Varmaan moni on huomannut niin täällä kuin ihan "live "elossakin että sanaa masennus käytetään tosi paljon.Onkohan se muotisana monelle jotka ei ihan oikeesti tiedä mitään masennuksesta ,voi vain olla alakuloinen ,väsynyt,kuten normaalisti ihminen usein onkin .
Missä vaiheessa masennuksesta voidaan puhua sairautena sitä olen tässä pähkäillyt .Siitä olen varma että lääkkeitä syödään ja syötetään ihan turhaan monille jotka ei niitä tarvitse.Kunhan saadaan ihminen turrutettua ja valitettavati usein riippuvaiseksi kyseisistä lääkkeistä.Ajatelkaahan mitä lääkkeet sisältää.
Ei tarvitse kenenkään hernuja vetää nenäänsä sillä en puhu lääkeitä vastaan ,sillä tiedän niitä tarvitaan mutta harvemmille mitä nykyisin pumpataan jos jotain mömmöä .
Omasta kokemuksesta puhun ,sillä nuorena tyttönä jouduin kokemaan tuon lääkityksen ja siinäpä sitä vasta sekasin mentiinkin kun en aikasemmin ollut asperiinia voimakkaampaa syönyt .Tiedän siis tarkaan nämä kiemurat ja varoitankin ihmisiä etteivät ihan pienestä alakulosta lääkitystä hanki vaan pidä rauhassa pyjamapäivää ja käperry peiton alle ,uskon että kunnon lepo on meille jokaiselle tarpeen.Unohdamme tässä hullunmyllyn maailmassa itsemme ja yritämme vimmatusti mielyttää kanssamatkaajia.
Sinä olet yksilö ainutlaatuinen ,joten kuuntele sisäistä kelloasi eläkä turruta itseäsi tuntemasta ,itkemästä ,nauramasta.
Missä vaiheessa masennuksesta voidaan puhua sairautena sitä olen tässä pähkäillyt .Siitä olen varma että lääkkeitä syödään ja syötetään ihan turhaan monille jotka ei niitä tarvitse.Kunhan saadaan ihminen turrutettua ja valitettavati usein riippuvaiseksi kyseisistä lääkkeistä.Ajatelkaahan mitä lääkkeet sisältää.
Ei tarvitse kenenkään hernuja vetää nenäänsä sillä en puhu lääkeitä vastaan ,sillä tiedän niitä tarvitaan mutta harvemmille mitä nykyisin pumpataan jos jotain mömmöä .
Omasta kokemuksesta puhun ,sillä nuorena tyttönä jouduin kokemaan tuon lääkityksen ja siinäpä sitä vasta sekasin mentiinkin kun en aikasemmin ollut asperiinia voimakkaampaa syönyt .Tiedän siis tarkaan nämä kiemurat ja varoitankin ihmisiä etteivät ihan pienestä alakulosta lääkitystä hanki vaan pidä rauhassa pyjamapäivää ja käperry peiton alle ,uskon että kunnon lepo on meille jokaiselle tarpeen.Unohdamme tässä hullunmyllyn maailmassa itsemme ja yritämme vimmatusti mielyttää kanssamatkaajia.
Sinä olet yksilö ainutlaatuinen ,joten kuuntele sisäistä kelloasi eläkä turruta itseäsi tuntemasta ,itkemästä ,nauramasta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tehokkuus, suorittaminen, menestyminen, kestävyys, paineensietokyky, tuloshakuisuus jne.
Ne, jotka eivät jaksa tai kykene olla kaikkea tuota edellämainittua ja paljon muutakin, mitä nykyään ihmisiltä vaaditaan, masentuvat. Ja miksi on niin paljon mielenterveysongelmista kärsiviä nykyään, ja tämä väsyneiden ihmisten joukko vaan kokoajan kasvaa? Siksi, kun ihmisiltä vaaditaan jo ihan mahdottomia.
