteenkuuluvuus ei ole sitä Kristuksessa, ja tämän lunastustyössä, vaan yhteenkuuluvuuden tunne omaksutaan käytännön tasolla hyvin yksioikoisesti ulkoisista signaaleista kuten sanontatavoista, eleistä, pukeutumisen pienistä yksityiskohdista tyyliin "uskovainen ei voi pitää korvakoruja".
Näistä -lukuisista hassuista- seikoista nousee jokapäiväinen välitön uskovaisten keskinäinen ja toiset poissulkeva rajaustapa.
Lestadiolaiskristillisyyttä ei erota muusta kristillisyydesta uskon perusta eli "Jeesus on sovittanut minunkin syntini", koska niinhän uskovat kaikki kristityt, kuka aidommin, kuka maallistuneemmin.
Jonkinlaista evankelista spesialiteettia rakennetaan toki raivoisasti akselille "synnit voi saada anteeksi vain äänellisen saarnatun evankeliumin kautta" Tämäkään ei tosin tee muuhun kristikuntaan olennaista eroa, koska äänellinen evankeliointi on kaikkialla suuressa arvossa.
Toisaalla siitä ei vain tehdä ehdotonta edellytystä vanhurskauttamistapahtumalle, koska käytännössähän jokainen kristitty "kuulee evankeliumia" halutessaan monta kertaa viikossa omassa kotiseurakunnassaan, jos mielenkiintoa kirkossakäyntiin vain riittää.
Yksi tärkeimpiä yhteenkuuluvuuden riiteistä on kollektiiviset kieltäymykset esimerkiksi alkoholista tai televisiosta.
Sillä, uskotko Jeesuksen sovittaneen juuri sinun syntisi, ei ole uskosi kannalta lainkaan niin suurta merkitystä, kuin että uskotko sinä, ettei televisiota saa omistaa.
Nimittäin jälkimmäinen johtaa heti brutaaliin liikkeestä ulos heittämiseen, kun taas edellinen on "niin tavallista uskon heikkoutta", ja tällaiset epäilykset nyt vain kuuluvat uskovaisen elämään.
Kristillis-uskonnollinen yhteenkuuluvuus ei ole sitä Kristuksessa, ja tämän lunastustyössä, vaan yhteenkuuluvuuden tunne omaksutaan käytännön tasolla hyvin yksioikoisesti ulkoisista signaaleista kuten sanontatavoista, eleistä, pukeutumisen pienistä yksityiskohdista tyyliin "uskovainen ei voi pitää korvakoruja".
Näistä -lukuisista hassuista- seikoista nousee jokapäiväinen välitön uskovaisten keskinäinen ja toiset poissulkeva rajaustapa.
Lestadiolaiskristillisyyttä ei erota muusta kristillisyydesta uskon perusta eli "Jeesus on sovittanut minunkin syntini", koska niinhän uskovat kaikki kristityt, kuka aidommin, kuka maallistuneemmin.
Jonkinlaista evankelista spesialiteettia rakennetaan toki raivoisasti akselille "synnit voi saada anteeksi vain äänellisen saarnatun evankeliumin kautta" Tämäkään ei tosin tee muuhun kristikuntaan olennaista eroa, koska äänellinen evankeliointi on kaikkialla suuressa arvossa.
Toisaalla siitä ei vain tehdä ehdotonta edellytystä vanhurskauttamistapahtumalle, koska käytännössähän jokainen kristitty "kuulee evankeliumia" halutessaan monta kertaa viikossa omassa kotiseurakunnassaan, jos mielenkiintoa kirkossakäyntiin vain riittää.
Yksi tärkeimpiä yhteenkuuluvuuden riiteistä on kollektiiviset kieltäymykset esimerkiksi alkoholista tai televisiosta.
Sillä, uskotko Jeesuksen sovittaneen juuri sinun syntisi, ei ole uskosi kannalta lainkaan niin suurta merkitystä, kuin että uskotko sinä, ettei televisiota saa omistaa.
