Autoilu ja

Mulla oli kans tää ajamispelko. Huimauksen tunne ja sit paniikki. Ja hiusten harmaantumista, laihtumista, joidenkin sähkölaitteiden herkkyyttä (mikro, tv, kännykkä). Mulla auttoi vitamiinit ja hivenaineet ja amlgaamisaneeraus. (Aina ollut tosi paljon paikkoja ja kun vaiva alkoi olin taas ollut useita kertoja hampulääkärissä :(, sisko vaan sillon sanoi jostain lukeneensa kuinka myrkyllisiä ne paikat on ja siitä se sit lähti)

Peloista luin paljon ja aattelin et se on myös psyykkisistä syistä johtuvaa, ei vain fyysisistä. Kaikki kun alkoi vielä erouhkatilanteessa. Kolme pientä lasta ja kyllä se perusturvallisuus siinä järkkyi.

Näin unia, joissa en hallinnut autoa ja mielestäni tämäkin saattoi vaikuttaa todelliseen kammontulemiseen. (eikös autolla-ajo tarkoita unissa elämänhallintaa)

Pienin askelin lähdin sitten pelkoja voittamaan. Psyykkasin itseäni niinkuin urheilijat onnistumaan. Vakuutin ettei hätää ole, kun rauhassa ajelee. Että voin pysätä koska vain kun siltä tuntuu. Luontaistuotteista rennoxin oli mukana henkisenä tukena ainakin. Ajattelin, että voin ottaa sellaisen jos ei tule muuten mitään.

Ihminen on monimutkainen vekotin. Aiemmin ja vielä nykyäänkin minulla on valtateiden ajopelko. Pystyn kyllä ajamaan, mutta jotenkin se huimaus alkaa ja ennen varsinaista pelkoa piti aina hetkutella musiikin tahdissa, ettei huimaisi tai nukahtaisi tjtn. Asentohuimausta ehkä? No mut aika väkinäistä heilutella päätä siin ajaessa, mieluummin ajelen pikkuteitä kunnes pystyn rennosti ajelemaan suoria pätkiä.

Kaikki ihmetteli ajokammoani (kellään tuttavallani ei ollut ollut vastaavaa tiedossakaan), et millai muka voi olla. Sitä ymmärretään paljon huonommin kuin vaikka lentopelkoa tai hämähäkkipelkoa tai korkeiden paikkojen pelkoa.. Vaikka oikeesti liikenne on hyvin vaativaa ja onnettomuuksiakin sattuu (tosin yleensä niille, jotka kaahaa eivätkä todellakaan pelkää) Pidin pääni ja olin silti itse lopulta sitä mieltä, että pelkoni on ihan järkevä, ettei siinä ole mitään hävettävää, sano muut mitä sano. Se poisti paineita omaa itseä kohtaan ja taas helpotti ajamisen uudelleen opettelua.

Vaikken uskovainen silleen ookaan, rukoilin siunausta itselleni ja autolleni ennen ajoa. Kumma kun tosipaikan tullen sitä rukoileekin. Ja se jopa tuntuu auttavan.:)

Tsemppiä sulle! Et ole ainoo!
Rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan se joka pelkää ja silti uskaltaa.

Kaveri kyytiin ja pikkuteille illalla treenailemaan. Annat paniikille luvan tulla, jos on tullakseen.

Hiukset harmaantuu ja ajaminen on kamalaa.Kortti ollut yli 20v. Ja ajanut paljon ja nauttinut ajamisesta.Sitten yks kaks vaan tuli ratissa kamala olo ja en meinannut päästä enää jatkamaan matkaa.Aikaa eka kohtauksesta on n.3v.Juttellut parinkin lääkärin kanssa,mutta ei ole tutkittu ,että olisi paniikkihäiriö.Oireet pahenee väsyneenä.Ei ole sillei pistelyä eikä puutumista,eikä muita paniikkioireitä,tuntuu vaan että ei voi jatkaa ajamista.
Ajan nykyään vain pakolliset matkat ja mieluusti sivuteitä.Matka-ajo on pahin,kaupungissa ei niinkään oireita.Silmissä sillai sumenee ja huiputtaa,ei sitä osaa selittää.Minkähän alan lääkäri ottaisi asian tutkiakseen? Niskat on totaalisen jumissa,hieronnat ja akuneulat auttaa vain hetken.
Vaiva on todella pirullinen.Lääkitys ainoastaan verenpaineeseen.
Helpotti lukea että meitä ajokammoisia on muitakin.

sain kortin viime syksynä..olen ajanut tähän mennessä ehkä n.100-200km..haluaisin ajaa mutta rupean aina miettimääm"entä jos jotain tapahtuu.." luotan täysin omaan ajotaitooni mutta tuntuu että kaikki muut liikenteessä on täysiä tyhjäpäitä joilla on kiire jokapaikkaan..minunkaan lähipiirissä ei kukaan oikein ymmärrä sitä tunnetta..rupesin miettimään kun olen saanut viimeaikoina öisin ahdistuskohtauksia(minulla on ollut niitä jo monta vuotta muttei usein onneksi) että tuleeko minulle paniikkikohtaus kun istun ratin taakse, muuta järkevää selitystä en keksi..isäni kuoli auto-onnettomuudessa ja hän oli parhaimpia kuskia mitä olen koskaan tuntenut(ajeli paljon ympäri suomea)..tuleeko pelkoni sieltä asti vai miksi en uskalla vaikka luotan omaan ajotaitooni..haluaisin kuulla jos jollain on samanlaisia ongelmia..rakastan ajamista, mutta joku minua aina estää ajamasta.en haluaisi rueta lääkkeitä käyttämään..aina ennen kun lähden ajamaan suunnittelen reitin todella tarkasti..sitten saattaa tulla jokin risteys joka minua pelottaa ja annan avopuolisoni hoitaa ajamisen kuitenkin..olen yrittänyt etten miettisi liikaa ennen ajoa mutta minkäs sille voit! :/

Moi! Mitä lääkkeitä syöt paniikkihäiriöösi? Minä olen autokoulussa (!!) ja ajaminen on ihan kauheeta -ja ope vaan valittaa että jännittäminen pois nyt (ikäänkuin sen pystyisi nappia painamalla poistamaan)! Sain eilen CIPRALEX 10mg ja tarvittaessa PROPRAL 10mg. En tullut kysyneeksi vaikuttavatko nämä autolla ajamiseen esimerkiksi reaktio/huomiokykyä heikentävästi?? Hope not.