Rakastuin nuorena mieheen jolla olisi ollut muitakin ottajia. Lyhyen seurustelun jälkeen menimme vihille. Tuona aikana ehkä kerran mietin missä tässä nyt oikein mennään.
Teimme häämatkan--minun varoilla. Samalla tienaamani säästöt menivät kuin pikkuhiljaa. Täytyihän miestä auttaa kun hän oli tehnyt parannuksen. Rahaa ei hänellä ollut ja ulosotossa kyllä perittäviä.
Mies on varsin mielyttävä ja osaa käyttäytyä. Joskus suuttuu ja silloin on leikki kaukana. Huutaa ja raivoaa sekä särkee paikkoja. Olen joutunut lähtemään ensi-ja turvakotiin, jota mies ei ymmärrä ollenkaan.
Suuttuessa hän vaikka ovikellon soidessa ja tutun tullessa saattaa muuttua kuin ei olisi mitään ollutkaan. Tuosta vaan, simsalabim!
Vankilassa hän on ollut ihan nuoresta ja sen mitä minä tiedän tehnyt aina lomilla rikoksia sekä vapauduttuaan elellyt omilla ehdoillaan. Tuomiot ovat olleet pitkiä, vuosia eikä mitään kuukausia. Noista mistä hän on vankilassa ollut mies ei puhu, mutta joskus kun innostuu puhumaan asioissa esiintyy aikansa kuuluisuuksia, rikollisia. Jotenkin silloin tulee mieleen kuin hän ihannoisi vankilamaailmaa ja sitä aikaa. Tosin ollut vapaudessa jo kauan.
Itse teen töitä, siivoan kodin ja ostan ruuat. Kun on kauppaan lähtö mies suuttuu, taasko joutuu sua oottaan, käy sitten nopeesti.
Miehelläni ei ole luottotiedot kunnossa ja minun nimiin on sitten kanssa ostettu aina hyvä auto. Puolisoni on hyvä liikeneuvottelija. Supliikkimies, joka osaa vetäytyä hiljaisuuteen kun vaara uhkaa.
Vankilan psykiatri vapautti hänet armeijasta, luonnehäiriö. Nyt hän on eläkkeellä ja käyttää rahat omiin tarpeisiinsa.
Flirttailevana naiset syttyvät häneen säännöllisesti. Olen mustasukkainen.
Mies on laittanut minulle rajat ja pakko myöntää, että tykkään siitä, koska olen alistuva luonne, kiltti nainen ja riippuvainen.
Miten nyt lopettaisin tämän vuodatuksen, että käsittäisit asemani. Se ei ole kuitenkaan helppo. Haluaisin itsenäistyä ja matkustatella sukulaisteni luona. Niin mieskin ja hän tuppautuu mukaan.
Voiko vaikeasta persoonallisuushäiriöstä parantua?
Teimme häämatkan--minun varoilla. Samalla tienaamani säästöt menivät kuin pikkuhiljaa. Täytyihän miestä auttaa kun hän oli tehnyt parannuksen. Rahaa ei hänellä ollut ja ulosotossa kyllä perittäviä.
Mies on varsin mielyttävä ja osaa käyttäytyä. Joskus suuttuu ja silloin on leikki kaukana. Huutaa ja raivoaa sekä särkee paikkoja. Olen joutunut lähtemään ensi-ja turvakotiin, jota mies ei ymmärrä ollenkaan.
Suuttuessa hän vaikka ovikellon soidessa ja tutun tullessa saattaa muuttua kuin ei olisi mitään ollutkaan. Tuosta vaan, simsalabim!
Vankilassa hän on ollut ihan nuoresta ja sen mitä minä tiedän tehnyt aina lomilla rikoksia sekä vapauduttuaan elellyt omilla ehdoillaan. Tuomiot ovat olleet pitkiä, vuosia eikä mitään kuukausia. Noista mistä hän on vankilassa ollut mies ei puhu, mutta joskus kun innostuu puhumaan asioissa esiintyy aikansa kuuluisuuksia, rikollisia. Jotenkin silloin tulee mieleen kuin hän ihannoisi vankilamaailmaa ja sitä aikaa. Tosin ollut vapaudessa jo kauan.
Itse teen töitä, siivoan kodin ja ostan ruuat. Kun on kauppaan lähtö mies suuttuu, taasko joutuu sua oottaan, käy sitten nopeesti.