Nimittäin jälkimmäinen johtaa heti brutaaliin liikkeestä ulos heittämiseen, kun taas edellinen on "niin tavallista uskon heikkoutta", ja tällaiset epäilykset nyt vain kuuluvat uskovaisen elämään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ennen hoitokokouksia vl-ihmisillä oli omakohtainen usko, uskomisen asioista keskusteltiin vierailujen yhteydessä ja nuoret itsekin "iltakylissä".
Hoitokokoukset panivat pisteen tälle. Ihmiset eivät uskalla puhua sisimpiä tuntojaan toisilleen, peläten olevansa kohta "hoidettavina", jos mielipiteet eivät ole oikeaoppiset. Luottamuspula tuli läheisimpiinkin.
Sen jälkeen puheenaiheet ystävien kesken ovatkin maallistuneet, uskonasioista puhumista kartetaan, ettei vahingossa lipsahtaisi oma, "seurakuntaäidin" mielipiteistä poikkeava mielipide. Kun sitä yksimielisyyttä niin korostetaan, kaikissa asioissa...
Rivi-vl:t ovat jättäneet omakohtaisen valvomisen ja puhujien raamatunmukaisen valvomisen, sillä "seurakuntaäiti" katsoo (vastoin Raamattua), että on syntiä kritisoida puhujia:(
Niinpä vl:nä oleminen onkin elämäntapa, jolla erottaudutaan muista ihmisistä. Tavalliset rivi-vl:t eivät oikein osaakaan keskustella uskontoonsa liittyvistä asioista, se on tälläkin palstalla huomattu. Surullista mutta totta.
Sanoit:
"Niinpä vl:nä oleminen onkin elämäntapa, jolla erottaudutaan muista ihmisistä. Tavalliset rivi-vl:t eivät oikein osaakaan keskustella uskontoonsa liittyvistä asioista, se on tälläkin palstalla huomattu. Surullista mutta totta. "
Tässä osuit asian ytimeen. Hyvin monelle se on elämäntapa, vrt. elämäntapaintiaanit. Erityisesti se on korostunut tuolla larssinpalstan armoneuvoissa. On meissä vl:ssä kuitenkin niitäkin, joille usko on yhä henkilökohtaista uskoa. Itseltänikin vain puuttuu rohkeus nousta kovaäänisiä valtaapitäviä vastaan.
valtaapitävien intresseissä on pitää klikki koossa ,ja heille uskollisina, ja karttaa kaikkia ulkopuolisia vaikutteita
ja se liima klikkiin haetaan lähimmästä helpoimmasta lähteestä, eli 70 luvulla aikaansaaduista elämäntapasäädöksistä
niitä, ja vain niitä, varjellaan kuin kukkaa kämmenellä eikä yksikään nyanssi niistä häviä, vaan niitä vahvistetaan koko ajan (vrt pm kirjoitukset), ja niitä edellytetään säälittä aina ja kaikilta
mitä ulospäin näkyvämpi ja yksiselitteisempi säädös on, sitä helpompi sitä, ja siis sen noudattavia oikeauskoisia, on valvoa
jos korvaan ilmestyy hilu, olet kapinallinen ja sinut syöstään liikkeestä ulos
ja tuo hilu olkoon sinun poltinmerkkisi, niin kauan kuin se korvassasi on, et kuulu vl seurakuntaan
jos olohuoneeseesi ilmaantuu televisio, kanssasi ei edes keskustella, vaan pm ohjeiden mukaan, sinut välittömästui paiskataan pellolle ja pidettäköön publikaanina (onneksi näin brutaalisti ei kuitenkaan jengi oikeasti toimi, vaan toki keskustellaan)
kyse on juuri ihmisvallasta, ja sen mustasukkaisesta ylläpitämisestä
siihen tarvitaan johtajisto(srk), eliitti(puhujat), sekä rahvas (tavantalkoolaiset), joilla koko homma loppuviimeksi kustannetaan
erityisen riippuvaisia tästä sirkuksesta ovat srk:n palkolliset joilla on hommassa kiinni leipäpuu
eli esim
-pm toimitus
-srk palkkajohtajat
-srk palkkasihteerit
-opistojen henkilökunta
Olet täysin oikeassa niiden hoitokokousten suhteen.
