Pitäisikö suomessakin jo taipua alentamaan kaliiberi 7.62:sta 5.45?
7.62 vai 5.45
Gallup
133646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näyttää sille että ainakin kk-kaliberina 7.62 tulee säilymään, koskapa PKM:ää (7.62x53) on viime aikoina ilmestynyt korvaamaan vanhaa kvkk:ta. Tämä onkin siinä mielessä hyvä että tulee ryhmätasolle enemmän pidemmän kantaman tulivoimaa. En kyllä usko että peruskaliberia kannattaa rynkyissä lähteä tulevaisuudessakaan muuttamaan pienemmäksi, Suomen oloihin raskaampi 7.62- luoti sopii paremmin.
Käsittelen asiaa täysin tekniseltä kannalta. Ei talous- eikä ulkopolitiikkaa.
Venäläinen versio: 5.45x39 v0=900 m/s, m=3.435g FMJBT jolla B.C. noin 0.240.
Amerikkalaisten 5.56x45 M855 v0=950 m/s, m=4.02g FMJBT jonka B.C. 0.304.
Suomalainen 7.62x39 v0=700 m/s, m=8g FMJ ja ballistinen kerroin 0.280.
Lentoradan suoruus:
Kohdistusetäisyydellä 150 m putoama (300m) [cm]:
5.45=76 cm, 5.56=63 cm ja 7.62=124 cm. Rökäletappio suomalaiselle versiolle.
Tuulen vaikutus lentorataan: 5 m/s sivutuuli, etäisyys 300 m: 5.45=46,5 cm, 5.56=34,9 cm ja 7.62=38,5 cm. Jenkkipaukku vie niukasti voiton.
Risuherkkyyttä arvioin liikemäärän perusteella. Tarkasteluetäisyys 50 m.
5.45=2,872 m2/s, 5.56=3,584 ja 7.62=5216.
7.62 siis 81% parempi kuin 5.45 ja 46% parempi kuin 5.56. Murskavoitto suomipaukulle.
Lisäksi on syytä tarkastella patruunoiden pituuksia. Upotussyvyys vaihtelee, mutta hylsyn pituuksien perusteella (39, 39, ja 45) voidaan todeta että päästäkseen samaan tulinopeuteen on 5.56x45 pesitetyssä aseessa luistin nopeuden oltava suurempi kuin 39mm aseissa. Tämä tarkoittaa suurempia vaatimuksia aseen mekaaniselle kestävyydelle. Tasapeli rajanaapureille.
Summa summarum: kaikki ovat kompromisseja. Patruunan käyttöympäristö määrittelee mikä patruuna on soveliain. "Suomen metsät, Venäjän arot ja ja Jenkkien allround-tarpeet."
Risuherkkyys ei käsittääkseni ole ainakaan täysin kääntäen verrannollinen liikemäärään. Asiaan vaikuttaa luodin muoto ja sopivuus rihlannousuun. Legenda 5,56:n (erityisen suuresta) risuherkkyydestä on peräisin jo 1970-luvulla korjatusta M16:n liian loivasta rihlannoususta.
Vertailusta unohtui lisäksi eräs erittäin tärkeä ominaisuus: patruunoiden ja lippaiden paino, eli käytännössä se, kuinka paljon patruunoita sotilas voi kuljettaa mukana. Tässä pienikaliberiset ottavat murskavoiton.
Logistisista syistä olen kuitenkin sitä mieltä, että kaliberinvaihto olisi typerä idea, ellei sitten kansainvälisiin tehtäviin hankittavia pieniä määriä 5,56-kaliberisia esim. G36-kivääreitä.
Ei risuherkkyys varmaankaan ihan täysin korreloi liikemäärään, kenties kuitenkin paremmin kuin liike-energiaan. Paremmat arviointiperusteet ova tervetulleita.
Tuosta patruunoiden painosta olen eri mieltä. Mitä väliä on sillä kantaako taistelija mukanaan 9 vai 10 kiloa? Kenttäpullo täynnä tai märät vaatteet tai pari käsikranaattia lisää? Perusteluja kentältä kiitos, kiinnostaa. Jos ruutimäärä on kutakuinkin sama eroa syntyy 8g ja 3.44g patruunoiden välille 410,4 grammaa nykyisellä rk tuliannoksella. En ymmärrä, tarkenna kiitos.
Eli mitä taustoja teillä on kun näytätte puhuvan kuin parhaat professorit asiasta ?
Minä olen aktiivinen reserviläinen ja aseharrastaja. Ltn on käsittääkseni aktiiviupseeri.
Opistoupseerin tutkinto, muutama kurssi tekniikkaa yliopistossa ja vapaa-ajan harrastukset. Noille lukuarvoille on olemassa valmiit ballistiikkalaskurit.
7,62*39 patruuna painaa 18g. Lippaallinen painaa siis 540g. AK:n peltilipas painaa 360g, muovilipas painaa kai jotain 200g. Täysi lipas painaa siis 740g tai 900g. Käsittääkseni varmuusvarastoissa on pääosin peltilippaita.
