Die Hard 4.0

Lähes 15.vuotta saatiin odottaa uutta Die Hard elokuvaa,mikä on muuttunut siinä aikana ? Ainakin tietotekniikka on suuremmassa osassa koko elokuvaan nähden,juonenkäänteet tapahtuu enimmäkseen tietokoneen näytössä kuin aikaisemmin,vrt. esim. v.1988 Die Hard joka oli tuolloin lajissaan edellä käyvä teknotrilleri,mutta toiminta painoittui pelkästään yhteen paikkaan pilvenpiirtäjään.

Len Wisemanin ohjaamassa leffassa paketti pysyy hyvin kasassa ennalta arvattavia käänteitä lukuunottamatta.Bruce Willis on edelleen hyvässä vedossa poliisi-isänä,jonka teini-ikäinen tytär saa John Maclanen huolestumaan jälkikasvun puolesta.
Elokuvassa on pari hienoa toiminta jaksoa esim. maasturi hissikuilussa (Maclane kyydissä)ja terroristirekka (taas Maclane kyydissä) jota hävittäjä F-35 yrittää posauttaa ilmaan moottoritie sillalta ,ovat ykkös luokan toiminta kamaa sitä kaipaaville.

    Mulla taas jäi päinvastaiset olotilat kyseisestä leffasta. Juoni oli täysin naurettava ja liiallisesti yliampuva. Tarinan henkilöt olivat jotenkin kömpelöitä Brucea lukuunottamatta sillä Bruce veti roolinsa jälleen kerran loistavasti. Esimerkiksi Mclanen peesissä roikkuva nörttipoika oli täysin turha hahmo ja samoin Mclanen tytär oli pakko tunkea mukaan, että saadaan leffaan kliseinen kidnappaus-kohtaus. Elokuvassa oli kyllä paljon loistavia kohtauksia ja paikoittain hyvää huumoria, mutta typerän juonen ja parin yliampuvan toimintakohtauksen takia leffa ei yllä lähellekkään kahden ensimmäisen die hard leffan tasolle. Tällä kertaa tekivät leffasta,juonesta ja ideasta liian eeppisen. Tietyllä tavalla tästä tuli tosiaan mieleen naurettavan lapselliset James Bond elokuvat ja uskottavuus die hardista meni sen siliän tien. ** 2 tähteä saa multa!

Oma näkemykseni siitä mikä neljännessä Die Hardissa mättää ja mitkä omalla kohdallani jotenkin töksähtivät...

1. Kiroilu olisi pitänyt säilyttää entisellään. Eli "fuck" olisi pitänyt kajahdella yhtä tiuhaan kuin ensimmäisissäkin. Jopa kuuluisa "Yippikayay motherfucker" on sensuroitu aseenlaukauksella. En puolusta kiroilua itseään, mutta vastustan tuottajien munatonta ajatustapaa ottaa alkuperäisen Die Hardin asenteesta jotain pois sen takia että saadaan ikäraja alemmas ja näin ollen isommat kassatulot.

2. Väkivaltakin olisi pitänyt säilyttää. Ensimmäiset kolme Die Hardia olivat kuitenkin kumartelemattomia toimintamässäilyjä, joissa veri lensi kun miehet potkivat toisiaan turpaan, jääpuikkoa iskettiin silmään, vaijeri katkaisee terroristin kahtia, jne. Nyt vaan nujakoidaan ja loppupuolella joku putoaa johonkin jauhelihakoneeseen josta vähän tirskahtaa mutta vähän vaan. En taaskaan puolusta väkivaltaa, mutta vastustan taas tuottajien munattomuutta kuten kohdassa 1.

3. Rajattu tila olisi pitänyt myös muistaa. Oikeastaan tämä pätee sekä neloseen että kolmoseenkin. Die Hardin ja jäljittelijöidensä viehätykseen liittyy katastrofileffoista pöllitty yhden tapahtumapaikan rajautuneisuus (esim. pilvenpiirtäjä, lentokenttä, laiva, bussi) joka kolmosessa on roiskaistu ympäri New Yorkia ja nelosessa pitkin Ameriikkaa. Tässä kohtaa tietenkin puhuu tekijöiden halu tehdä jatko-osa jatko-osalta jotain isompaa ja sitä kautta dramaattisempaa. Mutta se ei ole enää Die Hardia.

