Laihdutin viitisen vuotta sitten yli 60 kiloa elopainostani pois. Painoin ennen laihdutusta yli 120 kiloa. Aika paljon suhteellisen pienikokoiselle naiselle?
Kilot ovat pysyneet poissa. Nautin elämästäni ihan eri tavalla nyt kuin silloin ennen. Suurin syy laihdutukseeni oli kuitenkin terveys. "Huippu"painossa ollessani oli nimittäin metabolisen oireyhtymän yms. kaltaisia haittoja. Verenpaine OIKEASTI huolestutti - se oli suoraan sanottuna kauhistuttavan korkea.
Laihduttuani olen huomannut muutamia asioita. Esim. sen, että normaalipainoiseen ihmiseen suhtaudutaan monesti AIVAN eri tavalla kuin lihavaan. En oikeastaan huomannut tätä edes ennen laihtumistani. Ajattelin lihavana, että joillakin ihmisillä vain on paha päivä jne.. Nyt olen tullut huomaamaan, että heillä on AINA paha päivä silloin, jos asiakas tma. on lihava. En tiedä mikä siinä on, mutta lihavat ärsyttävät monia ihmisiä.
Vastakkaisen sukupuolen kanssa ei normaalin ihmisen tarvitse "yrittää" niin kovasti kuin lihavan, kun lihavana piti aina yrittää jollain tavalla kompensoida tai hyvitellä sitä painoaan. Esim. olemalla "pirteä" ja juttelevainen ja aina aurinkoinen, vaikka kuinka olisi ollut p-ka päivä. Lihavilla tytöillä - minullakin - on valtava tarve olla hyväksyttyjä ja joskus se johtaa epäterveisiinkin tempauksiin.
Sitten todella nolo juttu: huomasin oikeastaan vasta laihduttuani, että tietyt ongelmat (jatkuvasti "kakkainen" takapuoli, ruosteraidat alushousuissa, pissanhaju yms.) johtuivat kiloista. Ikävä sanoa tämä näin suoraan, mutta hygienia (pyyhkiminen) vessakäyntien yhteydessä oli aika hankalaa lihavana ollessani. Paikkoihin ei vain oikein päässyt "käsiksi". Nyt normaalipainoisena huomaan, että nämä ongelmat ovat kokonaan kadonneet. Myöskään hienhaju ei vaivaa, kun rintakehän päällä ei lepää D-kupin kuumottavat rinnat.
Syyttäkää vain provoksi jos tahdotte. Samapa tuo minulle on. Tahdon vain rehellisesti kertoa oman kokemukseni ja toivottavasti myös syyn siihen, miksi olen pitänyt kilot poissa ja aion pitää jatkossakin. Oikeasti: ylipaino ON terveysriski. Käykääpä itse tsekkaamassa verensokerit, kolesteroli ja muut.. voitte yllättyä! :( Negatiivisesti!
Lihavana ollessani olin yksi niistä, joilla on nätti naama ja aina meikkiä ja hame yms. Nyt laihtuneena tajuan kuinka tärkeä osa viehätysvoimaa sittenkin on normaali, kiinteä vartalo. Nykyisin saatan olla ilman meikkiä, tukka ponnarilla jossain reisitaskuhousuissa (jotka saatan yhdistää niukkaan toppiin) ja SILTI!!!! saan osakseni paljon enemmän huomiota ja ihailua kuin silloin painavana aikana, vaikka kuinka tälläsin itseäni, oli piiiiitkän pitkä tukkakin viemässä huomiota kiloista pois.
Lihavana luin joskus näitä keskustelupalstoja ja minua tympi se, kuinka lihavia syytettiin pahanhajuisiksi. :( Nyt olen sen huomannut, että on siinä ennakkoluulossa perää. Kaikki hygieniahommat olivat yksinkertaisesti hankalia. Bikinirajan (ja alempaa) karvoituksen ajamisestakaan ei tullut mitään lihavana, mutta nyt onnistuu kyllä. Ilmankos sitten, että saattoi olla hajuja.
Tunnen myötätuntoa erittäin lihavia ihmisiä kohtaan ja kannustan laihduttamaan. Uskokaa pois, se kannattaa.
Kilot ovat pysyneet poissa. Nautin elämästäni ihan eri tavalla nyt kuin silloin ennen. Suurin syy laihdutukseeni oli kuitenkin terveys. "Huippu"painossa ollessani oli nimittäin metabolisen oireyhtymän yms. kaltaisia haittoja. Verenpaine OIKEASTI huolestutti - se oli suoraan sanottuna kauhistuttavan korkea.
Laihduttuani olen huomannut muutamia asioita. Esim. sen, että normaalipainoiseen ihmiseen suhtaudutaan monesti AIVAN eri tavalla kuin lihavaan. En oikeastaan huomannut tätä edes ennen laihtumistani. Ajattelin lihavana, että joillakin ihmisillä vain on paha päivä jne.. Nyt olen tullut huomaamaan, että heillä on AINA paha päivä silloin, jos asiakas tma. on lihava. En tiedä mikä siinä on, mutta lihavat ärsyttävät monia ihmisiä.
Vastakkaisen sukupuolen kanssa ei normaalin ihmisen tarvitse "yrittää" niin kovasti kuin lihavan, kun lihavana piti aina yrittää jollain tavalla kompensoida tai hyvitellä sitä painoaan. Esim. olemalla "pirteä" ja juttelevainen ja aina aurinkoinen, vaikka kuinka olisi ollut p-ka päivä. Lihavilla tytöillä - minullakin - on valtava tarve olla hyväksyttyjä ja joskus se johtaa epäterveisiinkin tempauksiin.
