Itse koin paniikkihäiriön tullessa ainakin
mieletöntä häpeää
tietenkin pelkoa
en tiedä kumpi tunne oli pahempi
Niitä oli käytävä läpi ennenkuin parantui.
Ja ennen paniikkeja en muka pelännyt mitään tai tuntenut tarvetta hävetä mitään. Olin tietyllä tavalla ylimielinen, parempi kuin jotkut toiset ihmiset. Ei kukaan ystävistäni olisi minua kuvaillut ylpeäksi tai ylimieliseksi, mutta sitähän se on kun on olevinaa jollain lailla parempi (kuin esim. joku juoppo, työtön, rikollinen, yksinkertainen tms...)
Opein ainakin, ettei kukaan ole toisen yläpuolella. Kun sen vaan aina muistaisi. Eikä itseäänkään arvioisi taas joitakin toisia huonommaksi.
mieletöntä häpeää
tietenkin pelkoa
en tiedä kumpi tunne oli pahempi
Niitä oli käytävä läpi ennenkuin parantui.
Ja ennen paniikkeja en muka pelännyt mitään tai tuntenut tarvetta hävetä mitään. Olin tietyllä tavalla ylimielinen, parempi kuin jotkut toiset ihmiset. Ei kukaan ystävistäni olisi minua kuvaillut ylpeäksi tai ylimieliseksi, mutta sitähän se on kun on olevinaa jollain lailla parempi (kuin esim. joku juoppo, työtön, rikollinen, yksinkertainen tms...)
Opein ainakin, ettei kukaan ole toisen yläpuolella. Kun sen vaan aina muistaisi. Eikä itseäänkään arvioisi taas joitakin toisia huonommaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mullekkin tulee ensiksi mieleen mitä muut sanoo, asiakaspalvelutyötä kun teen. Tosin työkaverit ovat kaikki tietoisia asiasta joten siksi on helppo olla. :)