FanFic: Uskomaton ilta (kohteena Ari Koivunen)

Laukku kateissa. Meikit miten sattuu. Sukkahousuissakin oli jo silmäpako. Ja missä hitossa olivat ne punaiset korkkarit, joita Maria oli säästänyt tätä iltaa varten. Laatikossa tietysti pölyltä suojassa. Taksi odotti jo pihassa, nyt oli kiire. Maria kiskaisi mustan nahkajakun ylleen ja lähti juosten ulos. Taksissa hän kohtasi tutut kasvot. "Mikä vittu sulla taas kesti?"
   Klubin ulko-ovella oli jo jonoa ja ihmiset odottivat kärsimättöminä sisäänpääsyä. Päivä oli ollut varmaankin koko kesän sateisin ja taivas oli kirkastunut vasta illalla. Maria ja Nea sipsuttivat korkokengissään jonon hännille. Nea oli laittanut taas hajuvettä litrakaupalla. Maria oli ollut pyörtymisen partaalla jo taksissa.
-Onks mun hiukset iha ok? Nea aloitti.
-Juu, on ne. Ja siel on sitäpaitsi pimee, ei siel kukaa mitää nää.
-Näkee, iha varmaa näkee. Laval on paljon valoja ja eturiviin ängetään, se on ihan selvä.
-Voi olla vaikeeta ku ollaan näin myöhässä.
-No, kyl me sinne aina mahutaan.
-Puhu omasta puolestas. Mä en tän hehtaariperseeni kanssa mahu minnekään, Maria virnisti.
-Hah, joo joo. Hei kai siel ehtii pari napanderii ottaa ennen keikkiä? Vittu mun on ainaki pakko saada viinaa...
-Koita ny olla vähä.. Noni, nyt ne avaa. Onksul ne liput?
-Joo joo, on ne tossa..

Nea oli tietenkin aloittanut tissuttelun jo kotona, ja Mariaa alkoi sapettaa Nean rääväsuinen käytös. Oli siitä jotain hyötyäkin toki, he pääsivät kuin pääsivätkin eturiviin. Klubin alakerta haisi savukoneelta. Ahdas lava oli täynnä soittimia, johtoja, vahvistimia. Tupakansavu kirveli silmiä ja kovaääninen pulina häiritsi muuten lupaavalta kuulostavan keikan odotusta. Tasan kahdeltatoista lavan takana alkoi tapahtua. Ravintolan omistaja lyllersi mikrofonin ääreen kuuluttamaan illan bändin lavalle.
- Onko hyvä meininki?
Yleisö vastasi vaisunoloisesti omistajan tylsästi muotoiltuun kysymykseen.
- Haluatteko nähdä tämän illan esiintyjän?
Yleisö oli hieman enemmän mukana. Nea etenkin huusi suoraa huutoa aivan kuuluttajan nenän edessä:
- Vittu isoaa lavalle! Lähe ny menee siitä ja päästä bändi lavalle...
- Hän on tämän vuoden Idols-kilpailun ylivoimainen voittaja, loistava persoona, mahtavan äänen omaava hevimestari ja hän on tänään täällä esiintymässä bändinsä kanssa, hyvä rokkikansa, Ariiii Koivunen!!
Samassa bändi juoksi lavalle ja muutamassa sekunnissa tilan täytti mukaansa tempaava rumpuriffi, johon kitara ja basso yhtyivät nopeasti. Yleisö tiesi heti biisin ja alkoi taputtaa. Tahdikas "Ari"-huuto kaikui klubin joka nurkassa. Kun Ari vihdoin asteli vakuuttavan näköisenä lavalle pirunmerkkejä käsillään näyttäen, yleisö räjähti sellaiseen huutoon, että bändin soitto oli jäädä metelin alle. Nea huusi Marian korvan juuressa ja yritti pysyä pystyssä sen minkä känniltään kykeni. Mariaa tämä ei enää haitannut. Hänen huomionsa oli kiinnittynyt jonnekin aivan muualle.
-"A gloomy monday night, trying to find my way..." Ari aloitti ja alkoi samalla kätellä eturivissä olevia. Maria ei aluksi edes ymmärtänyt antaa kättään, vaan katseli hölmistyneen näköisenä. Marian kohdalla Arin katse viipyi muutaman sekunnin kauemmin, juuri sen verran, että Maria nopeasti ojensi kätensä kohti Aria. Pieni, lyhyt hymynkare kohosi Arin kasvoille , mutta koska kappale vaati tietynasteista vakavuutta, hymy katosi nopeasti. Marian ja Arin silmät kohtasivat kuitenkin useaan otteeseen illan aikana.
   Illan ehkä odotetuin kappale oli viimeiseksi hitaaksi jäänyt herkkä heviballadi "Angels are calling", jonka aikana sytyttimet heiluivat. Ari piirsi äänellään kaunista ja surullista tarinaa Marian liikuttuessa kyyneliin.
- "Angels are calling, hard rain is falling..." Arin katse kohtasi Marian itkuiset silmät ja jäi siihen. "Covering my tears and my pain", Ari revitteli äänellään ja riipaiseva loppuvenytys sai ainakin kaikki naispuoliset kuuntelijat kyyneliin.
- Kiitos kiitos! Ari kiitti yleisöä viimeisen kappaleen jälkeen, kumarsi syvään, nikkasi hymyillen itkuiselle Marialle silmää ja poistui lavalta bändi perässään.
"We want more! We want more! We want more!" kaikui klubin alakerrassa. Bändi tuli takaisin. Kosketinsoittaja tarttui mikkiin:
-Ari joutui valitettavasti jo poistuun mestoilta, mutta me kyl vedetään teille vielä kunnon vauhtiveto.
   Bändi aikoi soittaa kaksi biisiä. Maria oli jo palannut takaisin todellisuuteen ja yritti etsiä Neaa käsiinsä klubiyleisön joukosta. Sieltä baaritiskiltähän nainen löytyi kuten aina. Nea ei pysynyt edes tolpillaan vaan nojasi tiskiä vasten. Onneksi baaritiskillä ei juuri ruuhkaa ollut, vaan kaikki huusivat kilpaa bändin kanssa tanssilattialla. Nea yritti tavoilleen uskollisena iskeä baarimikkoa yksi toisensa jälkeen huonommilla iskurepliikeillä. Maria häpesi silmät päästään vieressä ja yritti saada Nean lähtemään. Nea pysyi visusti tiskillä poski siiderituoppiaan vasten. Maria turhautui ja siirtyi läheiselle sohvaryhmälle istumaan ja kohentamaan meikkiään. Ripsarit olivat levinneet pitkin poskia. "Hittooko sitä piti ruveta vollottaan siellä idiootti", Maria jupisi itsekseen. Sitten tiskiltä kuului tuttu ääni:
- No laita vaikka lonkero. Kiitti.
