dysleksia testit

Amkoda

Osaisiko kukaan neuvoa/suositella Tampereelta lasten neuropsykologia tai jotakuta muuta joka testaa lapsen oppimisvaikeuden tasoa sekä terapian tarvetta.

7

1962

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Aineli

      Nyt jo aikuisella lapsellani todettiin puheen viivästyminen vuoden ikäisenä. Puolitoistavuotiaana hänelle tehtiin kehitysarviotesti perheneuvolassa, jossa oli tuloksena epätasainen profiili (tyypillistä dysfaatikolle). 2-vuotiaana aloitettiin leikinomainen puheterapia (kaupungin puheterapeutti päiväkodissa). 3-vuotiaana tehtiin Taysin kuulolla kuulotestit ja sieltä tuli passitus foniatriselle, jossa vahvistettiin dysfasiadiagnoosi. Jossain vaiheessa lapsi oli myös lastenosastolla tarkemmissa tutkimuksissa ja tietysti tehtiin myös kromosomitestit, jotta kehitysvamma voitiin sulkea pois.

      Lapsen puheterapia jatkui 10-vuotiaaksi säännöllisenä ja sen lisäksi hän sai noin vuoden verran ennen koulua SI-terapiaa (harjaannuttaa liikeratoja ja lihasten käyttöä, mikä nopeasti vaikutti puheen kehittymiseen). Valitettavasti vielä tuolloin 80-luvulla paikkakunnalla ei ollut muodissa viittomat, joilla olisi edistetty puhetta. Dysfaatikkolapsihan on kuin vieraassa maailmassa, koska hänen on vaikea tuottaa ja ymmärtää puhetta.

      Koin myös tärkeänä sen, että kerran vuodessa lapselle tehtiin hoitosuunnitelma - yleensä se pidettiin päiväkodissa ja siihen osallistui puheterapeutti, kuntoutusohjaaja sairaalasta, päiväkodin hoitajat ja vanhemmat. Lapsi sai olla myös kahden lapsen paikalla, eikä ryhmää saanut kasvattaa liian isoksi. Myös kesätarhaan lähti aina tuttu hoitaja mukaan.

      Kouluvalintaakin tehtiin hartaasti - aluksi tuli lykkäystä testien perusteella vuosi ja sen jälkeen erityiskoulu, josta lapsi vaihtoi vielä toiseen kouluun 10-vuotiaana.

      Joten pitkällinen projekti tämä on ollut, mutta kannattava. Lapsi on avoin ja sydämellinen, hyvin lukeva ja kirjoittava, ammattiin valmistunut onnellinen ihminen. Puheesta ei kuule, että hänellä sen kanssa ollut joskus suunnattomat ongelmat! Kaikenlaista treenaamista ja viemistähän tämä on vaatinut myös vanhemmilta ja sisaruksilta, mutta emme ole ainoita. - Perustimme muuten 80-luvulla Pirkanmaan dysfasiayhdistyksen, josta saa vertaistukea. Niin, ja sopeutumisvalmennuskursseille on tietty osallistuttu. - Voimia ja sitkeyttä viranomaisten ja terveydenhuollon ynnä lapsen kanssa!

      • Mielenkiinnosta kyselen..

        Miten yksivuotiaalla voi todeta puheen viivästymisen? Kuten sanoin, ihan mielenkiinnosta kyselen, en provosointitarkoituksessa..Tietämätön kai olen..


      • Aineli
        Mielenkiinnosta kyselen.. kirjoitti:

        Miten yksivuotiaalla voi todeta puheen viivästymisen? Kuten sanoin, ihan mielenkiinnosta kyselen, en provosointitarkoituksessa..Tietämätön kai olen..

        Dysfaatikko on perheemme kolmas lapsi. Vuoden vanhana hänellä oli kaksi sanaa, puolitoistavuotiaana samat kaksi. Eli puhe ei kehittynyt millään tavalla. Lisäksi lapsi sai raivareita, kun häntä ei ilmiselvästi ymmärretty. Myöhemmin opin sanomaan hänelle, että nyt en ymmärrä, näytä! Hän vei minut esim. jääkaapille ja näytti, mitä haluaa.

        Perheemme toiset lapset ovat puhuneet alle 1-vuotiaina ja tämän lapsen puheenkehitys oli aivan erilaista. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran logopediaa, joten osasin kiinnittää asiaan huomiota. Foniatri sanoikin, että kerrankin lapsi tulee testeihin ajoissa ja kuntoutus voidaan aloittaa oikeassa herkkyysvaiheessa.