Ethän silti koskaan kiellä sitä alkuperäistä - oikeaa uskoasi?
Toivoo A.
Aika hyvä huomio sinulta tuo tapojen ja uskon tärkeysjärjestys.
Kun itse olin vl, minusta sillä ei ollut väliä, uskooko Jumalaan ja Jeesukseen. Hyvin pärjäsi, vaikkei mitään olis näistä tiennyt.
Sen sijaan jos ei näitä tapajuttuja noudattanut, niin siitähän se äläkkä nousi.
Eli lähinnä se on vaan elämäntapa. Rehellisimmät lähtee. Tunsin aikoinani paljon vanhoillislestadiolaisia ikäisiäni, jotka oli koulutettu sellaiseen kaksinaismoralismiin. Elettiin kaksoiselämää, eli vanhemmille näyteltiin toista ja vapaa-ajalla vähän juopoteltiin ja käytiin kenties leffassa, harrastettiin irtosuhteita jne. Tämä ei ollut ongelma. Mutta sitten kun rehellisesti irtautuu, niin edelleen siitä se äläkkä nousee.
"Tunsin aikoinani paljon vanhoillislestadiolaisia ikäisiäni, jotka oli koulutettu sellaiseen kaksinaismoralismiin. Elettiin kaksoiselämää, eli vanhemmille näyteltiin toista ja vapaa-ajalla vähän juopoteltiin ja käytiin kenties leffassa, harrastettiin irtosuhteita jne. Tämä ei ollut ongelma."
Ei ihme, ettei ollut ongelma. Itsehän ko. nuoret harrastivat kaksinaismoralismiaan, ei vanhempiensa kannattamina. Miten siitä olisi äläkkä noussut, kun ei vanhemmat tienneet asiasta? Sitten se äläkkä vasta nousee kun asiat tulevat päivänvaloon, luonnollisesti.
P.S. Sen verran aiheeseen yleisesti kuitenkin, että pidän tätä elämäntapa- ja uskonkysymysten vertailua kyllä mielenkiintoisena. Mielipidettäni en osaa vielä sanoa muuten kuin että ei nyt kaikkia joidenkin salassa tekemiä juttuja pidetä yhteisön vikana.
Pidän kyllä osittain yhteisön vikana tuollaista kaksinaismoralismia. Nuorille ei anneta mahdollisuutta oman tuntonsa perusteella miettiä, mikä on hyväksi ja mikä ei. Ohjeet tulee ylhäältä päin. En pidä syntinä elokuvissa käymistä, sisältö on olennaista, samaten alkoholin kanssa, kohtuukäyttö on ok. Olen muutenkin aika varma, että niitä leffoja kaikki nuoret vl:t katsoo, miksi pitää "salassa" katsoa.
Irtosuhteita en pidä suositeltavina.
Mutta on jotenkin hölmöä, että elokuvissa pitää käydä "salaa". Eikö jokainen voisi itse sisällön perusteella arvioida kannattaako mnnä leffaan. Tavallisista asioista on tehty syntiä, ja sikäli yhteisö mielestäni kannustaa kaksinaismoralismiin, koska höpöhöpö-synnit on melkein olennaisempia uskon asioissa kun itse usko.
ristiriita on se, että kaikki säännöt eivät koske kaikkia. Esim. "älkää istuko siellä, missä pilkkaajat istuvat", ei koske ns. isokenkäisiä. He kyllä saavat veljeillä maailman ihmisten kanssa, mutta auta armias jos tavallinen talkoolainen erehtyy kutsumaan kotiinsa epäuskoisia vieraita, johan siitä joku pahentuu ja epäilee heti uskon laatua.
nimim. kokemusta on
Ja tuo tv-kielto onkin sitten jo naurettavuuden huippu.