Maria laski peiliä kasvojensa edestä sen verran, että näki tutun äänen omistajan. Mitä hittoa, Arinhan piti jo lähteä vetään täältä ja tossa se vaan istua nököttää baaritiskillä lipittämässä lonkeroa. Pulssin kiihtyessä Maria alkoi miettiä, miten voisi mennä juttelemaan Arin kanssa niin, ettei kukaan huomaisi miehen olevan tiskillä. Yleisöryysistä ei kukaan nyt halunnut Arin ympärille. Hän pörrötti hiuksiaan ja lähestyi Aria jännittyneenä.
-Moi, annatko mulle vaikka aplarisiiderin, kiitti.
Ari vilkaisi Mariaa ja tunnisti tämän heti. Maria yritti esittää välinpitämätöntä ja yllättynyttä katsoessaan Ariin päin.
-Ai moi, artisti on vielä rakennuksessa näemmä.
-Joo, tää käy näppärästi tällee. Halusin kuiteski tulla tänneki puolelle vähän kurkkaan meisinkiä. Kivasti on porukkaa.
-Joo, tää on suosittu paikka yleensä ja nyt varsinki..
-Just just. Mitäs... tykkäsitkö keikistä? Ari kysyi hymyillen.
-No se nyt varmaan ei jääny epäselväksi, Maria sanoi punastuen. -Sul on kyl mieletön ääni. Alko ihan tos vikas biisis itkettää.
-Se on semmosta välillä.. Mut kiva jos tykkäsit.
Nea oli ilmeisesti saanut pakit baarimikolta, koska horjui nyt uhkaavasti Marian suuntaan.
-Maikkuu, mentäshkö me jo.. toi kusipää tilash jo taksin, Nea sammalsi.
-Tota, mee eka ny käväsee veskis nii saat vähä oloos selvemmäks.
-Voish kyl mennäkki, on aika huono olo.. Nea lähti epävarman näköisesti suuntaamaan kohti naistenhuonetta.
Maria seurasi katseellaan, että Nea pääsisi turvallisesti perille, minkä jälkeen käänsi katseensa jälleen Ariin, jonka silmät olivat jo valmiiksi suunnatut Mariaan. Bändi alkoi lopetella ja Arille alkoi tulla kiire hävitä takaisin backstagelle.
-Oli kiva jutella. Ja tervetuloo toistekki keikalle, Ari totesi virnistäen ja lähti kävelemään kohti bäkkärin ovea.
-Kiitos, Maria vastasi hymyillen. Sitten jostain ihmeen syystä hän lähtikin vielä Arin perään, tarttui tätä hihasta, jolloin Ari kääntyi häkeltynyt ilme kasvoillaan. Maria yritti ensin saada sanoja suustaan ulos, mutta sitten vain nopeasti tarrasi Aria kiinni olkapäistä ja vei huulensa Arin huulille. Suukko ei kestänyt pitkään, eikä Ari sitä varsinaisesti vastustanutkaan. Maria perääntyi, nolostui, pyysi anteeksi ja lähti kävelemään kohti ulko-ovea. Ari oli silmin nähden hieman hämillään. Pian hän kuitenkin naurahti itsekseen, pudisteli päätään ja jatkoi matkaansa kohti backstagea.

Maria odotteli hetken ulkona itseään sättien ja haukkuen, kunnes muisti naistenhuoneeseen lähettämänsä Nean. Punaiset korkokengät kopisten hän kiirehti vessaan, josta löysikin Nean sammuneena, lattialle oksentaneena. Pian Maria huomasi, että Nea oli myös täysin tajuttomassa tilassa. Pulssi oli heikko ja hengitys hankalaa. Maria juoksi nopeasti baarimikon luo, joka lähetti järjestysmiehen katsomaan tilannetta. Baarimikko soitti myös ambulanssin paikalle. Kaiken tämän hälinän keskellä ravintolassa annettiin valomerkki ja väki alkoi valua ulos. Ambulanssi saapui paikalle ja ensihoitajat kantoivat Nean paareilla autoon ja lähtivät kuljettamaan kohti sairaalaa. Nea ei vieläkään ollut tullut tajuihinsa. Ambulanssin takavalot etääntyivät ja Maria itki ulkona eikä tiennyt, mitä tehdä. Samaan aikaan bändin roudarit kantoivat kamojaan keikkabussiin. Ari istui jo bussissa puhuen kännykkäänsä. Ikkunasta hän näki Marian itkevän ja lopetti puhelunsa saman tien.
- Hei kuka toi mimmi on tos pihalla? Ari kysyi eräältä roudarilta.
- Emmä tiä. Sen kaveri joutu vissiin huuhteluun tai jotain..
- Venaaks se jotain taksia vai..?
- Varmaan.
- Eiku hei se onki toi. Pitäs varmaa käydä tsekkaas. Mä käyn.
Ari käveli ulos bussista ja lähestyi puisella penkillä istuvaa Mariaa.
- Moi.
- Moi.. Maria sanoi ja katsahti Ariin. Hän alkoi välittömästi pyyhkiä kyyneleitään ja nousi seisomaan.
- Onks kaikki ok?
- Joo, on..
- Saiksä taksin?
- Sain joo, mut se tulee jostain hiton kaukaa.
- Mis päin sä asut?
- Siis ihan tos keskustan lähellä, mut en viitti kävellä tänään.
- Okei.
- Mun kaveri vietiin äsken..
- Huomasin joo.
- Se on niin vitun idiootti.. juo aina päänsä täyteen.
- Hehe, semmosta sattuu. Ari totesi naurahtaen.
- Mut kyl se selvii.. se on vahva.
- Eiköhän joo. Jahas, pojat on saanu bussin pakattuu. Mun tarttee varmaan täst häippästä. Mut koita pärjätä.
- Kiitti. Kyl tää tästä.
Marian olo oli jo parempi. Itse asiassa se oli paljon parempi. Ari oli juuri käynyt kyselemässä hänen vointiaan. Mikään ei voisi tätä tunnetta heikentää. Maria tunsi itsensä erikoiseksi, mielenkiintoiseksi ja jopa kauniiksi. Miten niin pienillä teoilla voikin olla niin suuri merkitys ihmiselle. Tähän toki vaikutti se, että kyseessä oli nimenomaan Ari, mies, josta Maria oli nähnyt unta useana yönä, ja harvemmin unet olivat "painokelpoisia". Nyt Ari oli jutellut hänen kanssaan, tullut vapaaehtoisesti juttelemaan hänelle. Eikä Maria ollut tajunnut edes kertoa nimeään. Eihän Ari sillä tiedolla mitään olisi tehnytkään, mutta olisi itselle jääny parempi mieli. Maria kyllästyi odottamiseen ja lähti kävellen kotiin. Matkalla hän hyräili itsekseen ja hymyili.

