heips.
olen 14 v tyttö, ongelmani on, että epäilen kärsiväni jostain mielenterveys ongelmasta.
Syömishäiriön lisäksi siis.
Ollessani 12 vuotias viiltelin silloin tällöin itseäni, mutta en enään. Itsemurha ajatuksetkin ovat pyörineet päässä välillä, mutta en ole vielä uskaltanut ryhtyä ajatuksista tekoihin.
Viime aikoina nämä ajatukset ovat siirtyneet kuitenkin taka-alalle, sillä on ollut muuta mietittävää: kuinka laihtua että ihmiset pitäisivät minusta, että olisin kaunis ja ettei kukaan voisi sanoa minua lihavaksi.
Ennen minulla oli 4 hyvää kaveria, joista yksi oli paras ystäväni. Minä suorastaan rakastin häntä.Jotenkin ylä-asteelle siirryttäessä hän korvasi minut uudella tuttavuudella ja minä, tyhmä kun olen, rikoin meidän väliemme rippeet yhdellä pienellä ridalla.Nyt minulla ei ole ketään kehen luotan ja kenelle voisin kertoa mistään.
Muutkin kaverini lipuvat vähitellen pois, jatkuvan mielialan vaihteluiden vuosi.
Välillä olen äänekäs, nauran ja juttelen muiden kanssa ja välillä purskahtelen itkuun turhista asioistani ja olen hiljaa.
Muutkin sosiaalliset kanssakäymiset ovat rajoittuneet, en jaksa enää puhua vanhempieni kanssa, ja jos he kysyvät jotain saatan tiuskaista takaisin. Tämä voi kuitenkin liittyä myös ikääni.
Lisäksi minusta tuntuu että minun oma äitini häpeää minua, koska värjäsin hiukseni blondeista mustiksi. Hän kysyy minulta jatkuvasti: ''milloin värjäät hiuksesi taas vaaleiksi?'' ja '' eikö sinulla ole kuuma noissa mustissa vaatteissa?'' lisäksi hän viettää paljon mielummin aikaa helluisen pikkusiskoni kanssa kun minun. Se ei kohenna itsetuntoani.
Välillä haluaisin niin olla onnellinen, nauraa ja viettää aikaa entisen ystäväni kanssa, välillä haluaisin olla yksin ja kaukana muista ihmisistä. Tuntuukuin omistaisin kymmeniä eri persoonia yhdessä ruumiissa.
Voiko tämä kaikki johtua vain syömishäiriöstä vai onko tässä takana jotain muuta?
Isosiskoni on autistinen ja sisarpuolella on dysfasia. Nämä kehityshäiriöt kulkevat käsikädessä, niin olen kuullut.
Mutta olen myös lukenut, että skitsofrenialla ja persoonallisuushäiriöllä on yhteyksiä autismiin.
Anteeksi tälläinen vuodatus mutta näin asiat ovat.
olen 14 v tyttö, ongelmani on, että epäilen kärsiväni jostain mielenterveys ongelmasta.
Syömishäiriön lisäksi siis.
Ollessani 12 vuotias viiltelin silloin tällöin itseäni, mutta en enään. Itsemurha ajatuksetkin ovat pyörineet päässä välillä, mutta en ole vielä uskaltanut ryhtyä ajatuksista tekoihin.
Viime aikoina nämä ajatukset ovat siirtyneet kuitenkin taka-alalle, sillä on ollut muuta mietittävää: kuinka laihtua että ihmiset pitäisivät minusta, että olisin kaunis ja ettei kukaan voisi sanoa minua lihavaksi.
Ennen minulla oli 4 hyvää kaveria, joista yksi oli paras ystäväni. Minä suorastaan rakastin häntä.Jotenkin ylä-asteelle siirryttäessä hän korvasi minut uudella tuttavuudella ja minä, tyhmä kun olen, rikoin meidän väliemme rippeet yhdellä pienellä ridalla.Nyt minulla ei ole ketään kehen luotan ja kenelle voisin kertoa mistään.
Muutkin kaverini lipuvat vähitellen pois, jatkuvan mielialan vaihteluiden vuosi.
Välillä olen äänekäs, nauran ja juttelen muiden kanssa ja välillä purskahtelen itkuun turhista asioistani ja olen hiljaa.
Muutkin sosiaalliset kanssakäymiset ovat rajoittuneet, en jaksa enää puhua vanhempieni kanssa, ja jos he kysyvät jotain saatan tiuskaista takaisin. Tämä voi kuitenkin liittyä myös ikääni.
Lisäksi minusta tuntuu että minun oma äitini häpeää minua, koska värjäsin hiukseni blondeista mustiksi. Hän kysyy minulta jatkuvasti: ''milloin värjäät hiuksesi taas vaaleiksi?'' ja '' eikö sinulla ole kuuma noissa mustissa vaatteissa?'' lisäksi hän viettää paljon mielummin aikaa helluisen pikkusiskoni kanssa kun minun. Se ei kohenna itsetuntoani.
Välillä haluaisin niin olla onnellinen, nauraa ja viettää aikaa entisen ystäväni kanssa, välillä haluaisin olla yksin ja kaukana muista ihmisistä. Tuntuukuin omistaisin kymmeniä eri persoonia yhdessä ruumiissa.
Voiko tämä kaikki johtua vain syömishäiriöstä vai onko tässä takana jotain muuta?
Isosiskoni on autistinen ja sisarpuolella on dysfasia. Nämä kehityshäiriöt kulkevat käsikädessä, niin olen kuullut.
Mutta olen myös lukenut, että skitsofrenialla ja persoonallisuushäiriöllä on yhteyksiä autismiin.
Anteeksi tälläinen vuodatus mutta näin asiat ovat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja sitten vielä että toisinaan olo on tosi epätodellinen, ihan kun kattois jonkun toisen elämästä tehtyä elokuvaa mitä ei voi kuitenkaan kelata taakseppäin.
näin.-
Käänny ihmeessä jonkun ammatti-ihmisen puoleen!
Itse olen kärsinyt ties mistä lyhyen elämäni aikana ja myös nuo sinun juttusi kuulostavat pelottavan tutuilta. On meinannut käydä huonostikkin ja monesti. Itse hain apua vasta aikuisena, ja nyt kun miettii olisi moni kamala asia jäänyt kokematta jos olisin nuorempana hankkinut apua. Ja muistot vainoavat=/
Koulu terkkarille tai kuraattorille juttelemaan, he kuuntelevat ja opastavat eteenpäin.
mulla oli 14-vuotiaana aivan samanlaisia ongelmia joista en puhunut kenellekään. Kaikki vain sanoivat sen johtuvan iästä. Kasi luokka on tunnetusti kaikista vaikeinta aikaa. Mulla se kyllä meni ohi....