Sitten todella nolo juttu: huomasin oikeastaan vasta laihduttuani, että tietyt ongelmat (jatkuvasti "kakkainen" takapuoli, ruosteraidat alushousuissa, pissanhaju yms.) johtuivat kiloista. Ikävä sanoa tämä näin suoraan, mutta hygienia (pyyhkiminen) vessakäyntien yhteydessä oli aika hankalaa lihavana ollessani. Paikkoihin ei vain oikein päässyt "käsiksi". Nyt normaalipainoisena huomaan, että nämä ongelmat ovat kokonaan kadonneet. Myöskään hienhaju ei vaivaa, kun rintakehän päällä ei lepää D-kupin kuumottavat rinnat.
Syyttäkää vain provoksi jos tahdotte. Samapa tuo minulle on. Tahdon vain rehellisesti kertoa oman kokemukseni ja toivottavasti myös syyn siihen, miksi olen pitänyt kilot poissa ja aion pitää jatkossakin. Oikeasti: ylipaino ON terveysriski. Käykääpä itse tsekkaamassa verensokerit, kolesteroli ja muut.. voitte yllättyä! :( Negatiivisesti!
Lihavana ollessani olin yksi niistä, joilla on nätti naama ja aina meikkiä ja hame yms. Nyt laihtuneena tajuan kuinka tärkeä osa viehätysvoimaa sittenkin on normaali, kiinteä vartalo. Nykyisin saatan olla ilman meikkiä, tukka ponnarilla jossain reisitaskuhousuissa (jotka saatan yhdistää niukkaan toppiin) ja SILTI!!!! saan osakseni paljon enemmän huomiota ja ihailua kuin silloin painavana aikana, vaikka kuinka tälläsin itseäni, oli piiiiitkän pitkä tukkakin viemässä huomiota kiloista pois.
Lihavana luin joskus näitä keskustelupalstoja ja minua tympi se, kuinka lihavia syytettiin pahanhajuisiksi. :( Nyt olen sen huomannut, että on siinä ennakkoluulossa perää. Kaikki hygieniahommat olivat yksinkertaisesti hankalia. Bikinirajan (ja alempaa) karvoituksen ajamisestakaan ei tullut mitään lihavana, mutta nyt onnistuu kyllä. Ilmankos sitten, että saattoi olla hajuja.
Tunnen myötätuntoa erittäin lihavia ihmisiä kohtaan ja kannustan laihduttamaan. Uskokaa pois, se kannattaa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En ole "kun" 80 kg 164cm.
Pyllyn pyyhkiminen onnistuu ja muukin hygienian hoito.
En ole myöskään kova hikoilemaan.
Mutta, jos tähän tulisi vielä 40kg lisää niin uskoisin että kaikki nuo mainitsemasi haitat olisivat olemassa.
Minua kohdellaan ihan normaalipainoisena, en ole huomannut mitään eroa.
Saan huomiota aivan riittävästi, joskus vähän liikaakin.
Mutta 10-15kg olisi hyvä saada pois.
Varmaan olisi kevyempi olo.
Hmm, no jos sinulla on ollut noin paha olla, onneksi olet hoitanut asiasi kuntoon.
Mutta joo, en ehkä itse kaikkia noista allerkirjoittaisi.
No vaikka vessassakäynti. Täytyy sanoa, ettei mielikuvitukseni riitä siihen, että voisin kuvitella kuinka lihava ihmisen täytyy olla ettei hän enää pysty persettään pyyhkimään :D
No tuo muiden miellyttäminen. Minulla ei jostain syystä ole tarvetta nuoleskella muita ihmisiä, jotta he pitäisivät minusta. Olkoot pitämättä sitten. Olen kyllä luonteeltani, varsinkin kavereiden seurassa, pirteä höpöttäjä. Mutta jos on paska päivä, sitten olen ilkeä ja inhottava, myös sille vastakkaiselle sukupuolelle. En ole itseasiassa koskaan ymmärtänyt tuota ajattelutapaa, että pitäisi olla anteeksipyytäväinen ja aina kiva kaikille, jos sattuu olemaan ylipainoinen.
"Lihavana ollessani olin yksi niistä, joilla on nätti naama ja aina meikkiä ja hame yms."
No oho, vaikea kyllä itsestäni olisi kuvitella moista. Siihen vissiin tarvitaan jo aika suuret itsetunto-ongelmat, jos aina on tarve olla viimeisen päälle pyntätty :P
Onneksi olkoon hyvästä laihdutusurakasta! Voitko kertoa, minkälaiset ruokailutottumukset sinulla oli ennen, koska olit lihonut niin valtavaksi?
Söitkö makeita ja rasvaisia ruokia, pitsoja yms.? Vai olivatko annoksesi liian suuria? Kaikki lihavat eivät nimittäin syö epäterveellisesti tai paljon, vaikka TV:n laihdutusohjelmat antavatkin sellaisen kuvan.
Oletko täysin terve vai onko sinulla mitään aineenvaihdunnan sairautta kuten kilpirauhasen alitoimintaa, johon olisit saanut hoitoa, joka olisi helpottanut laihduttamista?
Mitä keinoja käytit laihduttamisessa? Minkälainen ruokavaliosi oli laihduttaessa ja entä nyt, kun sinun täytyy pitää itsesi hoikkana. Vaatiiko lihomisen estäminen tsemppaamista?
Minkä ikäinen olet? Miten pian laihdutit tuon 60 kiloa? Mitä tapahtui ihollesi? Onko sinulla nyt ihopussit olkavarsissa, alavatsassa ja reisissä? Jouduitko turvautumaan kauneuskirurgiaan?
Sille ei voi mitään, että ihmisillä on luontainen vastenmielisyys sairaalloiseen lihavuuteen. Järkevän ihmisen täytyy tiedostaa se ja käyttäytyä lihavaa kohtaan aivan kuten laihaakin kohtaan.
Itse en ole koskaan huomannut julkisissa liikennevälineissä, että lihavat haisisivat yhtään sen enemmän kuin normaalipainoiset. Haisuleita on kaiken kokoisia.
Minulla oli ennen laihtumistani ruokailutottumukset niin pielessä kuin olla voi. :( Oudointa oli että en itse oikeastaan "ymmärtänyt" sitä - tai kai jollakin tasolla tiesin, että vähän voisi keventää, mutta en tajunnut kuinka pahasti pielessä olin.