Ari kuunteli mp3-soittimellaan uutta Sonata Arcticaa ja sulki silmänsä. Keikkabussi liikkui tasaisesti eteenpäin. Ohi vilahtavat katuvalot heijastivat valoaan nukahtaneen miehen kasvoille. Unessa Ari käveli keväisessä puistossa. Kaukana puiston toisella laidalla hän näki penkin, jolla rakastavaiset suutelivat toisiaan kiihkeästi. Ari lähestyi penkkiä, hänellä oli jokin tarve nähdä, halu tietää, ketkä penkillä istuivat. Mitä lähemmäs penkkiä hän käveli, sitä innokkaammin rakastavaiset toisiaan suutelivat piilottaen kasvonsa toistensa syleilyyn. Arin halu tietää pariskunnan henkilöllisyys kasvoi entisestään ja penkin luo päästyään hän kiskaisi suutelevan parin irti toistensa syleilystä. Nähdessään rakastavaisten kasvot hän hätkähti tajutessaan erottaneensa itsensä tyttöystävänsä syleilystä.
   Ari havahtui unestaan. Oli edelleen pimeää, joten hän ei ollut voinut nukkua kauan. Mitä moinen uni oikein merkitsi? Miksi hän oli kiskaissut itsensä irti oman tyttöystävänsä syleilystä? On totta, että asiat eivät olleet aivan parhaalla tolalla. Lähes kaikki keskustelut, joita Ari oli tyttöystävänsä kanssa viime aikoina käynyt, olivat päättyneet riitaan. Oliko tämä uni merkki jostain vakavammasta ja miksi hän näki tällaisen unen juuri nyt? Moiset ajatukset oli parempi haudata samantein. Ari otti kännykän käteensä, näppäili viestin ja lähetti sen tuttuun numeroon. Vähän ajan päästä kuului viestin saapumisen merkkiääni. "Niin mäki sua", kuului viesti. Ari sääti äänenvoimakkuuden kovemmalle korvanappeihinsa ja nukahti pian uudelleen.

Maria joi kahvia aamiaispöydässä ja luki samalla päivän lehtiä. Nea oli päässyt oikein otsikoihin: "Nuori nainen tiputukseen Hevi-Arin keikalla". Hienoa. Maria oli saanut vielä myöhään yöllä puhelun Nealta sairaalasta. Kaikki oli nyt kunnossa ja Nea pääsisi kotiin seuraavana päivänä. Maria ei ollut maininnut mitään juttuhetkistään Arin kanssa vaan halusi pitää ne omana salaisuutenaan. Ihan naurettavaahan tuollainen ihastuminen suosittuun varattuun artistiin oli, mutta minkäs ihminen tunteilleen mahtaa. Jos hän todella kertoisi, minkälaisia ajatuksia hänellä Arista on, kaverit nauraisivat hänelle päin naamaa Nea mukaanluettuna. Marian katse sattui osumaan lehti-ilmoitukseen, jossa naapurikaupungin ykkösmenomesta mainosti saavansa Idols-Arin esiintymään seuraavana viikonloppuna. Marian sydän oli pakahtua. Sinne siis. Kyllä Neakin siihen mennessä jo on kisakuntonsa palauttanut.

Maria istui perjantai-iltapäivän viimeisellä luennolla ja haukotteli. Vielä vartti ja sitten vauhdilla kotiin. Muistiinpanoja koristivat useat aakkosaiheiset piirustukset. "Ihan sairasta touhua, aikuinen ihminen", Maria ajatteli itsekseen ihaillessaan luennon aikaansaannoksiaan. Vihdoin viisari liikahti ja Maria keräsi tavaransa laukkuun. Hän käveli nopeasti kotiin, heitti vaatteet tuolille ja syöksyi suihkuun. Suihkun jälkeen edessä oli nopea laittautuminen illan keikkaa varten. Bussimatka naapurikaupunkiin kesti onneksi vain vajaan tunnin, joten meikkaukseen ynnä muuhun koristautumiseen oli runsaasti aikaa. Pöydällä odotti musta ruusu, kortti sekä yksi Marian lempihuiveista, jonka hän aikoi antaa Arille keikan jälkeen. Hänen mielestään se sopisi Arille täydellisesti ja Maria odotti innoissaan miehen reaktiota.
   Tällä kertaa Maria joutuikin menemään keikalle yksin. Nea ei ollut innokas lähtemään TAAS Arin keikalle, joten Maria oli päättänyt lähteä liikenteeseen yksin. Ehkä oli parempikin näin. Bussimatka tuntui ikuisuudelta. Maria huomasi laskevansa ohimeneviä autoja.

Roudarit kärräsivät kamoja lavalle ja miksaaja alkoi koota pöytäänsä. Ari kuljeskeli ympäri ravintolaa ja katseli illan keikkapaikkaa. Tilava joskin melko vaatimattomasti sisustettu keikkatila näytti rähjäiseltä. Iso lava sai bändin innostumaan, sillä yleensä soittotilaa oli niukasti. Arin mielessä kaikuivat edelleen eilisen illan viimeiset sanat: "Ehkä ei sitten kannata. Ihan sama mitä teen, sä kuitenki teet mitä haluut. Mä haluan, et sä mietit mitä haluat meiltä, meidän suhteelta. -Haluutko sä jonku tauon vai? -Ehkä se vois selkeyttää sun ajatuksii vähä kaikesta." Ulko-oven takana innokkaimmat fanit odottivat ravintolan aukeamista. Ari tunnisti muutamat kasvot ja heilutti heille. Tämä aiheutti pienen huutomyrskyn oven toisella puolen. Pieni hymynkare koristi miehen kasvoja. Nyt täytyi sulkea pois mielestä kaikki negatiiviset asiat ja valmistautua illan keikkaan. Parisataa ihmistä oli tulossa katsomaan idoliaan ja heille tuli antaa kaikkensa.

