Olisi kiva tietää, että missä vaiheessa teidän mielestänne lapsen hoito ym. on ollut rankinta. Eli minkäikäinen lapsenne oli silloin ja minkälainen, miksi oli niin rankkaa?
leikki/kouluikäisten lasten äidit
kysyisin
12605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minun mielestä juuri tämä vaihe 3 ja puol vuotta on tähän mennessä rankin ja esikoisen puolestakin muistasin että sama oli. (eli vanhemmistakin ikävaiheista on kokemusta) Tässä iässä sitä ollaan vielä uhmaikäisiä ja järkipuhetta ei kuunnella, kiukutellaan ja itketään ilman kunnon syytä ja tämän ikäistä ei niin vaan kaapata syliin ja viedä pois kiukuttelukohtauksen keskeltä jos on vielä rattaatkin mukana. Tämän ikäisellä voimat riittävät aikamoisiin temppuihin.
No, ettei nyt aivan negatiiviseksi mene niin onhan tämän ikäinen sitten hyvällä tuulella aivan ihana pakkaus!
Ai niin, ja tämän ikäinen on yleensä aktiivinen ja haluaa koko ajan tehdä jotain mutta ei voi esim. yksin vielä lähettää pihalle eli pitää koko ajan olla leikittämässä kotona tai viemässä ulos, päiväunia ei enää nuku joten vaikea saada omaa aikaa eli rankkaa on.
kanssa vaikeampaa kuin vauvan. Mihin tässä vielä joutuukaan. Mutta minuakin kyllä kiinnostaa tämä aihe.
niille tulee ikää. Varsinkin tuommoinen 30-40v poika on vaikeimmillaan,sitten se onneksi vaihtaa kahteen kakskymppiseen! ;D
on minusta siinä 1,5 - 3,5 vuotiaana.
Kaikkea pitäisi saada itse tehdä, mutta ei vielä osaa. Vahingot päivittäisiä. Itse pitää saada päättää ruuasta, nukkumisesta jnejne ja uhmataan ihan arkisissa asioissa. Mikään puhe ei mene vielä perille. Mutta energiaa riittää kuin pienessä kylässä.
uuvuttaa kun muistelenkin :)
Kaikkien kanssa on olllut eri aikaan ja eri iässä vaikeaa, mutta onneksi ei kahdella samaan aikaan..
Silti aina kun on jotakin hankalampaa menossa niin silloin se tuntuu aina rankimmalta.
Toisaalta taas sehän on sitä elämää eli kun vauva valvottaa niin tietäähän sen ettei sitä kauaa kestä (tai jos tietäisi että toista vuotta niin varmaan luuhistuisi..) ja sama kun murkun kanssa mittelee, kohta se järkiintyy ja aika on ohi tai seuraava aloittaa jne. Eli tavallaan vaikka on rankkaa niin tätä samaahan se on aina tavalla tai toisella lasten kanssa ei siinä koskaan voi olla ihan puolivaloilla tai vapaalla vaan aina on jotakin jos ei tänään niin huomenna jne. Ennemmin rankkaa on kun väsyneenä tulee kotiin vaikka tuplavuoron päätteeksi ja siellä on pöytä täynnä astioita, tiskiallas täynnä astioita ja konekin pullistelee, pyykkiä on kodinhoitohuoneen lattialla kun kaappiin ei mahdu jne ja olisi vain tahtonut ottaa kupin iltateetä ja mennä nukkumaan.. Eli olisiko niin että ei se lapsi yksistään ole koskaan liian rankka kestää vaan se koko paketti?
sitten yleensä kaikki valittaa, että vauvavaihe oli niin rankka, raskas ym. Ja kun on kahteen vuoteen päästy niin sitten alkaa helpottaa. No, siis kaikki minun tuttuni puhuvat näin. Tosin uhmäikä joskus kolmevuotiaana on kuulemma myös rankka, mutta on kuitenkin sit lyhytaikainen verrattuna esim. vauvavaiheseen.
Kun täällä sitten tuntuvat äidit pitävän tuota taapero/leikki-ikäistä vaikeampana.
Mitä muistan vauva-ajalta niin lapsi kuitenkin nukkuu suhteessa paljon enemmän kun leikki-ikäisenä joten sitä omaa aikaa jää tulloin jonkin verran. Tietenkin siinäkin on omat juttunsa. Yövalvomiset oli asia erikseen mutta sitten muistan vaiheen kun lapsi ei kävellyt ja oli konttausvaiheessa oli vaikeeta koska ei viihtynyt rattaissa ja ei voinut päästää konttailemaankaan ympäriinsä esim. kaupoissa. Joidenkin mielestä sitten on vaikeeta kun lapsi kävelee itse ja joutuu juoksemaan perässä meillä oli toisinpäin helpotti paljon kun omat jalat kannattivat ja pystyi päästämään itse kävelemään. Ei tarvinut sylissä kantaa koko ajan. Meidän ei todellakaan viihtynyt rattaissa.
Hankalin vaihe helpotti nuorimman ollessa 3 vuotta. Hankalin vaihe oli silloin kun nuorempi oli 1 1/2 vuotias ja vanhempi 3 vuotias.
Siinä ajassa äidin piti revetä niin moneen asiaan yhtä aikaa. Eli vaihtaa 2 lapsen vaippoja, osittaiset yöherätykset painajaisten vuoksi, opettaa kuivaksi isompaa, antaa lasten opetella esim. pukemista, toisten huomioon ottamista, yrittää sovitella pienen ja isomman leikkejä niin että kumpikaan ei tuntisi itseään turhaksi.
Aamulla ei voinut koskaan tietää mitä ehtii tehdä. Ehtiikö harjata hiukset ennen kun mies tulee töistä. Vai onko juhlapäivällinen tuoreiden pullien kanssa.
Lapset oli silloin vielä niin pieniä että ei uskaltanut jättää hetkeksikään silmistään. Kummallakaan ei ollut siinä vaiheessa mitään vaaran tajua. Ja lapset tahtoivat olla omatoimisia. Ihanaa nyt isompana, mutta silloin oli todella vaivalloista.
Omaa aikaa ei tahtonut löytyä ollenkaan. Silloin oli juhlaa kun sai yksin käydä pyykituvassa ripustamassa pyykit.
että kun murrosikään tullaan,niin pikkulasten uhmaiät,tai munkin kahden lapsen puolen vuoden koliikki tuntuu pieneltä..
kyllä se pahin ikä on 7-8 luokkalaisen kanssa,ainakin tähän mennessä,tiedä sitten mitä vielä edessä,kun murrosikä alkaa olla pahimmillaan.ensioireet siinä 4-5lk tienoilla,silloin alkaa jo murkkuikä vähän oireilla...,mutta en oisi ikinä uskonut,kuinka rankkaa on murrosikäisen kanssa.kannattaa miettiä sitä,kun tekee sisaruksia monta peräkkäin...paras ikä tuossa 5-9 iässä.
Mutta murkkuikäiset eivät koko ajan vaadi vanhempien huomiota, heitä ei tarvitse hoitaa, yöt saa nukkua pääosin kunnolla. Ehkä se on niin, että aika kultaa muistot.
että uhmaikäisen lapsen kanssa on hankalaa.Muutin mieltäni,kun lapset tulivat murrosikään.