Esim. aamun aloitin vetämällä kaksi sellaista uunissa lämmitettävää puolivalmista sämpyä. Salamia (!) päälle ja oikea keko tuorejuustoa. Kevytversioita en käytellyt. Sitten vedin jogurttia ja esim. Pandan sellaisia suklaanameja pussista naamaan.
Ruokaa en mielestäni syönyt mitenkään valtavia annoksia, mutta ongelma oli ruoan rasvaisuus ja runsasenergisyys. Meillä oli ihan tavallista syödä kaikkia sellaisia ruokia, joiden laitto aloitettiin runsaalla oliiviöljyllä. Makaronilaatikkokin oli sellaista, että tuli esim. jauhelihan joukkoon laitettua puoli paketillista sulatejuustoa "antamaan vähän makua". :(
Minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta, joka onneksi siinä diagnosoitiin ja sain lääkityksen. Mutta se lääkitys muuten ei mitenkään korvannut laihduttamista. Laihduttaa piti silti. Osaltaan tuo kilpirauhasen vt selitti lihomiseni, mutta vain pieneltä osin. Kyllä sillä ruokavaliolla olisi kuka vain lihonut. Mutta kun siihen oli tottunut (lapsesta asti meillä oli kotona aika epäterveet ruokatavat, äitini oli myös hyvin liikapainoinen ja on yhä) niin ei sitä ongelman suuruutta edes tajunnut.
Laihdutin Painonvartioilla. En ryhmässä, vaan CD-rompun avulla. Minusta mikään laihdutustapa (PV, Atkins, Zone jne.) ei sinänsä ole "väärin" tai "oikein", minusta kannattaa tutkia eri laihdutustapoja ja miettiä, mikä sopii JUURI SINULLE. Minulle sopi PV, mutta se ei sovi kaikille. Tiedän ihmisiä, jotka ovat epäonnistuneet sillä, tai ainakin kilot ovat tulleet pian takaisin. Valitun laihdutustavan pitää olla synkassa oman luonteesi ja tottumustesi kanssa.
Nykyisin syön aamulla 2 palaa maalaisruislimppua (niukasti energiaa, reilusti kuitua). Päällä lusikallinen sokeroimatonta tomaattipyrettä (se on muuten oikeasti hyvää!) ja Kevyt Aamuinen 5% sulatejuustoviipale. Vielä omena päälle ja päivä voi aikaa. Lounaaksi vihersalaatti ilman kastiketta tai balsamiviinietikalla. Päivällinen: useimmiten yksi peruna, 100 grammaa (noin) lihaa/kalaa. Jälkkäriksi syön marjarahkaa tai jogurttia. Tai hedelmän.
Tiedän että tavallaan saatan nykyisin syödä liiankin niukkaenergisesti, mutta mieluummin näin kuin se, että lihoisin. En nimittäin tosiaan tahdo niitä kiloja takaisin.
Kerran viikossa sallin itselleni jotain herkkuakin, mutta ei tolkuttomasti.
Laihdutin ensin 30 kg, siihen meni n. 6 kk. Sitten pidin puolen vuoden paussin ja loput 30+ kiloa lähtivät n. 8 kk aikana. Liikuin runsaasti laihdutusaikana, mutta SILTI on tunnustettava, että löysää nahkaa on. Ja se on nahkaa, ei läskiä, mutta ikävää silti. Olen tietysti myös kuroutunut kokoon aika kivasti, mutta kyllä sitä nahkaa on.. :( Raskausarvet ovat myös sellainen realiteetti, että niitä saan katsella edelleenkin. Ei voi mitään. Kauneuskirurgiaan en ole turvautunut, vaikka tavallaan joskus tekisi mieli. Mutta en aio lähteä sille tielle, niin pahasti ei kuitenkaan "pussita"! :) Kannattaa melkein laihduttaa mahdollisimman nuorena aikuisena, joskus keski-iässä se voi olla niin, että kuroutumista ei edes tapahdu tai sitten hyvin vähän.
Ikää minulla on nyt 35. Ruokavalion pitäminen tällaisena ei oikeastaan ole vaikeaa (satunnaisia himonpuuskia lukuun ottamatta), koska ensinnäkin vatsalaukku on pienentynyt todella paljon siitä mitä sen tilavuus oli. Se tapahtuu ihan luonnollisesti laihduttaessa. Aluksi oli nälkä KOKO AJAN, voi itku..! Nyt ei sellaista tunnetta enää ole. Lisäksi on niin, että ihmisen makutottumukset muuttuvat. Olen nyt jo sen verran monta vuotta syönyt näin, että en esim. enää oikeasti HALUA suklaakakkuja ja muita imellyksiä, jotka lihavuusaikana olivat mulle henki ja elämä. :) Jos syön paljon suklaata, niin nykyisin vatsani menee sekaisin siitä, enkä halua viettää aikaa pytyllä ripulin kourissa. Nykyisin oikeastaan tykkään sorbeteista yms. enemmän kuin kermajäätelöistä. Kermaiset täytekakut eivät houkuttele YHTÄÄN, oikeasti, pullapohjainen rahkapiirakka ON parempaa - siis nykyisin. Tiedän monen varmaan ajattelevan, että valetta tulee.. mutta kun näin se vain on, ihmisen kroppa tottuu muuttuneeseen ruokavalioon ja alkaa arvostaa eri asioita. Joskus ennen rasvaa tihkuva pannupizza oli minulle sellainen unelmien täyttymys. Nykyisin sellainen etoo.
Minäkin olen sitä mieltä, että lihavia tai laihoja tms. ei saisi syrjiä. Mutta se, että minä ajattelen näin ei poista sitä asiaa, että lihavuus ei ole haluttu ominaisuus. Täytyy vain toivoa että ihmiset antavat toistensa olla rauhassa. Itse todellakin huomasin oikeastaan vasta laihduttuani sen, kuinka erilaisella tavalla tulin kohdelluksi huomattavan liikapainoisena ja normaalina.