Marian bussi oli aikataulusta jäljessä ja siksi hän saapui keikkapaikalle myöhemmin kuin oli aikonut. Lavan edusta oli jo täynnä väkeä useamman rivin verran, joten Marian tuli jättäytyä hieman taaemmas. Keikka lähtikin melko pian käyntiin tutuin rituaalein. Ravintolapäällikkö kävi kuuluttamassa Arin lavalle ja mies saapui lavalle energisenä, hiukset auki, sonnustautuneena revittyihin farkkuihin ja mustaan t-paitaan ja riekaleiseen farkkuliiviin. Tutut biisit kajahtivat samassa järjestyksessä kuin edellisellä viikolla. Marian silmät kostuivat jälleen illan viimeisen balladin aikana, tosin syy taisi tällä kertaa olla hieman eri. Häntä harmitti, ettei Ari selkeästikään ollut tunnistanut häntä yleisön keskuudesta. Okei, väkeä oli paljon ja valaistus oli surkea, mutta kyllä Arin olisi pitänyt tuntea hänen kasvonsa. Heidän silmänsä olivat kohdanneet pariin kolmeen otteeseen, mutta Arin katseessa ja ilmeessä mikään ei kertonut siitä, että hän olisi tunnistanut Marian. Maria alkoi empiä eikä enää tiennyt, kannattaisiko hänen antaa ruusua ja huivia Arille.

Keikan lopuksi bändi jäi jälleen lavalle soittamaan yleisölle vielä muutaman encoren, kun Ari taas halusi mennä baaritiskille lonkerolle. Maria osasi odottaa tätä, tosin niin osasivat näemmä monet muutkin, sillä tällä kertaa Arin luo oli melkoinen jono ruusun, pehmolelujen ja korttien ojentajia. Maria meni baaritiskille ja pyysi itselleen siiderin. Ei tuonne jonon jatkoksi selvinpäin voinut mennä. Jono sai myös bändiä kuuntelevan yleisön huomaamaan Arin tiskillä ja niinpä monet tulivat jututtamaan miestä. Maria päätti tilata samantein toisen siiderin. Jono lyheni pikkuhiljaa ja ihmiset lähtivät pöytiinsä. Muutama sitkeämpi silmin nähden tukevassa humalassa oleva mies halusi selostaa Arille koko elämäntarinansa. Maria istui noin parin metrin päässä Arista ja ruusu, kortti ja huivi odottivat tiskillä. Yksi humalaisista miehistä horjahti niin, että Marian tuomiset tippuivat maahan.
- Voi anteeksh kauheeshti.. , känniläinen selosti.
- No kato vittu etees seuraavalla kerralla, Maria vastasi tiukkaan sävyyn ja katsahti Ariin, jonka kasvoille ilmestyi leveä hymy, kun hän huomasi Marian.
- Täällähän on tuttuja.. moro vaan!
- Joo moi.. sori, nää siis on sulle mut en viittiny tulla jonottaan ikuisuuksia.
- Kiitos.. vau, komeen värinen ruusu. Mikäs tää.. makee huivi. Kiitti. Mä laitanki sen heti kaulaan.
- Hyvä että tykkäät. Se sopii sulle.
- Joo, varmaan sopiiki. Jees, hieno juttu.
- Jep. Mä taidan tästä sit tota.. sul on siinä juttuseuraa niin..
- Eiku jää vaan jutteleen.. Ari sanoi ja hänen silmistään näkyi, ettei hän juurikaan välittänyt jutella paikallisten kännikalojen kanssa. - Mitä sille sun kaverille kuuluu? Ari jatkoi ja halusi tietää, miten Nea oli toipunut.
- Se on ihan kunnossa jo. Ei halunnu silti lähtee mun kanssa tänne.
- Niin sä et vissiin täällä asu?
- En joo. Asun tosiaan tos naapurikaupungissa, mut pakkohan sua oli tulla katsomaan, kun näin lähelle kuitenkin tulit keikalle.
- No kiva että jaksoit tulla. Hitsi, tää huivi on oikeesti makee. Tää haisee tai siis tuoksuu jolleki.. joku hyvä tuoksu.
- Se on mun lempihuivi, tai yks niistä. Mä oon pitäny sitä aika paljon et se saattaa haista mun hajuvedeltä..
- Aha..
- Mun täytyy varmaan mennä kattoon et millon menee viimenen bussi..
- Ei täältä mithään bussheja mee enää tänään, muuan känniläinen selosti taustalta.
- Mitä? Pitäs mennä..
- Ei mene. Viimenen lähti juur pihashta.
- No voi vittu... milläs hitolla mä sit kotiin meen, Maria masentui.
- Mihin suuntaan sä oot menossa? Ari tokaisi yhtäkkiä.
- No siis mä meen niinku tästä oikeastaan Jyväskylään päin vähäsen..
- No tuu meidän kyydillä, Ari ehdotti. - Me ollaan menos Jyväskylään huomenna keikalle ja tarkotus ois ajaa sinne jo tänään ja sit nukkuu siellä aamupäivä ennenku mennää pelipaikalle.
- Siis oikeesti?
- Joo joo. Näet sit kato vähän meidän bussia ja noit jätkiä, millasii riiviöitä ne oikeesti on.
- Sehän ois siis ihan superhienoo. Kiitos. Mielellään tuun.
- Okei, hyvä. Hengaa tässä nyt vielä siihen asti, et tää paikka suljetaan niin mä tuun sit kans tähän ku jätkät roudaa vehkeet veks tosta lavalta.
- Selvä. Oon täällä, Maria vastasi silmät säihkyen. Voiko tämä olla tottakaan, pian hän istuisi Aakkosen kanssa samassa bussissa.

Soittimet ynnä muu keikkakama siirtyi bussiin melko nopeasti ja vaatteensa vaihtanut Ari vinkkasi Marialle lavalta, että tämä voisi tulla nyt perässä. Mariaa hieman jännitti uusi tilanne, johon hän oli itsensä saattanut. Vatsanpohjassa lenteli ainakin sata perhosta ja kädetkin tuntuivat hieman hikisiltä. Ari esitteli Marian bändinsä jäsenille, roudarille ja miksaajalle ja tämän jälkeen ohjasi tytön sisään bussiin. Maria oli äimistynyt bussin sisustuksesta tai pikemminkin sisustuksen puutteesta. Tyhjiä ja vajaita limsa- ja kaljapulloja sekä tölkkejä oli ympäriinsä. Samoin vaatteita näytti olevan siellä täällä. Ari siirsi tavaroita sen verran, että sai Marialle istumapaikan.
- Tämmönen tää meidän dösä sit on ja tällä mennään.
- Joo'o. Aikamoinen...
- Eiks ookki? Okei, ei tää mikää superhieno oo, mut me tykätään.