"Sillä, uskotko Jeesuksen sovittaneen juuri sinun syntisi, ei ole uskosi kannalta lainkaan niin suurta merkitystä, kuin että uskotko sinä, ettei televisiota saa omistaa. "
Ensimmäinen osa eli Jeesuksen sovitustyö on tietysti tärkein, muttei se näy ulospäin, mitä ihminen ajattelee. Turhaan sitä kirjoittaja kuitenkaan vähättelee. Jokin vl-kannan rikkominen maallisessa asiassa kuten TV-kysymys näkyy tietysti helpommin ulospäin ja voi siksi aiheuttaa pahennusta. Kysymys ei kuitenkaan liene "uskomisesta TV:n omistamisen syntisyyteen sinänsä", vaan yhteisön ohjeen kuuliaisesta noudattamisesta eli TV:n omistaja ilmeisesti pahentaa muita, kun ei kunnioita "neuvon sanoja". Tuohon ei-vl:ien "kyläilyongelmaan" en ole törmännyt. Lähipiirissä on kaikenlaisia ystäviä, vl ja ei-vl, eikä kyse ole isokenkäisyydestä.
"Ensimmäinen osa eli Jeesuksen sovitustyö on tietysti tärkein, muttei se näy ulospäin, mitä ihminen ajattelee. Turhaan sitä kirjoittaja kuitenkaan vähättelee. "
...uskon perustana tämä "usko Jeesuksen sovitustyöhön" on nyt vain "valitettavasti" satojen miljoonien muidenkin kristittyjen uskon kohde.
Ei ainoastaan vanh lestadiolaisten, eikä millään spesialiteetilla yksin heidän oikeutensa.
Sen sijaan esimerkiksi tv kielto on heidän leimallinen uskoon kuuluva kaikille pakollinen kieltäymys, jota erikoisuutta ei löydy mistään muualta.
Eli ongelma on se, ettei uskon erinomaisuutta, sellaista joka ilmaisisi sen olevan "ainoaa oikeaa kristinuskoa", voida perustella Raamatun keskeisillä ilmoituksilla, vaan usko erottuu muusta kristikunnasta akselilla kovakorut - meikki - tanssi - televisio - jne.
Siis asioille, joilla ei uskon kannalta ole oikeasti yhtään mitään merkitystä.
Uskotaan - pääasiassa epäolennaisuuksien- olevan autuuden kannalta hyvinkin velvoittavia sekä olennaisia, ja kilvoitellaan niiden mukaisesti päivästä toiseen.
Kiitos erittäin hyvästä puheenvuorosta. Onnistuit sanomaan ytimekkäästi sen, mitä olisin itsekin halunnut jo pitkään sanoa. Aamen.
Oikein hyviä huomioita itse kultakin. Me, jotka olemme liikkeen sisällä olleet, tunnistamme varmaan myös sen vl-vastamielipiteen, joka tässäkin keskustelussa on esiintynyt. Täytyy puolustella ja vääntää asiat, että "ei se niin mene" ja "kukaan ei näe sisimpäämme, miten todella uskomme". Totta, kukaan toinen ei pysty täysin käsittämään toisen ihmisen sisintä ja uskon, että monet vl:tkin ovat myös aidosti sydämessään uskovaisia ihmisiä. Kuitenkin, "välimatkan päästä" entisenä vl:nä asiaa tarkastellessani voin mainiosti yhtyä aloittajan kommenttiin siitä, että tuollaisilla ulkoisilla asioilla kuten tv:llä, alkoholilla jne on oikeastaan suurempi merkitys uskon kannalta kuin itse uskolla...
tarkastelevat kaikki ihmiset NÄKEMÄÄNSÄ JA KOKEMAANSA itsenäisinä ja omina yksilöinään. Yksilötason havainnot on moni altis yleistämään, jolloin omakohtaisen päätelmän lopputulema on riippuvainen siitä, millä perustein asiaa tarkastelee.
Uskon kysymyksistä puhuttaessa yksilötason havainnot usein yleistetään yhteisön ominaisuuksiksi juuri samaa käytäntöä noudattaen.
Vaara, joka yleistyksistä seuraa, on "vihollisen kasvattaminen" sellaiseen mittaan, ettei sitä kannata ojentaa.