Tuohon sanoisin sen verran, että lihavan epämiellyttävä haju ei ehkä sinänsä johdu suoraan lihavuudesta, vaan juuri tuosta epämääräisestä ruokavaliosta.
No ei ihme, jos lihoit 120kiloiseksi, kun söit niin lihottavia ruokia ja vielä kilpirauhasen alitoimintaisena. Ihan hurjalta kuulosti tuo selostuksesi entisestä elämästä.
Sen verran nykyisestä ruokavaliostasi, että lisää siihen terveellisiä pehmeistä rasvoja. Rasvaliukoiset vitamiinit eivät imeydy ilman rasvaa! Laita salaattiin pieni loraus rypsiöljyä tai salaattikastiketta. Muita hyvän rasvan lähteitä ovat esim. oliivit, pari-kolme päivässä, tai pähkinät, joita suositellaan kourallinen päivässä. Siitä saa kaloreita runsaasti (n. 600kcal/100g), joten paras pitäytyä päiväannoksissa maksimissaan tuossa (avo)kourallisessa.
Suosittelen myös Omega3-kalaöljykapseleiden nauttimista päivittäin. Niiden terveydelle ja ololle hyvää tekevät vaikutukset ovat lukemattomat.
Kai syöt päivällisen kanssa kasviksia; salaattia tai juureksia? Muuten kasvisten osuus ruokavaliossasi vaikuttaa aika pieneltä. Tiedät varmaan itsekin, että 500g päivässä on suositus.
Silloin, kun sallit itsesi herkutella; oletko maistanut Valion minttu-suklaa-kevytjäätelöä? Siinä on 140kcal/100g ja se on tosi hyvää. Monet sorbetitkin sisältävät saman. Itse en hirveästi pidä sorbeteista. Sinä kun lienet expertti, mikä on parasta, mitä suosittelet? Voisin sitten joskus tässä kesällä kokeilla.
Hyvää ja kevyttä kesää!
Kylläpä tarinan väänsit!! Keksitty juttu mikä keksitty.
Minulla ei ole ikinä paskarantuja housuissa eikä paskat tai kuset pyllyssä. Ei mitään vaikeuksia pyyhkiä. Suihkukin on myös keksitty. Sitä saa käyttää myös lihavat. Tiesitkö?
Koskaan ei miehet ole olleet niin kiinnostuneita minusta silloin kun olin nuorempi ja laihempi. Nyt niitä on jonoksi asti. Johtuu siitä, että olen reilusti mikä olen, enkä niuhottava typerys kuten silloin aikanaan. En pyytele myöskään anteeksi olemassaoloani - ei ole tarvetta. Ja siitä miehet pitää. Niille on ihan yksi lysti montako ylimääräistä kiloa minulla, kun olen muuten niin huipputyyppi.
Menehän provoilemaan muualle.
Ikävä kuulla, että kirjoitukseni oli mielestäsi potaskaa. Sinulla on tietysti oikeus siihen mielipiteeseen.
Tietysti lihavia on erilaisia. Mutta, anteeksi vain, minulla OLI ongelmia hygienian kanssa. Mitenkä sen nyt sanoisin, olematta liian suora.. NO: pytyllä pyyhkiessä ongelma on tietysti se, että kun reisiä riitti, niin "paikkaan" käsiksi pääseminen ei ollut mikään ihan helppo juttu. Tarkoitan siis ulostamisenkin jälkeen. Kokeile itse vaikka seuraavaa: pyllistä 130-kiloisena peilin edessä ja tee sama 60-kiloisena. Huomaat mielenkiintoisia asioita. Kevyempänä pyllistäessä näet anatomiastasi yksityiskohtia. Kun kiloja on paljon, niin pyllistäessä ei näy yhtään mitään.
Minulla lihavuus vaikutti niin paljon, että esimerkiksi klitorikseni tuntoherkkyys oli jotenkin paljon heikompi kuin nyt. Johtuen siitä, että luonnollisesti senkin ympärillä oli lihaa.
Suihkut on keksitty kyllä vain, mutta kuvittelepa elämääni silloin 120 -kiloisena. Usko tai älä, mutta suihkussa käyminenkin rasitti minua fyysisesti. Kunto oli melkoisen heikko, nimittäin. Eikä ole helppoa korkeasta verenpaineesta yms. yms. kärsivänä ajella esim. alapäätä, pää alaspäin, masumakkarat siinä tiellä ja kun kyykistyminenkin ottaa voimille.
Hieno juttu, jos itse olet säästynyt ulostejäljiltä alushousuissa. Minulla sellaisia oli, ikävä myöntää. Enkä ole ainoa. Niihin aikoihin tunsin erään toisenkin lihavan henkilön ja tällä ihmisellä oli samanlaisia ongelmia. Hän oli suunnilleen samoissa mitoissa kanssani, n. 10 cm pitempi ja viitisentoista kiloa painavampi kuin minä. Tietysti nämä juttuni voivat kuulostaa vähän "ufoilta", jos olet itse sellainen perinteinen suomalainen "ylipainoinen" (80-kiloinen!). Koeta muistaa että minun tapauksessani ylipainoa oli vielä yli 40 kiloa tuon 80 kilon päälle. Sellainen vaikuttaa! Oma oloni oli ihan toinen jo siinä vaiheessa kun pääsin tuohon sadan kilon kieppeille!
se ainakin oli puppupuhetta. Aloittaja itse ei hyväksynyt itseään lihavana ja kärsi sen ongelmana ja tekee näin edelleenkin. Voisi verrata entiseen tupakoijaan he ovat pahimpia puhumaan vastaan. Terveysosio kyllä oli ihan oikein.
Varmaan ovat jonossa, uskotaan. Mutta hoikemmalle maksaisivat paremmin ja saisit ehkä tasokkaampia asiakkaitakin kuin ne spurgut.
