Olen nuori nainen. Kohtasin kolmisen vuotta sitten asiakassuhteessa miehen, joka suhtautui minuun ikävästi. Hän siis oli ammatissaan työskentelevä asiantuntija ja minä olin hänen asiakkaansa. Asiakassuhdetta jatkui muutaman kuukauden ajan, ja siinä ajassa tämä mies aiheutti minulle paljon huolta ja ahdistusta. Ja sen lisäksi hänellä oli pokkaa suhtautua minuun ylimielisesti. Minusta tuntuu, että vihaan häntä.
Nyt tapahtuneesta on siis kulunut jo monta vuotta, mutta vieläkin ajattelen tuota miestä liioittelematta JOKA PÄIVÄ. Tämä on todella ahdistavaa ja häiritsevää. Hän tunkeutuu kaikkiin ajatuksiini, pelkoihini, unelmiini, ei hetkenkään rauhaa. Mitä tahansa teenkään, ajattelen aina automaattisesti, mitä Hän tästä ajattelisi, mitä mieltä Hän olisi tekemistäni valinnoista, miten Hän arvostelisi minua, missä Hän olisi samaa mieltä ym ym. Hän on pääosassa jopa seksuaalisissa fantasioissani, voitteko kuvitella, vaikka vihaan häntä! Minulla on useita lempinimiä Hänelle, silloin tällöin piirrän Hänen kuvansa. Minusta tuntuu, ettei ole elämää ilman Häntä. En tiedä tunnenko Häntä kohtaan ainoastaan vihaa, vaiko sekä rakkautta että vihaa. Hän on pakkomielteeni.
En ole mikään mielipuoli, jonka makuuhuoneen seinät on tapetoitu pakkomielteen valokuvilla tms. Olen oikeastaan ihan tavallinen nuori, viehättävä, akateeminen nainen. Pääni sisällä elätän tällaista synkkää salaisuutta.
Onko kohtalotovereita? Miten pääsen eroon pakkomielteisestä vihasta/rakkaudesta vuosien takaista henkilöä kohtaan? Minkälainen psykologia mahtaa olla tällaisen ilmiön taustalla?
Nyt tapahtuneesta on siis kulunut jo monta vuotta, mutta vieläkin ajattelen tuota miestä liioittelematta JOKA PÄIVÄ. Tämä on todella ahdistavaa ja häiritsevää. Hän tunkeutuu kaikkiin ajatuksiini, pelkoihini, unelmiini, ei hetkenkään rauhaa. Mitä tahansa teenkään, ajattelen aina automaattisesti, mitä Hän tästä ajattelisi, mitä mieltä Hän olisi tekemistäni valinnoista, miten Hän arvostelisi minua, missä Hän olisi samaa mieltä ym ym. Hän on pääosassa jopa seksuaalisissa fantasioissani, voitteko kuvitella, vaikka vihaan häntä! Minulla on useita lempinimiä Hänelle, silloin tällöin piirrän Hänen kuvansa. Minusta tuntuu, ettei ole elämää ilman Häntä. En tiedä tunnenko Häntä kohtaan ainoastaan vihaa, vaiko sekä rakkautta että vihaa. Hän on pakkomielteeni.
En ole mikään mielipuoli, jonka makuuhuoneen seinät on tapetoitu pakkomielteen valokuvilla tms. Olen oikeastaan ihan tavallinen nuori, viehättävä, akateeminen nainen. Pääni sisällä elätän tällaista synkkää salaisuutta.
Onko kohtalotovereita? Miten pääsen eroon pakkomielteisestä vihasta/rakkaudesta vuosien takaista henkilöä kohtaan? Minkälainen psykologia mahtaa olla tällaisen ilmiön taustalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
.
Asiaan liittyy piilotajuisia tekijöitä, jotka mutkistavat kokonaisuutta.
.
Hoidan omia pakkomielteitäni kukkauutteilla. Olen hyötynyt niistä todella paljon. Kirjoja:
Elina & Jarkko Haapanen: Suomalainen kukkaterapia
Mechthild Sheffer: Bach-kukkaterapia
Ritva Honkanen: Bach-kukkaterapia
Ehkä olette tavanneet jo jossain edellisessä elämässä jossa mies teki jotain tosi pahaa sinulle, jotenkin kuullostaa sellaiselta että ihan selvä syy on vihata, ja pakkomielteeksi se ehkä on muuttunut siksi kun et keksi mitään järjellistä syytä moiseen vihaan. Ei se muuten noin pinnassa olisi, edelleen. Jos raaskit niin voisit kysyä joltain selvänäkijältä mielipidettä. En kyllä yhtään tiedä mitä sellainen lysti maksaa :( mutta jotain vastauksia voisit saada. Jos edes sen oikean syyn keksisi, niin olisi helpompi luopua siitä vihasta.
rakastuin yli 8 vuotta sitten naispuoliseen ammatinvalintapsykologiin, enkä ole päässyt hänestä eroon ajatuksissani. tätä pahentaa mielestäni se, että hän ei ole halunnut selvittää asiaa kanssani, oli ensin ylimielinen ja sitten keskusteluyhteys katkesi kokonaan. en pidä tätä oikeana käytöksenä, vaikka asiakassuhde-jutut on ongelmallisia.