Nyt M16:n alumiinilipas painaa jotain 150g ja patruuna painaa 12g. Täysi lipas painaa siis 360g 150g=510g.
Jos nyt jääkäri ottaa mukaan kaksi tuliannosta peltilippaissa eli 180 patruunaa, painaa se 5,4kg. Jos käytössä olisi M16:n lippaat, tulisi samalla painolla mukana kymmenen ja puoli lipasta, eli yli 300 patruunaa. Ja tällä on sitten jo merkitystä taistelun alkaessa venyä.
Tietysti voi ajatella, että patruunat painavat sen verran vähän, että se 7,62:sta käyttävä kaveri voi ottaa niitä lisää ja kantaa vähän enemmän, mutta voihan se 5,56:stakin käyttävä kaveri ottaa lisää patruunoita ja kasvattaa patruunamäärien eroa entisestään.
Lippaiden paino näyttelee tässä huomattavaa osaa ja sillä on tietysti myös kääntöpuoli: AK:n lippaat kestävät kolhimista aivan eri tavalla kuin M16:n tai yleensäkään länsimaiset lippaat.
Tästä varmaan saadaan aikaiseksi ikuisuusväittely... Sen verran vielä että kriisitilanteessa alkaa "Joku Suomen Tupperwaara" suoltaa muovilippaita ihan käskystä.
Mielestäni asia on jo loppuun kaluttu, mielenkiintoisempi aihe olisi paras tarkkuuskiväärin "yleiskaliiberi". Heitänpä ilmaan sellaisen kuin .300 Win Mag.
itse itseäni tehostaen.. MITÄ VÄLIÄ...
Ikään kuin ihmisen anatomia olisi muuttunut jotenkin ja 7.62 ei enää olisikaan tappava? Turhaa rahanmenoa koko kaliiberin vaihto ja kaiketikin siksi että ei haistaisi Impivaaralle.
Muistaakseni luin jostain että erikoisjoukot Afghanistanissa testasivat 6.8mm patruunaa, juuri sellaiseen yleiskäyttöön. En tiedä mitä projektille tapahtui ja tuleeko se laajempaan käyttöön. Pidän kuitenkin ajatuksesta kevyemmästä ammuksesta jotta voisin kantaa enemmän ammuksia. Suomen korvessa kun ammusvarasto voi olla aika kaukana, eteenkin jos liikutaan suksilla.
No onpahan aika vanhaa pohdintaa mutta kuitenkin vielä ajankohtaista.
Andy oli pohtinut älykkäästi - ja - puolia. Uskonkin että absoluuttista totuutta ei ole. Mutta keskustelun aloitus on vanha ja olen vakuuttunut että jenkkiaseen kestävyysongelmat on voitettu.
Muistan itse aina aikojani Kyproksella 68-69 jotka olivat elämäni parasta aikaa. Olin pataljoonani ammuntajoukkueessa. Otimme joskus yhteen muiden maiden ukkoja vastaan. Joukkueessa oli 6 sotilasta. 1 upseeri, 2 aliupseeria ja 3 jääkäriä. Olin silloin kai ylik. Joukkuet lähtivät käskystä juoksemaan ampumapaikalle jonne oli 100 jaardia missä olivat lippaat.
Syöksy oli vauhdikas eikä naarmuja kaihdettu. Molemmilla joukkueilla oli 10 kpl jalka x jalka kokoisia tauluja 200 jaardin päässä. Se joukkue kenen taulut olivat ekana alhaalla oli tietysti voittanut ja jatkoon pääsy helpompaa. Joka jengillä oli eri aseet jotka voisin muistaa jos pinnistäisin. Olimme ainoa joukkue joka käytti Kalashnikoveja ja saavutimme pronssia. Olen sitä mieltä että rynkky ei ollut paras ase moiseen kilpailuun, Irkuilla, kanuskeilla ja enkuilla ja sveduilla oli paremmat aseet. Saimme kuitenkin 2 x harjoitella 3 pv kerrallaan että jokaisen tykki osui varmasti. Joimme viskiä ja ammuimme aavikolla autonromuja. Riemu alkoi kun kanuskit raahasivat paikalle 12,8 mm:n konekiväärin. Niillä oli jeeppi täynnä ammuksia siihen. Juoksuhauta täyttyi hylsyistä jo 10 min. ammunnan jälkeen että paikkaa oli vaihdettava. Sitten piippu keitti mutta kanuilla oli vaihtopiippu. Meillä oli kanuskeille tarjota kevyita sinkoja oikeillä ontelo- ammuksilla mitä niillä ei ollut. Ne olivat niistä ihan sika- innoissaan ja ampuivat kaikki mitä meillä oli niihin autonromuihin. Juotiin viinaa ja heiteltiin yläfemmoja. Ne oli niitä hauskoja päiviä.
Paskapäivä tuli aina joskus. Se oli hälytys kun krekut ja turkkilaiset toisiaan ampuivat ja meidät heitettin siihen väliin hiekkasäkeiksi...