Olen nähnyt laisiasi risavaatteisia naisia vaikka kuinka paljon. Sinä olet se hampaattomien, kovasti päivittyneiden työttömien ja syrjäytyneiden kaljavatsaisten miesten pöydässä istuva ainoa nainen, joka polttaa sätkää kuin tukkijätkä. Olette jo vuosia kerääntyneet saman kuppilan samaan pöytään kolmena-neljänä iltana 8iltanne alkaa jo ennen klo 12) viikossa. Kovaan ääneen keskustelette miten soosurahat riittävät seuraavaan tukeen asti. Laskette lantteja jotta saisko vielä edes yhden kaljan. Äänesi kuuluu yli muiden, ja siihen sisältyy paljon voima- ja rivoja sanoja.
Nämä laitapulen kulkijat varmasti ovat sinusta kiinnostuneita, lähdethän useina iltoina jonkun kanssa heistä.
Kesäisin näen teikäläisen istumassa myös puiston penkillä tai metsikön laidassa muovikassi jaloissa, porukka van on eri mutta silti sama.
Suosiosi on varma niin kauan kuin voit rivolla ja agressiivisella kielenkäytölläsi pidettyä muut laisesi kaukana.
ole samaa mieltä kanssasi tunnet halua mielummin iskeä nilkkaan ja loukata, kun keskustella aiheesta, että joku ihminen voisi olla eri mieltä kuin sinä? Haluatko, että kaikki leikkivät vain sinun pillisi mukaan ollen samaa mieltä? Sieltä taitaa löytyä langanpää...
Olen todella nähnyt kuvailemiani henkilöitä. Ovat kovasti suosittuja pultsariporukoissa. Ja varmasti tuntevat itsekin niin.
En voi sille mitään että ensimmäinen mielleyhtymä "potaskaa..."-kirjoittajan (sinäkö?) jutusta oli se mikä oli.
Jokainen voi olla suosittu omalla sarallaan ja omassa porukassaan, mutta ei se muuta miksikään sitä että hoikkuus on upein ulkomuoto.
Alkaisit sinäkin vain olemaan kanssani samaa mieltä, koska samaa mieltä on enemmistö. Miksi taistelet valtavirtaa vastaan? Et voi sille kuitenkaan mitään vaikka kuinka rakentaisit fantasioitasi toisin.
Ei kuvaillut elämäänsä sellaiseksi jonka sinä pienessä päässäsi satuilit vain siksi, ettet uskalla luottaa ja kuunnella toisten ajatuksia.
En minä taistele mitään vastaan, sinä teet niin kaikenaikaa, taistelet toisten mielipiteitä vastaan pitäen omiasi ainoina mahdollisina ja oikeina.
Minua ei kiehdo sinun "enimmistösi" miellyttäminen millään tasoa. Ihmiset ansaitsevat mielenkiintoni omalla asiallisella käytöksellään ja luottamuksella, enkä koskaan ole pettynyt heidän saavutuksiinsa. Fantasisoi sinä vain ihan yksikseen asioista joissa ei ole päätä eikä häntää jos et muuhun pysty kun loukkaaviin puheisiin ja kuuntelemattomuuteen.
Kaikenlaista täällä kuulee. Mutta se on ainakin varmaa että jokainen peilaa asioita siihen mitä on aikaisemmin koettu.
Enemmistön mielipide on se mikä on, ja vähemmistö tyytyköön osaansa. Jos puheet loukkaavat niin voi voi.
En minä ole millään tasolla loukkaantunut vaan säälin ainoastaan asennettasi joka on kuin esterin kukkamaalta ;D
Minun ei tarvitse kaataa epäluulojani ennenkoetuista yhtään kehenkään, sillä toiset ovat täysin syyttömiä omiin luuloihini.
"...normaalipainoiseen ihmiseen suhtaudutaan monesti AIVAN eri tavalla kuin lihavaan.. Nyt olen tullut huomaamaan, että heillä on AINA paha päivä silloin, jos asiakas tma. on lihava. En tiedä mikä siinä on, mutta lihavat ärsyttävät monia ihmisiä."
Voi ystävä rakas, tervetuloa meidän normaalipainoisten maailmaan, mutta saatat kyllä pettyä raskaasti jos kuvittelet näiden "huonotuulisten" kohdistavan tuulisuutensa vain lihaviin.
Olen normaalipainoinen (170/62), mutta minut on varustettu rintavarustuksella, joka saa joka toisen naisen näkemään punaista ja purkamaan hyvin estottomasti (tyyliin ellenjokikunnas) myös tämän kiukkunsa minuun.
Tietynkaltaiset ihmiset tarvitsevat aina jonkun tekosyyn tai itsensä kuvitteleman todellisen syyn purkaa pahaa oloaan johonkin. Ennakkoluulot, joiden mukaan ylipainoiset ovat haisevia, ruosteviivahousuisia pissapöksyjä, isorintaiset naiset tyhmiä bimboja, tummaihoiset yksinkertaisempia kuin valkoiset, ovat vain ennakkoluuloja eivät faktaa.
Ikävä kyllä tällaisten ennakkoluulojen riivaama ihminen näkee kanssaihmisissä vain niitä, jotka vahvistavat näitä ennakkoluuloja vaikka liikenteessä olisi satoja, tuhansia ihmisiä jotka eivät vastaa tätä ennakkoluuloa.
Urheilijana olen törmännyt pukuhuoneissa kymmeniin ruosteviivoihin alushousuissa naisilla, joiden elopaino on painoindeksin alarajoilla. Pitäisikö minunkin tästä nyt vetää sellainen johtopäätös ja ennakkoluulo, että kaikilla yleisurheilijanaisilla on kakat housussa?