4. Bruce Willis olisi saanut säilyttää tukan päässään. Pikkujuttu, tiedän. Mutta John McClane ei ole oikeasti kalju. Armageddonin Harry Stamper on, samoin 12 apinan James Cole, Unbreakablen David Dunn ja Pulp Fictionin Butch. Piru vie, Willis teki DH4:n kanssa samoihin aikoihin Perfect Strangerin joka oli ihan sontaa mutta tukka (tai tupee) oli tallella. Sillä kasaritoimintaikonilla joka hyppäsi räjähtävästä pilvenpiirtäjästä paloletku vyötäröllään oli tukka!

5. Amerikkapatrionismi helvettiin. Siitä kielii jo jenkkilevityksen alkuperäinen, mauton ja ylilyöty nimi "Live free or die hard". Olkoonkin että alkuperäisessä Die Hardissa amerikkalaiskonstaapeli pamauttaa yksin turpiin tusinaa eurooppalaista juppipahista, mutta siinäpä se ero onkin. Ykkösen John McClane suorittaa isänmaallisuutensa teoillaan. Nelosessa hahmon suuhun on kirjoitettu jopa pieni isänmaallinen puhe (viittaan kohtaukseen kujalla Justin Longin kanssa).

6. Aktiivisempi ja karismaattisempi roisto. Ykkösen Alan Rickman on pätevän brittiläisen teatterikoulutuksen saanut näyttelijä, hänen hahmonsa puolestaan sivistynyt ja älykäs bisnesmies joka toimintakohtauksissa tarttuu aseeseen ja antaa sarjatulta. Kakkosessa ja kolmosessakin roistot ovat toiminnan miehiä. Nelosessa Timothy Olyphant on kolmekymppinen supernörtti joka istuu päämajassaan, näpyttelee näppäimistöä ja puhelee vakavalla äänenpainolla radiopuhelimeen. Ei ainakaan meikäläistä säväytä.

7. Klassinen orkesteribiisi. Se kuuluu Die Hardin henkeen. Ykkösessä se on Beethovenin Oodi Ilolle, kakkosessa Sibeliuksen Finlandia. Kolmosen When Johnny Comes Marching Home -marssin klassisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta on se lähempänä maalia kuin CCR:n Fortunate one (vaikka ihan hyvä biisi sekin on, mutta silti.)

8. Tämä leffa olisi pitänyt tehdä paaaaaaljon aiemmin. Ymmärrän toki että terrorismi on ollut WTC-iskujen jälkeen arka puheenaihe ja sopivaa käsikirjoitusta kypsytellessä vuosia on päässyt palamaan. Mutta Willis on kaikesta osaavuudestaan huolimatta auttamatta vanhentunut ja nuori yleisö puolestaan hädin tuskin muistaa ensimmäisiä osia. Sitäpaitsi ohjaajan pesti olisi kyllä ollut turvallisempaa antaa John McTiernanille kuin kaksi hirveää vampyyrimatrixia sohineelle juniorille.


Jottei ihan valittamiseksi mene niin näistä tykkäsin:
- Poliisiautolla helikopteriin -stuntti
- Maasturi hississä -kohtaus
- Suihkuhävittäjäkohtaus
- Justin Long oli taas paikallaan hätääntyneenä nappulaliigalaisena.
- Marco Beltrami oli käyttänyt edesmenneen Michael Kamenin sävelkuvioita musaraidalla eikä ollut sortunut väsäämään sinne jotain samplepoppia teinejä miellyttämään.
- Meillä täällä Euroopassa oli kunnia saada leffa levitykseen fiksummalla nimellä kuin rapakon takana.

Noin. Ugh, olen puhunut.

Leffa ylitti odotukset,vaikkakin facta ja fictio sekoittuivat aika lailla....vaan missäpä leffassa nykypäivänä ei sekoittuisi....Paras on kuitenkin ihan eka Die Hard....