hmm olipas kiva kuulla yheltä kamulta : hanki elämä ettei tarvii olla masentunut. :( aikas törkeesti sanottu vai mitä? sanoinkin hänelle että tollasta kaveria en kaipaa. Kyllä tollanen masentaa lisää.. Kertokaapas omia kokemuksia miten muut suhtautuu teidän masennukseen? eikö masennus ole jo aika yleistä ja silti siihen suhtaudutaan vielä aikas "pelokkaasti" harmillista.
masennus ja muiden aatteet siitä
masennus ilman tuki verkostoa
9901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tunne ketään joka ei tajuaisi tilani vakavuutta. Vanhemmat ja sisarukset, psykologit ja lääkärit. Siinä koko joukko, mukana ei ketään joka ei ymmärtäisi. Oliko kyseinen kamu sitten edes kamusi, jos ei tunne sinua tarpeeksi hyvin?
Turha tuollaisten puolituttujen puheista välittää kun edes eivät tunne sinua.
Ei kaikki ymmärrä masennusta sairautena eivätkä pidä lääkkeitä hyväksyttävinä. Kaipaisin kyllä itelleni paremman elämän, mutta masentuneena sitä on vaikea rakentaa ja ylläpitää. Mutta tuollaiset "Hanki elämä" -kamut kannattaa jättää omaan arvoonsa. Osa on saanut elää pumpulisssa ja ovat ihan noviiseja antamaan ohjeita.
Kerroin avoimesti sairastuttuani lähipiirilleni tilanteestani. Hyvin äkkiä ympärilleni muodostui tiivis tukiverkko, joka on jaksanut pitää yhteyttä ja tukea minua pahimman vaiheen yli. Työpaikalla sana on ilmiselvästi kiirinyt, koska ihan yllättävät ihmiset ovat työhön paluuni jälkeen ja siellä pistäytyessäni käyneet juttelemassa ja moikkaamassa.
Minusta on ymmärrettävää, että tietoisuus masennuksesta on vähäinen, niin oli itsellänikin aiemmin ja ylipäätään suhtauduin varsin nuivasti "hengen heikkouteen". Oma sairastumiseni on antanut tähän ihan uuden näkökulman. Työpaikoilla pitäisi esimieskuntaa kouluttaa tunnistamaan varhaiset oireet, puuttumaan niihin ja tukemaan sairastunutta. Omalla työpaikallani asiaan on jo puututtu, mikä on erinomaisen hyvä asia.
Mistä muuten tulee tuo "aikas"?
Ei sellaista työyhteisöä taida enää ollakkaan, missä joku ei olisi ollut masennuksen vuoksi sairaslomalla. Ja varmasti ainakin joka toisessa suomalaisessa perheessäkin on yksi perheenjäsen sairastunut masennukseen. Kaikilla taitaa olla lähipiirissä joku joka sairastaa masennusta. Niin yleistä se on. Noin puoli miljoonaa suomalaista käyttää tälläkin hetkellä joko mielialalääkkeita, rauhoittavia tai unilääkkeitä, eriasteisiin masennusoireisiin, stressin aiheuttamiin univaikeuksiin tai ahdistuneisuuteen. Silti masennukseen sairastunut saattaa saada leiman otsaansa. On jotenkin hyväksyttävämpää sairastua vaikka syöpään, kuin masennukseen. Edelleen ihmisillä on suuria ennakkoluuloja masentuneita kohtaan. Joskus ennen muinoin kaikki mieleltään sairastuneet leimattiin hulluiksi. Nykyään masentuneet leimataan heikoiksi ihmisiksi. Tänä päivänä trendi on se, että vahvoja, tehokkaita ja menestyviä ihmisiä suositaan. Sinun pitää selvitä kaikesta ja jaksaa vaikka mitä. Jos et jaksa olla tehokas suorittaja, olet heikko, huono ihminen. Yleensä ne jotka eivät tiedä, mitä tai mikä on masennus, eivät ole sitä itse kokeneet - vielä, he ovat niitä, jotka ovat sitä hullun-leimaa ensimmäisenä otsaan lyömässä.