- Onhan tää persoonallinen, Maria sanoi pidättäen nauruaan. Hän katsoi Ariin ja samantein kummankin pokka petti ja he repesivät hillittömään nauruun. Muut bändiläiset katsoivat heitä oudoksuen ja avasivat muutaman huurteisen. Puheensorina täytti bussin. Ari ja Maria juttelivat illan keikasta ja vertasivat sitä edellisen viikon vetoihin. Molemmat olivat sitä mieltä, että edellisen viikon vedot olivat menneet paremmin. Kuljettajana tällä kertaa toimiva basisti hörppi kahvia termospullosta ja sytytti sätkän. Marian puolesta bussimatka olisi saanut kestää ikuisuuden. Ari otti juomakorista colapullon ja ojensi sitä Marialle. Maria kurotti kätensä, tarttui pulloon ja samalla hänen kätensä hipaisi Arin kättä. Heidän katseensa kohtasivat ja siinä hetkessä oli jotain erikoista. Se katse ei ollut kuten muut Arin häneen luomat katseet. Nopeasti Ari käänsi kasvonsa pois ja otti itselleen oman juomapullon. Omituisen hiljaisuuden rikkoakseen Ari alkoi kysellä Marialta kaikenlaista tämän elämästä.
- No, kerros nyt vähän itestäs. Sä siis asut yksin vai?
- Joo, asun.
- Eikä oo mitään.. lemmikeitä, kämppistä, torakoita, miestä?
- Ei oo lemmikeitä.. ja miestä ei oo.. tai siis on yks poikaystävä kyllä, Maria korvasi nopeasti säälittävältä kuulostavan totuuden pienellä valkoisella valheella -mut se ei asu mun kanssa.
- Just just. Meis miehissä on kyl kestämistä.
- Niin on, Maria sanoi katsoen toisaalle.
Samassa basisti sai sätkänsä poltettua ja ilmoitti, että nyt lähdettäisiin kohti Jyväskylää. Hän myös kysyi Marialta ajo-ohjeet tämän kotiin. Maria tietenkin kohteliaasti sanoi, että voisi aivan hyvin kävellä pikatieltä, mikäli kuski voisi jättää hänet eräälle bussipysäkille. Näin sovittiin ja matka alkoi. Kuljettaja laittoi radion soimaan. Maria hörppi colapullostaan Arin jutellessa takapenkeillä istuvan muun bändin ja roudareiden kanssa. Hetken kuluttua Ari käveli takaisin kohti bussin etuosaa, jossa Maria istui. Ari oli juuri istumaisillaan, kun bussi teki äkkinäisen käännöksen ja Ari kaatui suoraan Marian syliin. Maria kaatui makuulle penkille ja Ari hänen päälleen. Kumpikaan ei liikahtanut hetkeen. He vain tuijottivat toisiaan silmiin viiden sentin päässä toisistaan. Arin lämmin hengitys tuoksui sisuilta ja tupakalta. Arin toinen käsi oli Marian kaulalla. Se tuntui pehmeältä, lämpimältä. Arin hiukset verhosivat heidän kasvonsa omaksi pieneksi maailmakseen. Pian Ari kuitenkin havahtui ja nousi nopeasti ylös pyydellen anteeksi. Bussi jatkoi menoaan ja Maria halusi nopeasti saada jutusta kiinni uudestaan, ettei loppumatka tuhlaantuisi kiusalliseen hiljaisuuteen. Toista tällaista mahdollisuutta tuskin Marian eteen tulisi. Ari jatkoi jutustelua mielellään, ehkä hänkin halusi unohtaa kiusallisen hetken, joka omalla tavallaan oli kuitenkin erilainen ja siksi jollain tavalla kiehtova. Jutustelun keskeytti radiosta tullut liikennetiedoitus:
- Tämä on liikennetiedoitus! Valtatiellä 9 on sattunut vakava liikenneonnettomuus Jämsän keskustan liittymän kohdalla. Kaikkia kyseisellä valtatiellä ajavia pyydetään käyttämään kiertotietä, tai pysähtymään, jotta hälytysajoneuvot pääsisivät paikalle mahdollisimman pian. Kyseessä on usean ajoneuvon raju törmäys, jonka seurauksena yhdestä raskaasta yhdistelmäajoneuvosta on vuotanut tielle mahdollisesti myrkyllistä ainetta, jonka poistamiseen ja puhdistukseen kulunee tämä yö.
- Mitäs vittua... kuski kirosi. Minä ainakaan mitään kiertoteitä lähe tällä vehkeellä ajeleen.
- No kai me voidaan muuallekki pysähtyä ja nukkua? Onks pakko sinne Jyväskylään asti tänään paahtaa hä? takapenkiltä kuului.
- Nii se on ihan tosi kyl. Pyssätään vaikka johonki siihen, mihin jätetään tää likka ... hetkinen muuten.. mikä sun nimi on? Ari kysyi.
- Maria.
- Nii ku jätetään toi Maria siihen pysäkille nii voidaan sit seuraavalle parkkikselle jäädä yöks. Tiedätkö sä mitään huoltsikan pihaa tai vastaavaa siinä lähellä? Ari katsoi kysyvästi Mariaa.
- On siinä siis semmonen teollisuusalue ihan mun naapurissa et siellä ainaki monet rekkakuskit nukkuu.
- Noni, sinne siis. Nou hätä Pasi, homma selkis. Hyvä ku otettiin Maria kyytiin niin on opas valmiina.
Maria oli ekstaasissa. Sen lisäksi, että hän sai kyydin Arilta, mies vieläpä nukkuisi 50 metrin päässä hänen asunnostaan. Noinkohan hän saisi yöllä unta ollenkaan. Nyt tulisi miettiä tarkasti, mitä tehdä. Ensinnäkin hänen tulisi ohjata bussi pysäksiin sellaiseen paikkaan, josta olisi suora yhteys hänen ikkunaansa. Näin hän tekikin. Bussi pysähtyi aivan lähelle sitä kerrostaloa, jossa Maria asui. Maria astui alas bussista ja valmistautui kiittämään Aria.
- Tää oli siis aivan uskomaton juttu. Kiitos hei todella paljon.
- No ei kuule kestä. Lopulta oli ihan hyvä juttu, et lähit mukaan niin osattiin tulla tähän.
- Kyl te ilman muaki olisitte jonku paikan löytäny.
- Ehkä.. No, onks sul vielä pitkä matka tästä?
- Ei, se on ihan toi talo tossa. Mä asun kakkoskerroksessa ja mun ikkuna näkyy tähän... kato, toi tossa on mun.
- Ahaa, just just. No hyvä.
- Mä kutsusin teidät sisälle nukkuun, mut mul ei taida olla hirveesti tilaa.
- Eiku me nukutaan tässä. Me ollaan jo totuttu.
- Mut voisin mä kahvit keittää tai teetä tai.. Maria ehdotti ja hymyili.