        Lapsella oli muitakin ongelmia, esim. liikunnallisesti hän kulki neuvolakortin viimeisissä ruuduissa - oppi kävelemäänkin puolitoistavuotiaana. Hän otti sitten takaisin väiin jääneitä vaiheita SI-terapiassa.

        Erityisesti dysfaattiselle lapselle on tärkeää, että puheterapia aloitetaan herkkyysvaiheessa - ollaan jo myöhässä, jos asiaa ruvetaan miettimään vähän ennen kouluikää. Tästä on paljon tutkimustietoa. Kyse ei ole mistään tavallisesta ässä- tai ärräviasta, vaan koko kielestä käsitteineen. Äännevirheet pystyy korjaamaan myöhemminkin, mutta ensin pitäisi löytää puhe ja käsitteet, millä kommunikoida. Tässä mielessä varhaiset viittomat ovat suuri apu. Osa lapsista ei edes opi puhumaan, mutta jonkinlainen kommunikaatiokeino löytyy lähes kaikille. Kyse ei ole lapsen älykkyydestä - tässä joukossa älykkyys jakautuu samoin kuin ns. normaaleilla lapsilla. Huonosti kommunikoivaa vain helposti pidetään tyhmänä ja laiskana.

        Olen ylpeä lapsestani, joka on kovalla työllä ja yrittämisellä oppinut tämän maailman. Esim. lukemaan hän oppi 10-vuotiaana, mutta tänä päivänä pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tietokone on auttanut paljon tässä asiassa, ja se onkin hänellä päivittäisessä käytössä.

        Toivotan sinnikkyyttä nykyvanhemmille, sillä laman myötä monia juttuja vietiin alas, eikä pääsy terapiaan tai tutkimuksiin ole nykyään itsestäänselvyys niin kuin vielä 80-luvulla. - Vaatikaa tutkimuksia, jos epäilette, että lapsen puhe ei kehity normaalisti. Ei pidä tyytyä neuvolan hyssyttelyihin, sillä mitä varhaisemmin puheterapia aloitetaan, sitä parempi.


      • ajat on tosiaan muuttuneet
        Aineli kirjoitti:

        Dysfaatikko on perheemme kolmas lapsi. Vuoden vanhana hänellä oli kaksi sanaa, puolitoistavuotiaana samat kaksi. Eli puhe ei kehittynyt millään tavalla. Lisäksi lapsi sai raivareita, kun häntä ei ilmiselvästi ymmärretty. Myöhemmin opin sanomaan hänelle, että nyt en ymmärrä, näytä! Hän vei minut esim. jääkaapille ja näytti, mitä haluaa.

        Perheemme toiset lapset ovat puhuneet alle 1-vuotiaina ja tämän lapsen puheenkehitys oli aivan erilaista. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran logopediaa, joten osasin kiinnittää asiaan huomiota. Foniatri sanoikin, että kerrankin lapsi tulee testeihin ajoissa ja kuntoutus voidaan aloittaa oikeassa herkkyysvaiheessa.

        Lapsella oli muitakin ongelmia, esim. liikunnallisesti hän kulki neuvolakortin viimeisissä ruuduissa - oppi kävelemäänkin puolitoistavuotiaana. Hän otti sitten takaisin väiin jääneitä vaiheita SI-terapiassa.

        Erityisesti dysfaattiselle lapselle on tärkeää, että puheterapia aloitetaan herkkyysvaiheessa - ollaan jo myöhässä, jos asiaa ruvetaan miettimään vähän ennen kouluikää. Tästä on paljon tutkimustietoa. Kyse ei ole mistään tavallisesta ässä- tai ärräviasta, vaan koko kielestä käsitteineen. Äännevirheet pystyy korjaamaan myöhemminkin, mutta ensin pitäisi löytää puhe ja käsitteet, millä kommunikoida. Tässä mielessä varhaiset viittomat ovat suuri apu. Osa lapsista ei edes opi puhumaan, mutta jonkinlainen kommunikaatiokeino löytyy lähes kaikille. Kyse ei ole lapsen älykkyydestä - tässä joukossa älykkyys jakautuu samoin kuin ns. normaaleilla lapsilla. Huonosti kommunikoivaa vain helposti pidetään tyhmänä ja laiskana.

        Olen ylpeä lapsestani, joka on kovalla työllä ja yrittämisellä oppinut tämän maailman. Esim. lukemaan hän oppi 10-vuotiaana, mutta tänä päivänä pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tietokone on auttanut paljon tässä asiassa, ja se onkin hänellä päivittäisessä käytössä.

