Kahden pienen kuolemasta (rv 12,rv 10 ikäiset kaksoset) on nyt kulunut kolme kuukautta. Huomaan etten ole itkenyt viikkoon.
Tänään itken ja haluan jakaa teille kirjeen jonka kirjoitin sairaalassa pienilleni. Kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno ja pienet otettiin lääkkeillä tehtävän keskenmenon avulla kohdustani. Tai eihän heitä " otettu" vaan synnytin heidät. Itse tapahtuma oli karmiva mutta siitä olen täällä jo kertonutkin.
Tässä kuitenkin kirje, jostain syystä haluan sen täällä jakaa. Ehkä voitte jakaa kanssani tämän tuskan, te jotka olette jotakin samaa kokeneet, elämän kokoisen menetyksen, keskenmenon.
On niin paha olla.
" Rakkaat lapseni.
Odotan teitä syntyviksi ja samalla haluan teidän pysyvän kohdussa, turvassa ja piilossa siitä mikä on väistämättä edessämme. Jokainen minuutti on turhauttava, välimaasto jostakin suuresta, luopumisesta. Minä luovun teistä tänään, vaikken muistoissani milloinkaan. Kaksi enkelilastani, kaksoseni. Toivottavasti tiedätte kuinka paljon teitä odotimme! Tietäisittepä kuinka monen huulille saitte hymyn. Te valaisitte kuin aurinko, vaikka ette olleet vielä syntyneetkään. Ehkä menitte xxx (koiramme nimi) luokse.Siellä jossakin teillä kenelläkään ei ole vaivoja, eikä kukaan ole erilainen.
Luopuminen on vaikeaa mutta se on tehtävä. Rakastan teitä lapseni. Olisimpa saanut teidät!!
Hyvästi.
Äiti"
Tänään itken ja haluan jakaa teille kirjeen jonka kirjoitin sairaalassa pienilleni. Kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno ja pienet otettiin lääkkeillä tehtävän keskenmenon avulla kohdustani. Tai eihän heitä " otettu" vaan synnytin heidät. Itse tapahtuma oli karmiva mutta siitä olen täällä jo kertonutkin.
Tässä kuitenkin kirje, jostain syystä haluan sen täällä jakaa. Ehkä voitte jakaa kanssani tämän tuskan, te jotka olette jotakin samaa kokeneet, elämän kokoisen menetyksen, keskenmenon.
On niin paha olla.
" Rakkaat lapseni.
Odotan teitä syntyviksi ja samalla haluan teidän pysyvän kohdussa, turvassa ja piilossa siitä mikä on väistämättä edessämme. Jokainen minuutti on turhauttava, välimaasto jostakin suuresta, luopumisesta. Minä luovun teistä tänään, vaikken muistoissani milloinkaan. Kaksi enkelilastani, kaksoseni. Toivottavasti tiedätte kuinka paljon teitä odotimme! Tietäisittepä kuinka monen huulille saitte hymyn. Te valaisitte kuin aurinko, vaikka ette olleet vielä syntyneetkään. Ehkä menitte xxx (koiramme nimi) luokse.Siellä jossakin teillä kenelläkään ei ole vaivoja, eikä kukaan ole erilainen.
Luopuminen on vaikeaa mutta se on tehtävä. Rakastan teitä lapseni. Olisimpa saanut teidät!!
Hyvästi.
Äiti"
Vastaukset 4
Vanhimmat
,,, tiedän sen omasta kokemuksesta,mutta haluaisin rutistaa sinua ja antaa voimia tulevaan. vaikka se mahdottomalta ajatukselta joskus tuntuukin,niin elämä jatkuu ja paljon ihaniakin asioita on tulossa,sitä kohti on vain pakko rämpiä.
toivon kaikkea hyvää sinulle ja muista,et ole yksin!
Itse menetin esikoiseni 2 viikkoa sitten raskausviikolla 23. Ei tämä suru lopu ikinä...
Kiitos osanotosta. Olen pahoillani poikasi menetyksestä, vielä noin pitkälläkin oli jo. Jaksetaan jotenkin, eikö? Välillä on huonoja päiviä kun suru lyö vasten kasvoja ja lujaa. Välillä on helpompi olla.
jotenkin jaksaa. Toivotaan että aurinko paistaisi vielä meille!