- Öm.. mä luulen et jätkät lipittää tota kaljaa ja sammuu aika pian, Ari vastasi hieman empien.
- Mites sä, ottasiks sä kahvia tai jotain? Maria jatkoi varovasti.
- No... en mä oikein tiedä. Kello on jo tosi paljon ja..
- Okei, mä ymmärrän. Ei sun tyttöystäväkään varmaan tykkäis hyvää jos lähtisit yökahville jonkun ihan oudon muijan kanssa.
- Ei se siitä siis... kun.. ei me tällä hetkellä, tai en mä tiedä mitä me ollaan kun.. Hitto, kyl se kahvi vois olla aika kova juttu, Ari tokaisi yhtäkkiä saaden Marian hymyilemään.
- No kiva! Mennään sit vaan.

Maria kaivoi avainta käsilaukustaan. Sydän jyskyttäen hän työnsi avaimen lukkoon ja väänsi oven auki. Ari taputteli käsillään Trooperia reisiään vasten. Hän oli hieman hermostunut eikä tiennyt miksi. Oli hän ennenkin puolituttujen kotona käynyt kahvilla. Syyllisyyttäkään tämä ei ollut, se tunne oli erilainen, ahdistava ja vaikutti negatiivisesti mielialaan. Nyt hermostuneisuus oli pääasiassa miellyttävä tunne. Sitäpaitsi Ari oli aiemmin samana iltana jutellut tyttöystävänsä kanssa puhelimitse ja yhteistuumin he olivat päätyneet pitämään taukoa suhteesta, joten periaatteessa Ari olisi vapaa mies tekemään mitä halusi. Tiedä häntä, oliko tässä tauossa sitten kyse pysyväisratkaisusta vai palaisivatko he yhteen viimeistään viikon kuluttua.
   Maria pyysi Aria astumaan peremmälle ja syöksyi siivoamaan suurimmat sotkut ja vaatekasat syrjään. Ari astui eteiseen, laittoi takkinsa naulaan ja riisui kenkänsä. Hän katseli ympärilleen ja käveli asunnon olohuoneeseen, joka taisi olla samalla myös makuuhuone. Viehättävä sekasotku miellytti Arin silmää. Liian kliiniset ja siistit asunnot ja paikat saivat hänet varpailleen. Maria latasi kahvinkeittimen ja laittoi sen päälle. Hän otti pakastinlokerosta pari jäätynyttä pullaa ja laittoi ne mikroon sulamaan.
- Sori tää sotku.
- Eiku just kattelin et näyttää niin kotosalta. Mul on kans aina sekasta kotona.
- Ai.. no hyvä. Istu ihmeessä.
Ari oli jo istumaisillaan, kun huomasi kirjahyllyssä valokuvia ja siirtyi katselemaan niitä.
- Onks toi sun broidi?
- Mm.. ei. Se on mun sisko..
- Ai... sori... mä en taas yhtään huomannu.. Ari selitti änkyttäen. Mariaa alkoi naurattaa ja pian myös Ari hymyili kommentilleen.
Kahvi valmistui nopeasti ja Maria kaatoi heille täydet kupit. Hän laittoi esille myös sulattamansa pullat. Ari ottikin heti yhden ja haukkasi ison palasen. Hänen ilmeensä oli hieman vaikean näköinen.
- Mitä.. onks se ihan hirveetä? Mä en juur ite syö pullaa..
- Eiku ihan hyvää tää on..
- Oikeesti.. sano vaan, tai sylkäse pois.
- Kyl tää on ihan hyvää, Ari vakuutteli. Maria otti oman pullansa ja haukkasi siitä. Hän maistoi samantein, että pullassa oli todellakin jotain hieman hämärää. Se ei maistunut millekään ja oli lisäksi käsittämättömän kuivaa. Hän sylkäisi samantein palasen pois suustaan ja kehoitti Aria tekemään saman. Ari kuitenkin sitkeästi söi palasen ja lopulta koko pullan.
- Pääsempä kehumaan, etten ole moista ennen syönytkään. Se oli vähän ku sämpylä, muttei kuitenkaa, Ari irvaili.
- Hah, älä kiusaa. Oisit voinu sylkästä sen poiski.
- Niin oisin. Kiitos. En ehkä kuitenkaan ota toista. Juon tän kahvin vaan, Ari totesi ja katsoi Mariaa silmiin. Katse oli vangitseva. Maria olisi voinut tuijottaa noihin silmiin lopun elämänsä. Ne olivat suorastaan hypnoottiset. Arilla ei ollut tällä kertaa kiirettä irrottaa katsettaan Mariasta. Puna levisi Marian poskille ja hän käänsi kasvonsa poispäin. Syke tuntui poskipäissä ja käsiä kuumotti. Ari jatkoi kahvin hörppimistä ja jutustelua. Huomaamattaan Ari joi kahvia normaalia hitaammin. Hän ei halunnut lähteä takaisin bussille vielä, muttei toisaalta kehdannut pyytää toista kupillista kahviakaan. Lopulta kahvi kuitenkin loppui ja Ari kiitti tarjoiluista.
- Kiitti kahvista ja sämpylästä, Ari sanoi virnistäen ja nousi samalla pöydästä.
- Oleppa hyvä vaan, Maria totesi ja korjasi astiat pöydästä.
- Kai sitä tarttis sit lähtee tonne makkarin puolelle... Ari sanoi ja sai Marian vilkaisemaan häneen kysyvästi. - Tarkotin bussia siis tietenkin... Ari jatkoi ja naurahti.
- Aih, just... vaikka eipä siinä mitään, kyl sä tonnekin oisit saanu mennä.
- Ai, nukkusin täällä ja saisin turpaani vai?
- Mitä?
- Nii siis jos se sun mies tulis tänne.
- Ai niin joo.. ei... ei se tuu tänne aikasin ja se aina soittaa eka.
- No silti kyl mä luulen, et meen bussille. Ei saa jätkät sit mitää apinoinnin aihetta.
- Aivan.

Ari käveli eteiseen, heitti takin ylleen ja alkoi laittaa kenkiä jalkaansa. Maria mietti kuumeisesti, miten saisi Arin vielä jäämään. Hän ei ollenkaan tiennyt, mitä Ari koko tilanteesta ajatteli. Tuskin hän kovin vasten tahtoaankaan kahville tuli ja ilmassa oli selvästi ollut jotain, mille ei sanoja löytynyt. Hämärässä eteisessä Ari huomasi käsiensä hikoilevan ja sykkeensä kohoavan. Mitä ihmettä tämä oikein oli. Maria tuli eteiseen ja lähestyi Aria.