Puit sanoiksi sen mitä varmaan todella moni luulee masennukseksi. Voi todellakin mennä joskus viikkokin ns. masennuksien kourissa. Eikö ihmiset kestä enää pahaa oloa. Se todellakin voi johtua esim. naisilla, hormoonitoiminnoista, joistain kasvun vaiheista...tytöstä murkkuun ja aikuisuuteen. Pojilla myös on todella vaihtelevaa kasvun edetessä, on kaikenlaisia ajatuksia jotka ei uskoisi edes terveiksi, vaan kasvu ihmisessä tapahtuu todella moninaisina vaiheina. Ehkä jopa läpi elämän, minä olen 51 vuotias ja koen tällähetkellä masennuksen oireita. Elämässäni on tapahtumassa muutoksia, lapset on lähteneet kotoa ja tunnen turhaksi koko elämäni, olen tehnyt virheitä, joita en voi korjata, on vain jatkettava elämää. On tullut sairautta, jonka kanssa on vain elettävä. Työpaikalla on muutoksia, joita en ehkä onnistu hoitamaan. Pelkoa lasteni tulevaisuudesta.... lista on loputon.
Masennus on silloin todellinen kun et pääse sängystä pois moneen päivään... sitäkin tapahtuu. Ja silloin todellakin tarvii niitä pillereitä ja lääkäriä.
"Masennus on silloin todellinen kun et pääse sängystä pois moneen päivään... sitäkin tapahtuu. Ja silloin todellakin tarvii niitä pillereitä ja lääkäriä."
Tähän ei voi sanoa kuin amen eli totta ,varma.
Muistetaan myös ettei ole mikään häpeä olla heikko eikä väsynyt .Jos koet sydänoireita ehkä et heti juokse pillereitä hakemaan vaan lepäät ja kuuntelet onko väsymystä vai oire sairaudesta.Ainakin itselläni tulee usein olo sydäntä väsyttää ,eli sellainen outo puristus sydänalassa.Vielä en ole lääkärissä käynyt sen takia mutta silloin olen pyrkinyt lepäämään ja monesti ihan eristäytynyt ihmisitä niin etten vastaa puhelimeenkaan jos ei ole pakko .Ihmeellisesti se tunne menee ohi näillä keinoilla.
Emme varmaan osaa kuunella kehoamme ,sillä tarvitseehan autokin huoltoa miksei me ihmiset .Huolto on juuri levähtäminen.Uskokaa tai elkää tämä mailma pyörii vielä kun me poisutmme ,voimme hiljentää oman oravanpyörän vauhtiamme ,sen me totisesti teemmekin eikö vaan :)
eräästä kyselystä, jossa ihmiset kertoivat nykyisen työelämän olevan ihan liian vaativaa.
Itse allekirjoitan tuon.
Mitä liialla vaativuudella mahdetaan tarkoittaa, sitä että työtä ja vastuuta on liikaa?
Ihan varmasti, mutta myös sitä, että kaikki löysät on otettu pois.
Tauot on minimoitu, kiire lisääntynyt, ei ihminen ole kone. Jos joskus oli (omalla entisellä työpaikallani) hieman hiljaisempaa, saimme siivottua, keksimme uusia järjestyksiä, saimme erittäin hyviä ideoita, joita oli ilo toteuttaa ja asiakaatkin pitivät niistä, olimme iloisempia ja hymyilimme enemmän.
Sitten tuli "kellokalle" joka mittasi, että meitä oli liian monta ja kaikki askelet pitäisi miettiä etukäteen, mihinkään virheisiin ei ollut varaa (ei omiin eikä toisten).
Sakki vei paperitöitä kotiin, nukkui huonosti, hermostui, teki virheitä työssään, hymy hyytyi jne.
Minä olin ensimmäinen uupunut ja perässä tuli vielä muutama.
Sellaiset jaksavat, jotka olivat aina tehneet työnsä huonosti ja sälyttäneet hommia muiden niskoille. Sillä linjalla oli hyvä jatkaa, se vain ei onnistu kaikilta.
Työnantajat ovat lyhytnäköisiä ja se tulee kostautumaan.
Ei työvoimapula tule siitä, ettei täällä olisi ihmisiä, vaan siitä, että ne jotka voisivat työtä tehdä uupuvat ja joutuvat pois työelämästä.
Samalla poistuu huikea määrä tietotaitoa ja osaamista ja sellaista tietoa, jota ei opi kuin työtä tekemällä.
Nyt olen pois työelämästä ja stressinsietokykyni on pakkasen puolella, johtuen liian kovasta tahdista.
Enkä enää entiseen työhöni palaakaan, minut on irtisanottu ja hyvä niin.
Masennus tuli vei loputkin voimat, enkä tunne olevani ollenkaan muodikas.