        Toivotan sinnikkyyttä nykyvanhemmille, sillä laman myötä monia juttuja vietiin alas, eikä pääsy terapiaan tai tutkimuksiin ole nykyään itsestäänselvyys niin kuin vielä 80-luvulla. - Vaatikaa tutkimuksia, jos epäilette, että lapsen puhe ei kehity normaalisti. Ei pidä tyytyä neuvolan hyssyttelyihin, sillä mitä varhaisemmin puheterapia aloitetaan, sitä parempi.

        sitäpaitsi ilmeisesti olette varakkaita ja hyvinkoulutettuja. Tavallisisten duunarien on ihan turha lähteä vaatimaan mitään tutkimuksia tai hoitoja, koska lääkärit katsovat tietävänsä itse paremmin ja että duunari ei valita huonosta hoidosta mihinkään.

        Nykyään ei takuulla kenenkään duunarin lapsi saa kunnallisessa päiväkodissa moista hyysäystä, huhhuh, vielä tuttu hoitaja kesäpäiväkotiin mukaan!


      • Aineli
        ajat on tosiaan muuttuneet kirjoitti:

        sitäpaitsi ilmeisesti olette varakkaita ja hyvinkoulutettuja. Tavallisisten duunarien on ihan turha lähteä vaatimaan mitään tutkimuksia tai hoitoja, koska lääkärit katsovat tietävänsä itse paremmin ja että duunari ei valita huonosta hoidosta mihinkään.

        Nykyään ei takuulla kenenkään duunarin lapsi saa kunnallisessa päiväkodissa moista hyysäystä, huhhuh, vielä tuttu hoitaja kesäpäiväkotiin mukaan!

        Kuten kerroin, lapselle tehtiin vuosittain kuntoutussuunnitelma. Tähän kirjattiin myös se, että kesäpäiväkotiin lähtee mukaan tuttu hoitaja, koska lapsen oli hankala kommunikoida vieraiden kanssa.

        Meitä auttoi kuntoutusasioissa se, että alun perin hyväksyimme lapsen ominaislaadun, eikä jääty odottelemaan asian "paranemista" kasvun myötä. Kyllä se siitä -ajattelu ei auta ketään! Ei kannata myöskään riidellä siitä, kenen suvusta tällainen hankaluus periytyy.

        Emme ole varakkaita ja lapsemme ovat olleet aina tavallisessa päiväkodissa kodin vieressä. Suurena apuna olivat myös mummot, jotka auttoivat sairaalareissujen aikana muutenkin hoitivat lapsia kotona, kun olimme kumpikin epäsäännöllisessä vuorotyössä. En ymmärrä, miten muuten olisimme edes selvinneet. Nuoremman lapsen hoitaminen ja kuntouttaminen vei hyvin paljon aikaa ja kuitenkin lapset tarvitsevat ihan tavallista arkista perhe-elämää leikkeineen.

        Dysfasialapsemme oli myös erittäin allerginen syntymästä saakka ja hänelle puhkesi myös vuoden ikäisenä astma, joten sairaalareissuja oli paljon. Kuitenkin katson, että dysfasia on vaikeampihoitoinen asia kuin allergia, sillä dysfasia vaikuttaa koko myöhempään elämään.


      • Tyhmä kai minäkin
        Aineli kirjoitti:

        Dysfaatikko on perheemme kolmas lapsi. Vuoden vanhana hänellä oli kaksi sanaa, puolitoistavuotiaana samat kaksi. Eli puhe ei kehittynyt millään tavalla. Lisäksi lapsi sai raivareita, kun häntä ei ilmiselvästi ymmärretty. Myöhemmin opin sanomaan hänelle, että nyt en ymmärrä, näytä! Hän vei minut esim. jääkaapille ja näytti, mitä haluaa.

        Perheemme toiset lapset ovat puhuneet alle 1-vuotiaina ja tämän lapsen puheenkehitys oli aivan erilaista. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran logopediaa, joten osasin kiinnittää asiaan huomiota. Foniatri sanoikin, että kerrankin lapsi tulee testeihin ajoissa ja kuntoutus voidaan aloittaa oikeassa herkkyysvaiheessa.

        Lapsella oli muitakin ongelmia, esim. liikunnallisesti hän kulki neuvolakortin viimeisissä ruuduissa - oppi kävelemäänkin puolitoistavuotiaana. Hän otti sitten takaisin väiin jääneitä vaiheita SI-terapiassa.