- Oli tosi kiva, et tulit. Tää piristi iltaa kummasti. Jo pelkkä keikkaki oli upee, mut et sain sut viel kahvitteleenki ni tää oli jo ihan mahtavuutta.
- No toivottavasti nähdään joskus toistekin... keikoilla ja sillee.
- Nii, aivan, Maria totesi ja päätti lopulta halata Aria ennen kuin tämä ottaisi askeleen ovelle päin. Ari vastasi halaukseen ja puristi Mariaa kevyesti. Hitaasti he etääntyivät toisistaan sen verran, että katsoivat toisiaan silmiin. Arin kädet olivat edelleen Marian ympärillä, kun Maria yhtäkkiä antoi suukon Arin poskelle. Maria ja Ari jäivät tuijottamaan toisiaan, kädet edelleen toistensa vyötäisillä. Nopeasti Ari kiskaisi Marian lähelleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Maria ei estellyt vaan lähti mukaan täysillä. Puolen minuutin kestoinen suudelma sai kummankin kiihottumaan. Ari irrottautui otteesta ja näytti olevansa jotenkin hukassa. Hän etsi silmillään jotain, mitä ei voinut löytää. Maria katsoi Aria hämillään. Luoja tietää, että hän olisi halunnut jatkaa, hän olisi jatkanut eikä koskaan lopettanut. Ari siirtyi nopeasti oven luo ja sanoi:
- Sori, nyt mun on mentävä..
- Okei.. Maria totesi, mutta Ari ei enää kuullut, sillä hän oli jo oven ulkopuolella. Ovi paiskautui kiinni ja Maria käveli sen luo, kääntyi ja oveen nojaten lyyhistyi lattialle istumaan. Hän mietti, mitä äsken oli oikein tapahtunut, kunnes joku koputti oveen. Sen täytyi olla Ari. Maria avasi oven ja erotti käytävän pimeydestä Arin kiihkosta palavat silmät.
- Mitä sä... Maria sanoi. Ari ei vastannut vaan astui sisään ja käveli levottomasti ympäri asuntoa.
- Mä en tiedä... tää ei tai siis mun ei pitäis olla täällä, mut mä en voinu lähteekään.
- Ei se mitään. Maria sanoi rauhallisella äänellä. Ari oli silmin nähden kiihdyksissä eikä tiennyt, mitä oli tekemässä.
- Mä en sais, mun ei pitäs... tää on ihan sairasta.
- Hei, rauhotu nyt. Sä saat viä jonku kohtauksen tollee.. Maria meni Arin luo, istutti tämän sohvalle ja istui itse tämän viereen.
Ari hengitti syvään ja vilkaisi Mariaa, joka tuijotti herkeämättä miehen silmiin.
- Mä en ois saanu noin tehä. Sori.
- Ei se mitään, mä olin ite yhtä paljon siinä mukana... jos sä et ois alotetta tehny niin mä oisin, Maria vakuutteli.
- Mun elämä on niin sekasin. Tää kaikki tuli nii... tai siis. Sen vitun idolsin jälkeen kaikki on ollu ihan sekasin. Etenki tyttöystävän kans, koska me ei enää nähä niinku ikinä koska mä oon aina jossain... Aina mä uskottelin, et kohta on aikaa ja kohta nähään ja sit sitä ei kuitenkaa tullu sitä hetkeä. Ja tänää me sovittii et laitetaa peli poikki vähäks aikaa ja katotaa, mihin tää tästä menee. Ja varmaan siks mä nyt näin...
- Ei se mitään. Mä ymmärrän kyllä. Maria otti Arin käden omaansa.
Arin käsi tuntui lämpimältä ja kostealta. Maria rohkeni viedä Arin käden huulilleen ja antoi kevyen suukon. Ari katsoi Mariaa ja pysäytti kätensä Marian huulille, joilta hän siirsi kätensä tämän poskelle. Ari tunsi kädellään, miten Maria alkoi hengittää tiheämmin. Kummankin katse oli samaan aikaan janoava ja kysyvä. Poskia, leukaa ja kaulaa silittäen Ari siirsi toisen kätensä Marian hiuksiin. Sitten hän otti tukevan mutta hellän otteen Marian kasvoista ja toi ne lähelle omiaan. Heidän huulensa olivat sentin päässä toisistaan.
- Mitähän se sun mies tästä sanois... Ari kuiskasi.
- Ei se mitään sano.. Maria kuiskasi takaisin. He tunsivat toistensa hengityksen huulillaan. Ensin Ari antoi varovaisen kosketuksen Marian huulille ja kevyiden suukkojen sarja sai kummankin janoamaan lisää.
- Vitut sulla mitään miästä ole... Ari sanoi ja kaappasi Marian intohimoiseen suudelmaan.
Pian he istuivat sylityksin uppoutuneina kuumaan ja kiihkeään suudelmaan. Tiheä hengitys ja vaatteiden kahina täytti asunnon. Ari hyväili Marian kasvoja, hiuksia, käsiä. Marian kädet vaelsivat pitkin Arin selkää ja alkoivat sitten riisua Arin takkia pois tämän yltä. Ari ei vastustellut vaan alkoi vastavuoroisesti aukaista Marian kauluspaidan nappeja yksi kerrallaan, piinaavan hitaasti. Kauluspaidan alla oli musta kimalteleva toppi, joka jätti Marian kaulan ja olkapäät paljaiksi. Ari alkoi suudella Marian kaulaa, jolta hän hitaasti liukui alaspäin olkapäille. Nautinnosta ynähdellen Maria vuoroin silitteli ja vuoroin pörrötti Arin hiuksia. Kesäyön kuumuus ja intohimon huuma saivat sekä Marian että Arin hikoilemaan, joten vaatteiden vähennys oli tarpeen. Ari kaatoi Marian sohvalle makaamaan ja alkoi riisua tämän hametta. Seuraavaksi kyytiä saivat Marian ohuenohuet hien kostuttamat sukkahousut. Maria ei tyytynyt olemaan ainoa vaatteistaan luopuva, vaan nousi sohvalta istumaan sen verran, että pääsi riuhtaisemaan Arin paidan pois tämän päältä. Samalla Arin hiukset menivät ihanasti sekaisin ja saivat Arin näyttämään entistä seksikkäämmältä. Ari laskeutui Marian päälle ja alkoi jälleen suudella tätä kiihkeästi. Maria tutki käsillään Arin selkää, hän vei käsiään edestakaisin välillä leikkisästi raapien miehen selkää. Arinkaan kädet eivät jääneet työttömiksi, vaan seikkailivat Marian selässä yrittäen avata rintaliivien hakasia. Vihdoin hakaset aukenivat ja vapauttivat Marian rinnat kahleistaan. Ari otti toisella kädellä tukea sohvasta toisen hivuttautuessa hitaasti Marian topin alle. Käsi löysi tiensä nopeasti Marian rinnoille ja alkoi hyväillä ja hieroa niitä ensin kevyesti, sitten hieman voimakkaammin. Yhtäkkiä Maria tuli hyvin tietoiseksi siitä, että juuri Ari hyväili ja suuteli häntä. Hän ei halunnut Arin tekevän mitään, mitä ei halunnut, ja siksi Maria vetäytyi hieman Arin syleilystä. Ari katsoi Mariaa hieman kummissaan.