Miehelläni ei ole luottotiedot kunnossa ja minun nimiin on sitten kanssa ostettu aina hyvä auto. Puolisoni on hyvä liikeneuvottelija. Supliikkimies, joka osaa vetäytyä hiljaisuuteen kun vaara uhkaa.
Vankilan psykiatri vapautti hänet armeijasta, luonnehäiriö. Nyt hän on eläkkeellä ja käyttää rahat omiin tarpeisiinsa.
Flirttailevana naiset syttyvät häneen säännöllisesti. Olen mustasukkainen.
Mies on laittanut minulle rajat ja pakko myöntää, että tykkään siitä, koska olen alistuva luonne, kiltti nainen ja riippuvainen.
Miten nyt lopettaisin tämän vuodatuksen, että käsittäisit asemani. Se ei ole kuitenkaan helppo. Haluaisin itsenäistyä ja matkustatella sukulaisteni luona. Niin mieskin ja hän tuppautuu mukaan.
Voiko vaikeasta persoonallisuushäiriöstä parantua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vuodatusta ! Taidatpas olla skitsofreenikko ?
Ja viestisi pointti oli...?
Kannattaa lukea viesti ensin ajatuksen kanssa ja vasta sitten kommentoida.
Ota itsellesi aikaa ja mieti mitä tahdot elämältä. Kertomuksesi oli mielenkiintoinen mutta seuraa neuvoani.
Hyvää kesää!
säännöillä, mutta vapaudessa ei.
Hän ei ole löytänyt paikkaansa ilmeisesti täällä, ja sinä vielä ruokit sitä hoitamalla kaiken hänen edestään.
Sinä et saa tehdä mitään, miehesi ei lupaa?
Ja se vielä sattuu sinulle?
Mikä sitten mättää?
Luonnehäiriöstä voi ehkä parantua, mutta käykö hän ehkä terapiassa ja tekeekö hän asian eteen mitään muuta kuin kiukkuaa ja riehuu, kuin pieni lapsi?
Jos hyväksyt tuollaisen käytöksen, ei auta kuin kestää, jos et, tee jotain konkreettista.
Voimia, sillä tiesi ei ole helppo.
Ainakin kannattaa miettiä kaksi kertaa rupeatko tekemään lasta hänen kanssaan. Ainakin tuon perusteella hän vaikutti väkivaltaiselta tyypiltä ja omistushaluiselta.
Empä oikein osaa antaa muuta neuvoja kuin sen että keskustelet tämän tyypin kanssa ja sovit meneväsi itseksesi esim. sukulaistesi luo.
Tilanne voi olla tällä hetkellä hyvä, mutta jos alistut siihen ettet saa tehdä mitään tai mennä minnekkään, niin sille tielle kyllä jäätkin.
Mitä tuosta nyt saattoi päätellä, niin olet kiinni kehityksessään lapsen-teini-ikäisen asteelle jäänneeseen mieheen.
Valitettavasti siinä rakkauden huumassa useinmiten silmät umpeutuvat ja kun arki koittaa sitä hämmentyy, että oh-ho, tuollaisen kanssako minä nyt loppuelämäni elän.
Miten miehesi sitten aikuistuisi? Ensimmäinen askel on että miehesi haluaa itse kasvaa ihmisenä. Se vaatii ennenkaikkea itsenäistymistä, onko hänellä mahdollisuutta siihen? Onko hänellä todellakin kykyjä ja voimia itsellä itsenäistyä?
Ainoa mahdollisuus miten selviät tilanteesta on puhua asiat halki miehesi kanssa. Silloin kun olette molemmat valmiita siihen puhumiseen. Joskus voi olla hyvä ottaa kolmas osapuoli keskusteluun mukaan, niin että keskustelu pysyy asiassa tai että se osataan lopettaa silloin kun juttu menee asian viereen.
Kuka tietää millainen mies on sängyssä...
Mieheni juo harvoin ja humalassa ollessaan hän on leppoisa. Nuorena pahapäinen, mutta ei enää. Jos meille tulee joku taikka hän käyttäytyy kovaäänisesti, humalassa ollessaan tottelee kun sanon: lopeta!
Taikka jos pyydän nyt hiljaa, mies on silloin hiljaa. Voiko viina tässä tapauksessa olla rauhottavan korvike? Sopiiko viina jollekin?
Terapioita hän ei mielestään tarvitse, eikä ole ollutkaan.
No selvennyksestä päätellen, hyvinhän tuo sinua jo tottelee!
Mitä vielä vaadit?
Kaikista riitaisin porukka on koirankouluttajat.
Sinä tunnut olevan sitä sakkia.