Kaveri ei tainnut tietää mistä puhuu. Toisaalta on niinkin että masennukseksi koetaan monia sellaisia tiloja joita ei ennen vielä määritelty varsinaiseksi masennustilaksi.
Joskus kun mieli on ollut suuressa ärsytystilassa, esimerkiksi opiskelussa tai vaiheikkaissa ihmissuhteissa, se (mieli siis) haluaa vain lepoa ja silloin ympäristön kiinnostavuus vähenee, ymmällämme kutsumme sitä sitten masennukseksi.
Älä katsele kysellen ihmisiin ,elä murehdi moitteitansa jne...
Minulle on jäänyt soimaan tuo yllämainittu värssy ,olen koenut sen elämäni aikana todeksi ,se jatkuu näin "vaan katsele Herraan Jeesukseen ja kuuntele Henkensä kieltä ,luota sanaan pyhään ja iäiseen etsi neuvoa lohtua sieltä"
Jos olette lukeneet raamattua niin siellä on paljon ahdistuksessa ja masennuksessa olevien ihmisten selvitymistarinoita.Tätä juttuasi lukiessa tuli mieleeni Job joka oli tosi syvässä masennuksessa ,hänen ystävänsä muka lohduttivat mutta sanoillaan saivat aikaan vain entistä syvemmän masennuksen."Olet varmaan tehnyt jotain kun sinua näin rankaistaan" jne
Meillä jokaisella on eri asteisia masennuksia ,toiset olemme särkyvimpiä astioita joitten korjaamiseen menee aikaa.Ajatteleppas astioita kaapissasi ,nehän on kaikki erinlaista tekoa ,toiset kestää kuumuutta toiset poksahtaa vähästäkin iskusta jne..
Olemme savea vaan ,elä hätäile kyllä savi uuden muodon saa eikä yhtään sirua heitetä pois.
Sinä kokemuksesi kautta ymmärrät tulevaisuudessa heitä jotka kokevat tuskaa ja ahdisutsta .Itsekkin kirjoittelen sen takia täällä koska voin sanoa ymmärrän sinua sillä olen käynyt läpi erämaan jossa ei ystävien apu auttanut .Tahdon rohkaista sinua jaksamaan,sumu hälvenee ajallaan!
ei ole vastaus masennukseen. Pahimmassa tapauksessa voit aiheuttaa vain lisää ahdistusta höpöttelemällä uskonasioista henkilölle jolle ne ovat outoja ja vieraita. Uskossa on kyse muusta kuin sairaudesta nimeltä masennus.
En minä höpöttele vaan kerron mitä itse olen kokenut ja mistä avun saanut .
Usko on auttanut monia ihmisiä sitä ei kukaan voi mitätöidä ,jos tarkkaan luit kirjoitukseni mainitsin että tiedän tasan tarkkaan mitä on masennus ja olen läpi käynyt sellaisen tuskallisen aján että ihan turha tulla kenenkään sanomaan etten tiedä mitä kirjoitan.
Tahdon tuoda toivottomille toivon sanoja .Kaikki eivät löydä apua uskosta ,toinen voi löytää jostain muusta mikä nostaa sieltä "suosta" .
Meijuuuu Hyvä, älä nyt herneitä nenääsi vedä, ei tarkoitukseni ei ollut epäillä sen paremmin uskoasi tai kokemusta masennuksestasi.
Totuus on kuitenkin sellainen, että masentuneena ihmisen mieli on varsin hauras. Vastuunsa tunteva auttaja ymmärtää kyllä, että silloin ei uskonnolla aleta hämärtämään ja hämmentämään masentuneen mieltä.
Ikävä kyllä näitä uskonveljiä ja -sisaria kuitenkin liikkuu, jotka iskevät kuin sika limppuun, vaikka parempi tapa olisi antaa masentuneelle aikaa ja tilaa toipua ensin tilastaan ja vasta sitten kysellä ja jutella uskonnoista jos henkilö itse niin haluaa.
Eri asia on sitten jo uskossa olevat masentuneet. Heille on uskovaisten omissa piireissä varmaankin sopivia hoitokeinoja. Mutta vaikka olisikin uskossa ei ole kiellettyä käyttää ihan tavanomaisiakin hoitomuotoja masennuksen hoitoon.