piti helpottaa niin vaikeemmaks meni. Lapset jo aikuisuuden kynnyksellä, huusholli pankilta omaksi lunastettu. Tätä päivää on odottanut, nyt se on tässä ja silti mieli maassa. Onko tämä viidenkympin kriisi vai mikä?
kun yksi vaihe loppuu ja toinen on vasta alkamassa. Tsemppiä sinulle ja päivän paistetta. Kriisejä tulee ja menee ja niille kannattaa vain iloisesti heiluttaa, että hyvästi sullekkin,kriisi!!:)
Lasten lähdettyä "omilleen" oli vaimollani samantyyppinen vaihe. Ilmeisesti koki itsensä jotenkin tarpeettomaksi. Parisuhteemme oli ja on, toimiva. Samoin taloutemme vähintäänkin riittävän vankka.
Onneksi meni hijalleen ohi puolen vuoden, vuoden jälkeen.
Sen jälkeen olemme nauttineet muutoksen antamasta vapaudesta. Mm. lopetimme työssä käymisen ilman mitään eläkeratkaisua.
0Äänestä
tavoite
Useimmiten olemme tyytyväisiä ja elämää täynnä silloin kun pyrimme johonkin tavoitteeseen. Olet saavuttanut jotain ja nyt on aika asettaa joku toinen tavoite johon pyrkiä, aloita vaikka uusi harrastus tai satsaa itseesi, esim. kuntoiluun tms. ja päivä paistaa taas kirkkaammin:)
0Äänestä
******
se tietysti on. Tällähetkellä on vain sellainen "henkinen lama", ettei jaksa alkaa mitään. Olen ehkä liiaksi joutunut tukemaan muita, enkä ole juuri kerennyt itseäni ajatella. Lähisukulaisten vaivojen kuuntelu ja heidän rohkaisemisensa on tainnut nyt viedä omat voimat ja siitäkin tämä alakulo. Omat surut jää surematta ja murheet murehtimatta, sitten kaikki tunteet paukahtaa yhtä aikaa päälle. Se tässä on hyvä puoli, että huomenna elämä voi tuntua jo paremmalta ja jos ei niin sitten täytyy pitää kunnon tuumaustauko. Onneks täällä voi käydä valittamassa:)
0Äänestä
tällä mammalla
Kyllä se kova huoli ja hätä on lapsesta ja lapsenlapsesta. Kun tytär yksinhoultajaksi joutui ja ei tahdo jaksaa hoitaa huusholliaan. Vaikeeta on seurata sitäkin murhetta. Joten raskasta on se niiden lasten itsenäistyminen. Joten siis samat sanat kuin tuolla ylempänä suuremmat murheet ne nyt on kuin ennen. Niin piti elämä helpottaa kun lapsi lähtee, mutta miten kävi lapsi teki lapsen ja mammalle yhä kovempi huoli. Että voi voi sentään tätä elämää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
luovaa tuskaa,tai masennusta?
Anna kuun mennä menojaan,ja keskity tulevaan,vaikka hyvään mustikkasatoon.Tsemmppiä
kun yksi vaihe loppuu ja toinen on vasta alkamassa. Tsemppiä sinulle ja päivän paistetta. Kriisejä tulee ja menee ja niille kannattaa vain iloisesti heiluttaa, että hyvästi sullekkin,kriisi!!:)
eihän sitä ihminen ole koskaan tyytyväinen..Aina sitä kaipaa jotain,mutta sitten kun sen saavuttaa, niin se ei enää tunnukkaan miltään..
Ihan niinkuin lapsena aatteli,että sitten isona kun on omaa rahaa,niin syö herkkuja mahan täydeltä,vaan eipä ne nyt maistu..
Pienestä pienet murheet, isosta isot murheet.
Lasten lähdettyä "omilleen" oli vaimollani samantyyppinen vaihe.
Ilmeisesti koki itsensä jotenkin tarpeettomaksi.
Parisuhteemme oli ja on, toimiva.
Samoin taloutemme vähintäänkin riittävän vankka.
Onneksi meni hijalleen ohi puolen vuoden, vuoden jälkeen.
Sen jälkeen olemme nauttineet muutoksen antamasta vapaudesta.
Mm. lopetimme työssä käymisen ilman mitään eläkeratkaisua.
Useimmiten olemme tyytyväisiä ja elämää
täynnä silloin kun pyrimme johonkin tavoitteeseen.
Olet saavuttanut jotain ja nyt on aika asettaa
joku toinen tavoite johon pyrkiä, aloita vaikka
uusi harrastus tai satsaa itseesi, esim.
kuntoiluun tms. ja päivä paistaa taas
kirkkaammin:)
se tietysti on. Tällähetkellä on vain sellainen "henkinen lama", ettei jaksa alkaa mitään. Olen ehkä liiaksi joutunut tukemaan muita, enkä ole juuri kerennyt itseäni ajatella. Lähisukulaisten vaivojen kuuntelu ja heidän rohkaisemisensa on tainnut nyt viedä omat voimat ja siitäkin tämä alakulo. Omat surut jää surematta ja murheet murehtimatta, sitten kaikki tunteet paukahtaa yhtä aikaa päälle.
Se tässä on hyvä puoli, että huomenna elämä voi tuntua jo paremmalta ja jos ei niin sitten täytyy pitää kunnon tuumaustauko.
Onneks täällä voi käydä valittamassa:)
Kyllä se kova huoli ja hätä on lapsesta ja lapsenlapsesta. Kun tytär yksinhoultajaksi joutui ja ei tahdo jaksaa hoitaa huusholliaan. Vaikeeta on seurata sitäkin murhetta. Joten raskasta on se niiden lasten itsenäistyminen. Joten siis samat sanat kuin tuolla ylempänä suuremmat murheet ne nyt on kuin ennen. Niin piti elämä helpottaa kun lapsi lähtee, mutta miten kävi lapsi teki lapsen ja mammalle yhä kovempi huoli. Että voi voi sentään tätä elämää.