Nyt joskus aurinkokin pilkahtelee, mutta ilman lääkkeitä en pärjää, joskus myöhemmin ehkä koittaa se aika.
ei pysty enää vaikuttamaan työhänsä millään tavalla, niinkuin kirjoitit, siis siihen työmäärään. Usein syyllistetään masentuneita siitä, että he itse tavallaan ovat hankkineet sen uupumuksen itselleen, asiahan ei ole niin. Työpaikoilla on avainsanoina nykyään tehokkuus ja tuloksen tekeminen. Enää ei ole niitä helppoja tai kiireettömämpiä päiviä työpaikoilla, mitä joskusmuinoin on ollut, kun työt on järjestetty nykyään niin, että sitä tulosta pitää tulla joka päivä. Aika on rahaa, tulos tai ulos.
Tätä asiaa voidaankin miettiä monelta kantilta. Palveleeko lääkärit lääkefirmojen etua määräämällä masennuslääkkeitä joka vaivaan vai onko masennuksesta tullut jonkinlainen yleinen sairaus, joka diagnosoidaan jokaiselle potilaalle.
Yhteen aikaan masennus oli mielestäni jonkinlainen tabu, ettei sitä ollut olemassakaan. Joskus myöhemmin (olisikohan ollut 2000-luvulla?) masennuksesta alettiin puhua paljon enemmän ja lääkäritkin tuntuivat laittavan yhä useamman potilaan vaivat masennuksen piikkiin.
Uskon että olet aivan oikeassa tuossa asiassa, että yhä enemmän lääkärit tuputtavat lääkkeitä joita ihmiset eivät tarvisekkaan. Lääkkeiden toimintakyky vain on osoitettu tutkimuksissa tehokkaaksi ja sen takia niiden määrääminen on helppoa. Toisekseen lääkkeiden avulla on helppo ylläpitää hoitosuhdetta, kun potilas joutuu uusimaan reseptin joka kuukauden/parin kuukaden välein.
Lääkkeissä on sekin huono puoli, että jotkut saattavat luulla niiden auttavan vaikka mitään vaikutusta ei tapahtuisikaan.
Tästä on omakohtainen kokemuskin. Tosin useita vuosia vanha. Pienempänä itsellekin määrättiin yhtä masennuslääkettä ja äitini mielestä tilanteeni parantui lääkkeen myötä valtavasti (tai näin hän mainitsi ainakin lääkärille) vaikka todellisuudessa mitään vaikutusta lääkkeellä ei ollut, koska koko diagnoosi oli väärä.
Kannattaa siis ajatella omilla aivoillaan/omien kokemusten perusteella lääkkeidenkin kohdalla, onko niillä vaikutusta vai ei. Ei syödä sitä muka niitä mitä lääkäri määrää.
Lääkäreidenkin ainoa tehtävä tuntuu olevan kyllä nykyaikana siinä, että valvotaan syökö potilas lääkkeensä vai ei.
Jos psykiatrian erikoislääkäri, joka on ainoa oikea kontakti masennusepäilyn iskettyä, tekee diagnoosin ja määrittelee siihen sopivan lääkityksen, ei siihen pitäisi olla ns. nokan koputtamista. Kyllä alan erikoisasiantuntija tasan tarkkaan tietää, mistä on kysymys. Heillä on käytössään testit ja kyky havainnoida potilaan käyttäytymistä.
Mikä masennuksen sitten kenessäkin laukaisee, siihen lienee useita eri taustatekijöitä. Uupumus työssä, erilaiset vaikeat elämäntilanteet, kenties läheisten menetykset yms. Tarinoita on monenlaisia. Masennuksessa ei ole mitään hävettävää. Se on kasvattava elämänvaihe, kaikki taakse heitetyt surut pitää käydä läpi ja nousta takaisin elämään.
Lääkkeiden vähättely on täysin turhaa. Ne tasoittavat mielialaa ja antavat tilaa toipumiselle. Lääkkeiden syönnissä ei ole hävettävää sen kummemmin kuin itse sairaudessakaan. Ihan yhtä hyvin voidaan syyllistää nitrojen tai verenpainelääkkeiden käyttäjät, jos sille tielle lähdetään.
Itse olen saanut huomattavan avun masennuslääkityksestä, samoin erinomaisesta hoitosuhteesta psykiatrian erikoislääkäriin, joka ei todellakaan tuputa nappeja, vaan kaikki hoitoon liittyvä sovitaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Lääkereseptit ovat pitkäkestoisia, eikä niitä tarvitse uusia kuukausittain, pikemminkin useamman kuukauden välein.. Työterveyshuolto toimii tässä myös apuna, joten ihan turhaa on tuo lääkäreiden parjaaminen.
