Onko olemassa mitään vertaistukiryhmiä tai muita vastaavia ylipainoisen lapsen vanhemmille? Meillä on pahasti ylipainoinen esimurrosikäinen lapsi ja tuntuu joskus kuin kaikki tiet olisi tukossa. Sitä kaipaisi muita samassa tilanteessa olevia vanhempia puhumaan kaikesta.
Kuinka kouluissa tänä päivänä n. 12-14-vuotiaat suhtautuvat lihavuuteen? Olen alkanut epäillä että meillä tyttö ei kerro ihan rehellisesti kouluasioista. Oletteko muut huomanneet sellaista että kiusattu lapsi EI KERTOISIKAAN kiusauksesta vanhemmilleen??? Minä olen alkanut epäillä että tästä on kyse.
Meillä on yritetty painonhallintaa kotona mutta en tiedä, tytön viikkorahat menevät karkkiin melkein kaikki ja joskus tuntuu kuin hän söisi uhmalla. Olo on aika neuvoton ja inhoan sitä että meitä syyllistetään ja pidetään huonoina vanhempina.
Kuinka kouluissa tänä päivänä n. 12-14-vuotiaat suhtautuvat lihavuuteen? Olen alkanut epäillä että meillä tyttö ei kerro ihan rehellisesti kouluasioista. Oletteko muut huomanneet sellaista että kiusattu lapsi EI KERTOISIKAAN kiusauksesta vanhemmilleen??? Minä olen alkanut epäillä että tästä on kyse.
Meillä on yritetty painonhallintaa kotona mutta en tiedä, tytön viikkorahat menevät karkkiin melkein kaikki ja joskus tuntuu kuin hän söisi uhmalla. Olo on aika neuvoton ja inhoan sitä että meitä syyllistetään ja pidetään huonoina vanhempina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On aivan tavallista, ettei lapsi kerro koulukiusaamisesta kotona. Veikkaan että vain yksi kolmesta kertoo. Vanhemmat ovat usein aika tumpeloita käsittelemään koulukiusausasioita; ainakin kiusatun mielestä. Kiusattu voi myös ajatella tuottaneensa vanhemmilleen pettymyksen koska on niin kelvoton, että koulussakin kiusataan. Siksi he eivät kerro.
Karkin syönnin on kyllä loputtava. Katkaisette vaikka viikkorahan kokonaan tai pistätte tilille, jonne lapsella ei ole pankkikorttia. Uhmalla syöminen voi kertoa myös syömishäiriöstä. Usassa eräs 400 kiloinen aikuinen söi saadakseen ruoasta lohtua ja mielihyvää. Sama tilanne voi olla monella lapsella, jolle ruoka on ainoa "ilo" elämässä.
Lapsen elämää olisi muutettava niin, että hän syö elääkseen eikä elä syödäkseen. Ohjelmaa ja mielihyvää tuottavaa tekemistä niin paljon, ettei itsesäälissä rypemiseen ja ruoalla lohduttautumiseen jää aikaa. Lapsesi tarvitsee harrastuksia, jotka nostavat itsetuntoa ja antavat mielihyvää. Sillä ei saa olla tässä tilanteessa merkitystä mitä lapsen haluama harrastus maksaa, oli se sitten vaikka sukellusta tai rivitanssia. Kierre on saatava katkaistua.
Kotona pistätte ruokatavarat remonttiin. Kunnon tukeva aamiainen, lounas ja päivällinen ja välipaloiksi tarjolle hedelmiä, kuorittuja porkkanoita jne. Keksit, murot ja sokeroidut jugurtit jätätte kauppaan. Tutustu myös käsitteeseen nopea hiilihydraatti ja vähennä niiden osuutta ruoasta. Ne eivät pidä nälkää ja aiheuttavat ahmimista ruoan jälkeen.
Jos ette puutu tilanteeseen olette minustakin huonoja vanhempia. Vaikutat kuitenkin olevan aidosti lapsesi etua ajamassa. Tee kaikkesi, jotta tilanne korjautuu.
Onko kaikilla perheenjäsenillä ylipainoa??