Oman napansa ympärillä pyörivä ei näe napaansa pidemmälle mitään ja kuvittelee enemmän mitä tosiasiat ovat. Huonommin minä huolehdin hygieeniastani ennen hoikkana kun nyt lihavana. Hoikkana kun ei joutunut silmätikuksi eikä kenenkään hampaisiin vaikka olisi haissut kun ketunpesä paskalle. Ihmiset tykkäs että saahan noin urheilullinen haista paskalle. Auta armias jos lihava haisee niin johan kohu nousee :D
Joka päivä kun käy suihkussa, helteillä käyn useamminkin niin ei haise mistään. Pyyhkiminen ei ole minulle ainakaan ongelmia tuottanut. En välitä kenenkään suhtautumisestakaan, omapa on häpeensä jos ei osaa kohdella ihmisiä samanarvoisesti. Mitään tekopirteetä en osaa esittää jos vituttaa vaan kiroilen ja vittuilen ihan vapaasti. Meikkejä en ole enään yli kymmeneen vuoteen ostanut, ainoastaan kalliisiin parfyymeihin satsaan enemmän kun rakastan ihania tuoksuja. Ja satsaan ennemmin laadukkaisempiin vaatteisiin.
Nuoret ihmiset ovat yleensä fiksuja mutta sen olen huomannut että vanhat kuivakkaat naiset, jotkut miehetkin (munattomat) ovat ilkeitä, tuijottelevat häpeemättä ja saattavat ääneenkin supista jonkun ulkonäöstä kadulla tai kaupoissa. Minä en sellaiseen moukkamaisuuteen ja rahvaanomaisuuten alentuisi. Joku taso sentään pitää olla. Itse he usein haisevat vanhalle virtsalle ja paskalle kun eivät käytä kustoksia eivätkä peseydy. Suukin voi haista kun kaatopaikka mätine 20-30v vanhoine tekareineen. Vaatteita he eivät raaski pestä etteivät ne kulu.
Olen käynyt jatkuvasti tsekkaamassa arvot ja kolesterolissa yksi oli vain vähän koholla. Olen 120 kilonen. Kivempaa olisi tietty olla kevyempi, 20 kiloo jos sais pois niin sekin riittäisi minulle. Minäkin tunnen myötätuntoo kaikkia lihavia ja erinäköisiä ihmisiä kohtaan ja häpeen ns. normaalien käyttäytymistä heitä kohtaan. Toisilla on vikaa ulkonäössä ja toisilla se viallisuus ei näy ulospäin.
Olet ulkonäkökeskeinen, en tiedä miksi. Itse en kyllä paina enää kuin 100 kiloa, mut pirkaleen hyvännäköinen ihmiseksi, meikkaan aniharvoin ihan vain siksi, että tykkään kaunistua itseni vuoksi en miellyttääkseni muita. Usein joku huokaisee ja kehuu minua luonnonkauniiksi ilman meikkiäkin. Miehiä pyörii pilvin pimein ympärillä jos haluan, mutta mielessä on yksi mielitietty(joka muuten ekan kerran tavattuamme hyväili isoa vatsaani siinä missä muualtakin hyväksyen kaiken), että ne jäävät ihan vain flirttailun tasolle. Miehet ovat aina olleet kiinnostuneet minusta ihmisenä ja juuri siksi, että olen ihan sellainen kuin päivä sattuu olemaan. Tosin en jaa huonoa mieltäni muille, sillä he ovat täysin syyttömiä huonoon tuuleeni. Usein joku voi huomata mielipahani ja tulla kohentamaan oloani. Siksi kerran jopa eräs henkilö kehui hyvää tuultani juuri sinä päivänä kun luulin savun nousevan sieraimistakin ja jokaisen näkevän.
Minun ei tarvitse mielistellä ketään, muut ihmiset hoitavat sen puolen jos siltä tuntuu, normaalisti aivan ok kommunikointia. Kukaan ei pahaa tuultaan kaada minuun siksi, että olen lihava vaan kyllä siihen tarvitaan ihan oikea syy. Tosi harvoin kukaan mitään purkaa jos heillä on paha päivä kuuntelen kyllä jos kuuntelijaa kaivataan ja olen hiljaa jos hiljaisuutta kaivataan.
Tiedätkö mistä vastaantulevan kiukku voi johtua? Epätietoisuudesta jotain asiaa kohtaan. Kiukkua ei synny jos asia selviää tai selvitetään AINA. Asia harvemmin johtuu lihavuudesta, mutta olet varmaan ollut aika saamaton ymmärsin etkä jaksanut olla yhteisössä aktiivinen. Minuakin ärsyttää saamattomuus jos ei ole mitään yritystäkään. Autan jos joku oikeasti apua tarvitsee, ei vain pyydä passaamaan kun ei itse viitsi. Suvussani ja lähipiirissäni on paljon ylipainoisia leidejä kuten myös hoikempiakin, mutta mennen tullen juuri ylipainoiset ovat kiinnostavimpia ihmisiä psyykkisesti.
Hiki haisee minullakin siksi, että liikun liikaakin, mutta ei kukaan katso ettenkö saisi haista vaan tietävät kyllä asianyhteydestä mitä olen tehnyt. Usein joku tulee päivittelemäänkin, että kuinka jaksan liikkua niin paljon kun laihemmatkaan eivät kuulemma jaksaisi. Osaan pestä itseni.
Ihan oikeasti ajattelen nyt, että sinun olisi kyllä hyvä pohtia noita ihmisten arvostus juttuja hiukan toisenlaisilta kanteilta, sillä laihtuessasi et ole poistanut itseltäsi tätä probleemaa tulla hyväksytyksi, se näyttää ihan oikeasti jollain tasolla rassaavan sinua?
Opetin nuorelle laihalle tuuraajalleni opin: Ei parane arvioida ihmisiä tutustumatta heihin, ei kannata arvioida ihmisiä toisten arvioihin luottaen, VAAN AINA luoda itse tutustumalla oma arvio hänestä, sillä jos arvioimatta aliarvioit jonkun ihmisen, olet sinä itse se typerys joka saa nokkiinsa ja häpeää jos toinen paljastuukin fiksummaksi kun arviosi... joudut pyytämään anteeksi jotta saisit nauttia siitä fiksusta seurasta vielä lisää, tai kävellä häpeillen tiehesi omaan tyhjään yksinäisyyteesi... samoin toisinpäin joku pöljä kävelee luotasi tyhmyyttään pois, sillä ei haluakkaan olla fiksujen joukossa.