        Erityisesti dysfaattiselle lapselle on tärkeää, että puheterapia aloitetaan herkkyysvaiheessa - ollaan jo myöhässä, jos asiaa ruvetaan miettimään vähän ennen kouluikää. Tästä on paljon tutkimustietoa. Kyse ei ole mistään tavallisesta ässä- tai ärräviasta, vaan koko kielestä käsitteineen. Äännevirheet pystyy korjaamaan myöhemminkin, mutta ensin pitäisi löytää puhe ja käsitteet, millä kommunikoida. Tässä mielessä varhaiset viittomat ovat suuri apu. Osa lapsista ei edes opi puhumaan, mutta jonkinlainen kommunikaatiokeino löytyy lähes kaikille. Kyse ei ole lapsen älykkyydestä - tässä joukossa älykkyys jakautuu samoin kuin ns. normaaleilla lapsilla. Huonosti kommunikoivaa vain helposti pidetään tyhmänä ja laiskana.

        Olen ylpeä lapsestani, joka on kovalla työllä ja yrittämisellä oppinut tämän maailman. Esim. lukemaan hän oppi 10-vuotiaana, mutta tänä päivänä pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tietokone on auttanut paljon tässä asiassa, ja se onkin hänellä päivittäisessä käytössä.

        Toivotan sinnikkyyttä nykyvanhemmille, sillä laman myötä monia juttuja vietiin alas, eikä pääsy terapiaan tai tutkimuksiin ole nykyään itsestäänselvyys niin kuin vielä 80-luvulla. - Vaatikaa tutkimuksia, jos epäilette, että lapsen puhe ei kehity normaalisti. Ei pidä tyytyä neuvolan hyssyttelyihin, sillä mitä varhaisemmin puheterapia aloitetaan, sitä parempi.

        Siis, tota... Meillä 1. lapsi oppi kävelemään vuoden vanhana, puhumaan ekat sanat (mamma, pappa) kuukausi myöhemmin. Lauseita tuli jo ennen kahta vuotta.
        Toka oppi kävelemään kymmenkuisena ja puhui lauseita puolitoista vuotiaana.
        Onko tällä logiikalla kolmas kehitysviipeinen, kun tuli ekat sanat vasta puolitoista vuotiaana, eikä niistä saanut selvää puoleen vuoteen kuin oma äiti?
        Toki ymmärrän, että viitteitä puheenkehityshäiriöön on voinut olla, mutta kyllä on outoa, jos ihan diagnoosin jo vuoden iässä saa!
        Minä kasvatan kahta erityislasta, toisella ADHD ja toisella jokin toistaiseksi määrittelemätön keskittymis/oppimishäiriö. Tämä nuorin kaikkine hyvineen on normaali....


      • Aineli
        Tyhmä kai minäkin kirjoitti:

        Siis, tota... Meillä 1. lapsi oppi kävelemään vuoden vanhana, puhumaan ekat sanat (mamma, pappa) kuukausi myöhemmin. Lauseita tuli jo ennen kahta vuotta.
        Toka oppi kävelemään kymmenkuisena ja puhui lauseita puolitoista vuotiaana.
        Onko tällä logiikalla kolmas kehitysviipeinen, kun tuli ekat sanat vasta puolitoista vuotiaana, eikä niistä saanut selvää puoleen vuoteen kuin oma äiti?
        Toki ymmärrän, että viitteitä puheenkehityshäiriöön on voinut olla, mutta kyllä on outoa, jos ihan diagnoosin jo vuoden iässä saa!
        Minä kasvatan kahta erityislasta, toisella ADHD ja toisella jokin toistaiseksi määrittelemätön keskittymis/oppimishäiriö. Tämä nuorin kaikkine hyvineen on normaali....

        Mitään logiikkoja näihin ei voi asettaa, mutta ainakin dysfasiassa on tärkeää, että kuntoutus aloitetaan mahdollisimman varhain eli vuosia ennen koulun alkua. Olemme tästä todella tyytyväisiä, sillä nyt 25-vuotiaalla on ollut lähes normaali elämä! Vaatikaa, vanhemmat, älkääkä tyytykö selityksiin ja sekundaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      44
      5219
    2. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      24
      3430
    3. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      298
      2822
    4. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      55
      2618
    5. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      169
      2294
    6. On ikävä sua

      Koko ajan
      Ikävä
      24
      2109
    7. Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.

      Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      126
      1881
    8. Vielä kerran.

      Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä
      Ikävä
      366
      1835
    9. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1761
    10. M nainen tiedätkö mitä

      Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti
      Ikävä
      16
      1391
    Aihe