- Mitä? Teinks mä jotain..
- Ei ei ei.. ei mitää sellasta. Mä vaan.. Mä en vaan halua, et sä kadut tätä huomenna, Maria sanoi ja painoi päänsä Arin olkapäätä vasten.
- Mä en tee mitään mitä en haluu, Ari kuiskasi ja painoi hellän suukon Marian poskelle.
Maria käänsi päätään ja suuteli Aria. Hetkessä he olivat jälleen vaakatasossa sohvalla. Mariakin oli jo vapautuneemmin mukana, sillä nyt hän tiesi, että Arikin halusi häntä aivan kuten hän halusi Aria. Maria pujotteli kätensä Arin vyötäisille ja alkoi avata miehen vyötä. Vyö lensi nopeasti nurkkaan ja seuraavaksi Maria avasi Arin farkkujen napit ja alkoi hivuttaa niitä alemmas. Yhtäkkiä Ari ponkaisi hetkeksi ylös ja yhdellä kiskaisulla repäisi farkut jalastaan. Sitten hän palasi takaisin Marian syleilyyn. Marian kädet alkoivat luonnollisesti vaellella yhä enemmän boksereiden peittämillä alueilla. Hän puristeli Arin pakaroita, hieroi niitä ja boksereiden pullottavaa etumusta. Ari riisui Marian topin ja heitti samalla tämän rintaliivit lattialle. Nyt Maria tunsi Arin lämpimän hikisen rinnan kehollaan. Kumpikin tunsi toisen sydämen sykkeen, tuon taajaan lyövän kiihkon rytmin. Kiihkeät suudelmat ja toisiinsa kietoutuneet vartalot janosivat lisää. Ari hidasti suutelurytmiä ennen kuin lopetti kokonaan. Hän katsoi Mariaa kysyvästi samalla kun hänen kätensä alkoivat varoen hivuttaa tämän alushousuja alemmas kohti nilkkoja. Maria teki pienen nyökkäävän liikkeen eikä aikaakaan kun Marian pikkuhousut tekivät seuraa rintaliiveille lattialla. Tästä rohkaistuneena Maria tarttui Arin boksereihin ja kiskaisi ne pois tämän yltä. Siinä Ari sitten oli, koko komeudessaan ja paraativalmiudessa. Maria ei uskonut tapahtumia todeksi, hänen täytyi uneksia. Jos kyseessä oli uni, hän halusi viedä homman loppuun saakka ennen heräämistä. Maria sieppasi Arin takaisin syleilyynsä ja johdatti Arin sisäänsä. Nautinnon voihkaisut täyttivät huoneen. Ari työntyi Mariaan kiihtyvällä tahdilla. Mitä syvemmälle Ari pystyi työntymään, sitä äänekkäämpiä olivat Marian voihkaisut. Liekö syy ollut koko illan kestäneessä esileikissä vai siinä, että kumpikaan ei ollut aikoihin harrastanut seksiä, he kumpikin tulivat melko nopeasti. Marian ynähtely, huohotus ja voihkinta kiihtyivät ja Ari nopeutti tahtia.
- Mä tuun... syvemmälle.. vielä... noin... aaah... aah.. oih.. nyt.. Maria voihki.
- Aaaaah...
Arin selkä meni hieman köyryyn, kun hän purkautui Marian sisään voimalla. Ties kuinka monen viikon patoumat olivat hetkessä kuin tipotiessään. Ari oli jo miltei unohtanut, miten ihanaa seksi voi olla. Huipentuman tasauduttua hän antoi Marialle nopean suukon ja nousi ylös mennäkseen vessaan. Peilissä vilahtivat miehen hieman punastuneet kasvot. Hiukset olivat suloisessa epäjärjestyksessä. Välittömästi Arin mieleen tuli Saara. Tästä ei enää ollut paluuta. Tauko tai ei taukoa, hän oli joka tapauksessa sulkenut nyt oven takanaan ja hänen oli jatkettava elämäänsä ilman Saaraa, ainakin jonkin aikaa. Saara ei koskaan antaisi anteeksi moista käytöstä, vaikka he periaatteessa tauolla olivatkin. Ari tuijotti peilikuvaansa ja irvisti sille. Sitten hän palasi huoneeseen, jossa Maria oli vetäissyt yöpaidan ylleen ja siirtynyt sängylle.
- Moi.. Maria sanoi.
- Moi...
- Melkoinen ilta.
- Niin oli.
- Aurinko nousee jo..
- Niin taitaa.. Ari vastasi ja alkoi kerätä vaatteitaan lattialta.
- Meinaatko sä vielä mennä bussiin nukkuun?
- Emmä tiedä.. pitäs varmaan kyllä.
- Voit kyl jäädä tännekki jos haluut. Voit nukkuu sohvallaki jos et sänkyyn haluu tulla..
- Kiitti, mut kyl mä meen. Jätkät ihmettelee muuten.
- Okei. Nähdään sit joskus..
- Joo..
Ari puki nopeasti vaatteet päälleen ja siirtyi eteiseen solmimaan kenkiään. Maria oli tullut yöpaidassaan hyvästelemään ja menikin samantein halaamaan miestä ennen kuin tämä ehti poistua ovesta.
- Tää oli jotain aivan uskomattoman ihanaa, Maria kuiskasi.
- Mun täytyy mennä.. Ari sanoi ja lähti.
Ovi sulkeutui ja Maria meni takaisin sänkyyn. Uskomaton ilta. Hän otti päiväkirjan esille vuosien tauon jälkeen ja aloitti:
"Mistä oikein aloittaisin. On niin paljon kerrottavaa..."
   Ari laskeutui alas portaita hitaasti. Kännykkä piippasi viestin saapumista ja Ari kaivoi sen esiin taskustaan. "Mul on ikävä sua. voitasko viel yrittää?", viesti kuului. Ari huokaisi ja jatkoi matkaansa kohti bussia. Saavuttuaan bussille kaikkialla oli aivan hiljaista. Ei lintujen ääntä, ei autoja, ei mitään. Ari istahti maahan ja katseli taivaalle. Uskomaton ilta.