ITSEMURHA

"Tietääkö kukaan ketään, joka tosiaan olisi tehnyt itsemurhan tai yrittänyt sitä tästä syystä. Vähän utopistiselta minusta tuntuu, kyllä siinä on pakko silloin olla taustalla muita pahoja ongelmia."

Kokemattomuudessa vastoin tahtoa _on_ taustalla pahoja ongelmia. Ujo, tyhmä, köyhä tai sikaruma. Ehkä kaikkia näistä. Melko varmasti myös muutenkin yksinäinen. Riski masentua ja ajautua sitä kautta todelliseen itsemurhavaaraan on melkoinen. Pelkästäänkin tietysti saa itsemurhaa ajattelemaan, mutta tosiaan tuskin toteuttamaan.

Enpä ole koskaan kuullut että tuon takia olisi kukaan itseään tappanut. Vaikka onhan se selvä, että näitäkin tapauksia varmasti löytyy. Kokemattomuus todellakin johtuu aina jostain muusta ongelmasta, yleisimmät on varmaan juuri ujous, huono itsetunto tai ulkonäkö (tai jopa kaikki nämä yhdessä). Kaikki nuo em. asiat on sellaisia, että ne vaikuttavat päivittäiseen elämiseen.

Itse kärsin koko teini-iän todella huonosta itsetunnosta (tajusin tämän vasta parikymppisenä). Usein oli sellaisia päiviä, että ei olisi halunnut lähteä mihinkään, vaan pysytellä kotona kaikki verhot suljettuina. Vapaa-ajan vietinkin aina juuri näin, ikinä en ole elämässäni käynyt missään nuorten bileissä tmv. paikoissa, missä olisi voinut törmätä vastakkaisenkin sukupuolen edustajiin.

Noh, valitettavasti tuo itsetunto-ongelma on sellainen, että jos se joskus napsahtaa päälle, niin siitä selviytyminen onkin nähtävästi todella hankalaa. Vaikka muutosta onkin nyt viimeaikoina tapahtunut, niin edelleenkään en uskalla olla missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Pelkään ehkä eniten sitä, että joku rohkea nainen tulisi tekemään tuttavuutta, ilman, että voisin "paeta" tilanteesta. Joskus teininä näin kävikin, onneksi silloin riitti kun vastasi "kiitos ei", mutta silti ne oli kauhistuttavia tilanteita. En voinut käsittää, miksi ihmeessä joku halusi olla missään tekemisissä kanssani. Tuollaisen tilanteen jälkeen tuli absurdi/huono olo, koska mielestäni oli kuvottavaa ajatella että olisin etenkin fyysisesti jossain tekemisissä naisen kanssa (esim. suutelu).

Tulen kyllä ihan mainiosti toimeen ihmisten kanssa normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa, en ole ruma tai muuten outo, vaan varsin tasapainoisen oloinen ihminen. Edes perheenjäseneni eivät tienneet tästä "ongelmastani". Joten, en näe itseäni mitenkään luuserina jonka nyt pitäisi heti mennä ampumaan itsensä, kun ei ole kokemuksia naisista. Toki tiedostan ongelmani ja ymmärrän, ettei se ole normaalia, mutta en silti koe kokemattomuuttani ylivoimaisena taakkana. Tiedän, että se johtuu lähinnä omasta itsestäni. Tietysti kaipaan useinkin naisen läheisyyttä, mutta aion silti olla ihan suht tyytyväinen tälläiseenkin elämään, vaikka kävisikin niin, etten ikinä saavuta normaalia itsetuntoa ja sitäkautta uskallusta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.

Uskon, että suurin osa vastaavassa tilanteessa olevista ajattelee ainakin suunnilleen samalla tavalla kun minä.

Tervehdys, eräs heppu!

Hiukan mietityttää viestisi ristiriitaisuus. Miten voit sanoa, ettei mieleesi ole tullut itsemurha-ajatusta, jos kuitenkin kirjoitat aiheesta?

Vaikka et suoranaisesti olekaan ajatellut tehdä itsemurhaa poikuutesi vuoksi, jostain kai ajatuksesi on päähän pälkähtänyt. No, turha tässä on suotta huolehtia, kyllähän kaikenlaisia aatoksia pälkähtelee päähän.

Seksuaalinen kokemattomuus ahdistaa varmasti moniakin, mutta itsemurha harvemmin kai johtuu jostain yksittäisestä syystä. Ehkä siinä tapauksessa voisi kuvitella niin käyvän, että mielessä ei kertakaikkiaan pyöri muuta kuin seksi ja sen puute. Olen siis kanssasi siinä mielessä samaa mieltä. Yleensä ihmisillä on kuitenkin elämässään muuta sisältöä, joka auttaa jaksamaan vaikeissakin asioissa.

Jees. Olikohan tän kirjoittamisesta mitään hyötyä. No... kertaus on opintojen äiti, tai sitten tylsistymisen.

Todennäköisesti sinullekin seurustelukumppani löytyy, ja poikuudestakin kaiken todennäköisyyden mukaan tulet pääsemään.

Itse en muuten ollut ekan seksuaalisen suhteen aikana missään finniteini-iässä. Ja ensimmäinen yhdyntä oli - vastoin omiakin odotuksiani - ihan kelvollinen kokemus. Uskon että iän tuoma maltti oli osana siinä asiassa.

Juu, olen varmaan tämän keskusteluporukan vanhimmasta päästä. Olen melkein 30-v. ja yhä on poikuus tallella. En osaa sanoa syytä moiseen. Treffeillä olen käynyt naisten kanssa, mutta he eivät vain kiinnostu meikäläisestä, minkäs teet. Ystäviä minulla ihan niin kuin kellä tahansa muullakin ja aina välillä piletetäänkin. Muutama parhaimmista ystävistäni on jopa naisiakin. Jep, miksi yhä neitsyt, sitä en tiedä. Tietysti se vaivaa minua, sillä haluaisin mukavan ihmissuhteen jonkun mukavan likan kanssa ja tietysti kaipaan seksiäkin. Ilman naistakin pystyy toki elämään. Tunnen itseni kuitenkin hiukan epänormaaliksi ongelmani takia.