Ei minun ylipainoa kukaan aliarvio kun en tee sitä itsekään, rakastan D-kuppeissa lojuvia roikkurintojani ne ovat ehtaa minua parhaimmillaan, enkä viitsi kuluttaa aikaa pohtimalla miltä ne näyttää toisten silmissä, muilla on ihan omat puutteensa eivät he minua tsiikaa vaan haluavat tutustua minuun koska viihdyn heidän seurassaan.
Ainoa missä olet tautisen oikeassa on terveys vaikka vielä ei ole mitään sairauksia, niin niitä ei kannata alkaa odottamaankaan pitämällä itseään ylipainoisena tai ainakaan lihoamalla enempää. Kun ne puhkeavat, niin et tee enää mitään vaan tauti pysyy harmina. Samoin myös liuta syöpiä syntyy juuri ylipainoisille vääränlaisen ruokailun vuoksi, mikä ei sovi suolistolle ja pitää sitä hälyytystilassa ja pyörimässä ylikierroksilla.
Kaksi asiaa: oikea liikunta ja normaalipaino kaikilla vähentäisi terveyshuollon tarvetta hirvittävästi jossain arvioissa väitettiin, että monet sairaalat ja palvelut suljettaisiin(muistaakseni yli 70 prosenttia) jos näin olisi. Hirveät säästöt syntyisi jota voisi syytää justiinsa alentamalle terveellisten ruokien hintoja ja lisäämällä edullisia liikuntapalveluja.
Tosi hienoa, että ole saanut laihdutetuksi, onneksi olkoon vielä siitä, että se on pysynyt poissa, mutta sinun pitäisi vielä oppia luottamaan ihmisiin, eikä epäilemään heitä, se kannattaa ja kantaa hienoa hedelmää ;D
On sitten aina niinkuin itsekeskeinen jos kiinnittää huomioita ulkonäköönsä?
Maailma on ulkonäkökeskeinen, mutta silti monet kiinnittävät huomiota omaan ulkonäköönsä olematta silti itsekeskeisiä, ihan oikeasti. He vain haluavat näyttää hyvältä, sikäli kun siihen on mahdollisuuksiaOnko kommentissasi tarkoitushakuista väheksymistä ulkonäköön?
Kaikkien luonnostaan kauniiden pitäisi ilmeisesti olla ruokottomia resupekkoja jotta ei tulisi leimatuksi itsekeskeiseksi.
Naiset ja miehet ovat koristelleet itseään vuosituhansia, se on ihmisluonto. Mutta kun kaikki eivät saa itsestään hyvän näköisiä vaikka tekisivät mitä, ja nämä sitten pilkkaavat niitä jotka pystyvät tekemään itsestään haluttavamman.
Ja voihan sitä aina oman onnettoman olemuksensa naamioida vaatimattomuuden viittaan, ja silti sisimmissän hekin kiroavat kun eivät ole kilpailukykyisiä useimpien kanssa.
Mutta toivoa on: aina löytyy joku yksilö joka ei välitä toisen ulkonäöstä tai tyytyvät siihen mitä saavat. Ja jotkut harvat ovat ihan oikeasti kiintyneet ulkonäön puolesta kaukana valtairran ulkopuolella oleviin ihmisiin.
Kuinka ihmiset muka arvostelevat ulkonäköä jos on lihava. Esitin sinulle vain, että kun luottaa ihmisiin hiukan enemmän, niin huomaa, etteivät he ole todellisuudessa ulkonäkökeskeisiä vaan asia on ihan omassa päässäsi painimassa.
Totta ihmeessä saa omaan ulkonäköönsä panostaa? Mutta hyvänitsetunnon omaavalla se ei ole tarpeen tai sitä ei tarvitse lähteä korostamaan.
Luota enemmän ihmisiin, eivät he pilkkaa ulkonäköpuutteista tai jos pilkkaa, niin kyseinen ihminen on vain varustettu liian pienillä aivoilla, sääli ja ymmärrä häntä ennemmin kuin otat nokkiisi.
Jokaisesta rivistäsi loistaa itsesi aliarvostus ja puhut niiden "katsojien" sanoin. Minusta ehdottomasti naisen pitäisi osata ensin arvostaa itseään sellaisena kun on jotta voisi oikealla tavoin luottaa ja arvostaa muitakin. Älä vetoa valtavirran arvostukseen vaan arvosta itseäsi!
Ulkonäkö on katoavaa, mutta luonne säilyy ryppyisenä vanhana mummonakin ja vetää ihmisiä luokseen ;D
Tai jos on niin eletään kulissien takana jotain muuta. Nykyelämä asettaa ihmiselle ihan älyttömiä suorituspaineita. Ei saa olla sairas, kyllästynyt, tympääntynyt, laiska välillä tai normaalin masentunut vaan heti pitää hakee lääkitys jotta tekopirteyden ja tehokkuuden saa aikaiseksi. Järkyttävää että kroppaakin pitää kirurgin veitsellä muokata lisäten sinne jotain ylimääräistä tai vähentäen että miellyttäisi muita ihmisiä. Suosittuun A-luokkaan kuuluminen voi verottaa voimavaroja ja rahapussia mutta todellista onnee sekään ei välttämättä tuo.
Ihmisillä pitäisi kehittää ennemmin henkisiä ominaisuuksia kuin ulkonäköönsä. Senhän tietää ettei sellaisella ole mitään henkistä annettavaa joka ruumiinkulttuuriin vaan panostaa.