Lääkäreiden, niin työterveyshuollon puolella kuin yksityisesti psykiatrian erikoislääkärin osalta kiinnostus potilaaseen on oman kokemukseni puitteissa hyvin kokonaisvaltaista, eikä mitenkään rajoitu vain lääkesatsin tarkkailuun. Olen saanut ensiluokkaista hoitoa, joka on lääkehoidon lisäksi ollut arvokas apu toipumisessani.
"Kyllä alan erikoisasiantuntija tasan tarkkaan tietää, mistä on kysymys. Heillä on käytössään testit ja kyky havainnoida potilaan käyttäytymistä. "
Lääkäritkin on ihmisiä kuten tiedemiehet ,olet varmaan huomannut kuinka usein kumotaan jo varmaksi todettu tieto yms.Välillä voi on vaarallista kuten suklaakin ja vuoden päästä tiedotetaan että ne onkin terveellisiä yms.
Kirjanoppineita on paljon ,ihmisen aivot on niin monimutkaisia että tuskin yksikään lääkäri on täydellinen .
Ei pitäs mitätöidä heidänkään kokemeksia jotka itse käyneet läpi masennuksen nousten sieltä ilman lääkkeitä.
'On tässä vähän tämmöistä depistä ollut...' tuli sanottua opiskeluaikoina monestikin. Paljon myöhemmin työelämässä iski sitten oikea masennus. Saattoi siinä olla burn-outiakin. Miten nämä nyt määritelläänkään (vastaus: siten, että Kela maksaa, aikuisten realismia).
Nythän tässä taannoin joku V. Valo kertoi olevansa 'vakavasti masentunut' tai liekö ollut roskalehden tulkinta. Tuollaista diagnoosia ei muuten oikeasti ole olemassa. Itselläni on (ollut) F32.1 ja F33.1 (ks. hakukone). En päässyt sängystä ylös. V. Valo pystyy kuitenkin tekemään levyä. Muotimasennustako? Ehkä ei kuitenkaan. Ihmiset käyttävät käsitteitä löysästi. Ja jotkut pystyvät toimimaan masentuneinakin.
Voin sanoa olleeni sairas. Työnteko (kevyt ja siisti sisätyö) ei onnistunut kuukausiin, eli sairauslomalla olin. Se auttoi, ja lääke.
Lääkkeitä ehkä syötetään turhaan, ja toisaalta, liian vähän. Itselläni eräs SSRI-lääke toimi oikein hyvin. Ja tietenkin aikakin teki tehtävänsä.
Minusta (huom. vain oma kokemukseni) nykyiset masennuslääkkeet eivät ole asperiinia kummempia. Niitä syodään paljon, ja ne toimivat (kokemuksia itsellä ja lähipiiristä). Sivuvaikutukset ovat minimaaliset.
Turrana ja unessa ihmiset ovat useimmiten ilman lääkkeitäkin! Mutta tämä menee jo filosofian/uskonnon puolelle.
Lopuksi: jos olet mielestäsi masentunut, hae apua! Lääkettä, terapiaa... Älä tuhlaa lyhyttä elinaikaasi masentuneena olemiseen.
että psyykeen, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet eivät useinkaan sovi herkille ihmisille. Tai ainakin annostus on pielessä eli ihan liikaa. Mun lääkäri ei suostunut uskomaan, että miedoimman tabletin neljäsosa riittää minulle kerta-anoksena, kun hän oli määrännyt 1-2 tabl/krt!! Että se siitä ammattilaisen taidosta ja ymmärryksestä.
Psyyke on pelkkä abstraktio. Lääkkeet vaikuttavat fyysiseen puoleen ihmisessä, keskushermostoon.
Ammattilainen tietää vain sen mitä on opiskellut ja työssään kokenut. Jotkut ovat fiksumpia/herkempiä kuin toiset.
Ymmärrystä on monentasoista, itselleni on siunaantunut erittäin fiksuja työterveyslääkäreitä.
Ikävää, jos kokemuksesi ovat ankeammat.
Vaiheessa on kyse sairaudesta kun se jatkuu joitakin viikkoja tauotta ja vaikuttaa toimintakykyyn ja elämänlaatuun.