Ulkonäkö ei koskaan ole kaiken a ja o, mutta kun kaunis luonne sisältäpäin näkyy se vetää ihmisiä luokseen jotka uskovat hänen olevan kauneinta ja mukavinta maailmassa. Ja ketä ei pitäisi arvostuksesta. Siksi toiseksi kun itsellä on luonne ok, niin se antaa niiden muidenkin uskaltaa näyttää parastaan itsestään ja vähät välittää vioistaan, hyvä mieli on niin tarttuvaa kaiken lisäksi ;D
Ulkonäkökeskeiset ihmiset ovat hyvin yksinäisiä koosta riippumatta ja ainoa huvinsa on kuvitella, että päihittävät sen ja sen ulkonäöllisesti, mutta ääneen he eivät sitä lausu, ainoastaan omassa mielessään vertailevat ;D
Sulla on oikea tyyli elämässäsi, kuulut tosinaisiin ;D
Tästä huomaa kuinka erilaisia ylipainoisia on olemassa! Minulla oli pahimmillaan lähes 120 kiloa, eikä ollut mitään ongelmia hygieniassa! Ihan samalla tavalla peseydyin ja pukeuduin silloin kuin nyt 20 kiloa "laihempanakin".
Painoa on kyllä lähtenyt hitaammin kuin sinulla (noin kilo kuussa) nyt kun kilppariarvoni ovat kunnossa. Melkeinpä samalla tavalla syön ja liikun kuin ennen sairauttakin, paitsi hiilihydraatteja välttelen enemmän.
Verenpaine jämähti lievästi kohonneeksi jo sairauden alkuvaiheessa, se ei laskenut yhtään edes tuolla 20 kilon pudotuksella, vaikka jotkut sanovat, että jo viiden kilon pudotuksen pitäisi tuntua paineessa. Perinnöllisyyden takia sain sitten lääkityksen. Muut arvot ovatkin olleet aina kunnossa.
En minä osaa niinkään kaivata mitään erikoista kohtelua ulkonäöllisesti tai muutenkaan. Tärkeintä on, että itse viihdyn! Toki tiputan painoa edelleen, mutta ei se ole pääasia elämässäni. En hae sillä hyväksyntää, koitan vain pysyä terveenä.
noita asioita. Mielenkiintoiseksi asian tekeekin juuri se, että hän 120-kiloisena ajatteli kaiken olevan OK ja selitti asiat itselleen parhain päin. Vasta laihduttuaan uskalsi myöntää itselleen miten asiat olivat. Tai heräsi näkemään totuuden vasta silloin.
Olen itsekin laihduttanut nuorempana 30 kiloa, ja vaikka ehdin olla ylipainoinen vain pari vuotta, tunnistan kyllä joistakin kuvauksista myös itseni. Negatiivista huomiota sai helpommin, ihmiset olivat tylyjä tai sitten ylikilttejä ja säälitteleviä. Haisin pistävälle hielle suurimman osan ajasta, vaikka vaihdoin joka aamu puhtaat vaatteet ja vaikka en olisi tehnyt juuri mitään, koska hikoilin jatkuvasti. Käytin Absolut torr yms.dödöjä, nyt ne ovat jääneet unholaan.
Miehet ei olleet kiinnostuneita minusta. Nyt ne ovat, mutta se jotenkin vituttaa eikä imartele. Tulee vähän loukattu olo, kun tiedän ettei ne vilkaisi minuun päinkään jos olisin yhä niin lihava kuin teini-ikäisenä. Toisaalta suhtaudun itsekin miehiin pinnallisesti ja esineellistävästi juuri huonojen kokemusteni vuoksi.
Noita paskarantuja en kyllä huomannut omissa housuissa, mutta tunnen erään todella sairaalloisen ylipainoisen henkilön tuttavapiiristäni ja hänellä on tällainen ongelma. Eli haisee p*skalle kun ei saa kunnolla pyyhittyä hanuriaan. Hänen kohdallaan muutkin aloittajan luettelemat ongelmat ovat tosia. Ehkä se johtuu siitä, että ylipainoa on todella lähes 200 kiloa, varmasti on paljon sellaisiakin ongelmia joita aloittajalla ei ollut.
Ei tämä tietenkään oikeuta lihavien sortoa. Mutta ymmärtäkää kuitenkin, että kyllä se elämä on erilaista lihavana, eikä välttämättä kovin paljon auvoisempaa. Tosin myönnän myös sen, ettei laihtuminen mitään ongelmia ratkaise.
Olen alkuperäisen kanssa samaa mieltä että "pistävä" hien haju katoaa kilojen myötä. Parhaalla ystävälläni oli suuri ongelma hien hajun kanssa, erityisesti kesällä. Nyt kun hän on laihduttanut 100kilosta alle 70:n, ongelma on kaikonnut.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että kaikilla lihavilla olisi hien kanssa ongelma, aineenvaihduntahan on erilaista..
vaikuttaa sapuskat, joita syö...
Oli sitten lihava tai laiha, niin oikein paha hien haju johtuu usein ruokavaliosta. Moni haisee laihduttaessaankin tolkuttoman pahalle erikoisten preteiinidiettien ym vaikutuksesta.
Täällä mainittiin, että lihaviin suhtaudutaan joskus tympeästi. Olen huomannut, että ainakin lihavat äidit lihavien lastensa kanssa saavat minutkin surulliseksi ravintoloissa ja ruokakaupoissa, jos nään, että ylipainoiset vanhemmat antavat lastensa ostaa ja syödä epäterveellisiä lihottavia tuotteita. Vaikka ylipainoisuus olisi perheessä geeneistä kiinni, olen silti sitä mieltä, että vanhempien tulisi olla huolissaan lastensa ylipainosta terveyden takia ja tarkkailla näiden ruokatottumuksia pienestä pitäen, jotta esimerkiksi hirvittäviltä sydän- ja verisuonitaudeilta vältyttäisiin. Lihavuus ei ole paha asia, mutta liikalihavuus ja sen tuomat komplikaatiot ovat.
Minäkin olen huomennut sen, että saavutettuani ihannepainoni saan enemmän positiivista huomiota miehiltä, mutta siihen suhtautuu tympeästi, koska muistaa, miten miehet välttelivät katsomasta minuun aikaisemmin. Ulkonäkökeskeinen maailma ei näytä sen kauniimmalta laihana.